Pyydän anteeksi sitä, että oon aina niin maksimaalisen vaivautunut läheisyydessäsi. Tosiasiallisesti oon erittäin ihastunut Sinuun ja oon myöskin valitettavasti hieman ujonpuoleinen, vaikkei sitä ehkä ensimmäisenä arvaisikaan. :/ Niin mielelläni olisin hymyileväinen ja ystävällisen puhelias, mutta meen vain totaalisesti "kipsiin" Sinua nähdessäni. Oikeasti oot unelmieni mies ja sellaiseksi jäätkin, sillä enhän uskalla Sua lähestyä tai edes olla keskivertososiaalinen, vaan suorastaan välttelen Sua (vaikka haluaisin todella mielelläni jutella kanssasi ja tutustua paremmin...). Harmittaa tämä ujouteni suunnattomasti, sillä kaipaan Sinua erittäin paljon... :´(
Anteeksi, Mies!
lovelovelove
4914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alkaako työpaikkamme nimi kenties L-kirjaimella?
Mutta enpäs olekaan tämän ketjun aloittaja! En kirjoittanut tuota aloitusta. Tuntuiko jotenkin tutulta vai? Luulitko että se olin jälleen minä.
Sinäkö täällä olet kirjoittelemassa?
terv,
työkaverisi (nainen)
t. ap. :)
Voisitko kertoa lisää tästä miehestä? Millainen hän on mielestäsi? Mitä hän harrastaa tai miten hän pukeutuu?
T: mä vaan