Hei!
Olen reilu kolmekymppinen pyllerönainen. Painoa on reilusti yli sata kiloa ja laihdutuskuurin aloitan suurinpiirtein joka päivä. Minulla ei ilmeisesti vaan ole minkäänlaista itsekuria, syön ja syön ja syön. Tämänhetkisessä työpaikassani olen jäätelölaarien ympäröimänä ja jäätelön syöntiä ei ole pomon toimesta kielletty, joten minä tyttö sitten myös syön sitä ja PALJON. Kotiin päästyäni olen sitten nälkäinen ja sorrun lämpöisiin voileipiin ja muihin epäterveellisiin "ruokiin" ja kiroan itseäni luvaten taas huomenna aloittaa terveellisemmän elämän, kunnes huomaan olevani kaupan jonossa karkkipussi kädessä...
Olen tiedostanut totaalisesti sen, että minun tarvii laihduttaa paljon ja tiedän myös miten se olisi mahdollista. Minua hävettää olla lihava ja haluaisin olla normaalivartaloinen. Miksi en siis saa muutettua ruokavaliotani terveelliseksi? Mistä saan itsekuria?
Olen reilu kolmekymppinen pyllerönainen. Painoa on reilusti yli sata kiloa ja laihdutuskuurin aloitan suurinpiirtein joka päivä. Minulla ei ilmeisesti vaan ole minkäänlaista itsekuria, syön ja syön ja syön. Tämänhetkisessä työpaikassani olen jäätelölaarien ympäröimänä ja jäätelön syöntiä ei ole pomon toimesta kielletty, joten minä tyttö sitten myös syön sitä ja PALJON. Kotiin päästyäni olen sitten nälkäinen ja sorrun lämpöisiin voileipiin ja muihin epäterveellisiin "ruokiin" ja kiroan itseäni luvaten taas huomenna aloittaa terveellisemmän elämän, kunnes huomaan olevani kaupan jonossa karkkipussi kädessä...
Olen tiedostanut totaalisesti sen, että minun tarvii laihduttaa paljon ja tiedän myös miten se olisi mahdollista. Minua hävettää olla lihava ja haluaisin olla normaalivartaloinen. Miksi en siis saa muutettua ruokavaliotani terveelliseksi? Mistä saan itsekuria?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kun(eikä jos!)päätät laihtua,niin kerro tavoitteesi ystävillesi ja sukulaisillesi että kaikki tietävät mitä aiot. siinä ei ole enää paljoa"joustovaraa". kaverit ja sukulaiset kyllä kommentoivat asiasta jos retkahdat. mutta varo ettet ala"piilosyöjäksi". tässä mun vinkki sulle. tsemppiä!
Tiedän mistä puhut. Itsekin monen monta kertaa tehnyt elämänmuutospäätöksen, joka on kestänyt tasan päivän, korkeintaan kaksi. Sitten taas vedän herkkuja minkä ehdin. Itse viime keväänä sain inspirtaation nutraamisesta ja sillä tiellä olen edelleen. Tosin parin kuukauden kesätauko tuli, mutta menetetyt kilot eivät ihme kyllä tulleet takaisin:)
Minulle riitti, kun vaatekaupassa ei enää normaali koot mahtuneet ja sopivat näyttivät ihan hirveiltä päälläni. Naamakin oli jo paisunut ihan hirveästi ja maha röllötti, vaikka kuinka yritti vetää vatsaa sisään. Peili ei anna ihan todellista kuvaa, vaan minusta välillä peilistä näytin kotona jopa ihan normaalivartaloiselta :O vaikka tiesin hyvin olevani lihava, näyttihän vaaka rehelliset lukemat. Otin itsestäni valokuvia alusvaatteet päällä ja ne kun laittoi mallien katalogikuvien viereen, alkoi kummasti inspiraatio kasvaa! Tyhjensin jääkaapin, pakastimen ja muutkin kaapit KAIKESTA herkusta ja jääkaapissa ei tälläkään hetkellä ole kuin ketsuppia, kurkkusalaattipurkkii, lihaliemikuutioita ja valot. En käy kaupassa enää ollenkaan, vain luontaistuotekaupassa allevo-ostoksilla.
Ensimmäinen askel oli siis poistaa kotoa kaikki herkuttelukelpoinen, näin ei tule kiusauksia.
Pikkuhiljaa sokeririippuvaisuus hiipuu ja ei neää edes tee milei herkkuja eikä muutenkaan ajattele koko ruokaa.
Itse henkilökohtaisesti olen tälläisen radikaalin laihdutusmuodon kannalla. Tämä on todella helppoa, koska ei tarvi miettiä mitä vosi syödä ja kuinka paljon. Tasan viisi pussia pirtelöä päivässä riittää ja lisäksi tomaattia ja kurkkua. Pidän päiväkirjaa omasta kuurista tuossa vähän alempana, joten toivottavasti saat sieltä edes vähän innostusta asiaan!
Heips!
Täällä on myös BMI huikeissa lukemissa ja se johtuu vain ja ainoastaan herkuttelusta. Tavallista ruokaa syön ainakin ruokapäiväkirjani mukaan juuri sen verran kuin ihmisen tarvitsee. Olen nyt yrittänyt vähentää karkkien ja muun syömistä ja olen keksinyt siihen tappavan tehokkaan, mutta ehkä hieman hitaan keinon..
Huomenna töissä jätät yhden jäätelöannoksen syömättä. Päätät aamulla, että kun ensimmäisen kerran meinaat ottaa jäätelöä, jätät ottamatta. Lopun päivää voit sitten kiskoa sitä jos siltä tuntuu. Seuraavana päivänä jätät ottamatta 2 annosta jne. Jossain vaiheessa tulet siihen tilanteeseen, että pystyt vastustamaan kiusausta. Kiusaus ei poistu välttämättä, mutta laimenee, kun tiedät että pystyt vastustamaan sitä.
Saman voit tehdä kotona roskaruoan kanssa. Otat tavoitteeksi vähentää sen syömistä. Korvaat yhden roskaruoan kerrallaan jollain terveellisemmällä, mutta älä aloita korvaamista porkkanoilla :) Jotain mistä pidät, mutta joka on vähemmän epäterveellistä. Jatkat tätä niin kauan, että ruokavaliossasi on lähestulkoon pelkkiä terveitä asioita.
Kuulostaa helpolta eikös vaan?! Voin taata että ei ole :) Mutta toivottavasti tällä me saadaan makeanhimo ja roskaruoan syöminen aisoihin ja hallintaan.
Kuulostaa niin tutulta. Eihän siinä muua auta kuin, että aloitat niin monta kertaa, että alkaa sujumaan. Kyllä se siitä. Älä anna periksi.
Itse sain hyvän alun kahden viikon Nutrilett-kuurista (käy tietysti joku muukin vastaavista vähäkalorisista kuureista). Oli niin helppoa syödä vain ne viisi pussillista keittoa päivässä. En syönyt mitään niitä makeita jälkiruokia tai välipalapatukoita, joita noista sarjoista myös löytyy. Söin vain ne viisi pussikeittoa päivässä. Kumma oli, ettei ollut erityisemmin edes nälkä tai tehnyt mieli mitään. Mieli oli kai siihen vihdoinkin asettunut.
Nyt yritän koko ajan syödä vähän sellaista hiilidioksiditietoista ruokaa, enimmäkseen erilaista lihaa ja kalaa ja vihanneksi. En noudata tuota mitenkään orjallisesti, mutta herkkuja vältän. Tarpeeksi paljon proteiinia tuntuu pitävän minulta myös nälän ja useimmat mieliteot poissa. Suklaata ja manteleita syön, jos herkutella tekee mieli. Pois olen jättänyt melkein kokonaan leivän, perunat, pastat, leivonnaiset, karkit, limpat (joita en tosin ole juonutkaan), kaljat, grilliruuat ja sen sellaiset.
Ja jos sorrun ja paino nousee, niin aloitan alusta. Kestäköön vaikka viisi vuotta, mutta kyllä se tästä lähtee. Lisäksi yritän harrastaa liikuntaa, kävelyä ja voimistelua/venyttelyä ja sen sellaista.
Sitkeästi vaan aivopeset itseäsi ja yrität vaan aina uudelleen, niin kyllä sinä onnistut.
Olen 29-vuotias nainen ja yritän aloittaa laihduttamista joka päivä. Suön herkkuja joka päivä ja masennus kasvaa sen myötä. Välillä jätän ruoankin syömättä että voin syödä herkkuja. Välillä ei tee edes ruokaa mieli vaan syön sen sijaan herkkuja. Kaloreita tulee päivässä n. 3000, ei mitään hirveitä lukuja, mutta se johtuukin siitä, että jätän sen ruoan pois jos syön paljon herkkuja. Sanomattakin olo on aina aika väsynyt. Teen töitä kotona joten välillä voi mennä että makaan ja katson tv:tä vain koko päivän, kun ei jaksa tehdä mitään.
Kun syön herkkuja ajattelen, että aloitan lakon huomenna ja nyt saan syödä kaikki herkut pois. Syön herkut, mutta seuraavana päivänä karkki ja sipsihimo on niin kova, että on pakko lähteä kauppaan hakemaan lisää ja pyörä pyörii...
En harrasta liikuntaa juuri ollenkaan ja pelkään todella paljon terveyteni puolesta. En vain kuitenkan saa itseäni niskasta kiinni. Siihen ei auta avopuolison kannustaminen eikä perheenkään. En vain saa itseäni niskasta kiinni.
Olen laihduttanut kerran aiemmin -20kg ihan vain sillä, että olin töissä ja en kerennyt syömään juuri ollenkaan. Asuin työpaikallani (olin hotellissa töissä) ja en käynyt juuri missään. Söinkin hotellilla, ravintolassa. Silloin olin kolme kuukautta syömättä yhtäkään karkkia tai sipsiä ja kykenin siihen ihan hyvin. En ymmärrä miksi en pysty tuohon enää, vaikka tiedän ,että ilman herkkuja on suhteellisen helppo olla.
Kai se on se aloittaminen mikä on niin vaikeaa, kun en tunnu pääsevän siihenkään vaiheeseen. Aina on se huominen.
Suunnitelmia osaan kyllä tehdä ja niitä on tehtykin, mutta ne jökkäävät aina siihen kun himo kasvaa liian suureksi. Siihen ei auta se, että olen avopuolisolta pyytänyt että hän yrittäisi jotenkin muistuttaa siitä että en saisi ostaa herkkuja. Jos hän sanoo minulle jotain, jos olen ostamassa herkkuja (todella nätistikin ja juuri sillä oikealla tavalla) suutun hänelle ja riita on valmis.
Ei tästä mitään tule... toivon vain että saisin jotenkin sitä itsekuria. Taidan olla toivoton tapaus :)
En syö juuri koskaan makeaa, ei tee mieli, mutta
rakastan oikeaa "hyvää" ruokaa. Aina ajattelen mitä
seuraavaksi laitan ja kerään reseptejä. Ylipainoa on
10-15 kg ja haluaisin tuon tiputtaa, mutta miten saan pääni ohjelmoitua uudelleen. Minäkin päätän joka ilta, -että huomenna! Illalla huomaan taas ylittäneeni energiansaantini, koska minun on myös nälkä ja aina kun on nälkä mahaan sattuu. Kysymys siis: Miten muutan ajatteluani?
Bmi 29, tarinasi oli kuin suoraan elämästäni! Itse etenkin olen aina väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, vain maata ja herkutella telkkarin edessä. Ihan kuin en mistään muusta haaveilisikaan. Minulla on yhdeksänkuinen tytär ja hänen hoitamisensa tuntuu aina äärimmäisen ylivoimaiselta, kun en haluaisi muuta kuin tuijottaa telkkaria ja syödä. Kaipaan oikeaa energiaa.
Mutta siis, alunperin täällä kysyttiin, mistä itsekuria. En tiedä vielä toimiiko tämä pidemmän päälle, mutta itse liityin täällä keskustelupalstalla erääseen laihdutusryhmään (tarkemmin elokuussa aloittaviin). Olen saanut tsempattua itseäni sillä ajatuksella, ettenhän minä voi pettää kanssatovereitani siten, etten ota haastetta tosissani, vaan sabotoin laihdutustani herkuttelemalla. Urheasti ajattelin, että ryhmäni tarvitsee panostani, on pysyttävä lujana. Tähän mennessä se on toiminut. Eilen illalla mieheni otti esiin piilostaan suklaalevyn ja kysyi haluanko (ai että halusinko!?). Uhmakkaasti kieltäydyin, olinhan yhteisellä missiolla.
Kuten sanoin en vielä tiedä kuinka pitkään tämä toimii, eihän ole vielä mennyt viikkoakaan liittymisestäni.
Ryhmän apu olisi varmasti hyvä, mutta minulle ei riitä se, että ryhmä olisi vain netissä, koska itsepetos iskee kyntensä minuun. Niin se teki painonvartijoiden kirjekurssillakin: oli ihan sama mitä vaa'an lukemia sinne lähetti kun kukaan ei ollut tarkastamassa paikkansapitävyyttä. Painonvartijoiden ryhmää ei kaupungissamme ole. Kaverin kanssa viime kevätpuoli käytiin kuntosalillakin pari kertaa viikossa mutta sitten sekin jäi (ei liene ylläri...) Yksin on tosi vaikea saada lähdettyä mihinkään kuntoilun pariin.
Olen joskus onnistunut laihduttamaan 10-15 kiloa, joten kai minä siihen pystyisin nytkin. Työt onneksi loppuvat tämän kuun lopussa jolloin pääsen "normaalielämään" ja jäätelö ja muut herkut eivät ole koko aikaa houkuttimena. Tosin sitten alkaa opiskelijabudjetilla eläminenkin, joten terveellisyys voi olla ruokakorissa hakusessa.
Kiitos kuitenkin kaikille tsempistä ja vinkeistä, kaikkea kokeillaan :)
tarvitse olla mitenkään epäterveellistä. Itseasiassa olen huomannut, että jos on tosi tiukilla taloudellisesti, kannattaa syödä paljon juureksia, papuja, linssejä, herneitä, soijaa, täysjyväviljaa ja kausituotteita. Muhennoksia, soppia ja patoja vaan vääntämään. Köyhäkin voi syödä terveellisesti. Ja kannattaiskin.. säästää sitten joskus lääkärikuluissa.
Perusruokavaliotani hallitsen hyvin, mutta itsekuri on kyllä makeiden herkkujen kanssa tiukilla. Perus kakun leipominen on nimittäin myös ihan liian halpaa ja mukavaa... Sokeri on oikeasti äärimmäisen vaarallinen ja koukuttava aine. Pitäisköhän kaikkiin sokerisiin ruokiin laittaa semmoset varoitustarrat, kuin tupakka-askeihin :D))
ajattelen laihduttamisesta näin: nyt tai ei koskaan.
kuuluin myös niihin jotka jatkuvasti päättivät että tiukka dieetti alkaa "huomenna", mutta paha mielihän siitä tuli kun joka ilta huomasi syöneensä ihan liikaa ja täytyi vain todeta että huomenna sitten. tajusin kuitenkin, että vaikka herkkujen syöminen tuntui niin ihanalta, ettei siitä voinut luopua, toisaalta en kuitenkaan pystynyt nauttimaan siitä. tiesin jo samalla kun söin, että se on väärin ja sen jälkeen iskisi masennus.
päätin siis, että nyt tai ei koskaan, ja huomasin, kuinka hyvältä tuntuikaan päivä päivän jälkeen! aika menee loppujen lopuksi nopeasti, ja viikon jälkeen itsekuri on jo noussut tuntuvasti! jälkeen päin voi miettiä että "hei, viikko jo takana, onneksi en aloittanut aina huomenna, muuten olisin edelleen alkupisteessä!" olo tuntuu kevyemmältä sekä henkisesti että fyysisesti ja jaksaa jatkaa. jos joskus repsahtaa, ei kannata ajatella epäonnistuneensa, vaan sallia pienen herkuttelun. kun sitten taas ottaa itseään tiukasti niskasta kiinni, olo on mahtava.
toivottavasti tuosta ymmärsi jotain, näillä ajatuksilla psyykkasin itseäni terveelliseen ruokavalioon ja se toimi :)
paljon tekemistä! kun nälkä kurnii vatsassa, kotona istuskelu tekee hulluksi. tvn avaaminen vain pahentaa asiaa (ainakin minun kohdallani), joten kannattaa lähteä lenkille! pieni kävelykin (lähikaupan ohittaen) tekee hyvää. joskus itselläni nälkä menee ohi ulkoilun jälkeen, varsinkin jos on juossut.
Laihduttaessa olisi tärkeää ettei tule nälkä eikä tunne, että jää jostain paitsi. Jos noita kahta ei huomioi, repsahtaa melko varmasti.
Yksi tapa jota suosittelen: Älä aloita laihdutuskuuria tai elämäntapamuutosta, mutta ala seurata normaaleja syömisiäsi. Käytä kalorilaskuria netissä, ja kirjaa kaikki mitä nautit. Alun kankeuden jälkeen se ei todellakaan ole iso urakka, ja vie vain muutaman minuutin päivässä.
Moni seuratessaan ja kirjatessaan syömisiään "puolivahingossa" korjaa tottumuksiaan terveempään suuntaan. Älä heitä lusikkaa nurkkaan jos tulee kauhea mässäilypäivä ja kiskot kilon toffeesuklaata, ämpärillisen jäätelöä ja viisi perhepitsaa! Kunhan tunnollisesti kirjaat nuo ylös, et ole epäonnistunut eikä sinulla ole syytä lopettaa syyttä suotta.
Pidemmän päälle syömisiään voi analysoida ja harkita, josko joitain epäterveellisimpiä kohtia voisi joko karsia pois, harventaa nautintaväliä tai korvata jollain yhtä hyvällä joka ei ole niin epäterveellistä.