Millainen olet kun suutut? Miten sut saa lepytettyä?
Suuttumus
uiopoiu
14409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Selvitetään asia loppuun asti ettei tartte jälkikäteen märehtiä.
naama punasena. Ja sitte lopetan puhumisen. Ja jästipäänä en ihan heti ala myöskään puhumaan. Eli kannattaa mut suututtaa niin ei tarvii ihan heti kuunnella. Harmi vaan etten mä kamalan herkästi suutu, ellei sitten arvostella mulle tärkeitä asioita, esim. mun koirat.
Lepyttäminen on aika helppoa. Jälkikäteen mietin asian perinpohjin ja jos huomaan syyn olevan mussa niin pystyn myöntämään sen ja osaan pyytää anteeks. Muuten riittää multa anteeksipyyntö myöskin.
En näytä helposti suuttumustani, joten asiat kasaantuvat ja kasaantuvat, kunnes lopulta ollaan siinä tilanteessa, ettei minua saa lepytettyä millään.
savuille, ehkä itken siellä salaa hetken. Sitten koitan ehkä ujuttautua toisen lähelle koiranpentukatseeni kanssa sovintoa hieroen ellei toinen ole jo aiemmin lepyttänyt mua joko hellyydellä, seksillä tai jollain muulla pienellä kivalla eleellä tai teolla. :)
En osaa olla pitkävihainen varsinkaan ihmiselle, josta välitän. Jos nyt ihan joku hirvee tilanne olisi, niin suuttuneena lähtisin sitten poistuisin paikalta. Antaisin tunteiden viilentyä kummallakin ennenkuin keskusteltaisiin asiasta.
...kehtaankoha ees kertoa...noh..oon ko äkänen piru...roinaan ko lapin noita ja sitte ne minun firet käryää..elikkäs lieskat loimuaa...ko tempperamenttini nousee esiin...
=OI
...jotta olen sanonnu et oon tasan yhtä kauhia ku osaan olla ihanakii...en oo kaikista helpoin luonne...ko sille päälle alan..leppymää minut saa olemal reilu...ja puhumal asiaa sekäpäs järkeä...tahi perääntymällä...
=O)
vähän vihaisempana huudan,vielä vihaisempana saatan alkaa hajoittamaan jotain,äärimmäisen vihaisena lakkaan ääntelemästä ja liikkumasta,tuijotan vain, on hiuskarvan varassa hyökkäänkö kimppuun.
makealla minut saa lepytettyä,jos olen päässyt vain kakkospisteeseen,kolmosessa ja nelosessa parempi ettei kukaan sano mitään,antaa vain minun raivota itteni näännyksiin.
parikertaa on lähtenyt muisti raivarista,se on pelottavaa,toivon etten koskaan koe sitä enää.
pienenä sain affektikohtauksia,taju läksi kun suutuin.
Kun saan kunnon raivarin, lähtee muisti. Aina sanotaan että "näkee punaista" Kissanviikset, mustaa se on.
Muakin pelottaa se muistin lähteminen jo ihan senkin takia että olen silloin niin raivoissani että voin tehdä murhia. Tai joku muu voi tehdä ja sanoa että mä tein. En voi kieltää kun en muista. Niin ja niissä raivoissa olen sitten aina käynyt myös päälle ja jälki on kamalaa.
Parempi vaan kun porukka tajuais antaa olla rauhassa eikä töniä lisää.
mut vuosi sitten lähti toista kertaa muisti.
olin yrittänyt yli puolivuotta saada eräältä tyypiltä lainaamiani rahoja,ei se suostunut enää muuta vastaamaan kuin"minä maksan sitten kuin maksan"=en maksa milloinkaan. siitä sitten kerran repesin.
luulen että kilpirauhashormoni saattoi vaikuttaa suuttumukseni voimakkuuteen,olin silloin vasta kuukauden syönyt niitä.
jotenkin tuntuu,että tuon hormonin syönnin aikana olen ollut paljon kiukuisempi kuin normaalisti. kyllähän kontroloimaton raivo on peloittava itse raivoajallekin,sen jälkeen kun virta palaa nuppiin takaisin.
Että hormonit tms vaikuttaa myös. Mä taas en ole ikinä syönyt mitään mutta kun tarpeeksi suutun niin sitten voi se kunnon raivokohtaus tulla. Siinä pelottavinta on se etten enää hallitse itseäni, lievemmissä taas pystyn täysin pitään itseni kontrollissa ja päättää mitä teen. Lähdenkö meneen vai mitä teen.
Ei mulla noita kunnon raivareita ole ollut montaa kertaa mutta nekin riittää siihen tietoon että mä pyrin riitatilanteessa aina lähteen pois ennenku kuumiaa liikaa. Ja mut tosiaan kannattaa päästää eikä missään nimessä saa koskea sormenpäälläkään tai mä tulkitsen sen fyysiseksi hyökkäykseksi, ja sitten pääsee helvetti irti.
Pelottavaa. Onneksi osaa itse varoa niin pahemmilta välttyy.
Mä en välttämättä ulospäin näytä kauhean vihaiselta vaikka sisällä jo kiehuu. Sitten jos toinen ei päästä mua pois tilanteesta, niin voikin käydä jo aika huonosti. Minä en väistä ja vastaan samalla tavalla kun toinen aloittaa. Kaikki riidan aikana sanotut asiat syöpyy mun muistiin ja niitä myös käytetään. Voin myös ottaa eron vaikka riita olisi alkanut siitä kumpi ajaa autoa.
Mä en halua riidellä ja mulle sopivin tapa on se että sanotaan kiihkottomasti normaalilla äänellä mikä nyppii. Jos näin ei käy, niin voin saada raivarin ihan vaan jo siitäkin että joku mulkku pakottaa mut riiteleen. Olen myös sanonut että "ai, sä haluat taas tapella. Tapellaas sitten niin että muistat vähän aikaa tapellees eikä huvita vuoteen uudestaan". n.3 viikon sodan pistin ihan piruuttani pystyyn, ja miehen ainainen vänkäysinto laimeni kummasti :D
Mut lepytellään vain ja ainoastaan antamalla mun olla rauhassa. Mulle ei saa puhua eikä olla samassa huoneessa. Tulen sitten pois sieltä kun olen rauhoittunut. Sanon kyllä heti uudelle poikaystävälle että miten se sujuu ja jos se ei sitä heti usko niin ekan riidan jälkeen tajuaa taatusti. Riitelypäivänä ja hyvässä lykyssä muutamaan seuraavaankaan päivään ei kannata ehdotella seksiä, ja muutenkin kandee pitää matalaa profiilia. Jos rähinöintiä on mielestäni usein esim kerran kaksi kuussa, niin voin lopettaa suhteen siihen.
Veri kuohuu ja äänenvoimakkuus voi myös nousta. Saatan huudella ittuaatanaa. Lampaannun aika nopeasti, vaikkakin se ärsytys voi joskus jäädä pinnan alle aaltoilemaan roihahtaakseen uudestaan. Mutta tuo edellyttää että se todellinen ärsyke on olemassa, eli jos kyseessä on kertakäyttöärsyke, niin sitten se on kyllä ohi aika nopeasti.
Oikein major-luokan v*tutus kun tulee, niin onpa käynyt niin jotta ei ole voinut muuta tehdä kuin pyöritellä päätään ja naureskella, jotta eihän tämä nyt enää voi prkl olla totta että tämäkin nyt vielä sattui kaiken muun hyvän lisäksi.
Jälkeenpäin kaikille ketutuksille on hyvä naureskella...
Minkäänlainen lepyttely ei auta, itse ne ärsytykset tulee hoidettua. Siihen menee vähän aikaa, tai sitten vähän kauemmin.
määrän kirosanoja ja kun suutun, niin niitä tulee aika litania peräkkäin.
Olen kuitenkin aika lyhytvihainen ja meidän naisväki saa mut leppymään helposti, ei niille voi olla kiukkunen.
oli aika heikkoa. Astiat lenteli mut lepyin aika pian. Nyt musta on tullut pitkävihaisempi. Puhua mulle ei silloin kannata kun en kuitenkaan kuuntele. Poika on samanlainen ja silloin kynä ja paperi on hyvä keksintö. Uskon että onnistuis aikuisen miehenkin kanssa. Eikä sen viestin tartte pitkä olla. "Ollaanko kavereita?" riittää hyvin.
vois olla hyvä vertaus; ensin kipinöi ennenkö posahtaa, ja sit loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.
En tiedä onko mitään tarvetta lepytellä, sehän meni jo :D mutten suosittele aiheeseen palaamista ihan pian...