Mitä mieltä olette yli kolmikymppisestä miehestä,jolla poikuus tallella? Uskotteko naiset, että pystyisitte seurustelemaan tällaisen miehen kanssa? Miksi/miksei?
Onko jollakin kokemuksia seurustelusta miehen kans, jolla ei ole aikaisempia kokemuksia, vaikka ikää piisaa?
Onko jollakin kokemuksia seurustelusta miehen kans, jolla ei ole aikaisempia kokemuksia, vaikka ikää piisaa?
Vastaukset 39
Vanhimmat
oppii.... Mutta miten ihmeessä olet säilynyt noin pitkään ilman.
helposti
seurustella. Voisin opettaakin vähän...
Onko sinulla ulkonäköongelma tai joku erityinen syy (säästät avioliittoon asti) vai miksi olet pihdannut?
Huomauttaisin taas, että vaikka mies olisi ihan hyvän näköinen, niin jos hän on ujo ja estynyt niin naista ei heru. Harvempi mies sitä naista saa jos ei ole aloitteellinen. Harvoin sitä on itsekkään tullu baarista nainen kainalossa lähdettyä jos en ole itse mitään aloitetta tehny.
"Harvempi mies sitä naista saa jos ei ole aloitteellinen."
Eikä sitä saa, vaikka olisi aloitteellinenkin, jos toista ei kiinnosta.
"...seurustella. Voisin opettaakin vähän..."
Toivottavasti minäkin kohtaan vielä jonkun ymmärtäväisen ja suvaitsevaisen naisen, joka antaa opetusta. Sitä kyllä tarvitaan.
"Onko sinulla ulkonäköongelma tai joku erityinen syy (säästät avioliittoon asti) vai miksi olet pihdannut?"
Nuoruuteen ja aikuistumiseen liittyy ongelmia, ulkonäön lisäksi. Kehittyminen on joskus hidasta. En ole juossut karkuun, enkä pihdannut.
Eli sinua ei häiritsisi se tosi asia, että jossain vaiheessa mies todennäköisesti miettisi ja lähtisi selvittämään miltä se ruoho maistuu aidan toisella puolella? Tottakai niin voi käydä kenen tahansa kanssa mutta onhan se paljon todennäköisempää tässä tapauksessa.
Entinen tyttöystävä jätti minut osittain siitä syystä koska ei ollut koskaan ollut muiden miesten kanssa.
Mutta mietippä, että jos tämä mies ei kerran tohon ikään mennessä ole naista saanut ja vihdoin tärppää, niin tuskin hän olisi kovin halukas naisestaan luopumaan. Ei se seksin saaminen joka miehelle ole niin helppoo. Eikä varsinkaan näille miehille.
tai muuta vastaavaa naista, joka olisi tarpeeksi kevytkenkäinen, että voisi iskeä tämän miehen ja harrastaa hänen kanssaan seksiä parin kolmen viikon ajan, niin että mies oppisi alkeet. Sittenhän hän voisi liihottaa eteenpäin. Tuolloin tulisi vuoden hyvä työkin tehtyä.
olisi käypää tavaraa myös ystävättärellesi, jolle neitsyt ei kelvannut orastavassa suhteessa.
"Eli sinua ei häiritsisi se tosi asia, että jossain vaiheessa mies todennäköisesti miettisi ja lähtisi selvittämään miltä se ruoho maistuu aidan toisella puolella? Tottakai niin voi käydä kenen tahansa kanssa mutta onhan se paljon todennäköisempää tässä tapauksessa."
Yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi ihmiset pelaavat jo etukäteen asioilla, joita ei ole tapahtunut ? Ihminen pettää, oli kokematon tai kokenut, mutta eivät kaikki. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että kokeneen kynnys pettämiseen on matalampi, sillä kokeneella on enemmän vertailukohtia, ja siten matalampi kynnys pettämiseen.
Mutta, kuten sanoin, kyse on jokaisen OMASTA valinnasta.
täällä ovat todenneet (http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000037011006)
niin ei tuollainen mies ole enää normaali, hän on jollain tapaa "rikki". Ja on todennäköisesti ollut alunperinkin, koska uskon että seurustelemattomuus on seuraus jostain eikä syy.
"Ja on todennäköisesti ollut alunperinkin, koska uskon että seurustelemattomuus on seuraus jostain eikä syy."
Oliko ensin muna vai kana? Parempi siis sepittää itselleen keksitty menneisyys, asia selvä. Valehtele kusipääkin taitaa olla normaalimpi tapaus kuin neitsyt.
Yks kouluaikainen kaverini ollut ns. ikisinkku ja nyt seurustelee. Oikeestaan tunnen parikin tämmöistä ikisinkkua, jotka ovat ruvenneet seurustelemaan, oikean naisen löydyttyä.
Minunkin viimeaikainen suhde yhteen naiseen oli semmoinen, että nainen vaan juoksi kapakoissa ja ei halunnut sitoitua, koska halusi munaa. Minusta tämmöinen akka on ennemminkin rikki!!!
Mä en varmaan toisaalta ole oikea nainen vastaamaan, koska olen ollut seksuaalisesti aktiivinen jo yli 30vuotta.
En ryhtyisi moiseen, siis seurustelemaan keski-ikää lähestyvän seksuaalisesti kokemattoman kanssa sen paremmin kuin kehoittaisin valehtelemaan. Kuitenkin aika nopeasti totuus tulisi kyllä esille. Alkaisi ihmetyttämään. avuttomuus.
Jollekin nuoremmalle, itsekin vähän kokeneelle voisi vielä kelvata, joku saattaisi jopa riemastua miehestä, jonka kanssa opetella. Kokeneemmista naisistakin saattaa löytyä niitä, ketkä eivät ole vielä saaneet hoivaviettiään tyydytettyä. Eli ei peli ole kokonaan menetetty, mutta jos pitää valita vastaus saako naista vai ei, vastaan ettei.
toisinpäin, jos kyseessä on 30-vuotias kokematon nainen?
Aloittaja ei ole mies eikä neitsyt. Kaveripiirissä ko. aihe nousi esiin erään ystävättären lopetettua orastava suhde kun kävi ilmi että mies oli neitsyt.
Jäin miettimään minkälaisia näkemyksiä muilla on asian tiimoilta...
Kaikilla meillä on ristinsä. Kyllä minun mielestäni tuo neitsyys on sieltä viattomimmasta päästä, vaikka myönnän, että haasteellinen sekin.
Paljon enemmin lopettaisin orastavan suhteen, jos kävisi ilmi, että mies on tai on ollut väkivaltainen, alkoholi- tai huumeongelmainen, työtä vieroksuva, istunut linnassa, pettäjätyyppi, lapsia monelle eri naiselle jne jne.
Eli neitsyys ei todellakaan ole ongelma pahimmasta päästä, JOS muuten miehen perusasiat ovat kunnossa.
N36 (6v ja 9v avoliitot takana)
Ei haittaa, jos ei ilmene jotain erityistä vikaa miehessä. Jos on ollut vaan ujo eikä ole sattunut sopivia naisia kohdalle, niin ei haittaa yhtään mitään, mutta jos syynä on jotain moraaliperiaatteita tai muuta kummallista, niin on eri asia.
Ei se mies siitä huonone, missä iässä alkaa saada kokemuksia, äkkiä sitä karttuu kun alkaa seurustella. Eikä ole tarpeen sekään että kokemuksia tarttis olla muilta naisilta
Mitähän se muu kummallinen mahtaisi olla?
Näyttää siltä että poikuus sinänsä ei ole este vastanneille. Ainakaan teoriassa. Löytyykö ketään, jolla on omakohtaisia kokemuksia?
Ehkä pitäisi esittää tämä kysymys parisuhde-palstalla...
Olen tapaillut tiiviisti kivaa nuorta miestä. Minä olen meistä kokeneempi seksuaalisesti mutta hänkin on ollut pitkässä suhteessa eli luulisin että tietää mitä seksi on. Meillä menee tosi hyvin ja on kivaa yhdessä mutta se seksi! Mies tykkää helliä ja pussata, tosi asiallisesti tosin, mutta ei tee elettäkään seksiin. Ei ole suoraviivainen eikä edes vihjaileva. Kerran on pantu, se oli aikamoista jännitystä täynnä mut meni ok, sen jälkeen sanoi olevansa ujo. Huomaan kyllä että hän haluaa, eleistä ja ihan siitä että on kokoajan valmiustilassa. Miks ei tee alotetta sitten? itse olen tehnyt muutaman aloitteen ja vihjaillut suorasti ja epäsuorasti. En haluis että tästä tulee sellanen "peikko" ajan myötä. En odota mitään superseksiä heti, vaan että pikkuhiljaa tututuen se alkas toimiin. Itse en ole tälläsessä tilanteessa ennen ollut, exät on kaikki olleet tosi aktiivisia seksuaalisesti. mitäs teen?
muu kummallinen vois olla esim naisvihaa tai mielenterveysongelmia, ja siitähän ei useimpien neitsytmiesten kohdalla ole kuitenkaan kyse
olin itse 24 ja monet seurustelut kokenut, mies 28 ja kokematon. Mies hyvän näköinen, mukava ja hyvässä ammatisssa jne, mutta siihen aikaan hiukan ujo naisseurassa, sen verran että lähempään kanssakäymiseen minun piti tehdä aloite ja eihän siinä mitään.
Nyt on oltu naimisissa melkein 30 vuotta, mies on edelleen kiva ja hyvän näköinen, mutta paaaaljon kokeneempi, onneksi vain minun kanssa. Eikä ole enää ujo (tai saattaa hivenen ollakin vieraitten naisten seurassa...)! On uskollista tyyppiä, tiedän. Lapset on aikuistuneet ja vietetään uutta kuherruskuukautta....
Aloitteita tehty ja aiheesta puhuttu miten seksi on tärkeää jne. Hän on samaa mieltä mut käytännössä ei toimi.Alkaa oikeesti harmittaan jos tää kaatuu toisen ujouteen. En mä kohta enää jaksa tehdä aloitetta, tulee olo ettei mua haluta ollenkaan..Otanko siis vaan "härkää" sarvista eli käyn kiinni vai miten?
Jos ei ihan uudesta tuttavuudesta ole kyse, niin kyllä sinun kannattais ottaa ohjat käsiisi ja tehdä kunnon aloite joka myös johtaa loppuun asti. Ehkäpä useammankin kerran, kunnes hän lakkaa jännittämästä. Älä jätä aloitetta pelkäksi aloitteeksi, koska sitten voi jännittää vielä enemmän. Ei sillä ole väliä, kumpi on aktiivisempi, ja takuulla hänkin sitä aikanaan on
on ihan yhdentekevää, mutta mikäköhän osuus neitsytmiehistä on juuri niitä, jotka täällä katkerina haukkuvat naisia? En minä ainakaan ottaisi mitään naisia vihaavaa katkeraa kusipäätä, sellainen mies ei todellakaan kiinnosta. Enkä myöskään usko, että pystyisit olemaan uskollinen, taatusti tulisi jo piankin se aika, että haluaisit enemmän kokemuksia, kun alkuun pääsit.
Jos olet mukava, kiltti, uskollinen mies, niin neitsyys ei haittaisi. Mutta en pidä sitä kovin todennäköisenä, koska jos olisit, niin tuskin olisit neitsyt.
Olen edellisen kanssa samaa mieltä. Katkera ja vihainen seuralainen ei kiinnosta. Katkeruuden peitteleminen on turhaa, näkyy läpi kuitenkin.
Äkkipikaisuus paljastuu helposti esim täydessä ravintolassa. Itse kiinnitän huomiota miten seuralainen kohtelee tarjoilijoita, kaupankassoja jne.
Minä olen 37v mies joka on juuri tuollainen, eli
mukava, kiltti ja uskollinen, sekä neitsyt.
En ole katkera koska ei ole naisista niin paljoa kokemuksia että olisin ehtinyt katkeroitua. Eli toisin sanottuna harvemmin olen ujouttani edes yrittänyt tehdä mitään sen eteen että naisen olisin saanut itselleni. Baarissa tulee käytyä vain pari kertaa vuodessa ja aina välillä huomaa että joku nainen flirttailee ja itsekin saatan näyttää olevani kiinnostunut mutta kun ei saa mitään sanotuksi niin siihen se sit jääkin.
Eikä muutenkaan yhden yön suhteet juurikaan kiinnosta. Turhan tunteetonta touhua, ehkä sitten jos nainen olisi niin söpö että ihastuisin samantien. Mutta tykkäisin kyllä saada sen tutun ja turvallisen kumppanin.
Ja siitä ei ole kiinni ettenkö osaisi rakastella. Sen verran paljon on luettua eroottisia tarinoita netistä ja tehtyä mielikuvaharjoittelua päässäni että kukaan nainen ei minua kyllä neitsyeksi uskoisi jos itse asiaan pääsisi.
Ulkonäöltänikin olen kyllä ihan katseen kestävä ja urheilullinen, tosin en lihaksikas vaan ennemmin kestävyysurheilijatyyppinen hoikka mies, mikä sekään ei kyllä naisia juurikaan innosta :/
Ja tuo on myös paskapuhetta että sitä sitten alkaisi muita katselemaan kun eka pääsee pimpsan makuun. Ei se ujous mihinkään häviäisi muuta kuin tämän yhden naisen kohdalla.
Ja ikisinkkuna kun olen tottunut olemaan omissa oloissani niin en kyllä ottaisikaan sellaista naista joka ei sen vertaa kiinnosta ettenkö haluaisi pitää hänestä kiinni. Kuka tahansa ei kelpaa. Tuntuu että turhankin korkealla on rima. Ei tulisi mieleenkään ottaa jotakuta vain sen takia että olisi kumppani, yksin on kiva olla, useimmiten.
Kunnolla ihastun ehkä pari kertaa kymmenessä vuodessa ja toistaiseksi vain yksipuolisesti tai muuten vain vääriin tapauksiin. Kun naismakukaan ei silti ole vuosien varrella muuttunut niin viime aikoina olen tavannut ihastua naisiin jotka ovat liian nuoria tämmöiselle vanhalle kääpälle. Ei nuo naapurin söpöt blonditytöt katselekaan isänsä ikäisiin miehiin päin.
Sen vielä vois sanoa että luonnekin on lähellä sitä mitä naiset usein ihannemies palstalla kyselevät, mutta sosiaalisuus vain puuttuu. Eivätkä naiset minun luonnettani tiedä kun kukaan ei minua niin hyvin tunne. Korkeintaan muutamat työpaikan naiset mutta sieltäkään ei kyllä suhdetta saa aikaiseksi vaikka se ainoa
rakastumisenikin oli juuri työpaikkaromanssi
(nainen oli varattu).
Nettitreffejä joskus kokeilin ja huomasin että turhaa touhua, naiset heti katsovat stateista että siinä on hoikka ja köyhä mies, ei kiitos. Kypsähdin kirjoittelemaan viestejä naisille joilta ei herunut vastausta.
Mutta eipä tässä hätäpäivää. Yksinäisyys ei ole koskaan ollut ongelma. Saa olla ja mennä kuinka haluaa. Pitää sitten vaikka ottaa koira lemmikiksi jos haluaa kokea kerrankin tunteen että joku rakastaisi minuakin ehdottomasti, sellaisena kuin olen.
Olen 29-vuotias mies ja kirjoittamasi teksti kuvaa hyvin omaa elämääni, mielipiteitäni ja jopa ruumiinrakennettani!
"Kun naismakukaan ei silti ole vuosien varrella muuttunut niin viime aikoina olen tavannut ihastua naisiin jotka ovat liian nuoria tämmöiselle vanhalle kääpälle."
Uskomatonta on myös se, että olen itsekin jollain tavalla juuttunut kiinnostukseltani sellaisiin nuoriin naisiin, joita ei koskaan ollut, kun ei kerran nuorempana seurustellut. En ole mikään pedofiili, mutta kaikki naiset joihin ihastun ovat sellaisia söpöjä "naapurintyttöjä", jotka ovat 18-20 vuotiaita. He eivät kai keskimäärin ole kiinnostunieta 3-kymmppisestä miehestä, jolta ei edes löytyisi kokemusta "opettaa" näitä nuoria naisia.
Eihän tuollainen haittaa! Yhdessähän sitä sitten voi opetella lisää. Eikä kaikki naisetkaan ole kovin kokeneita, vaikka ikä lähestyisi esim. 40. Et ole yksin.
Omasta kokemuksestani (tai siis kokemattomuudestani) tiedän, että iän myötä neitsyydestä tulee niin nolo asia, ettei tilanteen korjaamiseksi enää edes kehtaa tehdä mitään. Vaikka miehen kokemattomuus ei jollekin naiselle ongelma olisikaan (mitä suuresti kuitenkin epäilen), on se ainakin minulle itselleni aivan liian korkea kynnys ylitettäväksi.
Viime vuosina olenkin lähinnä pyrkinyt kokemattomuuttani kaikin tavoin peittelemään ja uskon, ettei se minusta näy ulospäin. Nyt kun ikää on jo 30 ja muuten olen elämässäni jopa "menestynyt", on kokemattomuus sellainen luuranko kaapissa, ettei sen paljastumiseen ole varaa.
Mitään erityistä syytä ei kokemattomuuteeni ole. Näin on vain päässyt käymään. Kriittinen piste ylittyi varmaankin joskus vuosien 25-27 tienoilla. Viimeistään silloin olisi pitänyt olla aktiivisempi ja hankkiutua kokemattomuudesta eroon vaikka väkisin. Nyt se taitaa olla ainakin omalla kohdallani myöhäistä.
Vaikka yritän olla ajattelematta asiaa liikaa, ovat seksi ja yleensäkin sukupuolisuhteet hyvin keskeisiä inhimillisen elämän osia. Väistämättä siis tuntuu siltä, että jotain hienoa ja tärkeää on jäänyt kokematta.
Noniin... tulipa nyt todella valoisia ajatuksia näin viimeisen lomapäivän aluksi ;)
Hei kuule. Ei sitä kokemattomuutta huomaa, eikä sitä tarvitse kertoa. Jokainen mies ja kukin seksitilanne on kuitenkin niin erilainen ettei ole mitään kaavaa kuinka pitäis olla. Johtuisko joittenkin miesten jännittäminen siitä että luullaan että pitäis osata jotain erityistä?
Ei tarvitse. Nainen sen kokeneenkin mollukan yleensä joutuu kuitenkin ohjaamaan perille, tai yhteispelillä, ei sitä ainakaan yksin tarvitse "suorittaa"
Myös tämä kirjoitus kuvaa lähes täydellisesti minua!
Olen 29-vuotias ekonomi Helsingin kauppakorkeakoulusta. Ja samoin kuin sinulla "Mitään erityistä syytä ei kokemattomuuteeni ole. Näin on vain päässyt käymään. Kriittinen piste ylittyi varmaankin joskus vuosien 25-27 tienoilla. Viimeistään silloin olisi pitänyt olla aktiivisempi ja hankkiutua kokemattomuudesta eroon vaikka väkisin. Nyt se taitaa olla ainakin omalla kohdallani myöhäistä"
Itse valmistuin jo paljon ennen 25-vuoden ikää eli 25-27 -vuotiaana painoin jo monivuotista uraa alani konsulttina! Taitaa moni 25-vuotias pyyhkiä perseellään vielä korkeakoulun penkkejä nykyään.
Itselläni kävi juuri niin, että vuosi vuodelta asia muuttui yhä nolommaksi. Nyt tuntuu uskomattomalta, että jo parikymppisenä alkoi vältellä naisia, ettei kokemattomuus paljastuisi. Sama jatkui vanhempana. 25-vuotiaana ajatteli, että jos kokemattomuus paljastuisi, se olisi paha asia. Nyt liki kolmekymppisenä olen kaivanut itseni niin syvälle kuoppaan, ettei täältä enää kiivetä ylös ja kävellä baariin naisia iskemään!
Joudun toteamaan, että jos parikymppisenä miehellä ei ole mitään peliä, niin ei sitä koskaa tule olemaankaan. Nuorena pitää aloittaa, toisin kuin äiti neuvoi kun määräsi, että "ei naisia ennen kuin lukio on käyty..." Jo tuo "määräys" pakotti aloitusiän 19-vuoteen ja siitä alkaen lapio on heilunut tasaista tahtia ja kuvitteellinen kuoppa allani syventynyt vuosi vuodelta.
"If my aunt had balls, she'd be my uncle", vai miten se nyt menikään. Jossittelu ja jälkiviisaus eivät varmasti johda yhtään mihinkään mutta monessa tilanteessa siihen on niin helppo sortua...
Aivan samoin minäkin ajattelin parikymppisenä, että olen jo liian vanha ja että peli on jo menetetty. Nuo yliopistossa vietetyt vuodet kuluivat kyllä lukemisen ohessa myös normaalin "opiskelijaelämän" parissa mutta mitään ei silloinkaan tapahtunut. Näin jälkeenpäin ajateltuna kovimmatkin sekoilut tuli kuitenkin mentyä käsijarru päällä vaikka juuri silloin olisi ollut paras hetki kartuttaa kokemusta.
Nyt kun elämä on tosiaankin jo vuosia pyörinyt työuran ympärillä ja vanha kaveripiiri hajonnut ympäri maailmaa, ovat sosiaaliset kuviotkin valitettavasti supistuneet.
Suurin ongelmani lienee ollut aina lievä perfektionismi sekä se, että olen ottanut itseni ja elämäni liian vakavasti. Nuoremmille antaisinkin neuvoksi, että tietyt perusjutut kannaattaa hoitaa kunnolla, mutta rajansa kaikella.
Tärkeää olisi myös hyväksyä se, että epäonnistumiset ovat osa elämää. Varmasti ihmissuhteissakin tulee takaiskuja, opettelipa pelin sääntöäjä sitten 15 tai 25 vuotiaana. Itse olen loistava esimerkki siitä mihin liiallinen epäonnistumisten välteleminen voi johtaa.
Seurustelusuhteita on ollut muutamia, mutta niissä on ollut ongelmana se, että nainen on ollut myös kokematon. Kaiken lisäksi on ollut ns yhteensopivuusongelmia, mutta niistä olisi varmaan päässyt eroon harjoittelulla. Koska molemmat (uskomatonta, että kaksi samanlaista) naiset eivät halunneet kivuliasta seksiä, niin sitten jäi suuseksin jms. asteelle. Nyt sinkkuna on tullut useita mahdollisuuksia päästä neitsyydestä eroon, mutta ei vaan pysty....tullut liian iso kynnys tuosta iästä ja kokemattomuudesta. En tiedä, miten tästä selviää vai selviääkö koskaan.
"Suurin ongelmani lienee ollut aina lievä perfektionismi sekä se, että olen ottanut itseni ja elämäni liian vakavasti. Nuoremmille antaisinkin neuvoksi, että tietyt perusjutut kannaattaa hoitaa kunnolla, mutta rajansa kaikella."
Tismalleen. Tuon tosin olen jo tiennyt omaksi ongelmakseni pidemmän aikaa, mutta kiva kun on muitakin, jotka ovat eläneet nuoruutensa samalla tavalla!
...on typerää elää koko ajan miettien, miten asiat VOISIVAT olla.
Mitä jos olisi löytynyt tyttöystävä? Mitä jos olisi kokemuksia naisten kanssa jo nuoruusajoilta? jne. jne.
Aina vain miettii, että mitä jos...
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/29329B04F6DBC464C22571FE00308616?opendocument
Taskutieto 2008, sinulla 11 on tilastoa sukupuolijakautumista. Kaikissa ikäryhmissä 15-19, 20-24, 25-29, 30-34, 35-39; miehiä on noin 6000-7000 enemmän kuin naisia. Satoihintuhansiin kansalaisiin verrattuna vain muutama prosentti, mutta silti kymmeniätuhansia miehiä.
On siis täysin luonnollista ettei kaikille nuorille miehille edes riitä tyttöystäviä. Tästä seuraa osalle miehistä kokemattomuutta ja ujoutta naisasioissa. Osa miehistä on ongelmatapauksia ja vapaa itsenäinen nainen tekee mitä haluaa elämässään. Pakollinen parisuhde tai seurustelu jonkun miehen kanssa ei tietenkään ole mikään "elämäntarkoitus".
Haluan vain muistuttaa naisille, ettei kaikki kokemattomat miehet ole mitään idiootteja susirumia peräkammarinpoikia. Elämä voi todellakin vain mennä niin ettei niitä vapaita tyttöjä, joiden kanssa kemiat kohtaisivat, kohtaa nuoruusvuosina ja siitä seuraa sitten syrjäytyminen naisasioissa.
Upeaa faktaa!
"On siis täysin luonnollista ettei kaikille nuorille miehille edes riitä tyttöystäviä. Tästä seuraa osalle miehistä kokemattomuutta ja ujoutta naisasioissa... kaikki kokemattomat miehet ole mitään idiootteja susirumia peräkammarinpoikia. Elämä voi todellakin vain mennä niin ettei niitä vapaita tyttöjä, joiden kanssa kemiat kohtaisivat, kohtaa nuoruusvuosina ja siitä seuraa sitten syrjäytyminen naisasioissa."
Asia on tismalleen noin. Itsellenikin jotenkin vain päässyt käymään näin, että ei ole naista löytynyt...