Oletteko muuten koskaan katsoneet oikeasti peiliinne. En tarkoita sitä lasista joka riippuu joka taloos sopivalla korkeudella, en vaan sitä peiliä jolla katsomme tekemisiämme vaikkapa yhden päivän aikana. Olen kokeillut ja tulos on aika yllättävää aina. Otapa kyseinen oma peilisi käteesi ja katso yhden päivän ajan mitä näet.Se toimii näin .Seuraa yhden päivän aikana kaikkea tekemääsi , kaikkea sanomaasi,yleisimpiä ajatuksiasi.On muuten yllättävää kuinka paljon sontaa,pahoja sanoja suoranaisia valheita sekä pahoja ajatuksia mahtuu yhteen päivään. Varsinkin on hyvä seurata miten kohtelee aviopuolisoaan. Vanha sanonta . Sydämen kyllyydestä suu puhuu, pitää paikkansa. Ihmisen sydämestä lähtee kaikki pahat ajatukse jotka suu suoltaa ulos. On yllättavää miten puolisoon kohdennetaan yleensäkin kaikki negatiivinen asia. Kun ajoittain seurailee ajatuksiaan ja sanomisiaan ja vaikka illoin niitä muistelee ja pohdiskelee täytyy ihmitellä . Itse olen seuraillut sekä sanomisiani että tekemisiäni jo pitemmän aikaa, ja kyllähän se nöyräksi tekee. Varsinkin kun ikää tulee niin täytyisi myös oikeaa viisautta ilmetä yhä enenevässä määrin. Ehkä tuo peiliinkatsominenkin on jonkin sortin elämänviisautta. Ihminen puhuu muuten päivänaikana paljon. Ja kun paljon puhuu niin mukaan mahtuu myös paljon sontaa. Se on kumma että ne henkilöt mitä itse tuntee ne jotka paljon puhuu ja on äänessä niin jotenkin on varivainen niiden suhteen. On myös kokemus opettanut että kun on henkilön kanssa tekemisissä joka puhuu paljon niin ennemmin tai myöhemmin tuo henkilö kääntyy sinua vastaan. Mieleen tulee yleisönosaston anoppikirjoitukset. Monesti on että se enemmän puhuva osapuoli on se anoppi tai appi. Paljon puhuminen voi olla myös keino hallita toista osapuolta. On helppo käyttää puhevaltaa aseen vaikka hiljaista ja kuuntelevaa osapuolta kohtaan. Tolkuttomasti puhumalla hallitaan toista eikä anneta toiselle suunvuoroa Eli kun puuttuu vastavuoroisuus keskustelusta niin se ei ole rakentavaa. Rakentava keskustelu ei ole yksipuolista vaan se on vastavuoroista. Eli kuunnellaan toista osapuolta. Jos ikäeroa keskustelijoilla on 30-40,vuotta niin vanhempi osapuoli saattaa kokea olevansa opettaja jolla on nuorempaan vuosikymmenien ikäero ja voi kuvítella olevansa jatkuvassa opettajan osassa. Joskus käy niinkin kun kuuntelee vanhemman henkilön puhetulvaa 2-3 tuntia niin lähtiessä ei muista mitään toisen puheesta. Toisen puhe voi olla kuin taustamusiikkia kylävierailuille.
Peili
Peiliin katsonut
1345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Alkupuolisko tekstistäsi oli oikein oiva,loppuosan olisit voinut jättää pois,mutta ei se mitään :) pitää kirjoittaa kaikenlaista ulos silloin kun siltä tuntuu,kyllä!
Minä itse olen nelikymppisenä peilaillut itseäni aikalailla jo kymmenkunta vuotta.
Aluksi oli vaikeaa pysyä itsensä kanssa kärryillä,mutta lopulta huomasin että siitä on todellakin hyötyä.Opin jollain tavalla katsomaan itseäni sivullisen tavoin :mitä teen,kuinka reagoin,mitä suusta tulee ulos.
Monta vaikeaa ja hyvääkin tilannetta olen selvittänyt omalla tekniikallani.Se tuntuu hienolta.
Tokihan niitä sammakoita pääsee suusta jne.,eikä liika itsekontrolli ole hyvästäkään,mutta olen ainakin paljon parempi ihminen ,niin itselleni kuin muillekin ,kun kuljen "varjona" omien tekemisieni ja sanomisieni rinnalla.
Joskus tosin potuttaa,kun suurin osa ihmisistä ei oikein tajua sitä peiliin katsomista...täytyy oikein konkreettisesti jollekin sanoa suoraan että"katoppa ja kuunteleppa,miltä sä näytät ja kuulostat".Moni menee hiljaiseksi,ainakin hetkeksi,heh!
Juu,en ole yli-ihminen,mutta tämä laji vaatii taitoa ja syvää itsetutkiskelua.Olen tyytyväinen kun tämän taidon itseopiskelin,jopa ilman kirjoja.
Ihminen on raadollinen olento,mutta onneksi siihen voi itse vaikuttaa,kuinka elää ja on.