Olen 18 ja mieheni 22. Olemme seurustelleet reilu vuoden ja asuneet yhdessä kohta puoli vuotta. Muuten suhteessamme on kaikki hyvin, mutta jatkuva menettämisenpelko vaivaa minua. Pelkään lähes jatkuvasti, että menetän mieheni. Pelkään että hän löytää toisen naisen tai kyllästyy minuun.
Jos jokuu sanoo nyt että "Mies ei ole sinulle se oikea, jätä se", niin tiedoksi näin etukäteen ettei ero ole mikään vaihtoehto. Ennen nykyistäni seurustelin vajaa 2 vuotta, ja myös silloin minua vaivasi samaepävarmuus itsestäni ja riittävyydestäni.
Nykyinen mieheni on kaikki mitä olen halunnut. En ole koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan samoin kuin häntä. Välitän hänestä TODELLA paljon.
Jatkuva epävarmuuteni hänen rakkaudestaan rasittaa kuitenkin suhdettamme. Tai siis uskon kyllä että hän rakastaa minua, mutta mietin aina että mahtaako hän rakastaa yhtä paljon kuin minä.
Tahtoisin päästä yli näistä ajatuksita.
Mietin että voisiko kaikki johtua isältäni saadusta "miehen mallista". Isäni on pettänyt äitiäni monien eri naisten kanssa, ja aivan ala-asteikäisestä asti olen saanut olla tukemassa äitiäni, kun hän on miettinyt eroa, sitä kuitenkaan ikinä ottamatta.
Isäni käytti myös todella paljon henkistä väkivaltaa minua kohtaan, jonka takia jouduin muuttamaan kotoa pois jo 14-vuotiaana. Kahteen vuoteen en ollut edes puheväleissä isääni. Nykyään jo moikataan, mutta mitään syvällistä emme ole ikinä voineet keskenämme puhua.
Toisin sanoen voi olla että suhteestani isääni, olen muodostanu alitajunnassani sellaisen käsityksen, että kaikki miehet pettävät, eikä yksikään mies voi minua vilpittömästi rakastaa.
Koskaan en isälleni ole ollut tarpeeksi hyvä.
Olen miettinyt myös terapian madollisuutta... Olisikohan siitä mitään apua... Ylä-asteella kävinkin muutamaan otteeseen terapeutilla ja minulla todettiin vaikea masennus. Tosin lääkäri sanoi että kuka tahansa olisi masentunut minun tilassani, joten en nyt sitten tiedä että oliko se sitä ns."oikeaa" masennusta..
Kirjoitin tästä nyt tänne, koska haluasin tietää että onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia ja mistä olette apua saaneet??
Jos jokuu sanoo nyt että "Mies ei ole sinulle se oikea, jätä se", niin tiedoksi näin etukäteen ettei ero ole mikään vaihtoehto. Ennen nykyistäni seurustelin vajaa 2 vuotta, ja myös silloin minua vaivasi samaepävarmuus itsestäni ja riittävyydestäni.
Nykyinen mieheni on kaikki mitä olen halunnut. En ole koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan samoin kuin häntä. Välitän hänestä TODELLA paljon.
Jatkuva epävarmuuteni hänen rakkaudestaan rasittaa kuitenkin suhdettamme. Tai siis uskon kyllä että hän rakastaa minua, mutta mietin aina että mahtaako hän rakastaa yhtä paljon kuin minä.
Tahtoisin päästä yli näistä ajatuksita.
Mietin että voisiko kaikki johtua isältäni saadusta "miehen mallista". Isäni on pettänyt äitiäni monien eri naisten kanssa, ja aivan ala-asteikäisestä asti olen saanut olla tukemassa äitiäni, kun hän on miettinyt eroa, sitä kuitenkaan ikinä ottamatta.
Isäni käytti myös todella paljon henkistä väkivaltaa minua kohtaan, jonka takia jouduin muuttamaan kotoa pois jo 14-vuotiaana. Kahteen vuoteen en ollut edes puheväleissä isääni. Nykyään jo moikataan, mutta mitään syvällistä emme ole ikinä voineet keskenämme puhua.
Toisin sanoen voi olla että suhteestani isääni, olen muodostanu alitajunnassani sellaisen käsityksen, että kaikki miehet pettävät, eikä yksikään mies voi minua vilpittömästi rakastaa.
Koskaan en isälleni ole ollut tarpeeksi hyvä.
Olen miettinyt myös terapian madollisuutta... Olisikohan siitä mitään apua... Ylä-asteella kävinkin muutamaan otteeseen terapeutilla ja minulla todettiin vaikea masennus. Tosin lääkäri sanoi että kuka tahansa olisi masentunut minun tilassani, joten en nyt sitten tiedä että oliko se sitä ns."oikeaa" masennusta..
Kirjoitin tästä nyt tänne, koska haluasin tietää että onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia ja mistä olette apua saaneet??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla hyvin samankaltainen tausta ja kärsin myös nuorempana tuosta menettämispelosta. Mua auttoi ihan se, että kävin itse läpi tunteitani, hain niille syyn ja hyväksyin, että menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuden voi. Terapeutti on hyvä apu, jos ei itse saa purettua asioita.
Neuvoni sinulle, puhu miehellesi näistä tunteista, kerro mistä johtuvat, ja että yrität päästä niistä yli. Jos hän rakastaa sinua, ymmärtää kyllä ja yrittää olla kärsivällinen. Kaikki on kuitenkin kiinni omasta motivaatiostasi. Tsemppiä!