Miksiköhän joku ihminen voi jäädä pitkäksi aikaa mieleen jos hänen kanssaan suhde ei päässyt alkua pidemmälle, ja uusi suhdekin jo aluillaan. Suhde tämän ihmisen kanssa päättyi juuri tämän uuden suhteen aloittamisen takia. Hyvissä väleissä kuitenkin erottiin. Johtuuko tämä siitä että valitsin väärin?
Ihmisen jääminen mieleen
miksiköhän
242239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
...yksikään nainen täysin poistunut.
Mikähän minussa on vikana? :)
vain tutustumisen arvoisia naisia.
tai hänellä ei ole samaa kusipäistä valikoivaa muistia kuten sulla.
Koskaan ei oo ollut pahaa sanottavaa kenestäkään. Kaikki hienoja ihmisiä omalla tavallaan...
Itsekään en pidä tuosta termistä "tutustumisen arvoinen". Kaikki ihmiset ovat tutustumisen arvoisia, jokaiselta voi oppia jotakin.
...minkälaisen edes haluaisin unohtaa. Unohtamisessa on se vaara, että virheen voi pian uusia, jos sen unohtaa.
ihan noin. Ei ne unohtuneet todellakaan ole sen huonompia, ei vaan ole ollut mitään yhteistä ja tuttavuus jää pinnalliseksi. Enkä tarkoita pelkästään miesten ja naisten välisiä juttuja.
siitä, mä ainakin muistan suhdetsydeemini. :)
onko se nyt varsinaisesti mikään väärin valittu, mutta joskus nämä ihmissuhteet ovat vaan sellaisia. Ilmeisesti nykyisesi oli sinnikkäämpi tai aktiivisempi piirittäjä. Ajoitus ei vain osunut; onhan se lohdullista kuulla, että muitakin on :) Et säkään varmaan valinnut yhtään väärin, sitä paitsi on kiva tietää olevansa rakas jollekin :)
Sanavalinnoista huomaa kyseessä olevan juuri piiritetyn kiimaisen lehmän, joka tekee valintansa äkkiä sen hetken tarjolla olevista siitossonneista.
Älykäs osaa etsiä kauankin mieluisinta.
Suomalaisnaisen elukkamaisuus ilmentyköön seuraavassa.
Reikä huutaa tyhjyyttään: Kuka tällä kertaa täyttä minut?
piiritettiin toistakymmentä vuotta sitten, mutta kaunis kiitos arviostasi :)
Kyllä kommenttini oli ap:lle osoitettu eikä sulle.
mutta eipä tuo mittään :)
kyllä minäkin muistan niin exiä, kuin niitäkin joiden kanssa ei homma edes koskaan lähtenyt kunnolla liikkeelle.
Niitä kohtaan on kuitenkin joskus ollut jotakin tunteita ja ei se unohdu.
kyllä yksi mahdollisuus.
koska epäilet, tai pelkäät, tai epäilet ja pelkäät valinneesi väärän. Uusi ei ole niin kiva kuin tämä vanhempi, tai uusi ei ole herättänyt sinussa suuria tunteita. Lisäksi vanhempi on tullut / lienee tullut aiemmin sun elämääsi, joten hän on ehkä siinä mielessä, pitemmän tuntemisen kautta, ensisijaisesti korkeammalla lähtöruudukossa.
Uusi tarkoittaa entisen loppumista, mutta aina se ei liene niin helppoa tehdä itselleen selväksi sen entisen loppuneen. Mikäli tunteita ollut. Tai sitten ompi niin, että sitä vaan kelailee sitä vanhaa enemmän mielessään, joko typeryyttään tai sitten vaan sen takia, että uusi / uudemmat eivät ole tehneet niin hienoa vaikutelmaa, jotta heistä voisi sanoa että "tässä se nyt on". Ehkä myös voi olla sitä, että ne hyvissä merkeissä päättyneet vanhat suhteet / suhdeviritelmät jättävät päälle sellaisen pohjavireen, jotta ei olekaan mitään selkeää syytä olla ajattelematta entisen olevan entinen. Ei osata katkaista niitä tunnesiteitä. Jahkaillaan. Sama pätenee ehkä suurista rakkauksista eroamisiinkin. Ehkä ei koeta olevan tarvetta "katkaista" niitä tunnesiteitä. Ehkä halutaan romantisoida tilannetta. Ehkä halutaan elää niissä tunteissa.
Ja mikä tässä nyt sitten on tuon mysteerinen "jäänyt pitkäksi ajaksi mieleen" aika kun uusi suhde on vasta aluillaan? Pari kuukautta?
Nii-i, jos voi valita niin ei kannattane aloittaa suhdetta jos on entiset viritykset kesken. Ei sillä, kyllä mä uskon että ne entiset ovat aina mielessä jollakin tapaa.
Lisäksi vanhempi on tullut / lienee tullut aiemmin sun elämääsi, joten hän on ehkä siinä mielessä, pitemmän tuntemisen kautta, ensisijaisesti korkeammalla lähtöruudukossa.
Kysyisin tuosta lauseesta, onko aina näin ja miksi kauemmin tunnettu olisi korkeammalla lähtöruudussa? Olen miettinyt sitä jo kauan, että voiko uudempi tuttavuus tehdä kuitenkin jollain luonteen laadullaan lähtemättömän vaikutuksen, vai valitseeko ihminen yleensä tutumman ihmisen?
voikohan myös käydä niin että valitsee vanhemman ja tutumman, mutta ihminen ei enää tunnukkaan samalta kun on se uudempi tuttavuus mielessä.
"Kysyisin tuosta lauseesta, onko aina näin ja miksi kauemmin tunnettu olisi korkeammalla lähtöruudussa?"
En kyllä osaa muuta sanoa kuin sen, että jos on käynyt niin ettei uusi / uudet kiinnosta ihan niin kympillä, vaikka siis muuten kivoja jne. olisivatkin, ja tämän entisen kanssa olisi käynyt niin, jotta totuutta siitä mahdollisesti suhteen onnistumisesta / tunteiden kehittymisestä ei ole saatu, niin tällöin voisin luulla käyvän niin, jotta entinen kummittelee mielessä. Sinälläänhän se on vähän hassua, koska mielikuvitushan siinä vaan temppuilee. Mitä ei ole ollut, niin siitä sitten kenties haaveillaan: "mitä meistä olisi tullut?". Näin siis ehkä varsinkin silloin, milloin mitään varsinaista oikein konkreettista syytä (pettäminen, valehtelu, väkivalta, tms.) ei ole siksi varsinaiseksi järkisyyksi, miksi ei olla yhdessä.
No, sitten ne tilanteet missä vanha viritys loppuu jo ennen alkuaan uuden tullessa kehiin, ja jos vanha jää kummittelemaan mieleen, niin luulisin ettei se uusi ole kolahtanut tarpeeksi kovasti. Ei kai senkään vanhan tarvitse olla kolahtanut, mutta ehkä hänessä on jotain sellaista vähän enemmän viehättävää...
"Olen miettinyt sitä jo kauan, että voiko uudempi tuttavuus tehdä kuitenkin jollain luonteen laadullaan lähtemättömän vaikutuksen, vai valitseeko ihminen yleensä tutumman ihmisen?"
Uskoisin että voi tehdä. Entisestä kai pitäisi päästä yli ainakin siinä mielessä, ettei haikailisi hänen peräänsä. Jos sellainen on siellä taustalla (onkohan tuollaisessa tilanteessa, missä jäädään pitkäksi aikaa entiseen kiinni kyse siitä, että täytetään jotain tunnetyhjiötä eikä halutakaan päästä eroon niistä tunteista entistään kohtaan?). Jos taas tilanne on se, että on jonkinlaisia lieviä virityksiä ollut sen vanhemman tutun kanssa ja uusi tuleekin kuvioihin, niin uskoisin edelleen että uusi voi tehdä sen "lähtemättömän vaikutuksen". Kai siinä vaan pitää sattua monta palasta yksiin, ja kai siinä pitää itselläkin olla mielentila sellainen vastaanottavainen(???).
"voikohan myös käydä niin että valitsee vanhemman ja tutumman, mutta ihminen ei enää tunnukkaan samalta kun on se uudempi tuttavuus mielessä."
Uskoisin että voi. Jos noin käy ettei vanha tunnukaan samalta, niin voisikohan se kertoa siitä ettei se vanha olekaan ihan niin ainutlaatuinen, ja että niitä korvaaviakin ehdokkaita voisi olla olemassa. Ehkä tuollaisessa tilanteessa olisi fiksuinta, kenestä on siihen, tehdä niin, että jäähdyttelisi tilannetta eikä olisi kenenkään kanssa...
Kiitos! Tuo oli aika tyhjentävästi vastattu, ja aika samalla tavalla olen itsekkin miettinyt. Olen samaa mieltä että ehkä kun antaa ajan kulua niin näkee asiat selvemmin tekemättä yhtään mitään.
vaikka ei välttämättä liitykään sinuun, jotta niissä tilanteissa milloin kaipaillaan entisten perään ja "antaa vaan sen ajan kulua", niin joillakin saattaisi käydä niinkin että siinä humpsahtaakin sitä aikaa ihan melkoisesti, koska ruokitaan (ehkä melko huomaamattomastikin) sitä tunnetta entistä kohtaan. Eli ei tavallaan työstetäkään niitä tunteita että päästäisiin eroon niistä, vaan jäädäänkin pyörittelemään niitä... Ehkä näin voisi käydä varsinkin silloin, jos uusia mielenkiinnon kohteita ei ole mielessä / tyrkyllä / sellaisia ei edes haluta jos niitä tunteita tai niiden kohdetta pidetään "ainutlaatuisena".
Niin eli tiivistetymmin sanottuna pitää varmaankin olla olemassa se halu päästä menneestä eroon. Mutta joo, en myöskään usko että tuollaisissa tilanteissa alkaneet ihmissuhteet kestäisi, laastareita kai niistä tulisi...
jos uusia mielenkiinnon kohteita ei ole mielessä / tyrkyllä / sellaisia ei edes haluta jos niitä tunteita tai niiden kohdetta pidetään "ainutlaatuisena".
Eli tarkoittaako tämä sitä, että jos tähän väliin saapuisikin joku joka säväyttäisi niin ehkä sitä alkaisikin katsoa tätä "ainutlaatuista entistä" hieman kriittisemmin silmin?
Ehkä se voisi tarkoittaa sitä, että mikäli ihminen ymmärtäisi uuden, sarastavan tilaisuuden ja sitä kautta kyseisen ihmisen olevan tärkeämpi kuin sen saavuttamattoman, ja sen kaipaamisen (jos sellaisesta kyse), niin ehkäpä siinä tosiaankin kävisi nimenomaan siten, että alkaisi nähdä kriittisemmin silmin sen kyseisen saavuttamattoman ihmisen. Sillehän kun ei ole kelvattu, tai jos ei varsinaisesti kelpaamisesta olekaan kyse, niin hommasta ei muuten vaan ole tullut mitään. Mitä sitten myös voisi pohtia, jotta miksi siitä ei ole tullut mitään. Mikä siinä on sellaista, että mitään ei ole tapahtunut tai ei tule tapahtumaankaan.
Valitessaan toisin, seuraukset olisivat toisenlaiset kuin ne nyt on. Ei niin miellyttäviä...