Hei,
Meillä on tällaninen tilanne, että molemmat tekevät etätöitä (minä vain väliaikaisesti). Se mikä rassaa on että mieheni istuu tietokoneella lähes koko vapaa-aikansakin. Nytkin hänellä on lomaa ja ihan sama meno kuin ennenkin, näppäimistö paukkuu aamusta iltaan. Hän ei vapaa-ajallaan pelaa tms. vaan ihan hyödyllisiä juttuja tekee (ei kuitenkaan varsinaisia töitään). Se mikä tässä on se varjopuoli on että hän lenkkeilee harvoin, ei lähde juuri mihinkään kotoa (esim. nyt olisi kaunis ilma ulkona), ei tee kotitöitä kovin paljon. Kaikki on muuten hyvin mutta minä koen hirveän väsyttävänä sen että aina pitää maanitella että 'lähdetkö lenkille tai kauppaan mun kanssa' tms. Olen aktiivisempi ja haluaisin aina tehdä jotain sen jälkeen kun on kokopäivän tehnyt koneella töitä. Ja toki käyn kavereiden kanssa sitten lenkillä yms. välillä enkä ahdistele miestäni kokoajan. Tuntuu että hän ei osoita aktiivisuutta itse kuin harvoin. Olen antanut hänen aika paljon vaan olla ja harrastaa omia tietokone juttujaan mutta en tiedä voinko hyvin tässä suhteessa pidemmän päälle. Entäs jos tekee lapsia...muuttuuko mikään hänen osaltaan? Miten jaksan "yksin"? Onko tämä normaalia, muilla näin? Olemme olleet kauan yhdessä ja suhteesta lähteminen ei ole oikein vaihtoehto, meillä menee mielestäni muuten hyvin (hyviä hetkiä on myös). Haluaisin keinoja tähän vai olenko minä tässä väärässä? Puhuminen ei tunnu auttavan kuin hetkeksi... Neuvoja pyydän!
Meillä on tällaninen tilanne, että molemmat tekevät etätöitä (minä vain väliaikaisesti). Se mikä rassaa on että mieheni istuu tietokoneella lähes koko vapaa-aikansakin. Nytkin hänellä on lomaa ja ihan sama meno kuin ennenkin, näppäimistö paukkuu aamusta iltaan. Hän ei vapaa-ajallaan pelaa tms. vaan ihan hyödyllisiä juttuja tekee (ei kuitenkaan varsinaisia töitään). Se mikä tässä on se varjopuoli on että hän lenkkeilee harvoin, ei lähde juuri mihinkään kotoa (esim. nyt olisi kaunis ilma ulkona), ei tee kotitöitä kovin paljon. Kaikki on muuten hyvin mutta minä koen hirveän väsyttävänä sen että aina pitää maanitella että 'lähdetkö lenkille tai kauppaan mun kanssa' tms. Olen aktiivisempi ja haluaisin aina tehdä jotain sen jälkeen kun on kokopäivän tehnyt koneella töitä. Ja toki käyn kavereiden kanssa sitten lenkillä yms. välillä enkä ahdistele miestäni kokoajan. Tuntuu että hän ei osoita aktiivisuutta itse kuin harvoin. Olen antanut hänen aika paljon vaan olla ja harrastaa omia tietokone juttujaan mutta en tiedä voinko hyvin tässä suhteessa pidemmän päälle. Entäs jos tekee lapsia...muuttuuko mikään hänen osaltaan? Miten jaksan "yksin"? Onko tämä normaalia, muilla näin? Olemme olleet kauan yhdessä ja suhteesta lähteminen ei ole oikein vaihtoehto, meillä menee mielestäni muuten hyvin (hyviä hetkiä on myös). Haluaisin keinoja tähän vai olenko minä tässä väärässä? Puhuminen ei tunnu auttavan kuin hetkeksi... Neuvoja pyydän!
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsekin etätyötä tietokoneella tekevänä tunnistan miehesi tilanteen, kuinka siihen koneeseen jumittuu. On niin paljon helpompi istua koneelle työtä jatkamaan, kuin olla aloitteellinen tehdäkseen jotain muuta. Jos vähänkin on tekemisen puutetta, istahdan siihen eikä tarvitse miettiä mitä muuta tekis eikä ryhtyä mihinkään vaikeampaan. On helppo jatkaa vaan sitä samaa tarvitsematta tehdä mitään päätöksiä että nyt ryhdyn muuhun....
Se on vaarallista ja passivoi ihmisen! Tiedän kokemuksesta kuinka kotoa lähtö voi käydä aina vaan työläämmäksi, lopulta ei viitsisi mennä kauppaankaan eikä edes huvittelemaan... Täytyy itse olla aktiivinen ja katkaista työnteko tiettyyn aikaan päivästä, pitää myös kokonaisia vapaapäiviä, vaikka lähtemällä kotoa pois. Puhu suoraan miehesi kanssa, suunnitelkaa aikataulua joka erottaa työn ja vapaa-ajan, ehdottomasti. Tässä tilanteessa harrastuksia. matkoja ja muuta vaihtelua on syytä keksiä, vaikka sitten puoliväkisin. Itse olen siinä lopulta suht, koht onnistunut.