Yleisesti omaa käytöstä puolustellaan siten että "kaksi on aina enemmän kuin yksi" ja että homma on kivaa, ja kaikkihan niin tekee, jotka vaan onnistuu kaksi tai kolme naista/miestä itselleen hommaamaan...Loput on uskollisia koska vientiä ei ole...
Mutta moni pettäjä varmasti tietää olevansa hieman erilainen yksilö, totuus on lähempänä sitä, että yksi ei riitä, varalla pitää olla yksi tai enemmän, jottei pohja putoa pois. Ei tunne elävänsä ilman jatkuvaa valloittamista ja kiellettyä jännitystä. Toisaalta ei uskalla luottaa muihin ihmisiin eikä parisuhteen toiseen osapuoleen. "Mikään ei ole pysyvää eikä kukaan minun kanssa loppuelämäänsä vietä" - joten pakko varmistella etukäteen ettei yksin jää.
Kyse voi olla pakonomaisesta tarpeesta varmistaa ettei jää hylätyksi, joka naamioidaan lohkaisuun "vieras liha vaan on niin namia" tms...Jos mietit toimintaasi rehellisesti, kuinka onnellinen oikeasti olet elämääsi? Katsot ehkä ympärilläsi niitä muutamaa ihmistä (usein sitä kerää ympärilleen samanlaisia ihmisiä, joten suurin osa tuttavistasikin pettää varmasti), joilla on puoliso johon he luottavat, eivätkä itsekään halua luottamusta rikkoa, tunnetko kateutta siitä että heillä on jotain mitä sinulla ei ole, jotain mihin et itse kykene? Keskinäinen kunnioitus, rakkaus itseä (!) ja puolisoaan kohtaan, käy lopulta miten käy, he ovat uskaltaneet luottaa ja kiintyä toisiinsa...
Vaikka pettäminen sattuu petettyyn hirveästi ja vie pohjaa elämältä, uskon siitä huolimatta että pettäjän sielunmaailma on kuitenkin tätäkin synkempi. Kyvyttömyys rakastaa, luottaa ja kiintyä jättää elämän aika tyhjäksi, kerta toisensa perään. Maailma, jossa luottamus nähdään ansana...Pettäjä joutuu tässä maailmassaan jatkamaan päivästä toiseen, koittaen parhaansa mukaan vältellä kohtaamasta omaa vajaavaisuuttaan tunnepuolella, avaamatta lukkojaan.
Mutta moni pettäjä varmasti tietää olevansa hieman erilainen yksilö, totuus on lähempänä sitä, että yksi ei riitä, varalla pitää olla yksi tai enemmän, jottei pohja putoa pois. Ei tunne elävänsä ilman jatkuvaa valloittamista ja kiellettyä jännitystä. Toisaalta ei uskalla luottaa muihin ihmisiin eikä parisuhteen toiseen osapuoleen. "Mikään ei ole pysyvää eikä kukaan minun kanssa loppuelämäänsä vietä" - joten pakko varmistella etukäteen ettei yksin jää.
Kyse voi olla pakonomaisesta tarpeesta varmistaa ettei jää hylätyksi, joka naamioidaan lohkaisuun "vieras liha vaan on niin namia" tms...Jos mietit toimintaasi rehellisesti, kuinka onnellinen oikeasti olet elämääsi? Katsot ehkä ympärilläsi niitä muutamaa ihmistä (usein sitä kerää ympärilleen samanlaisia ihmisiä, joten suurin osa tuttavistasikin pettää varmasti), joilla on puoliso johon he luottavat, eivätkä itsekään halua luottamusta rikkoa, tunnetko kateutta siitä että heillä on jotain mitä sinulla ei ole, jotain mihin et itse kykene? Keskinäinen kunnioitus, rakkaus itseä (!) ja puolisoaan kohtaan, käy lopulta miten käy, he ovat uskaltaneet luottaa ja kiintyä toisiinsa...
Vaikka pettäminen sattuu petettyyn hirveästi ja vie pohjaa elämältä, uskon siitä huolimatta että pettäjän sielunmaailma on kuitenkin tätäkin synkempi. Kyvyttömyys rakastaa, luottaa ja kiintyä jättää elämän aika tyhjäksi, kerta toisensa perään. Maailma, jossa luottamus nähdään ansana...Pettäjä joutuu tässä maailmassaan jatkamaan päivästä toiseen, koittaen parhaansa mukaan vältellä kohtaamasta omaa vajaavaisuuttaan tunnepuolella, avaamatta lukkojaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täällä olen huomannut sellaisen hassun piirteen että kakkosnaiset varsinkin saavat enemmän siitä kun haukkuvat luottavaisia "pikkuvaimoja" pihtareiksi ja ivaavat heidän hyväuskoisuuttaan kuin siitä että makaavat heidän miestensä kanssa.
Ihan kuin nämä luottavat vaimot olisivat rikkoneet heitä vastaan? Vaimot jotka luottavat miehiinsä eivät mielestäni ole "pikku"vaimoja vaan päinvastoin.
Johonkin luottaminen silläkin uhalla että tulee petetyksi on rohkeata. Tämä maailma on täynnä epäileviä ja pelkääviä ihmisiä. Työpaikoilla ja ihmis-suhteissa pelataan likaista peliä.
En tiedä mitä kakkosnaiset siitä saavat koska ajattelen heidän kuitenkin juurikin pelkäävän itse petetyksi tulemista? Hyökkäys on paras puolustus?
On helpompi asettua pettäjän puolelle kuin uskaltaa itse luottaa ja rakastaa.
"Työpaikoilla ja ihmis-suhteissa pelataan likaista peliä."
Enpä ollut ajatellut asiaa aivan tästä kulmasta: pettäjät tuovat nykymaailmassa aivan liian yleiset likaiset pelit ja selkään puukotuksen myös oman kotinsa kynnyksenn yli.
Olen pohtinut tarvetta syyllistää petetty.
Vaikka asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pettäjä pettää omien kriisiensä ja pelkojensa takia, tällä palstalla toistellaan lähes mantranomaisesti sitä, että petetyssä täytyy olla jotain "vikaa".
Voiko syynä olla se, että jos petetyssä ei ole vika, petetyksi voi tulla kuka tahansa? Jopa minä itse? Pelottava ajatus!
Toisaalta, jos petetyssä itsessään on vikaa (ei anna, on ruma, löysä pillu jnejne)silloin "oma itse" on turvassa: "Minussa ei ole vikaa, en voisi tulla petetyksi." Huoh, jopas ahdistus hellitti...
tämä ja kyllä osuu varmasti moneen..
Niin eihän siinä petturissa, johon on itse narahtanut, niin nähdä mitään vikaa. On paljon helpompi syyllistää vaimoa, tai petettyä, silloin ei joudu kohtaamaan näitä asioita eikä tarvitse käydä läpi ikäviä asioita. Vois vaikka itseensä kolahtaa. Varmaan autaa siinäkin, että ei ne omat moraalikäsitykset joudu puntariin ja omat teot on näin paljon sallitumpia.
Kauhee vaimo, pirttihirmu jne.. Meillä on oikeus pitää suhdetta, likaista peliä yllä, ei me mitään väärin tehdä. Petetyn syytä..
ettei me täydellisiä olla kukaan.
Jollain on sitten löysä pillu ja tosella mulkku.
Hitto kun on varmaan se tärkein asia avioliitossa.
Jollain on kierot silmät ja toisella ei silti siihen joku on vaan rakastunut.
Jos noi niin isosti teän onneenne vaikuttaa ni hyvä kun sen ootta huomannu seuraava pillu sit valitaan kireyden mukaan.
Pettäjiä ollaan kuitenkin jossain vaiheessa elämää jokanen ihan joka perkuleen asiaa ei kukaan osaa ihan puhtaasti totuuren mukaan kertoa ja toimia.
En mä puolusta pettämistä mut en siittä ketään hirteen laittasi.
Miettikääpä hetken itteänne, tuliko puhuttua kaunisteltua totuutta viime aikoina muijalle tai kelle ny hyvänsä.
Jos vastaat et aina puhut totta ni just nyt valehtelet.
Petturi olet siis.
Hiukan inhimillisyytä tähän inkvisitioon.
15 vuotiaana tapaamani nykynen vaimoni ei ole enää edes saman näkönen ja ihan oon varma on katellu muitakin voinu koskettaakin ja haaveilla
komeemmasta kalusta.
Ihmisen kanssa olen sitten naimisissa.
Joka tuntee ja elää varmaan katselee muita miehiä onhan sil näkevät silmät. Jos haksahtaa joskus johonkin kuuntelen kyllä selityksiä ennen kun tuomitten. Oon vihanen uskon sen mut ihmisen kanssa se avioon meni.
Selitysten jälkeen voidaan uusia sopimuksia jos hän vielä on mun kieroin silmiin tyytyväinen. Ymmärrän mä senkin jos on paremman löytäny ja en siinä jeesustele, muitakin kriisejä on selvitelty meän avioliitossa. Pahempiakin.
Kattelen kauniita naisia enkä pelkää jos oma emäntä sen huomaa kun kieroillakin kauniin erottaa. Lörppä pillukin tuntee ja lerppa munakin joskus kovettuu.
Varmaan ette tajua mun pointtia ja joku taas sanoo hulluksi en vaan tajua jos pelästään se lerppuus on tärkeintä parisuhteessa ni on teillä avioliitot aika löyhällä pohjalla.
Eläkää ihmisiksi.
tätä palstaa luetaan. Asiallisissa keskusteluissa en ole huomannut kakkosten petettyjä syyllistävän, eikä niissä myöskään ykköset huorittele kakkosia, vaan usein jopa ollaan oltu ihan oikeilla jäljillä miksi näitä kakkossuhteita syntyy.
Mielestäni mielipide eri "ryhmistä" pitäisi enemmän luoda asiallisten keskustelujen perusteella.
Täällä on montakin provoilijaa ja jossain mömmöissä kirjoittelevaa hurahtanurta, mielestäni heidän kirjoitustensa perustella ei pidä luoda yleistä mielikuvaa, varsinkin kun he kirjoittavat vuoroon "eri rooleissa"..