Olemme nyt seurustelleet avopuolisoni kanssa 2 vuotta ja muutimme yhteen viime jouluna. Nyt poikaystäväni muuttaessa luokseni anoppini suorastaan alkoi halveksia minua. Hän suuttui siitä, kun emme tahtoneet kerätä itsellemma juuri tiettyä astiasto sarjaa, kun en ole värikäs ihminen ja esim. lakanat pyydämme mustina yms. Ostimme koiran ja kissan ja siitä koiran pidosta onkin tullut kommenttia, ulkoilutan, ruokin, harjaan ja teen kaiken väärin koiran suhteen. Pyykitkin pesen väärin, kun en kaada huuhteluainetta maximiin asti, vaan pistän korkillisen (pyykkien kuivatuksesta puhumattakaan). Kaiken huippu tuli kesän alussa, kun olimme viettämässä ensimmäistä lomaviikkoa anoppilassa. Äitini soitti minulle ja ilmoitti, että isäni on menehtynyt. Avopuolison valmistujaiset olisivat seuraavana päivänä ja minä lupauduin jäämään niihin. Puhe oli, että lähdemme heti juhlien jälkeen. Siinä samalla, ky olin yli 500km päässä kotoa ja surin isäni kuolemaa, anoppi suuttuu avopuolisolleni, kun lähdemme yhtä yötä aikaisemmin ja huutaa niin että kuulen "No ei se sieltä takas tule"-monta kertaa. Sitten hän tuli alas "lohduttamaan" minua, eli esitti välittävänsä ja uteli vain mitä isälleni oli sattunut, kunnes sai tarpeeksi informaatiota ja rupesi leikkimään kissamme kanssa. Kesällä kun oli taas aika lähteä anoppilaan, anoppi kutsui vain avopuolisoni.
Olen nyt päättänyt, että en lähde sinne ennen kuin saan vähän arvostusta. Onkohan se turha toive? Liikaa pyydetty? Tuntuu vain niin kamalalle ky aina ky anoppi soittaa (n. joka toinen/kolmas päivä) tulee pahaolo, koska yleensä puhelimesta kuuluu jotakin esim. "Joko SE on käyttäny kaikki sun rahat?". Olen aika herkkä ihminen ja tuollaiset saa minut murtumaan. Voisiko sanoa, että omatuntoni perustuu siihen, mitä muut minusta sanovat... Pyydäkö liikaa???
Olen nyt päättänyt, että en lähde sinne ennen kuin saan vähän arvostusta. Onkohan se turha toive? Liikaa pyydetty? Tuntuu vain niin kamalalle ky aina ky anoppi soittaa (n. joka toinen/kolmas päivä) tulee pahaolo, koska yleensä puhelimesta kuuluu jotakin esim. "Joko SE on käyttäny kaikki sun rahat?". Olen aika herkkä ihminen ja tuollaiset saa minut murtumaan. Voisiko sanoa, että omatuntoni perustuu siihen, mitä muut minusta sanovat... Pyydäkö liikaa???
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinulla on oikeus saada kunollista kohtelua myös anopiltasi.
Olen sitä mieltä että kannattaa yrittää puhua asiat halki anopin kanssa. Jos tilanne ei sillä korjaannu niin ala kohtelemaan anoppiasi samoin kuin hän kohtelee sinua; ala-arvoisesti.
Sinulle antaisin hyvän neuvon. Koska olette nuoripari vielä ja ongelmat on jo tuollaisia niin ei ole epäilystäkään etteikö ongelmanne jatkuisi tästä eteenkin päin. Koska anoppisi vanhempana henkilönä käsitä asian vakavuutta niin hänen käytöksensä voi olla todellinen uhka avioliitollenne. Tarkoitan että voipi tulla päivä jolloin laitetaan kantapäät vastakkain puolison kanssa ja lähdetään kävelemään eri suuntiin. Neuvoksi sanoisin että vähennä anoppisi luona käyntiäsi. Jos hän soittaa sinulle niin sano ettet nyt ehdi jutella koska on paljon hommia. Kyläkäyntejä voit aluksi vähentää 2-3 kertaa vuodessa. Jouluthan olet kotonasi koska et jaksa lähteä ja sinua kummasti väsyttää. Keinot on hyviä. Sitten kun anoppisi tavat muuttuvat jos muuttuvat voit lisätä kyläkäyntejäsi. Älä anna anoppisi puuttua liikaa elämääsi. Kirjoituksesi luettuani olet todella avun ja neuvon tarpeessa. Sinun täytyy vain ryhdistäytyä ja sanoa asiallisesti mutta kohteliaasti anopillesi ei.
Saanko arvata: Et ole mieluisa miniäkandidaatti.
Osaatko yhtään arvata mikset?
Siis ennenhän olin maailman ihanin ihminen ja kehui miten kivan tytön on poika löytänyt, mutta nyt kun hänen poikansa muutti sen 500 km päähän hänestä, on tullut nämä jutut.. Anoppi ei oikeen osaa tätä keskustelun taitoa, joten sekin jäänyt sitten yritystasolle.
kannattaisi keskustella puolisosi kanssa tilanteesta ja kertoa miltä sinusta tuntuu tuollainen käytös.
kun ollaan parisuhteessa ja eletään yhdessä on parin asiat tärkeimmät ja se, että molemmilla on hyvä olla. voisiko miehesi puhua asiasta äitinsä kanssa ja löytyisikö sitä kautta apua?
Kertomasi mukaan anoppisi on nyt kyllä käyttäytynyt todella asiattomasti. Hän on ilmeisesti vain mustasukkainen siitä, että poikansa jakaa elämänsä nyt jonkun toisenkin kanssa kuin vain itsensä. Monilla anopeilla on varmasti samaa ongelmaa, ettei kestetä sitä, että poika aikuistuu, perustaa oman perheen (parisuhteen), elää omaa elämää ja anoppi (äiti) ei kuulukaan siihen enää niin tiiviisti kuin ennemmin. Monet myös yrittävät tällä vittuilulla, ilkeillä sanoilla, empatian puutteella ym. ajaa miniää pois.
Itse säälin myös näitä anoppeja, jotka ovat niin itsekeskeisiä, että toimivat anoppi-miniä-suhteessaan niin itsekkäästi, etteivät huomaa miten paljon saattavat menettää. Mielestäni jokainen ihmissuhde on kuitenkin aina tilaisuus ja mahdollisuus oppia jotain uutta ja saada myös lisää rikkautta elämäänsä. Anoppisi ei ole tätä kylläkään oivaltanut vaan elää jossakin omassa maailmassaan, josta on mukava terrorisoida sinua, nuorempaa, kokemattomampaa ja herkkää yksilöä.
Puhu asiasta avomiehellesi. Pyydä häntä juttelemaan äitinsä kanssa ja kerro myös tämä kaikki, miten paljon nuo kommentit ym. sinua satuttavat. Jos avomiehesi ei ymmärrä tukea sinua, olla sinun puolellasi tässä asiassa, kannattaa todella miettiä, kumpi hänelle on tärkeämpi. Ymmärrän kyllä, että avomiehesikin on varmasti puun ja kuoren välissä, koska ei ehkä halua satuttaa äitiään eikä toisaalta sinuakaan.
Kehottaisinkin vain juttelemaan esin avomiehesi kanssa ja ehkä voisitte kaikki kolme istua pöydän ääreen puhumaan näistä jutuista?
Itsellänikin on hieman töksäyttelevä anoppi, joka on antanut kyllä monesti minun ymmärtää, etten osaa tehdä asioita, olen aina vääränlainen, ulkonäköni ei miellytä ym. mutta yritän vain tulla toimeen ja ottaa etäisyyttä, jos todella ahdistaa. Uskon, että jokaisella anoppisi kaltaisesti käyttäytyvällä on kyllä syynsä olla sellainen. Ehkä anopillasi on todella paha olo itsellään jostain syystä ja purkaa sen läheisiin ihmisiin? Tai sitten hän vain on yksinkertaisesti ilkeä...
En osaa sinua muuten neuvoa kuin että puhu ja tuo oma paha mielesi esiin. Olet ansainnut ymmärrystä surusi keskellä, jopa anopiltasi!
Sukulaisten kanssa ei tarvitse tulla toimeen väkisin eikä ole pakko olla ystäviä ja pitää yhteyttä. Ota etäisyyttä. jos anopin luona ei ole mukavaa niin älä mene sinne, kotiisi ei tarvitse kutsua myöskään. Miehesi takia voit vierailla välillä, mutta suhtaudu anoppiin kuin vieraaseen ihmiseen, kohteliaasti mutta pidättyväisesti. Korrektit välit on aina hyvä säilyttää, mutta omia asioitasi sinun ei tarvitse hänelle puhua.
Tuollaisen ihmisen kanssa on turha yrittää selvittää asioita tai parantaa välejä, se ei onnistu kuitenkaan. Tyydy siihen että välit pysyvät siedettävinä, miehesi takia.
Älä estä miehen yhteydenpitoa äitiinsä, mutta tee hänelle selväksi että te kaksi olette nyt perhe ja sinä olet hänen ykkösnaisensa, ja äidin on aika väistyä takavasemmalle.
Moikka! Ajattelin kertoa sinulle, että olin noin kolme vuotta sitten samassa tilanteessa. Silloinen mieheni muutti 500 kilometrin päähän lapsuudenkodistaan. Mieheni ei ollut asunut silloinkaan kotona vaan opiskelupaikkakunnallaan 200 kilometriä kotoaan.Minusta tuntui kuin olisin lukenut omaa tekstiäni kun luin sinun kirjoituksesi. Anoppini arvosteli kampaustani ja heti hääpäivän jälkeisenä päivänä soitti, että tullaanko syömään minun vanhempien luo ja oli puhunut vain pojan tulosta minun äidille hääpäivän jälkeisenä päivänä. Miehelläni ei kertakaikkiaan ollut minkäänlaista aikomustakaan estää anoppiani sanomasta sanomisiaan. Hän oli ns. mammanpoika. Se ahdisti minua todella paljon. Anoppini mm. kun hänen isänsä kuoli sanoi minulle, että et sinä ymmärrä. Enhän minä ymmärtänytkään koska minulla ei ole itsellä vastaavaa kokemusta koska olin vasta 20-vuotias silloin. Miehen muutettua pois läheltä kotiaan alkoi sellainen valitusvirsi anopilla. Lopulta mieheni halusi erota minusta ja minä sairastuin kaiken kukkuraksi masennukseen. Minä joka olen aina ollut se kiltti osapuoli. Me kiltit aina kärsitään. Anoppi sanoi yhtä sun toista, en jaksa nyt tässä alkaa kaikkea kertomaan, mutta samantapaisia asioita kuin sinullekin. Voimia sinulle ja toivottavasti löydät oikean ratkaisun ja saat pitää oman kultasi omanasi!
Aivan täsmälleen samantyyppisiä kokemuksia ellei vielä härskimpää töksäyttelyä olen kokenut anoppini taholta. Appiukko on suorempi ja epäilee suoraan tyhmäksi ja hulluksi. Anoppi on mutkantakaa ilkeä ja sanoi, että tietää olevansa ilkeä ja on todella ylpeä siitä.
Aivan samaa mieltä olen edellisten kirjoittajien kanssa siitä, että miehen tehtävä on laittaa oma vanhempansa ojennukseen. Mutta kun se on kuulemma parempi laiha sopu kuin lihava riita...
Anopit vaistoaa jotenkin kiltteyden ja sen, kenelle voi ilkeillä. Meillä on sellainen tilanne, että minulle ei anoppi ole koskaan kehdannut ilkeillä ja jos on, niin en ole ollut ymmärtävinäni koko juttua. Ehkä tästä syystä välimme ovat asialliset. Toisen miniän kohdalla tilanne on toinen, anoppi osoitti alusta lähtien ettei hyväksy häntä. Oli vielä niin ovela, että piikittely ja vähättely tapahtui vain kahden kesken, joten poika ei uskonut äitinsä olevan niin kelju ihminen. Lopulta oli pakko uskoa, kun anoppi soitti miniälleen ja haukkui huoraksi ja varkaaksi ja poika ihmetteli vaimonsa itkua puhelimessa ja nosti luurin ja kuunteli puhelua toisesta linjasta ja totuus äitinsä hommista valkeni.
Jos nyt jotain osaan neuvoa, niin älä yritä miellyttää kaikin keinoin anoppiasi, tietyn tyyppiset ihmiset käyttävät sitä hyväkseen ja tulet elämään helvetissä. Osoita, että olet vahva ja itsenäinen ihminen ja anopin sanomiset eivät tunnu missään. Kun anoppi huomaa, ettei pysty sinua loukkaamaan, hän toivottavasti tajuaa lopettaa ilkeilynsä. Ja sinun ja miehesi pitää pysyä yhtenä rintamana, anopin tarkoitus kun on rikkoa teidän välit. Kun hän huomaa ettei mitään voi, niin ehkä hänen on pakko muuttaa käyttäytymistään. Tsemppiä!
Olette varmaan nuoria ja miehelläsi on vielä napanuora kiinni...muussa tapauksessa hän ei antaisi äitinsä kohdella sinua noin sikamaisesti! Suosittelisin todella odottamaan miehesi aikuistumista ennenkuin avioidutte tai hankitte lapsia...
Anoppisi on tehnyt selväksi ettei hyväksy sinua; raskas taakka sinulle kannettavaksi yksin loppuelämän ajan.
Mikäli miehesi ei ymmärrä tilanteen vakavuutta; harkitse vielä kerran. jospa sinulle löytyisi ihan oikea mies jostakin muualta...
Ja ennenkaikkea; älä kiinnitä mitään huomiota anoppisi nalkuttamiseen, sinä et ole sitä ansainnut!
lopetti ainaisen valittamisen ja haukkumisen kun näytin hänelle mistä minut on tehty. Eli siis kerroin anopille suoraan mikä minua hänessä ärsytti. Tuo keskustelua päättyi siihen että anoppi löi minua ja minä lähdin pois, anopin huutaessa; "Sulla ei oo tänne enää mitään asiaa".
Pari kuukautta vierähti ja anoppi hoksasi että joulu on tulossa. Arvasi varmaan ettei näe poikaansakaan jouluna, jos ei saa sovittua kanssani. Lopulta sitten saimme sovun aikaiseksi eikä sen jälkeen ole tarvinnut kuunella anopin kitinää; hän ei yksinkertaisesti uskalla enää kitistä minulle.