Pahimmat äijävitsit kehiin!
Karhunmetsästysporukassa oli yksi metsästäjä, joka ei ollut saanut koskaan kellistettyä karhua. Tästä suivaantuneena hän lähti yksin metsään vaakana tarkoituksenaan ampua ensimmäinen kontio.
Aikansa metsässä samoiltuaan hän ei ollut uskoa tuuriaan, kun näki mahtavan kokoisen uroskarhun noin sadan metrin päässä itsestään paistattelemassa päivää ja syömässä marjoja.
Nopeasti metsästäjä viritti aseensa ja asetti jyvän keskelle karhun rintaa ja -PAM!
Karhu kellistyi kannon juurelle ja metsästäjä oli pakahtua riemusta. Innostuneena hän lähti kävelemään kantoa kohti. Kun hän kurkisti kannon taakse, ei siellä hänen hämmästyksekseen näkynyt minkäänlaista karhua. Silloin julmetun suuri karhu koputti miestä olkapäähän:
-Mitä helvettiä sinä oikeen meinaat kun tulit minua, rauhallista otusta ampumaan? Sitten karhu jatkoi:
-On vain kaksi tapaa sovittaa tämä teko. Joko laitat aseen piipun suuhusi ja laukaiset tai otat housut alas ja menet tuohon kannon päälle kontallesi.
Mies mietti, ei helvetti, ei hän vielä kuollakaan halua, pakkohan tuohon jälkimmäiseen on suostua.
Perverssi karhu teki temput ja paiskasi miehen peräreikä hellänä mättäälle ja käski tämän painella metsästä ja vähän äkkiä sittenkin.
Mies ei toista käskyä tarvinnut ja alkoi kiireellä vetää housujaan jalkaansa ja keräilemään rensseleitään. Muutaman askeleen juostuaan hän mietti, että ei helvetti, mitä oikeen tapahtui? Mitä jos kaverit kuulee tästä? Vihan nostattamalla rohkeudella mies käännähti ja viritti aseensa jälleen ja laukaisi kohti jo poistuvaa karhua ja -PAM!
Karhu kellähti ja vierähti pensaikkoon. Miehen riemua ei voinut pidätellä mikään, kun sai kostettua häväistyksensä. Rientäessään katsomaan työnsä tulostaan ja juuri kurkistaessaan karhun oletettuun lyyhistymispaikkaan hän säpsähti, kun kyynärpää tökki merkitsevästi hänen kylkeään.
-Taisit pitää siitä, karhu kysyi.
Karhunmetsästysporukassa oli yksi metsästäjä, joka ei ollut saanut koskaan kellistettyä karhua. Tästä suivaantuneena hän lähti yksin metsään vaakana tarkoituksenaan ampua ensimmäinen kontio.
Aikansa metsässä samoiltuaan hän ei ollut uskoa tuuriaan, kun näki mahtavan kokoisen uroskarhun noin sadan metrin päässä itsestään paistattelemassa päivää ja syömässä marjoja.
Nopeasti metsästäjä viritti aseensa ja asetti jyvän keskelle karhun rintaa ja -PAM!
Karhu kellistyi kannon juurelle ja metsästäjä oli pakahtua riemusta. Innostuneena hän lähti kävelemään kantoa kohti. Kun hän kurkisti kannon taakse, ei siellä hänen hämmästyksekseen näkynyt minkäänlaista karhua. Silloin julmetun suuri karhu koputti miestä olkapäähän:
-Mitä helvettiä sinä oikeen meinaat kun tulit minua, rauhallista otusta ampumaan? Sitten karhu jatkoi:
-On vain kaksi tapaa sovittaa tämä teko. Joko laitat aseen piipun suuhusi ja laukaiset tai otat housut alas ja menet tuohon kannon päälle kontallesi.
Mies mietti, ei helvetti, ei hän vielä kuollakaan halua, pakkohan tuohon jälkimmäiseen on suostua.
Perverssi karhu teki temput ja paiskasi miehen peräreikä hellänä mättäälle ja käski tämän painella metsästä ja vähän äkkiä sittenkin.
Mies ei toista käskyä tarvinnut ja alkoi kiireellä vetää housujaan jalkaansa ja keräilemään rensseleitään. Muutaman askeleen juostuaan hän mietti, että ei helvetti, mitä oikeen tapahtui? Mitä jos kaverit kuulee tästä? Vihan nostattamalla rohkeudella mies käännähti ja viritti aseensa jälleen ja laukaisi kohti jo poistuvaa karhua ja -PAM!
Karhu kellähti ja vierähti pensaikkoon. Miehen riemua ei voinut pidätellä mikään, kun sai kostettua häväistyksensä. Rientäessään katsomaan työnsä tulostaan ja juuri kurkistaessaan karhun oletettuun lyyhistymispaikkaan hän säpsähti, kun kyynärpää tökki merkitsevästi hänen kylkeään.
-Taisit pitää siitä, karhu kysyi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Järvinen ja Lahtinen olivat potilaina sairaalassa ollessaan huonetoverit. Järvistä syletti, kun Lahtinen jatkuvasti teki jekkuja, ja onnistui vetää Järvistä höplästä. Koko potilasaikansa Järvinen mietti keinoa päästä tasoihin. Idealamppu vaan ei syttynyt, ja tuli Järvisen kotiinlähdön päivä.
Lahtisen hyvästeltyään hän poistui, ja oli jo kävelemässä kohti sairaalan ulko-ovea havaitessaan raollaan olevan lääkärien pukuhuoneen oven. Silloin välähti.
Järvinen nappasi huoneesta valkoisen takin, veti hengitysmaskin kasvoilleen ja lähti marssimaan kohti Lahtisen huonetta.
- Päivää, olen osaston uusi lääkäri, Järvinen esitteli itsensä ääntään muuttaen.
-Tarkoituksemme on mitata teiltä pitkä kuume. Se tapahtuu peräsuolesta, ja teidän on maattava vatsallanne 2 tuntia aivan liikkumatta.
Lahtisen ei auttanut kuin totella. Hän jäi makaamaan vatsalleen, samalla kun Järvinen marssi huoneesta ulos itsekseen hykerrellen. Lahtisen aika mateli. Vaan ei auttanut, lääkärin määräys.
Lähes kahden tunnin kuluttua hoitaja sattui vilkaisemaan huoneeseen.
-Voi herran jumala, mitä te teette?! hän huudahti.
-Ei hätää, Lahtinen selitti, osaston uusi lääkäri mittaa minulta pitkän kuumeen.
-No sehän nyt on aivan mahdotonta, hoitaja tuhahti.
-Kuinka niin?
-No, ensinnäkin, osastolla ei ole uutta lääkäriä. Toiseksi, lääketiede ei tunne käsitettä 'pitkä kuume'. Ja kolmanneksi, vaikka tuntisikin, ei sitä ainakaan tulppaanilla mitata.
Rakas vaimo, ymmärräthän sinä,
että olet jo 54-vuotias, ja
minulla on tiettyjä tarpeita,
joita sinä et enää pysty
tyydyttämään. Olen toisaalta
onnellinen kanssasi, sinä
vaimonani, ja minä vilpittömästi
toivon, ettet loukkaannu ja suutu
siitä, että juuri nyt, kun luet
tätä kirjettä, olen hotelli
Ramadassa 18-vuotiaan
assistenttini kanssa. Olen kotona
ennen puoltayötä. Miehesi"
Kun professori saapuu hotelliin,
häntä odotti siellä faksi, jossa
lukee:
"Rakas aviomieheni, Myös sinä
olet 54-vuotias ja juuri kun saat
tämän faxin, olen hotelli
Radissonissa 18-vuotiaan
putkimiehen kanssa. Koska olet
matemaatikko, osaat varmaan
laskea, että 18 menee 54:ään
useammin kuin 54 18:aan.
Siispä älä turhaan odottele minua
illalla. Vaimosi"
Yöradioon soitti mies jota pidettiin vitsiniekkana joka kertoo vähän härskejä vitsejä joten juontaja oli varautunu tähän eikä päästäny lähetystä suoraan eetteriin vaan uteli olisko pekalla mimmonen juttu.
"no olishan minulla yks. vaan en tiiä voiko sitä kertoo radiossa... Ku tässä muutamavuos sitten meiän talon piika eksy rantamettään marjassa ollessaan ja sitä siinä sitten kylänmiesten voimin etittiin ja kun se saatiin kiinni niin pantiin kaikki sitä perseeseen"
-"No ei tuollaista kyllä voi julkisesti esittää.. "parahti radiotoimittaja "Olisko sulla muita juttuja"
No pekka nohevana" No suattashan miulla yks juttu olla... tuossa viime kesänä karkas lehmä rantamettään ja kylänmiehissä sitä etittiin ja kun se löydettiin, niin otettiin se kiinni ja pantiin sitä porukalla perseeseen. "
"EI kyllä tuotakaan voi julkasta" toimittaja tuumi, "oisko teillä jotain juttua jossa te ette olis panemassa ketään perseeseen?"
"ei mut oishan mulla vielä yks juttu" Pekka mietti "viime kesänä ku ite olin siellä rantamettässä....
-Nyt kuulostaa hyvälle... toimittaja totesi
"... Kuulin ku kylän miehet lähtivät ettimään minua. Vaikka kuinka piileskelin ja yritin paeta niin kaikesta huolimatta ne saivat minut kiinni ja panivat perseeseen"