Mitä mieltä miehestä/naisesta, jonka "taidot" ovat keskittyneet enemmän luovuuden tai pohtimisen puolelle? Siis tarkoitan että vaikka harrastaa taidetta, valokuvausta, teatteria, lukemista, kirjoittamista tms. luovaa/ajatteluun keskittyvää?
Ja harrastaminen ei tarkoita muuta kuin että on suuntautunut sinne päin, taiteilijat, kirjailijat yms. ammattilaiset sitten erikseen.
Ja harrastaminen ei tarkoita muuta kuin että on suuntautunut sinne päin, taiteilijat, kirjailijat yms. ammattilaiset sitten erikseen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Turha nössö.
Ihan mukavia harrastuksia sukupuolesta riippumatta, kyllä niitä arvostaa kun itsekin harrastaa. Kehittyä voi loputtomasti eikä noissa edes tarvitse kilpailla tai juosta pää pitkänä.
Hieno juttu. Jokaisella omat kiinnostuksensa ja taitonsa. Jokainen mainitsemasi on erilainen kohta, joku voi pitää valokuvauksesta muttei taas teatterista...toisen harrastuksena. Tai yhteisenä. Riippuu niin ihmisestä
Luovuus ja pohtiminen on tärkeää. Eikä se poissulje muiden asioiden olemassa oloa
se kyllä ainakin minun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan niin, että jos on enemmän suuntautunut luoviin asioihin, niin ei ole yleensä kiinnostunut esim. urheilusta muuten kuin ehkä kunnon ylläpitäjänä.
Ainakin itse harrastan valokuvausta ja valokuvanäyttelyissä käymistä, luen 1-5 kirjaa viikossa, opiskelen koko ajan lisää (toinen akateeminen tutkinto tähtäimessä), käyn yleisöluennoilla, kuulun erääseen kulttuuriseuraan, jos aika riittää niin käyn filkkareilla - mutta tavoitteena on myös puolimaraton ja rakenteen puolesta fitness-kisoihin osallistuminenkaan ei olisi mahdotonta mutta en halua viettää niin kurinalaista elämää, mieluummin bodaan ja jumppaan omaksi ilokseni ja syön luonnollisesti.
Alkuperäinen kysymys oli ihan älytön. Miten niin "mitä mieltä"? Miksi pitäisi olla jotain mieltä? Miksi joku välittää siitä mitä mieltä muut ovat?
No minä ainakin katson olevani luovasti suuntautunut ja ainakin minä osun omaan kuvaukseeni. Lisäksi ne "vastaavaan lokeroon" kuuluvat ihmiset jotka tunnen ovat jos eivät urheiluvastaisia, niin eivät ainakaan mitään urheiluun intohimoisesti suhtautuvia.
Ja miksi välittää siitä mitä muut ovat mieltä? Niin, miksi tosiaan. Totuus on vain se että useita ihmisiä kiinnostaa se mitä muut ovat mieltä ja todella monessa asiassa se on vieläpä todella tärkeää. Ne, jotka väittävät että eivät välitä siitä mitä muut ajattelevat tekevät sen automaattisesti, niin että eivät itse tajua sitä.
Tässä maailmassa ei pärjää ellei sopeudu ja sopeutuminen on JUURI sitä että ajattelee sitä mitä muut ovat mieltä ja antaa sille arvoa.
Aiheen laitoin alulle siksi, että haluan tietää mietn luovuuteen ja henkisen puolen suuntautuneisuuteen suhtaudutaan jotta voin saada jonkinlaista tietoa siitä arvostavatko naiset sellaista. Jos sitä ei saisi mielestäsi ajatella, niin voi voi, ajattelen kuitenkin. Enkä pidä sitä pahana asiana ollenkaan.
Sulle vastasi tässä sitten kaksi eri kirjoittajaa. Olen taas se ensimmäinen tässä sivu ketjussa.
No riippuu ihan siitä minkälaisen kuvan annat noin muutenkin... jos haluat esiintyä kukkahippitaidehaihattelijana hiukset harottaen eri ilmansuuntiin ja huivi kaulassa niin ehkä jotkut eivät pidä, jos taas muuten harrastat noita asioita ja vaikutat suht normilta niin asia on ok! Ei luovuus sulje pois minulta ainakaan -tekniikkaa, tiedettä tai mitään muutakaan "lajia" ei edes urheilua... jos ne vaan kiinnostavat.
Luovuus on tärkeää ja ajattelu... ilman sitä voi kapeutua ehkä ajatus ja kuvia ajattelussakin tarvitaan.
Korostin typerästi asiaa, mutta ehkä mielipide selkisi...
ja siten siis ok. Ja tuolle "nössölle" vastaan, että osa näistä tuntemistani on nössöjä, ja osa sovinisteja, osa machoja , osa fiksuja, osa hyvinkin maskuliinisia. Ihan koko miesten kirjo löytyy näistäkin. :)
Oikeastaan lukeminen on jopa vaatimus (Aku Ankan taskukirjat tai pelkkä tietokirjallisuus ei kelpaa), muutenkin vähintään pitäisi olla avoin eikä sellainen "V*ttu mä mihinkään teatteriin/taidenäyttelyyn/museoon lähde!" -juntti.
Jos on kaksi miestä, jotka ovat sanotaan nyt esimerkin vuoksi, identtiset kaksoset ja samassa fyysisessä muodossa/kunnossa joista toinen on luovasti suuntautunut ja toinen käytännön asioihin suuntautunut, niin kumpi voittaa (jos ovat kilpakosijoitasi)?
Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että luovuus on vähän kuin kiltteys tai hyvätapaisuus, eli sitä ehkä saatetaan haluta, mutta se ei riitä vaan lisäksi pitää vielä osata olla käytännöllinen (esim. juuri remppaaminen, autojen laitto, mekaniikan tunteminen).
Eli luulen että luovuus on hyvä plussa, jonka puuttuminen ei kuitenkaan vielä hirveästi haittaa, kun taas
Käytännöllisyys (em. tavalla määriteltynä) on vaatimus, jonka puuttuminen haittaa merkittävästi.
Eli luova saa olla, kunhan vaan osaat myös tavalliset "miehen työt".
Olenko ihan väärässä?
Kyllä minua luova mies kiehtoisi paljon enemmän. Haluan parisuhteessa kuitenkin viettää aikaa miehen kanssa ja ennen kaikkea keskustella. En usko, että autojen laitosta intoutuneen miehen kanssa löytyisi kauheasti yhteistä rajapintaa (jos tosiaan puhutaan niin kärjistetysti tässä esimerkkitapauksessa, että toinen on puhtaasti käytäntöihminen vailla mielikuvitusta).
Toisaalta jäin miettimään tuota käytännöllisyys-aspektia, koska olen itse tosi epäkäytännöllinen (ns hajamielinen professori -tyyppi, juuri tänään viimeksi poltin makaronit kattilan pohjaan, kun jäin pohdiskelemaan ihan muita asioita, nyt on kauhea palaneen katku keittiössä). Ehkä arkielämä muodostuu hankalaksi, jos on kaksi samanlaista haaveksijaa tumpeloimassa :-D
Mutta milloinkas näitä parinvalintoja on järkiperustein tehtykään? Käytännöllinen kaksonen olisi ehdottomasti minulle hyväksi, mutta todennäköisesti valitsisin kaltaiseni, eli sen taiteilijakaksosen.
No sanoisin, että IHMISESSÄ joo.
Kumman naisen itse ottaisit? Sen joka on luova, mutta muuten täysi tumpelo: ei osaa keittää, ei siivota, ei käydä kaupassa, ei ajaa autoa - ei mitään; eikä aio edes opetella.
Vai naisen, joka on käytännön kätevä JA luova.
ei kuulu ne asiat, jotka ovat välttämättömiä, kuten siivoaminen, ruuanlaitto, autolla ajo, kaupassa käynti jne. Ne ovat välttämättömyystaitoja.
Nyt puhuttiin käytännöllisyydestä välttämättömyyden ulkopuolella. Esim. siitä että osaako tehdä pienet/isot remoontit, touhuta autojen kanssa muutenkin kuin pesemällä niitä ja vaihtamalla renkaat jne.
Naisille samanlaisia sukupuolittuneita taitoja voisi olla esim. ompelutaito, erikoisemopien ruokien teko, kaikenlainen "korkeamman tason" kodinhoito jne.
Ja ne eivät ainakaan minulle merkkaa sitä tai tätä. Sukupuoliroolit ovat minusta muutenkin hyvin ahtaita ja typeriä, enkä ainakaan niihin nojaten "valitse" kumppanini.
Mutta miksi otin asian puheeksi on se, että tuntuu kirjoitusten perusteella että naiset mielellään haluavat juuri sellainen perinteisen käytännöllisyyteen suuntautuneen miehen. Minun kokemukseni mukaan hyvin käytännönläheiset ihmiset eivät usein pidä luovista harrastuksista, ja toisinpäin.
Itse tietenkin katson itseni sinne luovaan puoleen suuntautuneeksi ja toden totta; mekaniikka, rakentaminen ja sensellainen ei kiinnosta minua tippaakaan. Urheilustakaan en koskaan saa minkäänlaista nautintoa, vaan se edustaa minulle kuntoilua, jos ylipäätään jotain.
Mutta toki osaan kaikki arjessa vaadittavat taidot, siitä ei ole kyse.
T: alkup. kirjoittaja
ja hevoset eivät niin kumman valitsisit. Ei jumalauta, kyllä naiset kuule osaavat ihan itsekin ne "miesten työt" ja jos sinulla on kompleksi siitä että et osaa niin mene kurssille.
Tajuatko yhtään miten naurettavia nämä "jos olisi identtiset kaksoset blabla" -kysymyksesi ovat? Ajatteletko päivän mittaan yhtään mitään muuta kuin ATM-asioita?
En katso olevani ATM, enkä ole tehnyt sellaisia avauksia.
Miten tämä mielestäsi liittyy ATM-kirjoituksiin?
että minusta ne eivät sulje mitenkään pois toisiaan, ja nyt kyllä kovasti ihmetyttää että vielä on noin stereotyyppisiä näkemyksiä "miesten ja naisten" taidoista. Minä, nainen, en osaa leipoa, ommella, neuloa, laittaa ruokaa (jos ruuanlaitoksi ei lasketa spagetin keittämistä ja valmiskastikkeen kaatamista sen päälle), sisustaa, näperrellä verhojen ja liinojen kanssa, hoitaa viherkasveja (tai pitää leikkokukkia hengissä)... Sen sijaan olen viimeisten 15 vuoden aikana oppinut kantapään kautta purkamaan ja kokoamaan itse huonekaluni, kiinnittämään hyllyt yms, putsaamaan hajulukot ja lavuaarit, kiinnittämään ikkunoihin kaihtimet jne. Minulta löytyy iskuporakone, kuumailmapuhallin, sähkökäyttöinen ruuvinväännin mutta ei vatkainta tai piparkakkumuotteja.
En todellakaan pidä noista "miesten" hommista, mutta kun on pakko tehdä niin on pakko tehdä.
minun näkemyksiäni, vaan olivat helppotajuisia esimerkkejä helpottamaan pointtini ymmärtämistä.
Ja koska kirjoitusten perusteella monet naiset haluavat juuri perinteistä miestä (käytännöllisyys jne), niin siksi kysyin löytyykö vähemmän käytännölliselle myös kysyntää.
Sille en voi mitään että (laajan) oman kokemukseni perusteella luovuudeen ja luovasti suuntautuneet ihmiset eivät ole esim. kovinkaan urheilullisia. Tästä voi toki olla eri mieltä ja poikkeksiahan aina on.
Sinulla tuntuu nyt olevan kovasti hyökkäävä asenne. En pidä siitä, koska tarkoitukseni ei ole kiistellä tai aiheuttaa eripuraa.