Mars naimisiin!

Taas joku joka on oikein PÄÄSSYT naimisiin. Eikö mieleesi ole juolahtanut, että ehkä kaikki eivät halua elämänsä olevan niin hemmetin virallista ja turvallista? Todellakin, jos avoliittoni ei tule toimimaan, aion erota. Elämän loppuun saakka kestävä suhde ei ole minulle mikään itseisarvo. Niinhän avioliitostakin voi erota ja monet eroavatkin. Ei avioliitto ole mikään tae minkään pysyvyydestä, kyllähän sinä sen tiedätkin, joten en tajua oikeastaan koko juttusi ydintä, kunhan kommentoin vaikka et sinä todennäköisesti tule koskaan ymmärtämään muiden tapoja elää, ainoastaan omasi.

Mainostatko jonkun lakitoimiston nimissä
vai oletko joku muu joka hyötyy avioeroista?

Ois mennä Naimisiin ja rakastua.seurustella Ja Kihloihin sitä ennen Jonkun Lindan kanssa < ja sitten ekana tapaamispäivänä soisi radiossa rubettesin sugar baby love

sillä metallirenkaalla sormessa ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko liitto onnellinen tai pysyvää,
vai saako silloin esim. pettää toista jos ei ole naimisissa? "säännöt" ovat tietysti samat.
Avioliitto on pysyvämpi? eli jos toinen pettää, toinen antaa helpommin anteeksi koska on naimisissa eikä halua luopua tai erota, on " paperitöitä" ja muuta...on olevinaan raskaampaa erota.
HALOO ! jos on rakastavainen seurusteleva pari, toisen pettäminen on AINA yhtä raskasta petetylle. oli naimisissa tai ei.
Avoliitossa täytyy olla yhtä vakavissaan kuin naimisissa ollessa. TUNTEET eivät sitä tiedä petettynä ja hyväksikäytettynä oliko sormus...

joskus on niinkin että suurimpia virheitä oli kun oli mennyt naimisiin...vaikka silloin tunteet sanoivat muuta.

Kyllä te jaksatte. Onko niin vaikeaa luottaa toiseen ilman aamenta. Maalata pyhää liittoa vakuutellen kuinka toista rakastaa oman perhepapin edessä.

Voi kuule, mikään ei ole mukavampaa kuin vakuuttaa samaa rakkautta toisilleen joka ilta nukkumaan käydessä vielä kuuden avoliitto-vuoden jälkeenkin... tietää suhteensa tila ilman äitinsä tai muun perheen arviota siitä.

Se on tosin arvoitus, mikä tässä epävirallisuudessa teitä sitten tökkii...?

joita olen päässyt lähempää seuraamaan, on solmittu itsepetostarkoituksessa.

On helpompi ajatella, että toinen ei petä tai jätä, kun pappi on sanonut aamen ja sukulaiset todistaneet kaakunleikkaamista. Todellisuudessa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Jos on avoliitossa ja toinen kohtelee paskasti, pettää, on väkivaltainen, ryyppäilee tms, on oikeasti vastuussa itselleen siitä, että kärrää itsensä pois mahdottomasta tilanteesta. Avioliitossa voi aina piiloutua sen papin aamenen tai jonkin allekirjoitetun paperin taakse, jotta ei tarvitsisi ottaa oikeasti vastuuta elämästään. Avoliitto on vastuullisen ihmisen valinta!

Btw, minua on kyllä kosittu ja sormukset on ostettu, mutta olemme sittemmin sopineet, että asia jää sille asteelle. Niin monissa tylsissä ja vaivaannuttavissa häissä anopinryöstöineen olemme joutuneet persettämme puuduttelemaan ja niin montaa onnetonta avioliittoa todistamaan alkuineen ja loppuineen, että tuntuisi lapselliselta lähteä siihen rumbaan. Enimmäkseenhän naiset haluavat naimisiin ei sitoutumisen tai rakkauden takia vaan siksi, että haluavat esittää prinsessaa lapsellisissa prinsessahepeneissään. Olisi aika vaikeaa kuvitella itsensä sellaisiin.. Ei tule kyllä kysymykseenkään. :D

avoliitossa. Mitähän epävarmaa tässä on? Kerro!

Äiti sitä aikoinaan valitteli, että kumpikin tyttäristä on suostunut avoliittoon, emmekä siten ikinä pääse naimisiin. Mitä äiti ei asiasta tiennyt, oli se puoli, että kummankin tyttären avomies oli tehnyt selväksi halukkuutensa avioliittoon. Minä olin avopuolisoni kanssa kihloissa jonkin aikaa, mutta purin sittemmin kihlauksen ja myöhemmin erosimme. Siskoni taas elää edelleen samassa avoliitossa ja toisinaan jopa puhuu naimisiinmenosta. Itse olen naimisissa elämäni miehen kanssa.. mutta jos ei toimi, niin erotaan.

Ei minun tarvitse odottaa kosintaa, kosittu on jo yli vuosi sitten. Mies haluaisi naimisiin, mutta minulla ei ole mitään kiiretta. Ehkä viiden vuoden päästä, ehkä kymmenen. Tai sitten jos näin tuntuu hyvältä, ei mennä koskaan naimisiin.

Mitä epävarmaa tässä on? Minun omaisuuteni on minun, miehen omaisuus on hänen. Niin oli ennen avoliittoakin. Jos menisin naimisiin kirjottaisin kuitenkin avioehdon joten tilanne on ihan sama. Avo- tai avioerosta eroaminen on ihan itsestä kiinni, en jäisi huonoon liittoon olisi se sitten avo- tai avioliitto.

minulle vain sitä, että jos toinen kuolee, ei jää itse ihan tyhjän päälle. Elikkä että omaisuus on sitten yhteistä. Samoten jos tehdään lapsia, niin haluan että niiden vanhemmat ovat naimisissa. Elikkä kun ei tässä nyt kumpikaan aio lähiaikoina kuolla tai karata, eikä muksuja ole tulossa ainakaan 7 vuoteen, ei minulla ole mikään kiire JOUTUA naimisiin.