Alemmuutta Tunteva Mies.
Sillä ei ole mitään tekemistä minkään jonnin joutavien markkinaarvoteorioiden kanssa vaan sen että kyseessä oleva mies tuntee olevansa alistetussa ja huonommassa asemassa muihin miehiin nähden joka jo sinällään vaikuttaa (olivatpa lähtökohdat mitkä hyvänsä) hänen mahdollisuuksiinsa olla tekemisissä naisten kanssa ja tämä ongelma vaikeutuu ajan kuluessa muuntuessa lopulta itsesääliksi, itseinhoksi tai vihamielisyydeksi naisia kohtaan sekä oman miehisyyden sekä olemassaolon marginalisoinniksi.
Kaiken lähtökohta on siis tuo alemmuudentunne joka voi johtua mistä tahansa, ja jokainen varmaan löytää siihen oman selityksensä olipa se sitten kokemattomuus, fysikaalinen heikkous tai sitten huono palaute kohdatuilta naisilta.
Lääke tähän on siis tuon tilan muuttaminen paremmaksi joka tapahtuu vähän samoin kuin missä tahansa addiktiossa tai kompleksissa ensimmäisenä ohjelmassa on ongelman myöntämisenä (siis ei että ongelma on se että on hankala saada naista vaan että oma estyneisyys johtuu omasta psyykkeeseen vaikuttavista tekijöistä) ja vaikka näitä tekijöitä (kuten ulkonäköä tai menetettyjä nuoruus vuosia) ei voi muuttaa omaa psyykettään voi eheyttää jonka seurauksena myös mahdollisuudet ihmissuhteissa paranevat ainakin 100% nykyisestä.
Tämä mahdollistaa yrittämisen ja sitä kautta myös mahdollisen onnistumisen.
Kaikki jotka sanovat Yay! ilmoittakaa.
Tämä olikin sitten jäähyväisviesti osaltani.
"I can accept failure. Everyone fails at something. But I can't accept not trying."
-Michael Jordan
Sillä ei ole mitään tekemistä minkään jonnin joutavien markkinaarvoteorioiden kanssa vaan sen että kyseessä oleva mies tuntee olevansa alistetussa ja huonommassa asemassa muihin miehiin nähden joka jo sinällään vaikuttaa (olivatpa lähtökohdat mitkä hyvänsä) hänen mahdollisuuksiinsa olla tekemisissä naisten kanssa ja tämä ongelma vaikeutuu ajan kuluessa muuntuessa lopulta itsesääliksi, itseinhoksi tai vihamielisyydeksi naisia kohtaan sekä oman miehisyyden sekä olemassaolon marginalisoinniksi.
Kaiken lähtökohta on siis tuo alemmuudentunne joka voi johtua mistä tahansa, ja jokainen varmaan löytää siihen oman selityksensä olipa se sitten kokemattomuus, fysikaalinen heikkous tai sitten huono palaute kohdatuilta naisilta.
Lääke tähän on siis tuon tilan muuttaminen paremmaksi joka tapahtuu vähän samoin kuin missä tahansa addiktiossa tai kompleksissa ensimmäisenä ohjelmassa on ongelman myöntämisenä (siis ei että ongelma on se että on hankala saada naista vaan että oma estyneisyys johtuu omasta psyykkeeseen vaikuttavista tekijöistä) ja vaikka näitä tekijöitä (kuten ulkonäköä tai menetettyjä nuoruus vuosia) ei voi muuttaa omaa psyykettään voi eheyttää jonka seurauksena myös mahdollisuudet ihmissuhteissa paranevat ainakin 100% nykyisestä.
Tämä mahdollistaa yrittämisen ja sitä kautta myös mahdollisen onnistumisen.
Kaikki jotka sanovat Yay! ilmoittakaa.
Tämä olikin sitten jäähyväisviesti osaltani.
"I can accept failure. Everyone fails at something. But I can't accept not trying."
-Michael Jordan
Vastaukset 20
Vanhimmat
Usko pois, tuota psyykkaamista ja jes jes jes nyt mä teen sen -mentaliteettia on kokeiltu, mutta se on hyvin lyhyt puoliintumisaika sillä innostuksella. Sä astut ovesta ulos pumpattuna intoa täyteen kuin ilmapallo ja ensimmäinen terävä kohtaaminen puhkaisee sinut takaisin littanaksi roskaksi.
Se siitä. Sinä epäonnistut.
Sä et pysty vaikuttamaan siihen, että tahtooko joku nainen susta elämänkumppanin. Siihen sä sen sijaan pystyt vaikuttamaan, millaiseksi oman elämäsi teet. Mieti sitä, että jos joudut viettämään koko elämäsi ilman naista. Voit siis päättää, että oletko sen ajan naama norsunvitulla suhtautuen kaikkeen muuhunkin negatiivisesti vai nautitko niistä asioista, jotka ovat sinun päätettävissäsi (ystävät, harrastukset, ottaako lemmikin jne.). Sitten jos saatkin vaikka 5 vuoden päästä kumppanin, niin kannattiko pilata 5 vuotta elämästään yrmöttämällä, ettei kuitenkaan naista saa. Sittenhän se yrmötys oli aivan turhaa, sillä naisen kuitenkin sai.
Mistä ihmeestä tämä kaikki mulle heti asenne on pesiytynyt. Minä arvostan elämää tässä ja nyt. Läheiset ihmiset ja mahdollinen kumppani ovat vain etuoikeus tässä elämässä, mutta kenenkään muun varaan ei voi omaa elämäänsä rakentaa.
olet ainoa järkevä (nimimerkillä kirjoittava) mies tällä palstalla. DorkaM on toinen. Älkää antako Naisasialuuserin dominoida palstaa idioottimaisilla väitteillään tai uusilla lukijoilla menee kokonaan usko miehiin.
katsoisit ympärillesi ja kuten itsekin totesit meitä on aika harva täällä.
Lisää vain mielenkiintoa poistua, ja kyllä päätös on lopullinen.
Kiitos kommentistasi kuitenkin, onnea jatkoon teille tänne.
Olen seurannut tätä aiemmin kelvottomaksi toteamaani palstaa viime aikoina kirjoitustesi vuoksi, mutta taidan nyt sitten poistua myös...
Olen itse kyllä skeptinen markkina-arvoteoriaan, mutta enpä osaa sanoa osutko itse lähemmäs totuutta.
Alemmuuden tunne varmasti vaikeuttaa miehen toimintaa ihmissuhteissa. Annat vain kuvan siitä, että nämä ongelmat olisivat kaikki jotenkin miehestä itsestään lähtöisin. Enkä tiedä onko se täysin oikea lähestymistapa kaikissa ATM-tilanteissa.
Itse vertaisin tätä ATM-konseptia joissain tapauksissa vammaisuuteen. Ja haluan korostaa, että vammaisuus ei synny vain vammaisen omista piirteistä, vaan se on sosiaalinen konstruktio. Toisin sanoen valtaväestön asenteet tietynlaiseen erilaisuuteen "aiheuttavat" tämän vammaisuuden. Esim. kävelykyvyttömyys ei välttämättä ole vammaisuutta, jos koko yhteiskunta toimii niin, että tämä kyvyttömyys ei rajoita tai hankaloita yksilön liikkuvuutta millään tavalla.
Tällöin koko ratkaisu ei siis välttämättä ole siinä että vammaisen täytyisi vain osata suhtautua oikein ympäröivään maailmaan. Myös valtaväestö voi tulla vastaan ja muuttaa omia astenteitaan. Onhan meillä viittomakieli, pistekirjoitus, ramppeja portaiden vieressä jne.
Suuren helpotuksen voisi siis tuoda jo näiden asioiden esille tuonti ja ihmisten tietoisuuden lisääminen. Jos yleisesti pystyttäisiin suhtautumaan alemmuuden tunteen aiheuttavaan tekijään neutraalimmin, se voisi lakata olemasta alemmuuden tunnetta aiheuttava tekijä.
Mutta varmasti ATM:t voisivat monissa tapauksissa itsekin tehdä asialle jotain. Se vain useimmin on helpommin sanottu kuin tehty.
Niin ja mitä tulee ihmissuhteiden parantamiseen, muista että 100% parannus nollaan on silti nolla :)
kaikkien pitäisi saada kumppani? Suomessa syntyy naisia vähemmän kuin miehiä. Ei ole edes tilastollisesti mahdollista, että kaikki miehet pariutuisivat. Turha siitä on naisia syyttää.
En ymmärrä, mitä nämä "rampit" ja "pistekirjoitukset" voisivat näiden ATM:n kohdalla olla. Jos kyse on siitä, ettei naisia kiinnosta ATM, niin mitäpä sille voi kukaan muu tehdä. Ihmiset eivät ole niin tyhmiä, etteivätkö olisi jo aiemmin tienneet ujojen tai rumien ihmisten olemassaolosta.
Kerrankin sosiaalisesta konstruktiosta puhutaan järkeenkäyvällä tavalla; vammaisesimerkkisi on todella onnistunut ja ansaitsee kiitokset valaistessaan "aidon todellisuuden" ja "konstruktion" suhdetta. Toisinaanhan konstruktionistit - ainakin asiaan perehtymättömien mielestä - olettavat kaikkien asioiden olevan pelkästään konstruoitua ilman tuon "taustatodellisuuden" (oli se sitten liikuntarajoite tai biologinen sukupuoli) huomiointia, ja toisena lukuna sitten taas ovat nämä luonnontieteelliset positivistit, joille koko käsite on kirosana. Kuitenkin hedelmällisin lähestymistapa lienee näiden kahden välillä ihmis(tiete)istä puhuttaessa; matemaatikoille ja fyysikoille taas koko konstruktionismi on melko turha työkalu. Kuten Alan Sokal huomautti, painovoimaa sosiaalisena konstruktiona pitävät voivat todistaa väitteensä hyppäämällä hänen työhuoneensa (joka muistaakseni sijaitsi jossakin ylemmässä kerroksessa) ikkunasta.
Itse asiaan kuitenkin palatakseni; 100 prosentin kasvu nollaan on siis edelleen nolla, mutta auttaisikohan, jos ottaisin itseäni niskasta kiinni ja tekisin elämäni suunnassa 360 asteen täyskäännöksen?
sanottiin jo eräs asia, mikä voisi auttaa, ja se oli asian tuominen julkisuuteen ja sen de-mystifiointi.
Kun ihmiset eivät pitäisi tällaista tilannetta enää vammana tai kärjistetysti friikkiytenä, niin ehkä tilanteesta itse kärsivä kokisi itsensä hyväksytymmäksi ja sitä kautta saisi sosiaalista rohkeutta ja valmiuksia toimimiseen toisten kanssa.
Tällä hetkellähän ATM:iyden (mikä olisi parempi sana? love-shy?) ahdistavuus johtuu ainakin puoliksi erilaisuuden ja ulkopuolisuuden, friikkiyden kokemuksesta. Asiaa hävetään ja salaillaan.
Mutta miksi on häpeä olla vaikka forty-year-old-virgin? Miksi se on niin naurettava asia, että siitä on tehty tuon niminen elokuva? Mikä tarve yhteiskunnalla ja yksilöillä on luokitella jotkin asiat hävettäviksi? Olemmeko me niin eläimen tasolla vieläkin, että meidän pitää pitää erilaisia häpeän rakennelmia, jotka perustuvat laumaan ja laumassa nousemiseen luokittelemalla toisia alemmaksi.
Häpeä on aika usein avainsana kaikenlaisissa sosiaalisissa interaktio-ongelmissa. Ja varsinkin estyneisyydessä ja ujoudessa.
painovoima ja markkinaarvoteoria (viimeinen kerta kun tuota sanaa käytän ihmissuhteista puhuttaessa) ovat tietysti yhtä lailla todistettavissa olevia asioita eivätkä sosiaalisia konstruktioita.
Suosittelen palaamista hämärän rajamailta ihan tähän konkreettiseen ikävään todellisuuteen.
Hienoa analysointia mutta sitten et tajua että tuo sinun "taustatodellisuutesi" puhuttaessa sosiaalisesta ympäristöstä on sosiaalinen konstruktio sekin jota yleensä rajoittaa juuri riittävä kokemuspinta todellisuudesta ja erilaisista ärsykkeistä joka horjuttaisi tuon sosiaalisen konstruktion rakenteita omassa päässä.
naisille häpeä, jos mies on neitsyt. Se, samoin kun vaatimus peniksen suuruudesta on syntynyt muiden miesten taholta (miehille suunnattu porno yms.). Jos muut miehet alkavat suvaita miesten seksuaalista kokemattomuutta, niin silloin asia muuttuu.
Naisen ennakkoluulot miehen neitsyyttä kohtaan liittyvät vain siihen, että nainen ei tahdo tulla jätetyksi tai petetyksi, jos ruoho aidan takana alkaa myöhemmin kiinnostamaan. Miehen kokemattomuus suhteissa taas saa aikaan olettaman siitä, että mies ei kykene sitoutumaan. Mies pystyh kyllä puhumaan naisen kanssa asiasta, mikäli näin ei ole, mutta täälläkin neitsytmiehet ovat sanoneet, että luultavasti haluaisivat kokemuksia muistakin naisista. Naiselle kun useat kumppanit eivät ole sulka hattuun, niin nämä pyrkivät valitsemaan kumppanin, jonka kanssa ei tulisi hylätyksi.
Tuon kehun esitin ihan vain humanistina, en edes ajatellut asiaa markkina-arvoteorian (joka siis on konstruktio, ja sikäli kun oikein olen käsittänyt, niin vieläpä varsin epäsosiaalinen sellainen ainakin kannattajistaan päätellen) yhteyteen tai pyrkinyt analysoimaan asiaa. Esimerkki oli vain hyvä.
En oikein päässyt kärryille tuosta lopun toteamuksestasi; pitäisikö se ymmärtää niin, että mielestäsi objektiivista todellisuutta ei ole olemassakaan? Vai niin, että sellainen kenties on, mutta olemme Platonin luolavertauksesta tutussa asetelmassa rajallisine havaintoinemme - emmekä voi päästä siihen edes käsiksi, joten turha yrittääkään? Itse vannon kriittisen realismin nimeen eli kannatan yrittämistä vaikeuksista huolimatta (tieteessä; nämä palstan jutut ovat ihan eri asia).
että tuon väitteen esitti teekkari :)
Mutta otan kiitollisena vastaan kiitoksesi.
yhdentekevää kenen toimesta ATMiys on tehty häpeälliseksi, kun olennaista on että sitä ei enää pidettäisi friikkinä, jolloin sitä ei tarvitsisi hävetä.
Ja on niitä naisiakin, jotka karsastavat kokematonta miestä sen takia että se on outoa, friikkiä, noloa. Eri asia on, onko niitä naisia niin paljon kuin ATMt luulevat olevan.
sillä on väliä, että mistä syystä nämä miehet kokevat olevansa friikkejä! Nyt he luulevat syyn olevan naisissa ja naisten suhtautumisessa, vaikka suurin ongelma on muiden miesten suhtautuminen. Jo tämän seikan tajuaminen voisi auttaa muita.
Ja on turha mussuttaa siitä mitään, jos joihinkin naisiin tämä miehen friikkileima vaikuttaa. Samasta syystä suurin osa näistä ATM.stä haluaa kauniin naisen, koska se on tärkeää juuri sen takia, mitä muut ajattelevat! Ei nainen ole mikään ihmistä kummempi, joten naisissakin on niitä, jotka eivät edes uskalla harkita kumppania, joka ei ole suosittu yhteisössä.
Mielenkiintoista, että ehdottamasi ratkaisut ovat vain valmiita lopputuloksia, eikä sinulla ole keinoja niihin pääsemiseksi. Ongelman ratkaisemisessa on olennaista selvittää ensin mikä ongelma TODELLA on ja siihen kuuluu myös niiden väärinkäsitysten oikominen, jotka estävät hahmottamasta todellista ongelmaa.
ja lisäksi puhut minulle kuin MINÄ olisin se joka näitä ATM-juttuja on tänne kirjoittanut.
ON TÄYSIN YHDENTEKEVÄÄ KUKA ON FRIIKKILEIMAN LUONUT, KUN SIITÄ POISPÄÄSEMISEKSI ON LEIMAN LUOJASTA HUOLIMATTA SAMA LÄÄKE.
Ja se on se julkisuus.
Jeesus että olet tyhmä, kun tämä pitää monta kertaa kirjoittaa. Jos julkisuuteen nostettaisiin tätä love-shy -ongelmaa, siis tarkoittaa vakavia juttuja lehtiin, TV:hen, radioon jne jne, niin se olisi omiaan poistamaan mystiikkaa ja dramatiikkaa asiasta. Voiko tätä vittu vieköön enää selvemmin kertoa? Voiko voiko voiko voiko?
Sinä alat täällä vaahdota minulle, joka en ole ATM-juttuja kirjoittanut siitä miten ATM:t haluavat kauniin naisen ja blaa blaa blaa blaa.
Voisit nyt yrittää suhtautua tähän aiheeseen ilman tuota sukupuolittunutta asennettasi, jonka tungit minulle, vaikka en missään tapauksessa halunnut tästä nyt sukupuolittunutta keskustelua (vaikka käytin termiä ATM, niin tarkoitin enemmänkin love-shy -asiaa, joka on kyllä eenimmäkseen miesten ongelma, mutta voi olla myös naisten ongelma).
Ihan samalla tavalla naiset enimmäkseen luovat itse omat ulkonäköpaineensa. Mutta silti se esitetään mediassa ikäänkuin miesten aikaansaamana sekin. On totta että miehelle ulkonäkö merkitsee keskimäärin enemmän kuin naisille, mutta kyllä se naisten keskinäinen arvostelu ja kilpailu on loppujen lopuksi se, mikä todelisen ongelman aiheuttaa (media on tietysti osasyyllinen, se on melkein kaikkeen osasyyllinen).
Silti siitä pitää puhua julkisesti. Asiaa pitää käsitellä niin että ymmärretään missä todellisuudessa mennään. Samalla tavalla tärkeää on puhua tästä love shy ongelmasta julkisesti ihan riippumatta siitä kuka sen on aiheuttanut ja kenelle.
Että siinäpä sitä. Jatkuuko sama paskanjauhanta vieläkin siitä että esitän valmiita tuloksia?
kun alkaa haukkua vastapuolta tyhmäksi, on hävinnyt väittelyn. Kun sulla ei löydy enää mitään substanssia noille argumenteillesi, niin alkaa nimittely. Aika kärttyistä tekstiä. Koita hengittää syvään ja pyydä vaikka tohtorilta pilleri, jos ei muu auta. :)
Tässä loveshy -jutussa ei ole kyse asiasta, joka ei olisi yleistietoa. Vaikka luulet keksineesi jotain todella omaperäistä, niin Pertti ja Lissu perähikiältä ei todella tule sanomaan WOW, enpä oo tullut koskaan ajatelleeks, että tuollaisiakin ihmisiä on, jos menet siitä keskusteluohjelmaan pauhaamaan. Varsinkin, jos asiat esittäisi tuollainen ylemmyydentuntoinen ihminen kuin sinä, joka hermostuu heti, kun omat kommunikaatiokyvyt ovat vajavaiset selvittämään asiaa eritavalla ajatteleville ihmisille ja luonne kykenemätön keskustelemaan muiden näkemyksistä asiaan.
Meidän on turha jatkaa tätä "keskustelua", sillä sinä olet asialliseen kirjoitteluun kykenemätön.
Väittelyä ei häviä siitä kun haukkuu toista tyhmäksi, kuten väittelyä ei häviä siitäkään jos vetää hihasta natsi-kortin.
Mutta väite siitä että se on häviön merkki ei ole muuta kuin yhdenlainen aggressiivinen ja nöyryyttämiseen pyrkivä fraasi, se on ikäänkuin "sivistynyt" tapa vastata aggressioon epäsuorasti, nöyryyttämällä.
Eli käytännössähän sinä vastaat että ite olet tyhmä, kun noin kirjoitat, mutta koska puet sen tuohon sivistyksen kaapuun, niin luulet että se ei näy. Joskus olisi rehellisempää sanoa ihan suoraan että ite olet tyhmä.
"Aika kärttyistä tekstiä. Koita hengittää syvään ja pyydä vaikka tohtorilta pilleri, jos ei muu auta. :)"
Tässä myös eräs hyvinkin yleinen tapa vastata suoraan aggressioon piiloaggressiolla ulkoisesti muka oman coolinsa säilyttäen. Vihjataan toisen henkisen terveyden tilaan ja loppuun laitetaan hymiö, jonka tarkoitus tässä tapauksessa ilmeisesti on ärsyttää vielä lisää ilmoittamalla että sinä se siellä vain hymyilet koko asialle huvittuneesti.
Tämä on niin monta kertaa nähty kuvio että ihmettelen miten sitä vieläkin ja aina vaan jaksetaan käyttää. Olen itsekin monesti toiminut juuri näin. Peittänyt oman suoran aggressioni tuollaiseen diipadaapaan, jossa vastataan epäsuoralla aggressiolla suoraan aggressioon.
Sitten asiaan.
"Pertti ja Lissu perähikiältä ei todella tule sanomaan WOW, enpä oo tullut koskaan ajatelleeks, että tuollaisiakin ihmisiä on, jos menet siitä keskusteluohjelmaan pauhaamaan."
Ei, eivät tietenkään. Kyllä suurin osa kanssaihmisistä tietää peräkammarinpojat ja ujot ihmiset. Ei kai tässä siitä olekaan kysymys.
Kysymys on siitä että mitä enemmän jotain asiaa näytetään, niin sitä normaalimmaksi se muuttuu. Suhtautuminen homouteen esimerkiksi on muuttunut todella radikaalisti sen jälkeen kun sitä on alettu pitämään julkisena asiana.
Eivät mainoksetkaan toimi niin, että joku näkee yhden mainoksen ja omaksuu sen sisältämän viestin. Ser on toistossa, alitajunnassa. Se on siinä että kun menet hyllylle, niin sinulla on alttius ostaa mainostettu tuote, siksi että se ikäänkuin paistaa sieltä hyllystä muiden (tuntemattomien) joukosta. Mainonta on vaikuttanut alitajuntaan ja jättänyt sinne jäljen.
Jos tätä love-shy -oneglaa käsiteltäisiin julkisuudessa enemmän kuin nyt (nyt käytännössä nollan arvoisesti), niin se todennäköisesti jättäisi ihmsiiin selaisen muistijäljen että se ei ole ollenkaan epänormaalia, siitä kärsii moni ja että se ei ole asia josta ketään pitäisi tuomita.
Vaikutus toimisi myös love shy ihmisille itselleen. Se on vähintään yhtä tärkeätä, sillä viime kädessä he itse luokittelevat itsensä oudoiksi ja ulkopuolisiksi.
En tietenkään väitä keksineeni mitään viisasten kiveä, mutta onpahan ihan tosiasia että marginaaliryhmien ongelmien tuonti isolla volyymillä julkisuuteen tekee vain positiivisia lopputuloksia.
Nyt voitkin sitten itse keksiä vastaavia ehdotuksia sen sijaan että ammut alas toisten mielipiteitä.
Asia tuskin saa julkisuutta sillä tavalla, että jotkut tehtailevat Sinkut-palstalle kymmenittäin aloitteita aiheesta ja siinä ohessa joko itse haukkuvat naisia tai vetävät mukaansa niitä jotka muuttavat asian naisten viaksi.
Jos haluat aiheelle julkisuutta, ota yhteyttä toimittajiin tai tee vaikka avaus IS:n keskusteluihin tai mene Ilona Rauhalan ohjelmaan (jos se vielä pyörii tv:ssä). Syytät mediaa jostain (mitä en täysin vieläkään käsitä), mutta silloin ratkaisukin on mediassa. Jos aiheella on yhteiskunnallista merkitystä, niin kyllä joku toimittaja siihen tarttuu.
Olen kyllä itseasiassa ajatellut ottaa yhteyttä esim. Image-lehteen, koska heidän juttunsa ovat yleensä perusteellisia ja siinä lehdessä menee valtavirrasta poikkeava tai ei-ajankohtainenkin asia painoon.
Mistä minä mediaa syytän? En mistään mihin se ei olisi syyllinen. Media, ja tässä tapauksessa tarkoitan sitä kaikkein kaupallisinta osaa mediasta, tykkää mässäillä friikkiydellä (eli käyttäytyy juuri päinvastoin kuin pitäisi) sekä julkaisemalla esim. mainoksia tai mainosten väliin tuotettuja paskimpia ohjemia vahvistaa juuri kaikkea negatiivista.
Mutta Suomessa on paljon vastuullistakin mediaa ja toivoisin että tällaisiakin asioita käsiteltäisiin juuri siellä.
Mutta koska aihe ei kosketa minua kovinkaan omakohtaisesti, niin en ole vielä yrittänyt (jaksanut) saada sitä esim. Imagessa käsittelyyn.
Minusta tämä aihe on todella hyvä ja siitä saisi oikeasti juttuja tehtyä jopa ilman turhaa sensaatiohakuisuuttakin. Tämä aihe porautuu niin syvälle ihmisen ytimeen että se on itsessään jo todella mielenkiintoinen.