Miehen saamattamuus ahdistaa!

tässä hämää, mutta muuten et ole vastuussa miehestä! Älä hitto lihota itseäsi toisen ongelmien tähden! Mitä urheilua muuten harrastat(harrastit)?

aviovaimojani....ensimmäinen oli työtön koko 10 vuotisen yhdessäolomme...toinen 16 vuotta kestäneen avioliiton vaimo työnarkomaani ja akateemisesti koulutettu...

itse olen tehnyt sekä konttoritöitä sekä duunarin hommia...sitten keksin yhditää ne ja perustin suunnittelu&urakointiyrityksen...suunnittelen,konsultoin ja ennenkaikkea paskaan näppini välillä.

"paskaan näppini" kohta on parasta...ei vaivaa pollaa ylimääräiset asiat, teen vain työni hyvin ja se on siinä!...oletko miettinyt josko miehesi vain haluaa yksinkertaista elämää...tosin voihan hänen mieltää painaa se että sinä olet "perheen pää"?



en koskaan avioliittojeni aikana ole miettinyt vaimojeni koulutuksia tai töitä...nyt tein sen ensimmäistä kertaa...lapset olivat ja ovat tietysti edelleen tärkein asia vaimojeni rinnalla tietysti.

valitettavasti aina vain eivät asiat kohtaa toisiaan ja ero on ainoa selvitymisen edellytys molemmille...

molempien ex-vaimojen kanssa välini ovat hyvät ja lapsistani huolehdin aina.

tee päätöksesi ennenkuin se on myöhäistä niin itsellesi kuin miehellesikin.

ps.itsemurhalla uhkailevat eivät 98% varmuudella toteuta uhkaustaan vaan ovat ns."pelkureita"

Ei sun tarvitse hänen kanssaan naimisiin mennä.

Ota ja lähde. Oikeasti.

Et ole enää onnellinen hänen kanssaan: sinä olet muuttunut (kehittynyt) ja hän junnaa siellä 20-nuoruudessa.... lukiosta päästy ja eka hanttihomma alla.... jämähtänyt sinne. Alkoholi on todella paha - juoppo tulossa.

Ja sinustakin tulee juoppo, jos jäät suruusi juomaan.

Ota lähde.

Mäkin lähdin, ja en ole katunut pätkääkään.

Halaus.

samassa veneessä ollaan tosin oma mieheni ei itsarilla uhkaile luutavasti olisi vain tyytyväinen jos ero tulisi. Saisi ryypätä,rellestää juosta lätkämatseissa sieltä taas ryyppäämään mennen tullen.Itse hoidan kaikki laskujenmaksuista,lastenhoitodosta ja koirien kynsienleikuuta myöten, hoidan kaikki paperiasiat, remonttihommat sekä oman työni. Saan olla tyytyväinen mikäli mies on tehnyt edes ruokaa lapsille sillävälin kun olen töissä, yleensä jumalaton tiskivuori odottaa kotona. Ukko joko nukkuu kun on valvonut yönsä joko tietokoneella ryypiskellen tai jossain muualla tai on nenä kiinni tietokoneen ruudussa kun tulen töistä,joskus vaivantuu jotain tekemään mutta kaikki hommat jää yleensä kesken. Juoppokavereitaan kyllä käy auttelemassa mutta meikeläistä ei.Töissä käy n 2 vkoa kuukaudessa. Joten ymmärrän sinua erittäin hyvin.Tälläisten kanssa eläminen saa vahvankin ihmisen ahdistumaan.

Terve sinulle, aloittaja, ja sanonpa heti kärkeen että kärsin samasta asiasta vuosi sitten, kunnes älysin dumpata moisen mitään aikaansaamattoman tyypin.
Ensinnäkin: onnittelut, sä tiedät mitä tahdot, ja kukapa miestä jaksaisi joka ei tiedä mitä elämältään tahtoo? Sä joudut turhaan kärsimään joten toiseksi sanon: sä et ole vastuussa miehesi hengestä. Jos henkilö on niin onneton että se riistää itseltään hengen sun takiasi, sä et ole se syy, vaan syyt on jossain aivan muualla. Sä et ole vastuussa miehesi elämästä tai hengestä.
Itsellä oli myös vuosi takaperin muutaman vuoden vanhempi poikanen, joka vaihtaa tänä päivänäkin unelma-ammattia kerran viikossa ja tekee välillä jotain duunarijuttuja, joista ei rahaa saa paljoa p*skaakaan. Tiedän, koska vielä soittelemme, tai hän soittelee minulle. Hän käy viikonloput vanhemmillaan lojumassa sohvalla ja antaa äitinsä kestitä häntä. Valmistua hän ei aio mistään koskaan, ainakin näin luulisin.
Aikani moista katselin, juotiin monta kertaa viikossa ja loppuaika katseltiin telkkaria. Tylsää? Kyllä! Lopulta älysin jättää miehen, koska en kerta kaikkiaan jaksanut hänen päämäärättömiä suunnitelmiaan tulevaisuudesta. Minä olin hänelle joku henkilö jota sopi joskus kiksauttaa kun sille tuulelle sattui. Tämä henkilö ei pystynyt vastaamaan itsestään, se otti rankemman kautta päähän.
Onpa minuakin joskus itsarilla uhkailtu, jos olen jättää meinannut, mutta sen tapahtuessa ja vuosia siitä eteenpäin ovat nämä henkilöt vieläkin onnellisesti hengissä. Älä niele tuota itsarilla uhkailua! Ota elämäsi takaisin, selitä nätisti syyt, niin kyllä luulisi fiksumman ymmärtävän. Jos ei, niin anna mokoman olla! Se mitään henkeä itseltään riistä ja jos riistää, syyt ovat jo kauan aikaa olleet syvemmällä kuin siinä että sä jätät sen. Tämä henkilö menettää vain sille yhdentekevän elämänkumppanin, sä taas menetät ihmisen joka aiheuttaa jatkuvasti sulle pahaa oloa. Pahasta olosta on varmaan helppo luopua, eikö niin?
Voimia, sisko, meitä on useampia, jotka on olleet tuossa samassa tilanteessa!

- Cittie**, (miehen rinnalla joka ei vakituista työtä pelkää).

Hakeutukaa hoitoon ja erotkaa.

lukea kun jaksotusta ei löytynyt, helpottaisit hirveästi lukijan urakkaa, tekemällä kappalejaot.

Noniin asiaan rakastatko miestä vai hänen ammattiaan, ei se että on akateemisesti koulutettu tarkoita että on enemmän rakastettava.

ei vittu mitkä ongelmat. Anna kun arvaan perhe olosi olivat alempaa luokkaa/keskiluokkaa.

Arvostat viestisi perusteella liikaa akateemista koulutusta. Se ei ole ihmisen mitta. Duunariudessa ei ole mitään vikaa, pääasia on että se tyydyttää työntekijää. Minulla on hitsarimies ja itse akateemisesti koulutettu. Mikä on lopputulos: mies tienannut 17-v lähtien, minä vasta 26v lähtien (ellei kesätöitä lasketa) ja vieläpä täysin väärällä alalla koska oman alan töitä ei löytynyt ja kyllästyin hakemusten kirjoitteluun. On akateemisuudesta kenties jotain hyötyä tässäkin työssä, mihin pääsee pelkällä alan työkokemuksella. Hyvä työ silti, en ole katkera vaikka voisin olla.

Tuo on todellakin niin kuten joku kirjoitti, alemmuuskompeksista kumpuaa tuo että yliarvostaa koulutusta. Oma isäni ihan samanlainen...elätkö suorittaaksesi, suoritatko elääksesi?

Mutta saamattomuus, se on jo eri asia. Duunarius ei ole saamattomuutta. Koulutuksen kesken jättäminenkään ei ole jos sille on hyvät perusteet.

Voit nyt miettiä, mistä halveksuntasi johtuu. Se harvemmin johtuu siitä toisesta, vaan se on sinusta lähtöisin, omista kokemuksistasi, tunnelukoistasi, komplekseistasi. Mitä suku on arvostanut, tai mitä se ei ole koskaan ollut, sitä sinun on oltava.

Saamattomuutta enemmän olisin huolissani tuosta juomisesta. Sellainen harvemmin muuttuu. Oma mieheni ehkä poikkeus, siinäkin tarvittiin erokriisi ja käynti lähellä kuolemaa. Eikä se ollut itsemurhalla uhkailua. Tuo ei muuten pidä paikkaansa etteikö itsarilla uhkaileva voisi tehdä itsaria. Aika moni siitä vihjaa ennen tappamista. Mut täytyy haistaa milloin se on vallankäyttöä ja milloin puhdasta epätoivoa joka johtaa haluun kuolla.

Menkää pariterapiaan tai mene sinä yksilöterapiaan. Se on hyvä että tietää mitä haluaa, mutta kannattaa myös miettiä syitä niiden halujen takana.

Hyvä Akateeminen nainen,


Me duunarit näemme maailman toisella tavalla kuin sinä. Me määritämme itsemme vapaa aikanamme. Työ on meille yksinkertaisesti tapa saada rahaa vapaa aikaamme varten. Sinun työsi ja koulutuksesi määrittää sinut. Sinä myös määrität puolisosi ihmisarvon hänen työnsä ja koulutuksensa perusteella. Sinä näet meidät duunarit aivottomina koneina tekemässä samaa merkityksetöntä työtä päivästä toiseen. Me näemme sinut suorittaja koneena joka ei tajua lopettaa kello 16:00.

Nyt olet katsellut papereitasi ja ansio tasoasi kaksi vuotta. Tämän tuloksena olet tullut siihen tulokseen että miehesi ei ole arvoisesi suorittaja. Olet varmasti oikeassa. Hän on yrittänyt kouluttautua ja hakea parempaa työtä mutta epäonnistunut. Hän ei ole päässyt sinun akateemiselle tasollesi ja masentunut tästä johtuen. Edessä ei ole mitään muuta kun sinun vaatimuksiasi siittä mitä hänen pitäisi olla ja hänen yrittämistä ja epäonnistumistaan.

Nyt on kaksi toimivaa vaihtoehtoa;
1. Sinä opettelet hyväksymään ihmiset sellatteina kun he ovat ja lakkaat muovaamasta miestäsi joksikin mitä hän ei ole.
2. Te eroatte. Sinä etsit tasoisesi suorittajan joka arvostaa koulutusta ja työtä. Hän etsii minimipalkalla työskentelevän siivoja tytön joka suurella todennäköisyydellä on kiitollinen rakkauden tunnustuksista.

Suosittelen jälkimmäistä koska en usko että sinä olet kykenevä ensimmäiseen. Kaksi vuotta on kuitenkin vielä vähän.

Ja lisä vinkkinä: Sukulaiset ja kaverit voivat huolehtia omista suhteistaan. Keskiaika meni ja ihmiset nykyään saavat itse valita puolisonsa.

löytyy, ihan varmasti. Onko sinulle enemmän ongelma se, että miehesi tekee "aivontonta apinan hommaa" vai saamattomuus?Kummasti alkoi vain ärsyttämään oman akateemisuutesi korostaminen, mikä on lapsellista..mutta joka tapauksessa, miksi itse menet tähän touhuun mukaan? Jos itse ahdistut, masennut ja syöt ahditukseesi ja olet miehesi ryyppykaveri, itse sen teet. Ei miehesi sinua siihen vedä.Helppo toisten on sanoa, että lähde, koska jokin suhteessa ihmisiä pitää, vaikka ne olisivat huonojakin suhteita. Ehkä kannattaisi hoitaa itsensä ensin kuntoon, etkä murehdi miehesi asioita.

"Halusin arvoiseni miehen, joka on kunnianhimoinen niin työelämässä kuin arjessakin."

Toivottavasti, toivottavasti jokainen tajuaa mahdollisimman pian, ettei ole olemassa miestä, joka on kunnianhimoinen työelämässä ja sen ohella ihannepuoliso. Se ei ole mahdollista.

Kunnianhimoiset ihmiset ovat AINA joko itsekkäitä tai itsekeskeisiä. Ei ole poikkeuksia. Kunnianhimo ei koskaan palvele parisuhdetta.