Minun ongelmani on pelko (toivottavasti) tulevaa puolisoani kohtaan. Olemme vasta parikymppisä ja takanamme on yli kuuden vuoden yhdessä olo ja eläminen, joista neljä viimeistä olemme asuneet saman katon alla. Kuitenkin hän tuntuu aina haluavan aina jotain enemmän. Baarireissut hänen kohdallaan venyvät helposti seuraavaan päivään, eikä hänen mielestään siinä ole mitään väärää. Mielestäni ei ole reilua tämän kaltainen kohtelu itseäni kohtaan, sillä suuntaan valomerkin jälkeen aina kotiin. En tahdo hallita tai kahlita häntä, mutta en tunne oloani enää turvalliseksi enkä saa rakastani ymmärtämään pahaa oloani. Järkevää olisi päästää irti mutta toisaalta takerrun kiinni yhteisiin vuosiimme...
elämän halu avoliitossa
rakastunut nainen
1767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eihän miehesi käyttäydy hyvin eikä ota sinua tarpeeksi huomioon...oletteko ihan takuuvarmoja toisistanne?? Tuntuu,että aika moni aikaisin solmittu liitto (siis ennen 20 v ikää) ei sitten kestäkään, kun tullaan oikeesti aikuisiksi. En halua olla negatiivinen enkä piruja maalailla seinille, mutta en ihmettelisi, että molemmille tulisi kaipuu johonkin toisenlaiseen suhteeseen, kun ikää tulee.. Siinä muuttuvat molemmat niin monin tavoin. Jos sinusta ei tunnu hyvältä, eikä miesystäväsi sitä ymmärrä, en väenväkisin takertuisi suhteeseen, vaikka se vuosia kestänyt onkin, ja vaikka se tuntuisikin turvallisimmalta...