tarvitaan kaksi ihmistä;)
Siinä on rakkautta ja sitoutumista enemmän kuin hölmöissä liitoissa, joita solmitaan huvin vuoksi. Tai sit kokeillen, et onkohan tää tarpeeksi kivaa..
Avoin suhde ei kokeile mitään. Siinä luotetaan ja nautitaan toisesta silloin kun nähdään. Luotetaan nimenomaan siihen, et toinen osapuolikin on hommassa mukana ja kaikilla on oma elämä.
Avoin suhde ei ole sitä, et nait kaikkea mikä liikkuu, tai teet mitä haluut, kunhan salaat sen. Vaan aikuisten juttu.. hmm.
Mustakin tuntu kerran teininä, et sillonen ihsstus oli se ainoo.. Sen elämäntapoja muokkaamalla siit ois tullu hyvä mies! Mut ei se elämä mee niin.
Nyt hymy ja nukkumaan :)
Siinä on rakkautta ja sitoutumista enemmän kuin hölmöissä liitoissa, joita solmitaan huvin vuoksi. Tai sit kokeillen, et onkohan tää tarpeeksi kivaa..
Avoin suhde ei kokeile mitään. Siinä luotetaan ja nautitaan toisesta silloin kun nähdään. Luotetaan nimenomaan siihen, et toinen osapuolikin on hommassa mukana ja kaikilla on oma elämä.
Avoin suhde ei ole sitä, et nait kaikkea mikä liikkuu, tai teet mitä haluut, kunhan salaat sen. Vaan aikuisten juttu.. hmm.
Mustakin tuntu kerran teininä, et sillonen ihsstus oli se ainoo.. Sen elämäntapoja muokkaamalla siit ois tullu hyvä mies! Mut ei se elämä mee niin.
Nyt hymy ja nukkumaan :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se pitäisi kuitenkin toisiltaan kysyä ja vaatia, että onko molemmat ainoastaan avoimissa suhteissa, vai onko jompikumpi, tai molemmat, myös ei avoimessa suhteessa eli valehtelijoita omassa "vapaudenaatteessaan". Kyllä minä saan olla vapaassa suhteessa koska pystyn ja olen tarpeeksi älykäs oivaltamaan sen että pystyn, mutta en puolisolleni voi sitä opettaa kun se ei ole Minun mielestäni puolisoni tapaista (ja ainakin jättäisin hänet niin että naapuri ja vanhemmat eivät paheksuisi).
Vitun hienoa pettää, kun maailmassa on yksinäisiäkin ihmisiä. Myös parisuhteissa.
Kyllä olen itse seurustelun kannalla, jossa tutustutaan yhteen ihmiseen (vastakkaiseen sukupuoleen perusteellisesti ajan kanssa, eikä kauhealla kiireellä. En pidä siitä, että hypitään vieraissa tai molemmat osapuolet hyppisivät vieraissa, eivätkä kertoisi siitä mitään toisilleen. Eikö tällainen avoin suhde ole hirveän epävarma? Minä en ainakaan pystyisi olemaan suhteessa monen eri miehen kanssa ja vielä samanaikaisesti. Ei ole ainakaan minun juttuni. Tulee mieleen ennemminkin jokin seksi-suhde, jossa annetaan jokaiselle miehelle, joka vähänkin haluaa tai toisinpäin- mies antaa jokaiselle naiselle- miten sitten pystyy enää katsomaan ns.kumppaniaan silmiin kun hyppii kukasta toiseen, niinkuin avoimessa suhteessa tehdään????
valitkaa kumppani jolla on samanlaiset arvot kuin itsellänne, niin ei tarvitse väkisin yrittää avo/avioliiton kanssa estää sitä pettämästä, jos se kuitenkin haluaa sitä tehdä.
Valitkaa kumppaninne huolellisesti, ja en tarkoita ulkonäköä, ammattia tai varallisuutta, vaan elämänarvoja.
Avoin suhde ei ole "mitä jos se pettää"- kitisijöille. Eikä varsinkaan suhde ole pelkkää seksiä. Toimii jopa ilman sitä:)
Avoin suhde ei ole riippuvuussuhde, jota ovat nämä äkkiärakastuneiden pika-avoliitot, joissa useinmiten vaaleanpunaisen hurman kadottua aletaan epäilykset ja kyttäämiset. Tai sitten toisen vikojen "korjaaminen".
Avoimessa suhteessa elävät asuvat omillaan, suoriutuvat omasta arjestaan. Harrastavat ja tekevät omia juttujaan. Ovat toisilleen läheiset ja yhdessä vietetty aika on laadukasta.
Eli kahden vahvan, erilaisen ihmisen kumppanuus. Kuka tärkeintä ihmistään pettäisi?
Kyllä avoin suhde toimii kun vaan on todella rehellinen toiselle.Seurustelin 6v miehen kanssa ja vuosi sitten hän ilmoitti että haluaa katsella vapaita markkinoita,mutta ollaan edelleen ystäviä.
Aluksi olin järkyttynyt tilanteesta,mutta aika pian molemmat löysimme uutta seuraa.Kuitenkin nähtiin toisiamme monta kertaa viikossa ja kerroimme toisillemme uusista kumppaneista ja esim.vaikeuksista heidän kanssaan.
Nykyisin meillä molemmilla on vipinää mutta joskus eksymme myös samaan sänkyyn.
Mies varsinkin on alkanut arvostaa minua koska huomaa että muutkin miehet ovat kiinnostuneita ja kehuvat minua.En olekaan enää se vanha tylsä akka vaan hänenkin silmissä olen puhjennut kukkaan kun olen saanut huomiota muualta.
Ehkä vielä palaamme oikeasti yhteen näiden kokemusten jälkeen ja enää toista ei ota itsestään selvyytenä vaan suhteeseen pitää myös panostaa että kipinä säilyy.
on elämisen arvoista silloin, kun se sisältää asioita, joita on itse halunnut/valinnut kaikkien mielettömien vaihtoehtojen joukosta.
Avoimessa suhteessa molemmilla on oma elämä. Ehkäpä työ/harrastus/ideologia, joka on tärkeä. Ei ole tarvetta asua yhdessä kukaties syystä, että ei vaan halua yhteistä kotia, eikä sen tuomia rutiineja.
Miksi yleensä miettii, voiko toiseen luottaa? Kun pitää huolen omasta elämästään, niin ei koskaan putoa tyhjään. Rakas ihminen ei katoa minnekään, vaikkei sitä kokoajan kontrolloisikaan. Jos menee, niin ei sille mitään voi. Väkisin ei ketään pidetä.
...suhteellasi varmaankin vapaata suhdetta eikä avointa suhdetta niinkuin nyt puhut. Vapaassa suhteessahan on perusajatuksena toiminnallinen ja yksilöllinen vapaus tehdä omaksi katsomansa parhaan mukaan. Avoin suhdehan tarkoittaa suhteen sisäistä avoimuutta jossa luodaan suhteen molemmille osapuolille mahdollisuus puhua avoimesti ja rehellisesti parisuhdetta hiertävistä asioista. Onko nämä asiat sitten kiistelyä pyykkivuoroista tai raha-asioista, tai vaikkapa sitten ihastumisesta työpaikan vastakkaisen sukupuolen edustajaan, niin asiat käsitellään mitään peittelemättä ja aikuismaisesti keskustellen.
Se että kahdella ihmisellä on oma elämänsä, on juuri tyypillistä taiteellisille ja sinunlaisille individualistisille (kenties?) ihmisille sopivaa- ja ei siinä mitään. Olisi fiksumpaa kuitenkin puhua yleisesti samoilla termeillä omasta suhteessa kuin alkaa kertoa sen olevan Avoin suhde jota se ei kuitenkaan muiden mielestä ole. Sinä olet siis vapaassa suhteessa, eikö vain?
Lopuksi esitän kysymyksen yleisesti ja kaikille: Voidaanko ylipäätänsä pitää parisuhteena suhdetta jossa asutaan eri osoitteissa ja tavataan kun toista sattuu huvittamaan. Kyllähän kotia muistan leikkineeni tarhaikäisenä, mutta todellinen parisuhde ja kodin "isä ja äidin" rooli ovat kaikkea muuta kuin leikkimistä. Ne vaativat sitoutumista, yhdessä asumista ja roolien selkeätä jakoa. Se miten sitä perheen yhteistä taloutta pyöritetään ja millä säännöillä, on jokaisen oma valintansa.