Nyt sen viimeinkin tein! Asian, mitä olen harkinnut viimeiset pari vuotta. Petin vaimoani ja aloitin suhteen tähän naiseen.
Viimeiset 10 vuotta ovat olleet minulle, voisinko sanoa lähes yhtä kidutusta ihmissuhdetasolla.
Olen elänyt liitossa ihmisen kanssa, joka on pyrkinyt alistamaan minut niin fyysisellä kuin henkisellä tasollakin ja tyhmä kun olen, en ole sitä halunnut aiemmin vain myöntää.
Viimeiset kymmenisen vuotta olen elänyt siten, että seksiä on ollut vuoden aikana noin 3-5 kertaa ja viimeisenä vuosina olen ollut siltä osin täysin paitsiossa.
Minulle hän on syyksi sanonut, ettei seksi häntä ylipäätään kiinnosta ollenkaan.
Sen sijaan hänelle kyllä suhde vieraaseen mieheen tai muutamaaankin on kelvannut, samaan aikaan kun itse olen häneltä näistä asioista paitsi jäänyt.Egoni kyllä näiden suhteiden fyysisen puolen kestäisi, mutta tunne aliarvostuksestani tuntuisi olevan liikaa.
Läheisyydestä jota miehenä olisin halunnut antaa vaimolleni minut on myöskin torjuttu täysin.
Kysymys ei ole siitä ettenkö olisi yrittänyt ja lähestynyt häntä, mutta lopetin yritykset useiden vuosien torjumisen jälkeen.
Yleensä kaikki mitä minä edustan tuntuu olevan hänelle inhoa herättävää, niin henkiset kuin fyysisetkin ominaisuuteni.Esimerkkinä hiukset, jos minulla on lyhyet hiukset niin silloin kelpaisivat pidemmät ja jos hiukseni ovat pitkät niiden pitäsi olla lyhyemmät.
Samaten vartaloni, joka sattuu olemaan vähän lihaksekkaampi ja varsinkin nuorempana jopa timmiksikin kehuttu, oli hänestä ällöttävä. Toisaalta nyt kun hän sattuu näkemään lehdessä esimerkiksi samantasoisia bodyja ne ovat hänestä ok!
Olen luonteeltani enemmän tunteellinen, kuin vitsinkertoja tyyppiä, no arvatahan saattaa,että vaimoni kehuu juurikin tuttujensa aviomiehiä ja työkavereinaan olevia miehiä siitä kuinka hauskoja he ovat.
Aivan viimeisiin vuosiin asti olen muistanut vaimoani kukkasin ja pienin lahjoin noin pari kertaa kuukaudessa, mutta lopetin sen, kun en edes kunnon kiitosta saanut.
Olen pyytänyt ja ehdottanut vaimolleni useita kertoja, että haluaisin hänen kanssaa
laatuaikaa kahdenkesken,mutta sitä ei ole liiennyt.
Olen yrittänyt saada keskusteluyhteyttä häneen asioista, jotka vaivaavat suhteessa mieltäni. Lähinnä on ollut kysymyksessä tiedustelut, mitä minä olen tehnyt väärin hänelle tunnetasolla ja miten voisin voisin miellyttää häntä sängyssä paremmin? Keskustelua ei ole syntynyt puhumattakaan vastauksista.
Kaikkein koomisinta minusta suhteessamme on se, että olen ehdottanut avioeroa järkevästi keskustelemalla, mutta vaimoni ei edes suostu puhumaan asiasta, vaan kieltäytyy vetoamalla siihen ettei hän halua erota. Tiedän toki, ettei eroamiseen tarvita vaimoni suostumusta. Kuitenkin, kun perheessämme on lapsia en haluaisi hoitaa ko asiaa huonosti ja riitelemällä.
Vaikkakin olin toisen naisen kanssa sängyssä en tunne huonoa omaatuntoa sen vuoksi vaimoani kohtaa.Ainoa mikä mieltäni vaivaa, on tunne, että olen pettänyt lapsiani!
Lopuksi vielä sen verran, etten varmasti olisi edes harkinnut toiseen naiseen tutustumista, jos tietäisin syyn miksi vaimoni näin käyttäytyy, ja että ne syyt olisivat hoidettavissa.
Ps.Nautin jo pelkästään suunnattomasti siitäkin, että sain pitää tätä naista lähelläni ja antaa hänelle sitä hellyyttä, mitä en ollut vuosiin saanut lahjoittaa vaimolleni, että minun puolestani voitte joko tuomita tai ymmärtää sama se!!!
Viimeiset 10 vuotta ovat olleet minulle, voisinko sanoa lähes yhtä kidutusta ihmissuhdetasolla.
Olen elänyt liitossa ihmisen kanssa, joka on pyrkinyt alistamaan minut niin fyysisellä kuin henkisellä tasollakin ja tyhmä kun olen, en ole sitä halunnut aiemmin vain myöntää.
Viimeiset kymmenisen vuotta olen elänyt siten, että seksiä on ollut vuoden aikana noin 3-5 kertaa ja viimeisenä vuosina olen ollut siltä osin täysin paitsiossa.
Minulle hän on syyksi sanonut, ettei seksi häntä ylipäätään kiinnosta ollenkaan.
Sen sijaan hänelle kyllä suhde vieraaseen mieheen tai muutamaaankin on kelvannut, samaan aikaan kun itse olen häneltä näistä asioista paitsi jäänyt.Egoni kyllä näiden suhteiden fyysisen puolen kestäisi, mutta tunne aliarvostuksestani tuntuisi olevan liikaa.
Läheisyydestä jota miehenä olisin halunnut antaa vaimolleni minut on myöskin torjuttu täysin.
Kysymys ei ole siitä ettenkö olisi yrittänyt ja lähestynyt häntä, mutta lopetin yritykset useiden vuosien torjumisen jälkeen.
Yleensä kaikki mitä minä edustan tuntuu olevan hänelle inhoa herättävää, niin henkiset kuin fyysisetkin ominaisuuteni.Esimerkkinä hiukset, jos minulla on lyhyet hiukset niin silloin kelpaisivat pidemmät ja jos hiukseni ovat pitkät niiden pitäsi olla lyhyemmät.
Samaten vartaloni, joka sattuu olemaan vähän lihaksekkaampi ja varsinkin nuorempana jopa timmiksikin kehuttu, oli hänestä ällöttävä. Toisaalta nyt kun hän sattuu näkemään lehdessä esimerkiksi samantasoisia bodyja ne ovat hänestä ok!
Olen luonteeltani enemmän tunteellinen, kuin vitsinkertoja tyyppiä, no arvatahan saattaa,että vaimoni kehuu juurikin tuttujensa aviomiehiä ja työkavereinaan olevia miehiä siitä kuinka hauskoja he ovat.
Aivan viimeisiin vuosiin asti olen muistanut vaimoani kukkasin ja pienin lahjoin noin pari kertaa kuukaudessa, mutta lopetin sen, kun en edes kunnon kiitosta saanut.
Olen pyytänyt ja ehdottanut vaimolleni useita kertoja, että haluaisin hänen kanssaa
laatuaikaa kahdenkesken,mutta sitä ei ole liiennyt.
Olen yrittänyt saada keskusteluyhteyttä häneen asioista, jotka vaivaavat suhteessa mieltäni. Lähinnä on ollut kysymyksessä tiedustelut, mitä minä olen tehnyt väärin hänelle tunnetasolla ja miten voisin voisin miellyttää häntä sängyssä paremmin? Keskustelua ei ole syntynyt puhumattakaan vastauksista.
Kaikkein koomisinta minusta suhteessamme on se, että olen ehdottanut avioeroa järkevästi keskustelemalla, mutta vaimoni ei edes suostu puhumaan asiasta, vaan kieltäytyy vetoamalla siihen ettei hän halua erota. Tiedän toki, ettei eroamiseen tarvita vaimoni suostumusta. Kuitenkin, kun perheessämme on lapsia en haluaisi hoitaa ko asiaa huonosti ja riitelemällä.
Vaikkakin olin toisen naisen kanssa sängyssä en tunne huonoa omaatuntoa sen vuoksi vaimoani kohtaa.Ainoa mikä mieltäni vaivaa, on tunne, että olen pettänyt lapsiani!
Lopuksi vielä sen verran, etten varmasti olisi edes harkinnut toiseen naiseen tutustumista, jos tietäisin syyn miksi vaimoni näin käyttäytyy, ja että ne syyt olisivat hoidettavissa.
Ps.Nautin jo pelkästään suunnattomasti siitäkin, että sain pitää tätä naista lähelläni ja antaa hänelle sitä hellyyttä, mitä en ollut vuosiin saanut lahjoittaa vaimolleni, että minun puolestani voitte joko tuomita tai ymmärtää sama se!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Annoit kaikki syyt ja perustelut miksi menit toisen kanssa sänkyyn ja olet aloittanut suhteen sekä tunnet, että oikeutetusti sinulla on lupa tehdä mitä teet. Loppukaneettinasi on vielä, "että voitte joko tuomita tai ymmärtää, sama se".
En tuomitse, mutta jos puoletkaan kirjoittamastai on totta ja vaikka niitä lapsia on, niin ymmärrystä ei sille löydy, että MIKSI ET EROA??? Ei sitten millään...
Tuskin sitä kovin pitkään löytyy tällä naisellakaan, jonka kanssa olet suhteen aloittanut, jos hän tietää tarinasi...
Nyt varmaan onnesi kukkuloilla et jaksa moisia miettiä, mutta ketä kohtaan nyt olet reilu, uskollinen, petturi... Onko uuden suhteen perustukset kohdallaan, jos asiat ovat tuolla tolalla vai onko kysymyksessä hetken seikkailu???
Voi, ei !!!
Tätä on suomalainen avioliitto vai!?
Joku makailee naimisissa olevan miehen kanssa ja toinen on hankala puolisolleen ja mies pettää kuin vanha toope halvassa filmissä.
Huh huh.
Oikea rakenne: vaimo on ystävällinen miehelleen, mies on ystävällinen vaimolleen ja vieras nainen häipyy huitsin nevadaan. Mikä helkutti on niin vaikeaa???
..mutta erotahan nyt kannattaisi jo tuossa tilanteessa. Kyllä sitä avioeroa voi yksinkin hakea. Lapset eivät ole tyhmiä ja vaistoavat kyllä teidä välillänne olevan välinpitämättömyyden yms saatika millaisen parisuhdemallin saavat jos jompikumpi teistä jää kiinni touhuistaan heille.. Ei muuta kun eropaperit kehiin. Onneksi kuitenkin saat nyt antaa sitä hellyyttä jollekkin joka sitä arvostaa.
Itselläni on tilanne kans se, että mieheni ei "osaa" antaa hellyyttä. Toedän kyllä, että välittää mutta haluaisin itse enemmän läheisyyttä. Asiasta mainitessa vastaus on, että voithan sinä itsekkin tulla lähelle.. no joo, mutta ei se ole sama asia..
kyllä varmaan osaa ja haluaa antaa, mutta teidän tilanne menossa semmoiseen pattiin, että ette enää osaa lähestyä. Tulee kilpaislu kumpi tässä nyt ensin sitten lähestyy. Aivan sama kuka lähestyy, kunhan joku ensin!!! Puhumista, koskettelua huomioimista.... Ei kait se sulta ole pois jos ensin kosketatkin, sitten se kaverikin alkaa lähestymään. Se on aivan sama asia kunhan joku aloittaa. Tuo odottaminen että koske sinä nyt ensin johti allekirjoittaneella eroon, ja sen tajuaminen jälkikäteen v...tttaa. Voihan se toinen olla samassa lukossa kuin sinä ja ajatella samoin, miksei tuo toinen aloita.
En tuomitse tekemisiäsi minäkään, olethan inhimillinen sinäkin. Mutta, onko tämä se, mikä ratkaisee ongelmasi? Epäilenpä, että tuo vain lisää ongelmia. Mitä sitten, kun vaimosi saa syrjähyppysi tietoonsa? Vaikka itse olisikin käynyt vieraissa, ei välttämättä sulata sitä sulta, mikä taas kertoo vaimosi narsistisesta luonteesta.
Säästä lapsiasi, ja tee päätös ratkaisusta, mikä varmaankin kallistuu sinne eron puoleen. Kerro asiasta asiallisesti ja realistisesti lapsillesi, kyllä ne kestää. Kerro heille sama, minkä täälläkin kerrot. No, ehkei ihan noin tarkkaan, mutta löydät kyllä tavan. Tuossa teidän systeemissä sun lapsesi vaan oppivat, että tuollalailla asioita siis hoidetaan, pettämällä. Ethän tätäkään halua.
Jos et ajattele vaimoasi ja hänen tunteitaan, vaan lastesi tunteita tekosi vuoksi, mitä se kertoo suhteenne tilasta?? Jos ajattelet lapsiasi noin paljon, muista että lapset ovat teidän kahden peili ja heijastelevat teidän tunteitanne. Jos teillä on yhdessä hyvä, heilläkin on hyvä. Ja taas vastaavasti jos suhteessanne on kylmä, läheisyydetön ja tunteeton ilmapiiri, lapset vaistoavat kyllä senkin. Lapset ansaitsevat kaksi onnellista vanhempaa, joko samassa tahi eri osoitteessa. Mieti sitäkin, millaisen parisuhteen ja miehen mallin haluat lapsillesi antaa ja elä elämääsi sen mukaan.
Mietipä ihan huviksesi myöskin elämää sinne saakka, kun lapsenne ovat isoja ja lentävät pois pesästä ja jäätte puolisosi kanssa kahden. Mitä silloin on jäljellä? Löytyykö enää mitään yhteistä vai onko suhde niin tyhjä, että sitten pistetään kantapäät vastakkain? Vai olisiko vain parempi elää elämää ennenkuin on liian myöhäistä?
Selkeästi sinulla on toiselle ihmiselle paljon annettavaa ja on vaimosi menetys, jos hän ei halua/pysty ottamaan sitä vastaan.. varmasti löytyy joku toinen, joka pystyy ja osaa myös arvostaa sitä kuten sinä.
Sanoisin, että vanha kunnon ruutuvihko käteen ja plussat ja miinukset riviin ja ratkaisut sen mukaan! Jos perusteet on riittävän vahvat ja mielestäsi oikeat, niin pyörä pyörimään ja elämään elämää, niin kauan kuin sitä elettävänä on. Ratkaisun tekeminen ei taatusti ole helppoa, mutta jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin joudut sen kaikkien hyvinvoinnin vuoksi kuitenkin tekemään..
Asiallinen hyvä kannanotto! Uskotko, jos sanon, että olen näitä asioita miettinyt monet kerrat!!!
Samojen aiheiden kanssa on tässä tullut painittua itsekin.. Sen verran vielä olisin kuitenkin tarkentanut, että tietenkään en kannusta/hyväksy pettämistä vaan ennemminkin kehoittaisin miettimään asiaa laajemmasta näkövinkkelistä. Toisen naisen syliin ajautuminen kuitenkin on selvästi oire jostakin ja se sinun on selvitettävä itse, että mistä ja tehtävä ratkaisut niiden vastausten pohjalta. Et maininnut, että onko tämä "toinen nainen" edelleen elämässäsi vai oliko se vain sen hetken huumaa?
Sen kuitenkin vielä sanoisin myös, että jos olet jo noinkin kauan kokenut suhteenne huonoksi, niin kunnioita itseäsi ja puolisoasi edes sen verran, että tee jotain. Yrittäkää YHDESSÄ korjata suhteenne (kyllä, siihen todella tarvitaan MOLEMPIEN 100% panos!) tai jos se on mahdotonta tai suhteen pelastusyritys pelkästään yksipuolista, niin pistä ero vireille. Suotta vain katkeroidut elämään, puolisoosi ja samalla teet lastesi elämästäkin kurjaa, jos jäät oman elämäsi marttyyriksi ikuisiksi ajoiksi.. Mieti elämääsi 10 tai 15 vuoden kuluttua ja ennenkaikkea mieti näätkö silloin itsesi vielä puolisosi rinnalla vai et, ja ennenkaikkea MILLAISENA suhteenne silloin näet. Toteatko silloin että hyvin menee mutta menköön, vai kenties että kymmeniä on mittarissa vaikka toisille jakaa ja katos, juna meni jo?! Ja miten helppoa se uusiosinkkuelämän aloittaminen enää sitten "kypsillä kymmenillä" on??
Ymmärrän hyvin, että puolison vastarinta eropuheillesi tekee asioista entistäkin vaikeampaa, mutta luulisi hänenkin avaavan silmänsä ja huomaavan, että nyt on tosi kyseessä kun sellaisista aiheista hänelle keskustelet! Aikuisilla, fiksuilla ihmisillä on kuitenkin tapana ymmärtää puhetta ja etenkin erotilanteessa kyetä näkemään lasten etu (=asioiden ja prosessin järkevä selvittäminen ja sopiminen). Eihän se helppoa ole, mutta omasta tuoreesta kokemuksesta voin sanoa, että täysin mahdollista!!
Tosin olen kuullut niistäkin vaimoista, joita on onnistanut niin paljon että siellä kotosalla on mies joka aktiivisesti osallistuu lasten- ja kodinhoitoon, jolloin eroaminen tekisi heidän elämästään hankalampaa kun "ylläpito" ei tulisikaan enää kuin manulle illallinen.. Näille vaimoille yksinkertaisesti helpompaa on pysyä tutuissa ja turvallisissa kuvioissa, antaa miehen hoitaa taloutta kuten ennenkin ja hakea ehkä sitä "jotain muuta" oman liiton ulkopuolelta ja antaa miehelle kenkää sitten, kun linnut lentävät pesästään.. Ei tietenkään voi yleistää, kun et kirjoituksessasi maininnut miten aktiivisesti itse olet mukana ollut taloutenne hoidossa.. Tämä vain yksi näkökulma lisää..
Toivotan sulle hurjasti TSEMPPIÄ!!! Muista kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä :)
Sori vaan mutta et saa "synninpäästöä" jota nyt "ruinaat" huonon omantuntosi vuoksi. Haloo...miksi et ole ottanut sitten eroa??? Nyt olet ollut ällö/ peestä ja syvältä, petturi, pelkuri...jos suhde ei toimi, mennään parisuhdeneuvontaan, ellei sekään auta otetaan ero, mutta huoriin EI mennä!. Nyt jos koskaan kerrot vaimollesi TOTUUDEN, katsotte jatkatteko yhdessä, mutta pettämistä et jatka. Tuliko selväksi.
tässä ovat sanoneet, tuomita ei voi, eikä tarvitse, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, mitä syitä sinulla on jatkaa avioliittoasi?
Lukemani perusteella tiedän, että ilmeisesti olet yrittänyt, uskonut ja toivonut tuloksetta. Eikö tuossa kohtaa pitäisi ynnätä asiat yhteen ja loppusummasta päätellä, että liiton lopettaminen on ainut oikea ratkaisu. Jos sinulla on esittää joku ylivoimainen syy avioliiton jatkamisen puolesta, esittäisitkö sen, jotta laskutoimitus olisi relevantti.
Ihan tosissaan, ajattelehan sitä naista joka on lähtenyt suhteeseen kanssasi, sitä uudempaa. Kuinka kauan ajattelit hänen kestävän onnellisena kanssasi, jos hän tietää, että teillä on kaikki päin peetä mutta sinä siitä huolimatta olet niin selkärangaton mato, ettet saa vietyä avioerohakemusta, jos vaimo ei sitä halua. Asiahan toimii niin päin, että se vie hakemuksen joka eroa haluaa, eikä vartu, että joku toinen asian hoitaa.
tilanne:ostat hänelle kukkasia ja saatuaan ne ajattelet ettei kunnon kiitosta tullut.
Jonkinnäköinen kiitos estyneeltä vaimolta on varmasti se että hän tietää sinun olevan taipuvainen ajattelemaan pahaa hänestä.
Ehkä hän pelkää sinua ja vihamielistä asennettasi.
Väsyttää kirjoittaa sinulle kun et varmasti ymmärrä tätäkään: syy pettämiseesi oli sinussa ei vaimossasi.
Teit väärin ja perimmäinen syy siihen on oma välinpitämätön ja kylmä asenteesi vaimoon.
Hän rakastaa jostain syystä sinua, sillä muuten olisi ottanut sen ehdottamasi eron.
Kirjoittajan vaimo ei rakasta selvästikään miestään. Rakkaus on tekemistä, ei mitään sanahelinää. Eipä näytä rakkauden tekoja tulleen ja nuo miessuhteetkin tuntuvat vähän epäilyttäviltä, eikö sinustakin?
Tämä nainen rakastaa valta-asemaa, joka hänellä suhteessa on ja siksi ei halua eroa. Tällaisia sairaita vallanhaluisia ihmisiä on oikeasti olemassa!
Bottom line: on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan pahoja, häijyjä ja ilkeitä! Kirjoittajan vaimo sattuu nyt lukeutumaan näihin. PISTE!
Palaa lähtöruutuun takaisin. Jatka avioliittoasi siitä mihin se jäi.Kyllä te jotain keksitte. Palaa vaan vaimosi luo ja huolehdi hänestä ja perheestäsi. Älä välitä pahansuopaisten neuvojien neuvoista vaan huolehdi perheestäsi.
olla lapsena tuossa liitossa.
lasten vuoksi suosittelen eroa. jos perustatv "uuden perheen" niin näkevätpähän mitä on normaali elämä
Aloittajan vaimohan on juuri se tyypillinen lapsilla kiristäjä,pompottaa lapsiaan rakastavaa miestään.Nämä vaimokkeet eron tultua valitettavati jäävät lähivanhemmiksi (suomalainen kulttuuripiirre ylenpalttisesta naisen arvostuksesta) ja aloittavat koukkaamaan ukkoja baarista lapsille ihmeteltäväksi.
Tämän nähnyt ihmetelyt ja voi voi kokenutkin,mutta minkäs ajan trendille voi!
Lapsia vartenhan avioliitto on,ei aikuisia ja siinä aikuisilla suuri vastuu.
Joudut vaan hankalampaan tilanteeseen jatkamalla suhdetta, tiedän, kun olen saman kokenut. Halusit vaimosi "heräävän", kun petit häntä. Et sinä siitä hyödy. Vaan siitä, että selvität asian lopullisesti vaimosi kanssa. Oletteko yhdessä ja miten jatkatte. Siksi aikaa toiset naiset ym. vouhotukset taka-alalle. Ratkaisu on tehtävä, teki kuinka kipeää tahansa.
kiinnostaisi tietää kuinka vanha olet? Tarinasi kuulostaa aika surulliselta, jotain asialle varmasti syytä tehdä.Ehkä kannattaisi miettiä tuletko lopun elämääsi tyytymään tuohon, vai kannattaisiko oikeasti erota ja jatkaa eteenpäin.Lapset kärsivät enemmän kylmässä kodissa kuin kahdessa rakastavassa ilmapiirissä. Onko suhteesi uuteen naiseen menneen talven lumia?