Minulla on ollut noin vajaan vuoden verran riitaisa avoero meneilläänä, mutta asumme exän kanssa edelleen yhdessä asuntopoliittisista syistä, kumpikaan ei ole saanut omaa asuntoa vielä. Olen hakenut asuntoa itselleni joka puolelta, Helsingin kaupungilta, hoasilta, VVOlta, SATOlta jne, mutta en ole saanut mistään.
Tilanne ja meidän välit yhteisessä asunnossa ovat erittäin tulehtuneet. Riitelemme jatkuvasti, koen olevani masentunut tilanteesta enkä oikein jaksa välittää mistään enää. Tilanne vaikuttaa opiskeluihini sekä sosiaalisiin suhteisiini paljolti. Haluaisin vain tilanteesta jotenkin ulos, jos vain saisin oman asunnon ja omaa aikaa ja rauhaa niin kaikki olisi varmasti paremmin. Tätä jatkuvaa menoa en vain tiedä kuinka kauan jaksan enää..
Tilanne ja meidän välit yhteisessä asunnossa ovat erittäin tulehtuneet. Riitelemme jatkuvasti, koen olevani masentunut tilanteesta enkä oikein jaksa välittää mistään enää. Tilanne vaikuttaa opiskeluihini sekä sosiaalisiin suhteisiini paljolti. Haluaisin vain tilanteesta jotenkin ulos, jos vain saisin oman asunnon ja omaa aikaa ja rauhaa niin kaikki olisi varmasti paremmin. Tätä jatkuvaa menoa en vain tiedä kuinka kauan jaksan enää..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos olet opiskelija, mitä jos vuokraisit yksityisiltä markkinoilta puolet asunnosta tai huoneen? Käsittääkseni näitä pitäisi varmasti löytyä..kyllä asiat järjestyvät.
Ei ihme, että opintosi ja sosiaaliset suhteesi ovat masentuneessa liikahtamattomuudessa - lienee terve reaktio sairaaseen tilanteeseen!
Aktiivisuutesi asunnon haussa ei ole (vielä) tuottanut tulosta, ja saattaa mennä kenties pitkäkin aika, ennen kuin siinä mielessä "olet omillasi".
Eväitä tällaiseen, ei-toivottuun, mutta tällä hetkellä ehkä välttämättömään elämänvaiheeseen, lienee siis hakusessa.
Olen sinua vanhempi nainen, ex-vaimo, yhteisten lapsiemme isoäiti.
Elän kolmatta vuotta entisen mieheni kanssa vanhassa kodissamme.
Syitä tilanteeseemme ei ole tässä tarpeen ruveta selvittelemään.
Mutta tuntemuksissamme lienee yhtenevyyttä?
Esimerkisksi: voimattomuutta, raivoa, vihaa, rakkautta, mustasukkaisuutta, riittämättömyyttä, näköalattomuutta, toivottomuutta - mitä vielä...?
Itse ole kyennyt ja OPPINUT vaimentamaan näitä vyöryjä ottamalla käyttöön näkymättömän mittatikun.
Se tarkoittaa, että tietoisesti otan kunkin tuntemuksen kerrallaan käsittelyyni ja PIENENNÄN sen TODELLA mitättömäksi verrattuna omaan itseeni!
Toimii - olen oikeasti saanut tästä apua - ja itsenituntemusta!
Älä lannistu, älä anna "pakkoyhteisasumisen" nujertaa, vaan ota siitä kaikki irti!