Ihastuin melkein kaksi vuotta sitten erääseen mieheen palavasti, ja aloimme olla yhdessä. Suhde kuitenkin viileni pian sen jälkeen, kun olimme ensimmäistä kertaa seksiä harrastaneet; hyväksikäytön katkera maku jäi jo siitä, mutta paljon oli vielä tapahtuva.
Hän halusi meidän pysyvän ystävinä. Vaikka ajatusta epämiellyttävän pidinkin, suostuin siihen silti. Motiivini eivät tosin olleet täysin puhtaat, olin vieläkin käsittämättömän hullaannuksissa häneen ja toivoin, että vielä joskus pääsisin takaisin hänen syliinsä.
Niin tapahtuikin, muttei ihan sillä tavalla kuin kuvittelin: aloitimme hänen halustaan seksisuhteen, en osannut sanoa ei, koska hänestä niin välitin/välitän. Halusin niin kipeästi vain olla hänen lähellään, olisin antanut vaikka kuun taivaalta, jos olisin saanut hänen tunteensa syttymään uudelleen.
Näin ei käynyt. Puolitoista vuotta leluna olemista, ja hän löytää uuden naisen. En saa pahalta ololtani henkeä. Kroppani tuntuu häpäistyltä, hyvin likaiselta. En haluaisi antaa kenenkään enää koskea minuun, saati sitten päästää psyykkisesti lähelle. Haluan olla vain yksin, toivottomasti rakastuneena hyväksikäyttävään mieheen.
Helpotti vähän, kun sain tänne purattua tuntoani; mitään vittuilevia kommentteja en kuitenkaan kaipaa oloani pahentamaan. Ehkä se elämä tästä sitten taas lutviutuu, pikkuhiljaa...vaikealta vaan tällä hetkellä näyttää. :(
Hän halusi meidän pysyvän ystävinä. Vaikka ajatusta epämiellyttävän pidinkin, suostuin siihen silti. Motiivini eivät tosin olleet täysin puhtaat, olin vieläkin käsittämättömän hullaannuksissa häneen ja toivoin, että vielä joskus pääsisin takaisin hänen syliinsä.
Niin tapahtuikin, muttei ihan sillä tavalla kuin kuvittelin: aloitimme hänen halustaan seksisuhteen, en osannut sanoa ei, koska hänestä niin välitin/välitän. Halusin niin kipeästi vain olla hänen lähellään, olisin antanut vaikka kuun taivaalta, jos olisin saanut hänen tunteensa syttymään uudelleen.
Näin ei käynyt. Puolitoista vuotta leluna olemista, ja hän löytää uuden naisen. En saa pahalta ololtani henkeä. Kroppani tuntuu häpäistyltä, hyvin likaiselta. En haluaisi antaa kenenkään enää koskea minuun, saati sitten päästää psyykkisesti lähelle. Haluan olla vain yksin, toivottomasti rakastuneena hyväksikäyttävään mieheen.
Helpotti vähän, kun sain tänne purattua tuntoani; mitään vittuilevia kommentteja en kuitenkaan kaipaa oloani pahentamaan. Ehkä se elämä tästä sitten taas lutviutuu, pikkuhiljaa...vaikealta vaan tällä hetkellä näyttää. :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
muuta kuin sääliä ja toivottavaa parempaa huomista. Itsellä samantyyppinen kokemus taustalla. Eihän sitä voi syyttää muuta kuin itseään kun tieten tahtoen pistää päänsä silmukkaan. Tyhmyydestä sakotetaan aina. Sen voin sanoa, että toivuttuasi olet vahvempi ja arvostat itseäsi terveesti. Sillä sehän yleensä on se syy, miksi noihin suhteisiin ajautuu; heikko itsekunnioitus. Ihminen, jolla on terve itsetunto ottaa pakit pakkeina eikä jää roikkumaan olemattomaan toivoon. Olemattomassa toivossa ei ole mitään hyvää eikä kaunista, pahimmillaan sillä rikkoo itsensä todella pahasti.
Voimia sulle.
tai edes mitä ikäluokkaa? 20-30, kö.
Eihän tuo oikeesti ole kiva tilanne, mutta kuten olen sanonut joskus aikasemminkin tänne kirjoittaessani että: suhde toimii vain jos kumpikin rakastaa, muuten ei tuu mitään.
Tästä aiheesta voisin kirjoitella vaikka illan, mutta nyt ei juuri jaksa.
tsemppiä vain sinulle, muuta ei oikein voi sanoa.
Minulla sellainen on kestänyt vuosia.
Olen tällä hetkellä samanlaisessa tilanteessa, joten tiedän miltä sinusta tuntuu... En ole ikinä tuntenut itseäni niin huonoksi ja hyväksikäytetyksi, kuin tällä hetkellä. Miehelle se oli vain fyysistä aktia - minä halusin vain olla lähellä ja typeryksissäni luulin että seksillä saisin hänet takaisin... että hän rakastuisi minuun.
Toisaalta oma oli vikani, kun hän teki alusta alkaen selväksi että se on sitte pelkästään seksiä... Mutta kun hän alunperin ehdotti seksisuhdetta olin täysin rikki... Olimme juuri eronneet ja vaarini oli joutunut sairaalaan teholle. Halusin vain olla jonkun lähellä ja tuntea että joku välittää.
En ole vieläkään päässyt yli hänestä... aina kun saan aloitettua uuden elämän ilman häntä(pelimiestä), hän lähettää viestiä ja manipuloi kauniilla sanoillaan minut tapaamaan hänet. Miksei hän vain jätä rauhaan!!!!???
Eilen makasin 1,5 tuntia kuumassa suihkussa koska oli niin likainen olo... Tuntuu kun kroppa ei olisi enää oma, vaan jonkun toisen. Hän käytti sitä niin törkeästi omiin tarkoituksiinsa etten enää pysty nauttimaan läheisyydestä. Olen katkeroitunut, enkä tällä hetkellä edes pysty kuvittelevani voivani rakastua enää kehenkään...
Silti tiedän... että jos hän nyt lähettäisi viestiä ja pyytäisi minua takaisin- hyppäisin heti seuraavaan bussiin... Siksi vihaan itseäni!
Muista se, että se jätkä ei omista sinua. Unohda koko ääliö ja mene eteenpäin. Miehiä tulee ja menee kuin raitiovaunuja. Ei koskaan tiedä, mitä sisältä löytyy ennenkuin on hieman raaputtanut pintaa syvemmälle. Suurin osa miehistä on tomppeleita ja täysin peniksen vietävissä. Äläkä hemmetissä soikoon masennu. Huulipunaa huuliin, pää pystyyn ja unohda koko tyyppi.
Tuli ainakin hetkeksi hieman parempi olo :)
Ehkä se pitää vain yrittää suunnata määrätietoisesti katse eteenpäin, aloittaa itsetunnon ja -kunnioituksen rakentaminen täysin uudelta pohjalta. Hallaa tämä suhde minulle teki, mutta vahingot ovat kai korjattavissa; aikaa se tosin tulee viemään.
Mutta kiitos vielä kerran rohkaisuistanne!
Ku luin kirjoittamisesi, samastuin paljon siihen. Itsekin rakastuin (edelleen rakastunut...) mieheen jolle olin vain pelinappula. Ensinmäisen/viimeisen seksikerran jälkeen, mies kertoi minulle että tapailee toista. Itkuha siinä tuli, ku minulle seksikokemus oli vielä ensimmäinen ja sillä tavoin hyvinki tärkeä itselleni. Mies kuitenki sanoi että voidaan olla ystäviä...minä tyhmänä siihen suostuin, koska niin epätoivoisesti rakastuin. Ja toivoin salaa koko aika mielessä että hän rakastuisi minuun. Mutta eihä näin käynyt, eikä tule ikinä käymään...
Parempi katkaista välit...yksipuolinen rakkaus ei tee muuta kuin satuttaa.