väheksyntä ja kiusaaminen työpaikalla.
Aloitin nykyisessä työpaikassani vuonna 1996. Olin tuolloin 25-vuotias, iloinen ja täynnä itsevarmuutta oleva nainen. Pääsin töihin useiden hakijoiden joukosta hyväpalkkaiselle lähes miesvaltaiselle alalle.
Ensimmäinen viikko oli järkytys! Kolmantena päivänä eräs miespuolinen työkavari ilmoitti että minun kannattaisi harkita siirtymistä labran puolelle töihin. Siellä kuulemma muutkin naiset työskentelivät ja minun työtehvävä ei kuulemma soveltunut naisille. Olin silloin niin naiivi että naureskelin vain että kyllä minä pärjään ja näytän vielä.
Toinen järkytys ensimmäisellä viikolla oli kun työtoverini kyselivät että olenko joku insinööri. Kun vastasin kielteisesti niin seuraavaksi minulta kysyttiin että kenen sukulainen olen. Kun vastasin ettei koko työpaikassa tietääkseni ole ketään sukulaisia tai tuttavia töissä niin seuraava kysymys olikin , että kenelle minä olin sitten pyllistänyt!!!! Olin niin hämmästynyt siitä kohtelusta etten osannut sanoa mitään kahvipöydässsä jossa istui minä ainoana naisena viisi miestä. Kaikki alkoi siis tödella huonosti. En uskaltanut kertoa kohtelusta kenellekkään koska pelkäsin saavani potkut. Olin siis määräajalla.
Myöhemmin osa miehistä "sopeutui" minuun. Tein saman minkä miehet ja vähän enemmänkin. Minäkin jotenkin totuin siihen kohteluun. Soitin suutani takaisin mutta en tajunnut kuinka selkäni takana minua koko ajan mustamaalattiin.
Kolmen vuoden jälkeen jäin äityislomalle. Esokoinen oli todella huono nukkumaan. Oin väsyt, vuorotöissä, kärsin synnytysmasennuksesta ja kohta odotin toista lastani. Minua kiusattiin koko ajan. Minä joko tein aivan liikaa töitä. Minulta kysyttiin että onko minulla yhtiön osakkaita kun tuotanto niin minua muka huoletti. Ja minä myös en tehnyt mitään. Kävelin vain paikasta toiseseen, en hoitanut hommiani ja haisin pahalle!
Jouduin kuuntelemaan juttuja joissa naisia väheksyttiin miltei oko ajan. Metsästyksestä ja autoista puhuttaessa minä en voinut osallistua keskusteluun koska aiheet olivat minulle niin outoja ja tuntemattomia. Kuuntelin vuosia kuinka on naisten oma vika jos joutuvat raiskatuksi jne. Hoidin työni, töistäni ei ikänä tullut valituksia työnjohdolta.
Noin neljä vuotta sitten minulla alkoi olla niin pahoja niska- ja hartiasärkyjä että jouduin omenaan usein sairaslomalla. Kärsin myös huimauksesta johon syytä ei löydetty. Olin henkisesti aivan loppu.
Minä vaihdoin vuoroa ja sain uudet työtoverit. Uudessa vuorossa minua kohdeltiin hiukan paremmin ja tuntui kuin olisin saanut uuden alun. Toki minua yritietti myös tuolla kiusata, ja kiusattiin myös, muttei niin pahasti. Sitten tulin jälleen raskaaksi. Olin kolmisen vuotta hoitovapaalla. Nyt tuntuu että kaikki on alkamassa uudelleen. Olen seikävä akka joka "vei" yhden hyvän tyypin paikan. Paikka kuuluu minulle ja se hyvä tyyppi on vain ollut tuuraamassa minua. Työpaikallamme on työtahti kiristynyt ja ihmisten motivaatio työhön lähes nollassa. Olen jälleen se pahalle haiseva akka jonka kanssa ei voi työskennellä.
Miksi en sitten ole kertomut työnjohdolle asiasta..Aikaisemmassa vuorossa ollessani työnjohtaja oli mukana kiusaamistilanteissa, eikä puuttunut niihin mitenkään. Työnjohtajasta seuraava, osastomestari, taas tytöttelee minua, lähen neljäkymppistä naista. En usko että olisin saanut sieltä tukea. Kiusaaminen oli välillä tosi rajua, minulle jopa ehdotettiin välillä että naisena minun kannattasi huorata. Siitä saisi hyvät rahat jne. Kiusaamistilanteissa on aina iso joukko koolla: Vaikka yritän puolustautua (mitä en osaa kovin hyvin) minut jyrätään aina. Uskon, että vaikka kertoisin kiusaamisesta, ja siihen puututtaisiin , niin oloni sen jälkeen kun joku "pojista" saa varoituksen, paranisi. Lisäksi tiedän muutamassa muussa vuorossa olevan naisen joita on kiusattu niin että ovat joutuneet sairaseläkkeelle. Tietenkään minulla ei oli siihen mitään todisteita.
Tunnustan, että minä teen joskus virheitä ja töppäilen mutta niin tekevät kaikki muutkin. Itse pystyn työskentelemään kaikkien kanssa, vaikka en heistä juuri pitäisikään.
Nyt olen jo tosi väsynyt, vaikka olen kesällä vasta palannut töihin. Ajattelen suorittaa työn ohessa vähän opintoja yliopistolla. Töissä en puhu asista mitään, en ennenkuin näen kuinka opinnot lähtevät sujumaan. Ja jos kiusaaminen menee rajuksi, jään vaikka sairalomalle. Minua ei enää kiusata!! En tahdo ennenaikaiselle sairaeläkkeelle, enkä tahdo katkeroitua elämää kohtaan, mutta väsynyt nyt olen.
Aloitin nykyisessä työpaikassani vuonna 1996. Olin tuolloin 25-vuotias, iloinen ja täynnä itsevarmuutta oleva nainen. Pääsin töihin useiden hakijoiden joukosta hyväpalkkaiselle lähes miesvaltaiselle alalle.
Ensimmäinen viikko oli järkytys! Kolmantena päivänä eräs miespuolinen työkavari ilmoitti että minun kannattaisi harkita siirtymistä labran puolelle töihin. Siellä kuulemma muutkin naiset työskentelivät ja minun työtehvävä ei kuulemma soveltunut naisille. Olin silloin niin naiivi että naureskelin vain että kyllä minä pärjään ja näytän vielä.
Toinen järkytys ensimmäisellä viikolla oli kun työtoverini kyselivät että olenko joku insinööri. Kun vastasin kielteisesti niin seuraavaksi minulta kysyttiin että kenen sukulainen olen. Kun vastasin ettei koko työpaikassa tietääkseni ole ketään sukulaisia tai tuttavia töissä niin seuraava kysymys olikin , että kenelle minä olin sitten pyllistänyt!!!! Olin niin hämmästynyt siitä kohtelusta etten osannut sanoa mitään kahvipöydässsä jossa istui minä ainoana naisena viisi miestä. Kaikki alkoi siis tödella huonosti. En uskaltanut kertoa kohtelusta kenellekkään koska pelkäsin saavani potkut. Olin siis määräajalla.
Myöhemmin osa miehistä "sopeutui" minuun. Tein saman minkä miehet ja vähän enemmänkin. Minäkin jotenkin totuin siihen kohteluun. Soitin suutani takaisin mutta en tajunnut kuinka selkäni takana minua koko ajan mustamaalattiin.
Kolmen vuoden jälkeen jäin äityislomalle. Esokoinen oli todella huono nukkumaan. Oin väsyt, vuorotöissä, kärsin synnytysmasennuksesta ja kohta odotin toista lastani. Minua kiusattiin koko ajan. Minä joko tein aivan liikaa töitä. Minulta kysyttiin että onko minulla yhtiön osakkaita kun tuotanto niin minua muka huoletti. Ja minä myös en tehnyt mitään. Kävelin vain paikasta toiseseen, en hoitanut hommiani ja haisin pahalle!
Jouduin kuuntelemaan juttuja joissa naisia väheksyttiin miltei oko ajan. Metsästyksestä ja autoista puhuttaessa minä en voinut osallistua keskusteluun koska aiheet olivat minulle niin outoja ja tuntemattomia. Kuuntelin vuosia kuinka on naisten oma vika jos joutuvat raiskatuksi jne. Hoidin työni, töistäni ei ikänä tullut valituksia työnjohdolta.
Noin neljä vuotta sitten minulla alkoi olla niin pahoja niska- ja hartiasärkyjä että jouduin omenaan usein sairaslomalla. Kärsin myös huimauksesta johon syytä ei löydetty. Olin henkisesti aivan loppu.
Minä vaihdoin vuoroa ja sain uudet työtoverit. Uudessa vuorossa minua kohdeltiin hiukan paremmin ja tuntui kuin olisin saanut uuden alun. Toki minua yritietti myös tuolla kiusata, ja kiusattiin myös, muttei niin pahasti. Sitten tulin jälleen raskaaksi. Olin kolmisen vuotta hoitovapaalla. Nyt tuntuu että kaikki on alkamassa uudelleen. Olen seikävä akka joka "vei" yhden hyvän tyypin paikan. Paikka kuuluu minulle ja se hyvä tyyppi on vain ollut tuuraamassa minua. Työpaikallamme on työtahti kiristynyt ja ihmisten motivaatio työhön lähes nollassa. Olen jälleen se pahalle haiseva akka jonka kanssa ei voi työskennellä.
Miksi en sitten ole kertomut työnjohdolle asiasta..Aikaisemmassa vuorossa ollessani työnjohtaja oli mukana kiusaamistilanteissa, eikä puuttunut niihin mitenkään. Työnjohtajasta seuraava, osastomestari, taas tytöttelee minua, lähen neljäkymppistä naista. En usko että olisin saanut sieltä tukea. Kiusaaminen oli välillä tosi rajua, minulle jopa ehdotettiin välillä että naisena minun kannattasi huorata. Siitä saisi hyvät rahat jne. Kiusaamistilanteissa on aina iso joukko koolla: Vaikka yritän puolustautua (mitä en osaa kovin hyvin) minut jyrätään aina. Uskon, että vaikka kertoisin kiusaamisesta, ja siihen puututtaisiin , niin oloni sen jälkeen kun joku "pojista" saa varoituksen, paranisi. Lisäksi tiedän muutamassa muussa vuorossa olevan naisen joita on kiusattu niin että ovat joutuneet sairaseläkkeelle. Tietenkään minulla ei oli siihen mitään todisteita.
Tunnustan, että minä teen joskus virheitä ja töppäilen mutta niin tekevät kaikki muutkin. Itse pystyn työskentelemään kaikkien kanssa, vaikka en heistä juuri pitäisikään.
Nyt olen jo tosi väsynyt, vaikka olen kesällä vasta palannut töihin. Ajattelen suorittaa työn ohessa vähän opintoja yliopistolla. Töissä en puhu asista mitään, en ennenkuin näen kuinka opinnot lähtevät sujumaan. Ja jos kiusaaminen menee rajuksi, jään vaikka sairalomalle. Minua ei enää kiusata!! En tahdo ennenaikaiselle sairaeläkkeelle, enkä tahdo katkeroitua elämää kohtaan, mutta väsynyt nyt olen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän miltä susta tuntuu. Itse en ole vuorotyössä, mutta miehisellä akateemisella alalla. Kyllä minullekin on sanottu että naisten olisi parempi pysyä kotona ja hoitaa lapsia. Lisäksi olen huomannut että naiset jotka firmaan on palkattu ovat yleensä jonkun sukulaisia. Minä en ole. Jotkut naiset taas ovat koko ajan täynnä auringonpaistetta vaikka heidän työnsä ovat vähemmän mukavia eikä millään tavalla kehittäviä. He eivät vain osaa vaatia. Minä vaadin.
Vaihdoin pari kuukautta sitten työpaikkaa ja näyttää siltä että samat jutut jatkuu täälläkin. Meihet tienaa hyvin ja tekee kaiken "tärkeän" ja naiset hoitaa tukifunktiot. Itse ole miesten keskellä hommissa ja saan kuulla tosiaan metsästyksestä ja kalastuksesta jatkuvasti. Joissain firmoissa naiset on ottaneet metsästyskortin, mutta se ei vaan sovi mulle.
Voisin ehdottaa sinullekin työpaikan vaihtoa jos vaan jotenkin pystyt. Mä en ainakaan aio olla kiusattuna missään firmassa enää. Tällä hetkellä työpaikkoja löytyy. Sairasloma on hyvä ensiapu. Muista että kiusaamisesta selviäminen kestää vuosia ja siitä voi jäädä pysyvät henkiset vammat, joten PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI ! Muista myös että tuo käyttäytyminen on tyypillistä miesvaltaisilla aloilla ja sinulla on paljon kanssasisaria.
valitettavasti nykyaikana on alkanut tämä "takaisin 50-luvulle" ilmapiiri. Paljon on puhuttu naisvaltaisten alojen ongelmista, mutta kyllä mustamaalaamisessa miehet ovat aivan omaa luokkaansa. Varsinkin jos nainen on pätevä. Mikään temppu ei ole liian härski. Valitettavan usein tilanne on kyllä johdosta kiinni: he sallivat tämän työkulttuurin ja myös osin kannustavat siihen. Moni mies onkin "ylennyt" tämän käyttäytymisen ansiosta, ne muut ansiot sitten ovatkin kyseenalaisia, ainakin ammatillisesti. Valitettavan usein myös on, että ne naiset, jotka tässä porukassa pärjäävät eivät tue toista naista vaan liittoutuvat miesten kanssa ja osin myös osallistuvat toisen naisen kiusaamiseen. Tämä on ainakin teknisellä alalla eräs tapa edetä. Sitten nämä naiset saavat palkinnoksi jonkun keskitason paikan.. Valitettavaa mutta totta.
sitten kestä päteviä naisia? Mikä kumma nyt naisessa työkaverina pelottaa?
Olen kyllä huomannut että ryhmädynamiikan (onkohan toi oikea sana tähän?) kiusaamistilanteissa. Aina porukassa on niitä ihmisiä joita nimitän mielessäni "lampaiksi". Ihmiset jotka ovat porukan mukana nyökyttelemässä ja nauramassa mutta ei itse aloita kiusaamista ja jotka eivät uskalla olla eri mieltä. Näitä lampaita löytyy kummankin sukupuolen edustajista. Muuten esim. kahden kesken keskusteltaessa nämä lampaat ovat mukavia ja ihan asiallisia ihmisiä.
Itse olen varonut vahingossakaan loukkaamasta ketään naista meidän työporukassamme.Meitä on niin vähän, että mielestäni toista pitää puolustaa, vaikkei henkilökohtaisesti ihmistä niin kovin välittäisikään.
Vuosien kiusaaminen on jo jättänyt minuun jälkensä. En ole henkisesti lyyhistymässä vaikka joitakin vuosia sitten taisi se olla aika lähellä. Täytyy kuitenkin myöntää että joudun päivittäin "tekemään itseni kanssa töitä" jotta pää pitäisi tiukoissa tilanteissa jatkossakin. Olen ajatellut että kun olen sellaisen helvetin jo läpi käynyt niin minuhan ei sitten mikään enää voi nuijertaa. Opiskelen, hankin itsellini toisen työn ja ammatin ja sitten nostan kytkintä nykyisestä työpaikastani. Saavat pojat jäädä hiekkalaatikolle keskenään leluista tappelemaan ja katkeroitumaan.
-ap
Kiitos vastauksista :)
Todellakin: paras kosto on menestyminen. Teissä on selvästi ainesta siihen. Olette henkisesti paljon näitä ns. miehiä vahvempia, kun ette mene mukaan kiusaamaan toisia naisia, ja ammatillinen itsetuntokin tuntuu olevan kohdallaan. Varmaan joukkoon ei haluta naisia ainakaan siksi, että nämä pääsevät näkemään sisäpiirissä, miten miehet perinteisissä hommissaan pärjäävät. Mokia heille tulee ja työmoraalikin saattaa lipsua, mutta toiset pojat peittelevät kaiken eivätkä kyseenalaista mitään. Nainen ei ole välttämättä samalla tavalla hallinnassa. Miehuus on näillä hyypillä ainakin hakusessa, kun epävarmuutta joutuu peittelemään naisille päätä aukomalla. Ehkä voisitte joskus "vahingossa" törmätä pahimpien suupalttien vaimojen kanssa ja ehdottaa kahvilakäyntiä, jolloin saisitte kertoa, miten hyvin heidän miehensä käyttäytyy työpaikalla naisia kohtaan. Ottakaa ääninäytteitä mukaan.
On pakko kysyä, mikä on nykyajan miehillä?? Tämän tästä kuulee miten miesvaltaisilla aloilla miehen kimpassa kyykyttävät naista?? Onko todella niin, että se oma äijämäisyys täytyy mitata naista vasten.. aika heikoilla on pakko mennä. Lisäksi edellisen kirjoittaja toi esiin hyvin sen, että toiset miehet jopa peittelevät ja tukevat tätä onnetonta yksilöä.. Miten joku järkevä ukko viitsii sontia omaan pesäänsä näin? Eikö olisi "miesmäisempää" tukea naista, tietenkin jos hän on asiassa ja nimenomaan työtehtävässä pätevä ja osaava. Tätä on nyt saanut lukea lehdistä niin paljon, ettei kyseessä ole enää yksittäinen tapaus. Mikä teille miehille on tullut???
Muuten, jos marssijärjestys on selvillä, niin valittakaa aina vain ylempään asteeseen. Niitä kyllä löytyy. Voitte näin auttaa myös muita naisia kyseisissä työpaikoissa. Ottakaapa tästä osoitteesta selvää, miten voitte painostaa kutakin työnantajan edustajaa toimimaan, kuten työsuojelulaki ja myös heidän toimenkuvansa vaativat:
http://www.tasa-arvo.fi/Resource.phx/tasa-arvo/index.htx
Ja meillä töissä homma vain pahenee!Olen kuullut juttuja kuinka erän naishenkilö on kiusattu sairaseläkkeelle. Toinen nuorehko insinöörinainen on loistanut pitkällä poissaolollaan mielenterveydellisistä syistä. Valitettavasti satuin kuulemaan osan keskustelusta jossa miespuoliset henkilöt kerskuivat omilla tekosillaan kyseistä henkilöä kohtaan.
Kun ihmettelin ääneen työkaverilleni erään pätevän insinöörinaisen (työnjohtajan) siirtymistä muihin tehtäviin, hän kommentoi muiden työnjohtajien ja heidän johdon savustaneen kyseisen henkilön pois työpaikalta.
Kävin puhumassa työterveyslääkärille että pelkään välillä työpaikkani puolesta (ja välillä oman mielenterveytenikin). Hän ainakin otti minut tosissaan.
Pelkoni työpaikkani puolesta oli aiheellinen. Vaihteeksi eräällä kahvipöytäkeskustelussa minun sanottiin jäävän kohta äitiyslomalle. Ainakin armaat työtoverini yrittävät tehdä kaikkensa että jäisin pois töistä. Tai jos ei raskaaksi niin muuten jäisin pois töistä, he kyllä kiusaisivat minua niin paljon. Ja kun minä tietenkin änkyröin kyseistä asiaa vastaan niin seuraava "vitsi" oli että kohta minä suutun niin että tulen ja ammun kaikki!! Siis aivan uskomatonta! Minä en osannut sanoa siihen mitään, niin typerää heidän juttunsa oli!
Meidän työpaikassa ei siis suvaita naisia ja he näyttävät tekevän kaikkensa että naiset siltä häipyy!! Ja johto ei puutu asioihin mitenkään vaikka varmasti asia on heidän tiedossaan.
Roikun siis löysässä hirressä! On perhe ja velkaa niin etten voi aivan helposti tuolta poiskaan lähteä. Koulutusta ei ole, mutta onpahan vakituinen työpaikka, missä menetän terveyteni, jos joudun siellä olemaan lopun ikääni.
Jos yritän puolustaa itseäni ja kerron työnjohdolle, niin potkuthan minulle hommataan. Ja kiusaaminen on niin rajua ,että jos vaikka sattuisikin niin, että asioihin puututtaisiin, pitäisi työnantajan antaa vähintää varoitus muutamalle henkilölle ja sen jälkeen siellä työskentely olisikin "mielenkiintoista".
Eli hävinnyt olen :(