Olen kyllästynyt tähän suhteettomaan elämään, jota on jatkunut nyt jo jokunen vuosi. Varmaankin supernovan ilmestystyminen taivaankanteen on todennäköisempää kuin se, että elämään osuu mies, joka on kiinnostunut minusta, josta tykkään ja joka on vapaa ja sitoutumishaluinen.
Elän pienehkössä kaupungissa, mutta kaupungissa kuitenkin. Vapaita miehenpuolikkaita ei tunnu löytyvän. Baarissa jengistä moni on jo kymmenen kesää nuorempia, osa ylikin.
Työnikin on sosiaalisen puoleista ja tuttavapiiriäkin löytyy. En kyhjötä kotona, vaan liikun paljon ulkosalla myös viikonloppuisin. Useimmat ystävät ovat perheellisiä ja naimisissakin.
En tiedä onko tässä edes mitään kysymystä ilmaan heitettäväksi. Ennemminkin tämä on toteamus. Turhimpia ovat ystävien "kannustukset", kyllä se mies tulee kun sitä vähiten odottaa. Onko kellään mitään inspiroivampaa neuvoa?
Elän pienehkössä kaupungissa, mutta kaupungissa kuitenkin. Vapaita miehenpuolikkaita ei tunnu löytyvän. Baarissa jengistä moni on jo kymmenen kesää nuorempia, osa ylikin.
Työnikin on sosiaalisen puoleista ja tuttavapiiriäkin löytyy. En kyhjötä kotona, vaan liikun paljon ulkosalla myös viikonloppuisin. Useimmat ystävät ovat perheellisiä ja naimisissakin.
En tiedä onko tässä edes mitään kysymystä ilmaan heitettäväksi. Ennemminkin tämä on toteamus. Turhimpia ovat ystävien "kannustukset", kyllä se mies tulee kun sitä vähiten odottaa. Onko kellään mitään inspiroivampaa neuvoa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä väliä? Ajatellaan nyt vaikka että supernova päättäisi räjähtää vaikkapa tässä 5 valovuoden päässä. Mitä väliä? Sinä ja miehesi kuolisitte säteilyyn sekä kaiken nielevään kosmiseen energiaan.
Jos supernova räjähtää aurinkokunnassamme missä tahansa niin se on major accident. Siltä ei säästy kukaan. Tiesitkö että pieniä mustia aukkoja matkaa avaruudessa tälläkin hetkellä? Ne ovat noin kilometrin halkaisijaltaan, mutta niiden massa on moninkertainen esim. Maahan verrattuna. Sellainen kun humahtaa atmosfääriin niin et ehdi edes kissaa sanoa. Se on goodbye.
Todellakin, saa olla tyytyväinen jos edes herää huomenna. Sen verran epävarma on avaruus.
repesin. XD
No täällä olis yks tähtipelaaja puristumassa kohti vitutuksen kriittistä massaa ihan vastaavista syistä.
kokeillut nettideittailua tai harkinnut asuinpaikan vaihtoa?
Valitettavasti Suomi on pieni maa ja pienellä paikkakunnalla käy juuri noin varsinkin jos on vähän tarkempi valinnoistaan kun osa toisista ihmisistä.
Se on vain todellisuuttaa pikkukaupungissa mutta kyllä suuremmissakin kaupungeissa on samaa ongelmaa ja tämän lisäksi pintaliitäjiä on aika paljon eli niitä jotka etsivät vakavaa suhdetta voi olla hankala tunnistaa.
Myös kun ihmisillä on suuremmat sosiaaliset verkostot niin hassua kyllä myös ihmisten vaatimukset mitä ihmeellisimmissä asioissa kasvaa kun on enemmän valinnanvaraa kuin pienemmällä paikkakunnalla.
Pienen paikkakunnan baari on varmasti viimeinen paikka josta ketään etsisin. Siellä pyörii ne jotka eivät ole vielä sieltä pois muuttaneet.
"kyllä se mies tulee kun sitä vähiten odottaa."
No, tuo on rehellisesti sanottuna täyttä paskaa. Voin kertoa että toki voi käydä niin että salama leimahtaa mutta mahdollisuudet siihen ovat kuitenkin valitettavasti pienet. Olen kuitenkin tavannut ihmisiä joille tapaaminen on ollut uskomaton sattuma joten eihän sitä koskaan tiedä mutta sen verran kyyninen olen että pitää ihmisiä varoittaa odottamasta tällaisia haaveita. Yleensä joutuu vain vetämään hihat ylös ja itse käymään hommiin asiassa kuin asiassa. Turhalla odottamisella se ei kyllä tapahdu tai sitten johtaa vielä pahemmassa tapauksessa juuri että kun se "odotettu" saapuu niin lyhyeen juttuun josta jää vain huono olo ja paha mieli.
Sosiaalisten ympyröiden suurentaminen vaikkapa netin kautta voisi olla yksi mahdollisuus joten profiilia kehiin ja itseään vähän esille niin eiköhän se siitä.
Siis paranna vähän mahdollisuuksia. Tietysti yksi mahdollisuus on myös vierailla vähän isommissa naapuri kaupungeissa baareissa tai muuten viettämässä iltaa.
"kyllä se mies tulee kun sitä vähiten odottaa."
No, tuo on rehellisesti sanottuna täyttä paskaa. Voin kertoa että toki voi käydä niin että salama leimahtaa mutta mahdollisuudet siihen ovat kuitenkin valitettavasti pienet."
Olen täysin samaa mieltä. Ymmärrän, että ihmiset tarkoittavat hyvää sanoessaan tuon, mutta niillä ei ole todennäköisesti hajuakaan, kuinka paljon se jopa voi loukata. Vähän sama kun sanois, et kyllä se siitä, kun lottoat joka viikkoa ahkerasti, voitat kyllä päävoiton. Todellakin, omat sormet on pistettävä peliin molemmissa tapauksissa, eikä sekään vielä takaa mitään. Voin sanoa olleeni odottamatta, odottanut ja kaikkea siltä väliltä. Jostain kumman syystä miestä ei vain ole ilmaantunut. Ainakaan se ei itsestään tule.
Ihmiset, jos haluatte kannustaa poika/tyttöystävää etsivää sinkkua, keksikää jotain vähän fiksumpaa sanottavaa, please! Esimerkkinä näille latteuksien latelijoille, että itse kuulisin mieluummin, että olen tärkeä monelle ihmiselle huolimatta siitä, löydänkö miestä ja että jos toivon löytäväni miehen, hekin toivovat sellaisen löytyvän. Jos joku vaan tokaisee, et kyl se joku tulee vastaan, kun vähiten odotat, tulee jopa olo, että sanoja haluaa jotenkin lakaista asian maton alle ja päästä itse mahdollisimman helpolla. Miettiessään vähän enemmän, sanotun voisi jopa uskoa.
kuin sanoisi lähimmäisen menettäneelle että "kyllä se siitä" tai masentuneena olevalle että "menee happihyppelylle niin kyllä se mieli virkistyy".
Oikeastaan tuo kumppanin löytäminen on vielä hankalampi koska se ei ole edes omassa käsissä sinällään kiinni vaan ihan sattumassa ja kaikilla ei vain ole yhtä hyvä tuuri. Ihminen voi vain varautua asioihin ja pelata niin että mahdollisuudet vähän paranevat mutta monelle meistä ei löydy sitä kumppania jonka kanssa on oikeasti hyvä olla. Ei kannata itseään sumuttaa sillä asialla silmään.
Kuitenkin pitää muistaa että toivon puute ei ole epätoivoa. Se on vain sitä ettei odota turhaa vaan on varautunut.
Tietysti omalta kohdaltani voin kertoa että tässä kun kuljin bussilla/junalla viime syksynä muutamia kertoja niin siellä matkusti eräs nainen useamman kerran. Oli ihan viehättävä ja jotenkin sain hänen käyttäytymisestään sen käsityksen että olisi saattanut olla kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta. Vastasi puhelimeen erään kerran ja tapa jolla hän puhui puhelimessa teki vaikutuksen. Vaikutti todella fiksulta ja lämpimältä ihmiseltä. Olin aikeissa kysäistä häneltä puhelinnumeroa päätepysäkillä mutta bussi oli myöhässä ja oli tietysti kiire molemmilla. Hänet sitten pysäytti joku mummeli kysyen jotakin häneltä ja pyyhälsin vain ohitse ja ajattelin että seuraavan kerran sitten...
Seuraavaa kertaa ei vain koskaan tullut kun matkustin vain pari kertaa enää ja häntä ei näkynyt.
Joskus sattuma tarjoaa mahdollisuuksia ja niihin tulisi tarttua. En itsekään tiedä miksen tehnyt niin tuolloin. Oli kai vaan liian "kiire" ja muut asiat mielessä. Niinpä niin.
Eli toisaalta en ole varma olenko oikea henkilö antamaan neuvoja kenellekään.
But you lose some and you get some.
Olen kokeillut nettideittailua, mutta kokemukset olivat lähinnä kummallisia, joukkoon on tainnut osua vain yksi todellakin täyspäinen. Kaveripiirissä nettideittini ovat saaneet legendaarisen maineen. Oma ilmoitukseni oli asiallinen.
Mutta kuten jo sanoin, että työni on sosiaalista, mutta vuosien saatossa, suurin piirtein samanikäisiä, vapaita tyyppejä on tullut vastaan pari, toiseen ihastuin, mutta hän ei halunut sitoutua.
Harrastuksiin kuuluu mm. jalkapallo ja kuntosali, joten en tiedä missä voisi tavata paremmin miespuolisia. Miehet ovat varattuja isiä jalkapallossa ja kuntosalilla käyvät miehet ovat aniharvoin mieleeni. Salilla käy lähinnä järkälemäisiä punttipenttejä. Yhteen tavalliseen kaveriin sielläkin ihastuin, mutta siinä tuli ikä esteeksi. Luulin paljon vanhemmaksi kuin kaveri olikaan.
Ukkomiehille tuntuisin tässä kylässä kelpaavan. Etenkin sellaiset neljän kympin ylittäneet juoksevat perässä mankumassa seksiä. Ei kiva!
Asuinpaikan vaihto ei työn takia tule kyseeseen. Olen myös paljon viikonloppuja töissä, ja se on monelle miehelle punainen vaate. Kahta etäsuhdetta olen kokeillut muutama vuosi sitten, mutta molemmat tapaukset kaatuivat miehen puolelta siihen valitukseen, ettei minua koskaan näkynyt. Miehet eivät kumpikaan haluneet muuttaa. Enää en hevillä lähtisi edes kokeilemaan.
Tykästyn ihmisiin viiveellä, oikeastaan koskaa ei käy niin, että ihastuisin ns. ensisilmäyksellä. Pitäisi saada tutustua ihmiseen ihan muissa kuvioissa, työn parissa, harrastuksissa ja nähdä usein, jotta lämpenisin. En tiedä voiko tällä olla vaikutusta asiaan. Toisaalta kun niitä vapaita kolmekymppisiä ei edes ole liikkeellä, niin empä sitten tiedä.
Sori jos nauran mutta jäi vähän vaihde päällä tuolta toisesta jutusta. Tuo "legendaarinen" sai pärskähtämään. Voin vain kuvitella tilanteet. Eihän sitä voisi uskoa että se on niin vaikeaa varsinkin kun itse vaikutat harvinaisen fiksulta ihmiseltä noiden parin viestin perusteella. Mutta sellaista se taitaa vain olla. Tiedän että ei helpota jos sanon että et ole ongelmiesi kanssa yksin.
Aikomukseni oli juuri muuten kysäistä seuraavaksi harrastuksista mutta niinpä tietenkin harrastat vielä hyvin miesmäisiä lajeja joten voisi ajatella että tapaat siellä miehiä.
Nyt täytyy kuitenkin kysyä ihan rehellisesti että onko sinulla ollut enemmän kysyntää kuin johon olet vastannut (muutakin kuin vonkaajia) ja minkälaista miestä sitten lopulta etsit?
Ikäväähän se on ja kun en tahdot paikkakunnalta muuttaa niin toden totta silloin voi olla hankalaa löytää ketään. Pahoittelen mutta se on vain fakta joka on todettava. En tiedä paikkakuntasi kokoa mutta usein se ei kyllä houkuttele ketään ja aikamoista panostusta voisi vaatia aluksi solmia suhdetta ja sitten ajatella muuttavansa toisen perässä jollekin vieraalle paikkakunnalle.
Varsinkin kun ihmiset suosivat nykyaikana juuri aika pikaista tutustumista ja on vain meitä harvoja joiden mielestä pitempi aikainen tutustuminen tuo niitä varmempia tuloksia pitemmällä tähtäimellä. Ihmissuhteissa pitää loksahtaa niin moni asia kohdalleen ja yksinkertaisesti se ylimääräinen aika ja energia jonka toiseen joutuu käyttämään voi olla liikaa monelle ihmiselle jos on muita vaihtoehtoja tai jos ongelmia ilmenee.
Toisaalta sinkkujen tapaaminen suurimmissakin kaupungissa "tosimielessä" on hankalaa. Toisella palstalla kerroinkin kuinka ehkäpä sinkuille oikean ja kunnollisen tapaamispaikan perustaminen toisi asioihin muutosta. Myös "rehellisen" deittipalvelun perustaminen nettiin toimisi myös. Miten se tapahtuu on sitten toinen seikka.
Mutta jos heitetään jotakin ilmaan niin oletko harkinnut esimerkiksi profiilin luomista Suomi24 ja ihan chattailua ja mailailua mahdollisesti mielenkiintoisten ihmisten kanssa? Noin äkkiseltään toteaisin että aika moni mies odottaa naiselta aika nopeasti palautetta koska pelkää että nainen kohtelee miestä vain ystävänä jos heti ei löydy kipinää ja kuten kerroit kun omalla tahollasi olet itse hidas syttymään niin tuo vaikutelma voi syntyä. Itse miehenä "kärsin" vähän samasta ongelmasta että vähän menee kuin dieselmoottori joten siinä voi tilaisuudet mennä ohi suun kun ei heti olekaan valmis osoittamaan kiinnostustaan.
Tämän enempää ohjeita en osaa antaa mutta ainakaa en turhaa toivoa säkissä myy. Tiedän useampia ihmisiä jotka esimerkiksi töiden puolesta oleskelevat paikoissa joista ei seuraa löydy tai ihmisiä jotka muuten eivät ole niin "valioyksilöitä" että viettävät todennäköisesti sitten suurimman osan elämää ainakin yksin. Elleivät sitten tyydy pikaisiin suhteisiin tai pelkkään seksiin jos sitäkään on tarjolla.
Kuulostaa ikävältä mutta näin tämä maailma vain näyttää pyörähtävän.
Jaa-a, että onko ollut kysyntää, siis muutakin kun tuota vonguntaa. Vastaus on että älyttömän vähän. Vonguntakuoroon voisi myös liittää ne 10 kesää nuoremmat. Eli aloitteita tekevät baarissa ne, jotka siellä käyvät, vanhemmat/varatut ja todella paljon nuoremmat. En jättäisi korttia katsomatta, jos paikalle osuisi edes yksi suhteellisen samanikäinen perusjamppa. Änkyräkänniset ohitan auttamatta.
Onhan sitä vuosien saatossa tosin kysyntää ollut, mutta olin ennen sinkkukautta pitkässä avoliitossa, joten ne tsäänssit tuli ohitettua ihan sen varjolla.
Vähän taidan olla ikärasisti, eli olisi kiva jos mies olisi plus/miinus 5 vuotta. Miehet tulisi olla lisäksi vapaa ja sitoutumishaluinen. Sitoutumishaluisella tarkoitan sitä, että olisi valmis tutustumaan rauhassa. En ole sitä tyyppiä joka vaihtaa kihloja kuukauden seurustelun jälkeen. Olen myös melko ulospäinsuuntautunut, joten luulen, että jos mies olisi kovin hissukka/saamaton, niin en pitemmän päälle jaksaisi sellaista katsella. Hiljainen ja harkitseva ei välttämättä olisi ongelma, osaanhan itse puhua ;).
että pienellä paikkakunnalla on vaikeuksia löytää sopivaa ja yleensäkin ihmissuhteet nykyään ovat jo hankalia muutenkin.
Toisaalta taas en tiedä onko monen "turhan" ihmisen tapailu suuremmalla paikkakunnalla yhtään hauskempaa jotka vaikka aluksi näyttäisivätkin kiinnostuneilta ovat lopulta niitä samoja vonkujia.
Näitä tarinoita on aina ikävä kuulla kun tietää että ihmiset olisivat vielä hyviä kumppaniehdokkaita mutta asiat ovat vain sillä tolalla tässä pienessä maassa.
Jos minulla olisi ratkaisuja tai vastauksia niin niitä mielelläni antaisin, mutta minkäs teet.
Onnea metsästykseen. ;)
miehen metsästyksessä, ota rennommin ja pidä itse hauskaa, joku kyllä löytyy.
Kaameeltahan tuo kuulostaa kun noi on tuolla tyyliin tiivistetysti kirjoitettu. Arkirutiiniini ei kuulu tetsata miesten metsästyksessä. On minulla sentää elämäkin ;), ja ihan iloinenkin vielä... Sen takia kirjoitin, että en hirveäsi ole tehnyt mitään sen eteen, että miehen saisin. Toki tietysti käyn ulkona kavereiden kanssa ja työkin liikuttaa. Nettitreffejäkin olen kokeillut, kuten jo mainitsinkin.
Tuntuu vaan, että monilla varatuillakin on ikään kuin kiikarit kokoajan hollilla ja seuraavaan siirrytään het, jos edellinen suhde kaatuu. Itse vaan ihmettelen, että miten se on ees mahdollista.
Klassinen nais idea "Eli aloitteita tekevät baarissa ne, jotka siellä käyvät, vanhemmat/varatut ja todella paljon nuoremmat" eli enhän minä mitään voi tehdä muuta kuin odottaa noutajaa baarissa.
kaupunkiin.
aloitteita ja unohdat ne prinssi rohkeat valkoisella hevosella.