Uusi miesystäväni vaipuu omiin ajatuksiinsa ja hiljaisuuteen aina kun syömme, olipa se mikä päivän aterioista tahansa, sekä kotona että ravintolassa. Minä taas vaihtaisin mielelläni edes muutaman sanan kun syömme kahdestaan, kasvokkain. Jos aloitan keskustelun, se loppuu lyhyeen. Muuten meillä on erittäin hauskaa yhdessä ja pystymme juttelemaan vaikka mistä. Onko teillä kokemusta tällaisesta ja mikä neuvoksi? Yritänkö muuttaa miehen käyttäytymistä jollain ovelalla keinolla, huomautanko asiasta suoraan vai annanko vain olla? Ja mistähän tallainen tapa voi johtua? Kiitos vinkeistä.
Ruokailemme hiljaisuudessa
Vaivautunut
91075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minua ainakin ärsyttää jos toinen päpättää ruokasuussa eikä anna nauttia makujen sinfoniasta omissa ajatuksissani. Mikä siinä on niin kauheaa??
mutta mielestäni ruokailun yksi ilo on keskustelu mukavassa seurassa. Lautaselle tai toisen ohi katsominen tunnin ajan on hieman hämmentävää, mutta mielenkiintoista kuulla, että hiljaisuudella ruokapöydässä on pitkätkin perinteet ainakin Suomessa.
Se on sulle kyllä sitten väärä tyyppi jos ei osaa ees ruokapöydässä sun mielestä oikeen käyttäytyä
Tyypillisesti juuri kun saa ison haarukallisen suuhunsa, niin joku kysyy jotain, ja joutuu sitten odottamaan vastausta, kun ensin pureksin ja nieleksin...
Tai sitten ruoka ehtii jäähtyä, kun sitä joutuu syömään keskusteluhetkien lomassa.
Kun syödään, syödään. Kun puhutaan, puhutaan.
suomalainen ruokakulttuuri vaan on sellaista. lapsille opetetaan jo pienenä, että ei saa puhua ruoka suussa tai edes ruokapöydässä. Syytä niitä päiväkodin tätejä. Ei me sitten aikuisinakaan osata keskustella ruokaillessa.
Nykyinen tapailemani mies on toiselta planeetalta kuin edellinen. Tämän hetkinen kommentoi asioihin, kertoo päivän tapahtumista, ruoasta, iloitsee, katsoo silmiin jne. Edellinen, jonka ajattelin olevan sitoutumiseni arvoinen, ei kommentoinut, oli hiljaa, hymyili kyllä joskus, otti ruokansa ja söi - olin vaivautunut joskus syödessämme, varsinkin heillä kotona ei ruokapöydässä juteltu. Itse kotonani olen tottunut aktiiviseen ja sosiaaliseen ruokailukulttuuriin. Tavat ovat erilaisia. On kyse mitä sinä haluat elämältäsi. Enää en mene lankaan hukatakseni vuosia ihmisen kanssa jonka kanssa maailmamme eivät kohtaa.
Toisaalt ruokailu on pieni hetki päivässä. Jos muuten välität tarpeeksi et pidä asiaa ongelmana..
jatka sinä vain juttelua, kai hän kuitenkin vastaa kun kysytään. Voit myös sanoa hänelle asiasta, jospa hänellä olisi halua sen verran miellyttää sinua että yrittäisi edes vähän. Pieni vikahan tuo on, jos muuten menee hyvin
Mitä sä oikeen vingut? Jos teillä muuten menee hyvin, niin onko se muka niin kamalaa, jos ruokailessa ei lörpötellä. Meillä kyllä puhutaa ruokapöydässä, no lähinnä mies puhuu ja sillä jäähtyy aina ruokaki, ku se selittää aina jotain ja puhuu jopa PUHELIMESSA ruokapöydässä ja se ärsyttää mua.
Olisi joskus kyllä mukava syödä ihan rauhassa ja vaan katella samalla toista.
pienet ovat vielä murheet!
Siis ei syytä huoeen.
Syökää ensin ja rupatelkaa sen jälkeen.