jähmettymiseen! Sen tien sydänparkani joutuu kai ehkä kokemaan. Tunteita on kyllä molemmilla, mutta liekö pelot nostavat liikaa päätään. Se jää nähtäväksi.
Syvästä rakastumisesta
kuolettavaan
3775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
selvillä vesillä Hänen tunteistaan ;-) Olet edennyt pitkälle
voi olla niin pelottavaa? Miksi pelkäämme, kysyy eräs, joka on samassa tilanteessa. Kukahan osaisi antaa vastauksia?
ketjun aloittajana mietin kovasti näitä asioita. Minulla on pelkoja monia. Jos omaan elämänhistoriaan esim. sattuu mahtumaan aikamoisia hylkäämisen kokemuksia, niin jotenkin pelkään, että mies ei jaksaisi minun kanssa. Hetkittäin on näitä toistuvia pelkoja, jotka tuovat epävarmuutta minuun.En kuitenkaan takerru keneenkään ihmiseen ikinä. Sitten haluaisin niin paljon, että tämä kyseinen mies saisi kokea sitä parhainta ja parasta elämässään! Vaistoan jatkuvasti, että hänkin on haavoittunut monella tavoin. Riittäisinkö minä hänelle..? Sitten tulee taas toistuvasti se tunne, että hän olisi minun kaikkeni, sieluni, jota ihan rakastan. Haluaisin kannustaa, rohkaista, tukea häntä, rakastaa häntä, mutta riitänkö hänelle? Miehellä on täysipainoinen konaisvaltaisempi historia takanaan, mutta minun kokemukseni elämästä ovat jotenkin erilaiset, karuutta riittää. Tämä siis tuo epävarmuutta. Tunne on rankka kun haluisi kovin tutustua ja jutella hänen kanssaan kaikesta. Siihen ei ole ollut mitään tilaisuutta, ainakaan vielä. Tämä tuo ainakin tuskan, jopa ahdistuksen