Gradu on turha!

Hih :D

Jotenkin hassu kirjoitus. No, toivottavasti saat pian töitä.

Mutta juu, ei ole akateemisilla helppoa nykypäivänä. Kannattaa lueskella hesarissa olevaa keskustelua tästä akateemisten työllistymisestä:
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=2263137

Ja se on ihan totta, että ei gradu loppujen lopuksi ole kovin iso asia, se on vain yksi osa opintoja. Yksi opintosuoritus muiden joukossa.

Mikä sinua estää vieläkään hakeutumasta sähköasentaja- tai putkiasentajakoulutukseen?

Saisit varmaan jopa koulutuksen yleisopinnot korvatuiksi.

Minä tykkäsin gradunteosta siellä urakan loppupuolella, kun olin syventynyt muutamiin kiinnostaviin juttuihin oikein olan takaa ja siinä samalla hankin taitoja, joita käytän vielä vuosien jälkeenkin. Alku tietysti oli hankalaa, kun graduun asti olin pystynyt elämään aika vetelästi nokkelien aivojeni ansiosta.

En ole ollut päivääkään työtön. En ole koskaan hakenutkaan töitä, koska minut on aina tultu pyytämään duuniin. Salaisuus on siinä, että pitää yksinkertaisesti olla keskivertomaisteria parempi kaikin puolin.

Parin monivuotisen työpaikan jälkeen rupesin yrittäjäksi. Duuni on edelleenkin todella kivaa, eikä tarvitse kuunnella pomojen hengitystä selän takana ja noudatella jonkun muun omasta päästään repimiä ohjeita ja protokollia.

Ja mikä hauskinta - olen HUMANISTI! :)

...siinä, että maistereiden työllistyminen on yhä vaikeampaa. Es Jyväskylässä (85 000 asukkaan yliopistokaupunki) oli kesäkuussa 816 työtöntä maisteria, kun vuosi sitten oli 704!

Sama tilanne on kuulemma koko Suomessa - nyt on lukumäärällisesti paljon enemmän maistereita työttömänä kuin 1990-luvun pahimpina lamavuosina.

Koko Suomessa työttömyys vähitellen laskee, mutta akateeminen työttömyys on vuosi vuodelta pahentunut...

http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1390215

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/101471.shtml

Lääkärien työtilanne lienee kohtuullinen, mutta muuttovalmius pienemmille paikkakunnille on oltava ns. "parempien" vakanssien saannin varmistamiseksi. Muutoin toteamuksesi tuosta "riittävästä fiksuudesta" lääketiedettä opiskelemaan 'päästäkseen' lievästi sanoen särähti korvissani. Näkemys on mielestäni puhdas uskonkappale - kaikki pääsykokeet ovat kohtuullisella työllä läpäistävissä; soveltuvuuskokeisiin en ota kantaa (sitä paitsi varmuudella löytyy paljon kimurantimpia aloja kuin mainitsemasi esimerkki). Tämä nyt hiustenhalkomisesta.
Itse olen toiminut juuri niin kuin et varoneena ja valistuneena tehnyt. Väitöskirjan työstäminen ei todellakaan kannata - ei varsinkaan omasta laitoksesta katsoen 'irtolaisena'. Mitään tulevaisuutta ei tässä suhteessa ole ja jatko-opinnotkin keskeytyvät jos rahoitusta ei jostain ulkopuolisesta lähteestä irtoa. Niin, tuo rahoitushan jo todellisuudessa rajoittaa huomattavasti jatko-opiskeluja (se ei siis ole automaattinen varavaihtoehto - jonkinlainen rahoitus kun on oltava jatko-opintoihinkin).
Ylemmän korkeakoulututkinnon paperin voi työllistymismielessä heittää puuceeheen, tämähän on jo perusolettamus. Toisaalta jos olet ollut kiinnostunut opinnoistasi, niin sisäinen palkitsevuus pysyy. Jo yli kaksi vuotta työttömänä olleena jatko-opiskelijana tiedän toki, ettei se paljon asiaa auta.
Sähkö-, hitsaus- tai muille aloille hakeutuisin vain jos todellinen sisäinen intressi olisi olemassa. Työllistymisorientaatio alalle ohjautumisessa on mielestäni erityisen huono peruste akateemisen taustan omaavalle. Kannattanee vielä pohtia, mikä todella olisi potentiaalinen vaihtoehto oman sisäisen orientaation pohjalta.
Gradu siinä missä väitöskirjakin on todellisuudessa yhtä tyhjän kanssa. Vain post doc -tutkijoille avautuu vaihteleva mahdollisuus toimia tutkimustyössä. Sekin on totta, että valmistumisen jälkeen 'oman alan' töiden "saamisen" on oltava suhteellisen nopea prosessi. Eipä sitä paljon kannuksia kerätä siivousmopin tai puhelimen ääressä tulevia johtotehtäviä silmällä pitäen. Katkeruus ei kuitenkaan meitä auta, lopunkin energian se vain vie.
Itse olen ryhtynyt yrittäjäksi, vaikka vielä ei liikevaihto olekaan käynnistynyt. Saattaapa olla, että vaihdan vielä yrittäjyysalaakin vaikka talouskonsultoinnista puusepäksi, kuka tietää! Joka tapauksessa, pakkohan tässä on olla positiivinen jonkinlaisen elämänasenteen säilyttämiseksi. Sen voin vain sanoa, että työnantajia ei kannata kumartaa...ei edelleenkään.

Itse valmistuin työttömäksi sähkötekniikan DI:ksi 3,09 keskiarvolla. Kouluun pääsi lähes kuka tahansa lukion läpäissyt. Opiskelijoita oli liikaa, labroja tehtiin viiden hengen ryhmissä. (hohhoijaa) Koulu-urani huonointa opetusta sain teknillisestä yliopistosta. Sisäänottoa sais reilusti vähentää, niin opettajilla olis enemmän aikaa kullekin oppilaalle. Opettajat ja oppilaat tuntisivat paremmin toisensa ja tuloksena saattais olla ihan päteviä diplomi-insinöörejä. En saanut koulusta ammattitaitoa, jolla voisin työllistää itseni. Ei viitti edes hakea auki oleviin sähköinsinöörin paikkoihin, kun tietää että osaamista ei ole. Opetuksen näkökulma oli liian akateeminen ja keskittyi asioihin mistä laitoksella oli tehty tutkimusta. Opetus ei vastannut teollisuuden tarpeita. Osa kavereista tosin onnistui työllistymään. Oli paha virhe yrittää DI:ksi keskivertoa huonompana lukiolaisena. Ois kannattanu mennä amikseen tai AMK:hon. Onneks opetuksesta ei tarvinnut maksaa. Jotkut varmasti pääsivät elämässä eteenpäin koulun avulla, mutta minun kohdallani ei ammatinvalinta menny kohdilleen. Täytyis keksiä, mitä seuraavaksi rupeaa tekemään. Ikäkin rupeaa olemaan jo lähempänä 30.

Sama pelko oli minullakin persiissä, kun olin valmistumassa näin yli-ikäisenä vielä. Mutta kun yliopistoon pääseminen oli mulle haave, oli ammattitutkintojakin takataskussa ja duunarinuraa tuli nähtyä. Ei olleet palkat sielläkään hääppöisiä silloin, ja työ oli tylsää ja uuvuttavaa, ei tunne edistyvänsä koskaan, aina joku itseä tuhannesti tyhmempi ja tympeämpi reiska käskyttämässä eikä työ ole haasteellista (ainakaan minulla ei ollut).

Olen katunut myöskin yliopistoon hakeutumista, mutta toisaalta minulla on kaksi muutakin ammattitutkintoa, joilla saisin ehkä työtä. Ei ole siis ollenkaan hullumpi ajatus hankkia toinen lyhyttä koulutusta edellyttävä ammatti, josta satavarmasti töitä. Vaikka sairaanhoitaja tai juuri joku työkkärin täsmäkoulutus tai lyhytkurssi. Saat varmaan aika paljon korvattua ainakin yleisopintojen kohdalla noita suorituksia.

Gradu ei ole ihan turha, koska ilman sitä ei papereita saa ulos. Kyllä se on saatava tehtyä, kun kerran on hommaan ruvennut. Sen loppuun saattaminen on kai osoitus siitä, että jaksaa pitkäjänteistä työtä. Ei se gradu tosiaan mikään ihmejuttu ole, mutta monet lataa siihen niin paljon odotuksia ja pelkoja ja vetää riman kattoon niin korkealle ettei itsekään ylitä sitä. Gradu on totta tosiaan vain opinnäyte, eikä sitä saa ottaa vakavasti. Harvoin kukaan valopää mitään ihmeitä keksii. Väikkäri on ihan sama juttu (olen tekemässä ja hullu kun olen, taas sama valmistumispaniikki iskee).

Valmistuin maisteriksi ja sain kuukauden kuluttua työtä, ensin olin hetken ilmaiseksi työkkärirahalla, sitten sain sijaisuuden ja sitten pääsin oikeisiin töihin. Sillä tiellä ollaan. Riippuu tiedekunnasta, miten työtä on. Meiltä 90% työllistyy heti ensimmäisen vuoden aikana (yht.tdk). Suuret ikäluokat jää eläkkeelle, joten töitä kyllä on tulossa. Minä haluan myös ihan mitä tahansa työtä, olen tohtorinakin valmis vaikka paskanluontiin (teen väikkäriä muuten vain siksi, että saan siitä rahaa). Tekiskin hyvää tämän uuvuttavan istumisen vastapainoksi. Ihminen tarvii vaan rahaa elämiseen, ja jostain se on saatava maisterinkin.

Varmasti saat töitä, ota ensin mitä tahansa saat, pätkiä ja sijaisuuksia. Humanistit on vähän ongelmallisia kyllä, mutta tilanne ei ole toivoton. Pätevöidy vaikka aikuisopettajaksi niin ei tartte niitä kurittomia kakaroita katella. Koita nyt jaksaa, virtaa ja sisua sulla ainaskin on. Sillä konseptilla sitä vaan kuule pärjätään! #Z&!!**!

Silleen saa ainakin aikataulunsa kusemaan, jos hakee töitä samaan aikaan. Siinä ole toikeassa, että paljon helpompaa on, jos kaikki olisi täysin mustavalkoista, niin voi keskittyä vain toiseen asiaan kerrallaan. Onneks on uusi semma kolmen kuukauden päästä. Taidan vaihtaa suuntautumisvaihtoehdonkin, kun tuntuu täydeltä tuubalta tämä nykyinen.