Olemme seurustelleet vuoden ja asuneet naisystäväni kanssa yhdessä noin puoli vuotta hänen luonaan. Meillä on viime aikoina ollut erimielisyyksiä, lähinnä siksi, että emme ole saaneet puhuttua asioista. Naisystäväni yleensä sulkeutuu itseensä tai suuttuu, jos yritän selvitellä jotain asiaa, joka painaa mieltä ja asiat jää avoimeksi. Hän taas ei yleensä puhu tunteistaan vaan pitää ne sisällään tai kertoo niistä ystävilleen mutta ei minulle. Myönnän, että olen viimeaikoina ollut mustasukkainen ja epäluuloinen, koska on selvinnyt, että hän on valehdellut muutamia kertoja ja on kertonut ystävilleen paljon enemmän meidän suhteesta ja omista tuntemuksistaan, kuin minulle. Asiasta on puhuttu mutta hän on silti tehnyt niin useita kertoja. Ei herätä luottamusta minussa. Nyt kesäloman lopussa naisystäväni ilmoitti minulle, että hän haluaa rauhaa ja tilaa ja käski minun keräämään tavarani. Asiasta ei ole ollut aikaisemmin puhetta, joten se yllätti minut. Kuitenkin hän haluaa silti seurustella kanssani?!? Olemme aikuisia ihmisiä ja tämä ratkaisu kummastuttaa minua. Minusta asiasta olisi pitänyt keskustella mikä ahdistaa ja miettiä sen jälkeen yhdessä mitä tehdä jatkossa. Mitä minun pitäisi tehdä? Luopua toivosta ja jatkaa eteenpäin vai yrittää vielä kerran luottaa häneen ja hänen lupauksiin?
Epäkypsää käytöstä
Loukattu sydän
161921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tosin kyse on miehestäni ja olen parhaillaan muuttamassa hänen luokseen. Mutta puhuminen on ongelma, hän puhuu enemmän ystävilleen kuin minulle, mikä ei ole oikein. Ja muut ihmiset ovat sanoneet, että kannattaa miettiä tarkkaan luotanko vai en.
Hänellä on ollut tapana ainakin joskus yrittää iskeä varattuja naisia, voinko siis luottaa, että riitän hänelle eikä hänen tarvitse enää iskeä muita tai pettää, koska ilmeisesti ennenkään puoliso ei ole ollut este... Miten saisin hellävaroen selville että olen se ainoa. Rakkautta minua kohtaan en epäile, koska teot ovat sen kertoneet, mutta onko silti enemmän kuin kaverillisia tunteita muita naisia kohtaan.
Ja kun saan muutettua kokonaan hänen luokseen, eikai hän heitä minua pihalle kuitenkin jossain vaiheessa. Tälläisiä asioita minä joudun pohtimaan toisinaan.
Rakastan niin en voi vaan lähteä ja sanoa että pelottaa..
VarattuJEN naisten iskemisyritykset ovat aivan eri asia kuin varattuNA toisten naisten iskeminen.
Ei ensimmäisessä kai juuri mitään arveluttavaa ole paitsi jos nimenomaan tykkää salailusta ja vehkeilystä. On varattujen oma ongelma jos vieraiden, itseensä ihastuneiden kanssa ei tule toimeen kumppaniaan kunnioittaen.
Minun miesystäväni selostaa asiamme ystävien tai minun sijasta äidilleen. Jos meillä on ongelmia, äiti on "auttaja" numero yksi. Sattuneesta syystä äitinsä ei pidä minusta, tosin mieheni kanssahan seurustelen enkä äitinsä joten se ei paljon haittaa. Mutta tämän lisäksi mieheni on exänsä kanssa paljon tekemisissä, mistä en pidä alkuunkaan. Mielestäni nainen kärkkyy edelleen miestäni, he erosivat koska me menimme yhteen. Mieheni ei nää, kuinka heidän suhteensa myrkyttää minut. Sanoin, minä tai ex. Hän sanoi ettei halua erota, mutta ei kestä että häntä komentelen näin eikä aio laittaa välejä poikki exään. Haluaisin oppia keskustelemaan hänen kanssaan, ilman että tarvitsee äitiä ja exää sotkea meidän asioihin...
hyväksyä, että ollaan tekemisissä exän kanssa. Tietysti, jos heillä on lapsi/lapsia, niin heihin liittyvissä asioissa on pakkokin olla tekemisissä mutta ei muuten.
Se, että selostetaan ongelmia vanhemmille tai ystäville, on huono, koska se alkaa rajoittamaan myös teidän yhteisiä menoja. Kuten sanoit, hänen äitinsä ei pidä sinusta, niin tuskinpa olet juurikaan hänen kanssaan tekemisissä. Omia vanhempia ja ystäviä täytyy alkaa tapaamaan erikseen, kun he eivät enää pidä sinusta, koska toinen osapuoli on "mustamaalannut" sinut heidän silmissään.
Itse en kumppaniani menisi ystävilleni moittimaan, koska arvostan ja rakastan häntä. Jos meillä tulee jotain ongelmia vastaan, niin me pystymme selvittämään ne onneksi keskenämme, eikä tarvitse enää sekoittaa siihen muita sotkemaan asioita.
Juu ei ole lapsia eikä mitään muutakaan, 4 kuukautta kesti mieheni ja exän suhde. Olimme tuolloin erossa ja tällä välin hän tapasi kyseisen naisen. Mieheni sanoo, että nainen ei merkitse hänelle niin paljon kuin minä, mutta silti haluaa olla tekemisissä. En ymmärrä.
Sen verran lisää tilanteestamme, että meillä on peruuntunut aikaisemmin yhteisiä sovittuja tekemisiä naisystäväni juomisen takia. Hän ei ole osannut lopettaa ajoissa vaan, kun on ollut "hauskaa", niin hän on esimerkiksi saattanut juoda ystävänsä kanssa aamuun asti ja perunut sitten seuraavana päivänä meidän sovitut menot huonovointisuutensa takia. Jotenkin tästä kaikesta näkyy mielestäni läpi hänen arvostuksensa minuun ja se mitä pitää tärkeänä.
Nyt odotankin mielenkiinnolla, kuinkahan tänään mahtaa käydä, kun hän on ollut ystävänsä kanssa viikonlopun mökkeilemässä ja luvannut tulla tänään luokseni ja jäädä yöksi. Pieni epäilys kuitenkin vaivaa mieltäni, että taas satelee selittelyjä niskaani ja hän peruu lupauksensa ja jättää tulematta.
Tietysti toivon mielessäni, että hän pitäisi lupauksensa, eikä näin tapahtuisi ja voisin saada luottamusta hiljalleen häneen takaisin. Hän on luvannut olla loukkaamatta minua enää juomisillaan ja luvannut tarkkailla juomistaan.
Voit seurata tilannetta vierestä ja katsoa jonkin aikaa kuinka käy..jos hän kuitenkin vaatii yhä enemmän omaa tilaa, olisi hyvä jos sulla olisi joku suunnitelma miten vietät aikaa esim. kavereiden kanssa tai hankit keskusteluapua ettet jää yksin surkuttelemaan.. Kai se on niin tässäkin ettei toista voi pitää väkisin..
Sanoit, että olette aikuisia. Tuollainen hetkessä eläminen kuuluu nuoruuteen mutta aikuisiällä tuollaisesta olisi jo pitänyt päästä eroon ja vakiintua. Toivottavasti hänellä ei ole lapsia. Millaisen roolimallin hän antaisikaan aikuisuudesta ja elämästä. Unohda hänet, löydät varmasti jonkun, joka on osaa arvostaa parisuhdetta.
...outoa käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Mitä ihmeen surustelua tuollainen on, jos kerran pyytää viemään tavarat pois ja silti pitäisi olla yhdessä? Taitaa haluta vain pitää sinut itsellään ettet löytäisi ketään "parempaa" tilalle.
Mielestäni kannattaisi selvittää asiat kunnolla puhumalla ja kysyä, mitä hän tulevaisuudelta odottaa ja haluaa. tuollainen ratkaisu ei johda pidemmän päälle mihinkään.
Itse en katsoisi hyvällä moista käytöstä. Monet ihmiset lupaavat kaikenlaista, vain saadakseen tilanteen rauhoittumaan. Ihan kaikkea ei kannata uskoa...
No, näinhän tässää kävi kuin epäilinkin. Soiteltiin ja hän sanoi, että ei oikein tänään kiinnostaisi tavata. Kerroin hänelle, että nyt riitti pelleily ja pyysin häntä miettimään mitä hän elämältään haluaa. En jaksa enää olla tässä se joka rakastaa ja haluaa. En tosin tiedä, että saanko haluamaani tälläkään ratkaisulla..
Mun näkemyksen mukaan suhteella ei ole tulevaisuutta, jos ollaan asuttu yhdessä ja muutetaan erilleen, siksi että arki ei toimi tai tarvitaan enemmän tilaa. Mitä erilleen muuttamisella haetaan? tilapäistä helpotusta. Eikö vakavan parisuhteen tavoitteena kuitenkin ole jossain vaiheessa muuttaa yhteen ja asettua yhdessä aloilleen? Jos sellainen vaihe on jo kokeiltu, eikä arki yhdessä toimi, täytyy oikeasti miettiä, onko suhteella tulevaisuutta. Erillään asuminen on monesti paljon helpompaa ja eikä "tylsä arki" latista suhdetta niin helposti. Suhteen eteen pitää tehdä töitä ja jos se ei toimi niin ei toimi.
moinen suhde,ei siitä mitään tule.
Jonkinlaisena hätävarana taitaa sinua pitää.
En minä ainakaan katselisi tuollaista jos ystävät ja juominen on tärkeämpää kuin minä.
Eihän tuollaiseen ihmiseen voi sitoutua ollenkaan,kun saa koko ajan olla varuillaan koska taas lempataan.
Voi, kun olisin tajunnut tilanteen nopeammin, etten olisi turhaan hajottanut itseäni henkisesti. Yritin vielä kerran keskustella hänen kanssaan saamatta vastausta (ainoastaan vihat taas niskoilleni). Lopuksi kerroin, että minulle riittää ja hän saa ottaa yhteyttä, jos tulee toisiin aatoksiin. Siihenkään hän ei sanonut mitään. Minusta todelliset tunteet tulee tässä kohtaa viimeistään esiin. Harmittaa ja toivoisin, että joskus vielä tulisi vastaan ihminen, joka arvostaisia onnea ja toisen ihmisen läheisyyttä. Nyt on sellainen olo kyllä, että en halua, enkä edes uskalla lähestyä vastakkaista sukupuolta vähään aikaan.. :-/
Otahan nyt ja riuhtase itsesi irti siitä ihmisestä,itke itkusi (se helpottaa) ja etsi arvoisesi ihminen rinnallesi. Alkuun aina tuntuu ettei halua enää koskaan eikä ketään,mutta kun hetki menee ja pahimmat haavat umpeutuvat niin kummasti mieli muuttuu, sillä onneksi joukosta löytyy kunnollisiakin ihmisiä, joihin voi sitoutua ja joitten kanssa voi yhteisen elämän rakentaa.
Ei tuollainen kumppani ole sellainen, jonka kanssa kannattaa tulevaisuutta rakentaa, sillä ei valheelle mitään rakenneta. Peli on oltava rehellistä puolin ja toisin ja oman kumppanin pitäisi olla numero 1 ja sen jälkeen vasta ystävät, vanhemmat jne.
Kyllä hän hyvinkin saattaa sinuun vielä yhteyttä ottaa, MUTTA MIETI KAKSIKIN KERTAA kannattaako vielä koittaa!
59-vuotiaana ja paljon kokeneena sanon sinulle, että minä en koittaisi enää sinun asemassasi tuollaisen kanssa yhtään kertaa.
Aloin oikein tässä aamutuimaan ynnäilemään päässäni tapahtuneita ja taidat olla valitettavan oikeassa. Olen saanut paljon kauniita sanoja vailla tekoja.
Tuli myös hiukan hyväksikäytetty olo, kun hänen kotonaan laitoimme tapettia seinään, hyllyjä, taulua, sälekaihtimet ikkunaan ym. Hänen mökillään vietimme kesällä useita päiviä missä rehkin hulluna saadakseni paikat kuntoon, että siellä olisi hyvä olla, Huom! Yhdessä.
Se kaikki tuntui mukavalta silloin, kun ajattelin tekeväni niitä meille ja meidän viihtyvyyden parantamiseksi. Mutta nyt ilmeisesti hänellä alkaa olemaan paikat kunnossa ja tarve "talonmiehelle" alkaa hiipumaan..
Raadollista mutta totta.
Pesin ja puunasin talonsa maasta kattoon, kun vaimonsa ei ollut varmaan koskaan siivonnut jne.
Kun paikat olivat puhtaat alkoivat kaverit ja juomingit olemaan tärkeämpiä kuin yhdessä vietetty aika. Kun Manu/Maija on työnsä tehnyt se saa mennä:(
Ei siinä auttanut kuin katsoa totuutta silmiin ja todeta tyhmyytensä,kerätä tavaransa ja häipyä ennen kuin käskettiin häipymään.
Ainoa lohtu, että hyväksikäyttäjät yleensä kyllä edestään moiset temput löytävät tavalla taikka toisella.
Lisäksi ilokseni voin sinulle vielä kertoa,että kyllä se aurinko risukasaankin paistaa.
Nyt elän elämäni onnellisinta aikaa !!!!
Kyllä se sinullekin se aurinko vielä paistaa. Usko pois !