Onko sinulle tapahtunut ikäviä asioita, jotka ajattelit viedä hautaan mennessäsi?
Uskotko salaisuuksien sälyttämisen itsellä olevan vahvuutta tuossa tapauksessa?
Uskotko salaisuuksien sälyttämisen itsellä olevan vahvuutta tuossa tapauksessa?
Hautaan viedyt salaisuudet
Vakavastipuhuen
10691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mun mielestä kaikista asioista ei kannata puhua kaikkien kanssa, jos ei oo ketään sellaista kenelle ois hyvä puhuu niin sittenhän siinä ei oo muita vaihtoehtoja kuin pitää sisällään.
tämän olevan yleistä vai harvinaista suomalaisten keskuudessa?
"jos ei oo ketään sellaista kenelle ois hyvä puhuu"
...että ainakin yleistymään päin.
Oikeastaan sanoisin, että harvalla taitaa olla sellainen ystävä, jonka kanssa ihan oikeasti voi puhua ihan mistä tahansa.
mutta itse olen jotain sellaisia juttuja tehnyt, jotka vanhenee 10 vuodessa.
Niistä olis voinut puhua ilman tuomionpelkoa jo viis vuotta, mutta eipä niistä haluta jutella.
mut on sellasii juttui mitä tää olis kuullu, joist ei puhuta ku pelkästää kyseiste henkilöitte kans ja vaa sillo, jos haluavat ottaa asiat puheeks.
et vois olla asioit, joist ei puhuis. ja toki vois olla omiiki sellasii juttui, joist ei puhuis, tai ei ainakaa kaikkie kans.
et kaipa ne itsellä pysyy siihe saakka, kunnes löytyis joku ketä haluais kuunnella ja joka olis sellane jolle vois puhuu.
tos muute katolilaiset olis aika pitkällä ton ripittäytymisensä kanssa. mut onha näit kaikelaisii puhelinnumeroit kai olmeas, jonne vois soittaa, jos ei todellakaa olis ketää muuta ketä kuuntelis tai kenelle vois puhuu.
muute tää ei sillee kannustais olemaan puhumatta. sen ei tietenkää tarvii olla se oma hani ketä olis aina se kenelle puhuis. pitää olla muitaki ja onha niit muita, kai kaikilla on sen verra ystävii tai muit henkireikii?
En ole vielä lähössä.
Olen tässä viime päivinä miettinyt todellakin pitäskö yksi asia käsitellä niitten kanssa, joita se koskee...vai jättäskö asian unhoon. Mua se vaivaa.
Mietin mm. onko näkemäni tapahtuma muuttanut ko. ihmisen ja muitten asiaan liittyvien suhtautumista minuun. Luulen että on. Olen eräänlainen salaisuudenkantaja, jota tää yksi ihminen oikeestaan pelkää. Todellisuudessa koen, että hän yrittää kaikin tavoin seisoa päälläni...ja on onnistunut siinä aika hyvin.
kun kaikki omat asiat lörpötellyt tai kirjoittanut tänne jo, koska ei niistä jaksa puhua normi elämässä ja siksi toisekseen tyhmää muutenkaan kuormittaa toista yksittäistä ihmistä omilla tapahtumilla eli kaikki nekin joista ei koskaan missään puhunut niin on kirjoittanut tänne. Tosin monia kirjoituksia olen jälkikäteen poistanutkin.
mutta erään ystäväni erään salaisuuden olen luvannut pitää salaisuutena ikuisesti. Ja sen aion pitää.
...kaikenmoisia ikäviä sattunnu..mu ei yhtäkää semmottista minkä tarttisi hautaa astikka viiä...minul ei oo salasuuksia...miun kotoväki tietää minust...varppina kaiken...etsäki kaik ne isoimmat pöllöilyt...yms...
=o)
...jotta niih..