Rakkauden

hyvä lääke rakkauden ehkäisyyn.

Täytyy olla kiitollinen, että aina kun olen saanut kenkää, minulle on annettu mahdollisuus puhua asiat selväksi. Se on helpottanut katseen kääntämistä uusiin seikkailuihin. Ja niin minäkin olen antanut mahdollisuuden, jos olen jonkun jättänyt.

Siksi toisekseen minä en halua olla kenenkään kanssa, joka ei halua olla minun kanssani, joten en ole koskaan sortunut yksipuoliseen rakkauteen ja roikkumiseen. Eikä minussakaan ole koskaan roikuttu tai perään soiteltu. Enkä missään nimessä olisi sellaista halunnutkaan, puolin enkä toisin. Miksi joku haluaisi?

Mulla on tilanne menossa. Minuun on eräs rakastunut mutta en enää viihdy hänen seurassaan epäkunnioitavaksi muuttuneen suhtautumistapansa takia. Olen asiasta puhunut ja hän ei myönnä huonoa käytöstään. Mitään älyllistä keskusteluyhteyttä ei synny.

Otan nyt etäisyyttä. En tapaa mielelläni. Seuraava tapaaminen on kun vien hänen luokseni jättämiään tavaroita hänelle. Välillä yksinäisyys nousee niin korkeaksi, että silloin on hyvä viettää aikaa ihmisen seurassa, joka välittää/välitti paljon. En tiedä, olen itse niin erakkomainen ja omissa oloihini paremmin sopeutunut kuin toisen häiritsevään ja jotenkin vaatimisien aikaansaamaan ahdistavaan seuraan.

Nainen on nyt esittänyt kysymyksen, mitä oikein haluan hänestä. Siis ihme kysymys tuokin. Mitä haluan? Hänestä? En mitään. Mitä mun hänestä pitäisi haluta? Siis vaimoa, tyttöystävää vai ystävää? Ystävää ja seksiä muttei kuitenkaan ihan tyttöystävääkään. Sitä, ettei hänellä olisi seksisuhdetta kehenkään muuhun eikä mulla kehenkään muuhun.
'
Haluan seksiä mutta en seurustelusuhteen ongelmia.

Pidän hänestä enemmän kuin tästä saa selvän. Voin viettää aikaa hänen kanssaan pelkkänä ystävänäkin mutta en niin paljon ja kauan ajassamitaten kuin hän haluaa. Haluan lukea kirjoja, haluan tehdä kaikenlaist ayksin, kävellä metsässä yksin ilman ajatuksia että joku vaatii mua tapaamaan tai toimimaan kuten hän haluaa. En halua kenenkään hallitsevan ajatuksiani muiden kuin itseni.

Hän myös soittelee usein humalassa pyytäen hakemaan minua bilepaikoista. Aiemmin hain, jatkossa en edes vastaa öisiin puheluihinsa.

Meillä oli mukavaa yhdessä reilun vuoden kunnes hän halusi kihloihin ja kieltäydyin. Siitä asti välimme ovat kiristyneet. Vauvapuheet lähinnä huvittaa.

Lähden enkä katsele taakse. Jos on totta ja hyvät syyt niin sitten sille ei voi mitään ja jos on leikki niin sitten se leikki on liian julma enkä todellakaan ala moiseen.

Jos olen jättäjä niin oon valmis keskusteleen kohtuullisesti asioista ja tukeen toista ja kertoon oman puoleni asioista ihan inhimillisen epätietoisuuden hälventämiseksi mutta siinä asiassa vetäsen kyl piuhan seinästä heti kun alkaa liika syyttely ja vittumaisuus. Kohtelen asiallisesti ja lempeästi jos toinen sen ottaa vastaan, jos taas kerjää tappelua niin sitä ei saa. Hiljaisuutta kyl on tarjolla ikuisuuksiin saakka.

Tonkin voi kiteyttää sanoihin "Kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". Tiedä sitten olenko itsekään ymmärtänyt tota oikeasti mutta kyl se viisaalta kuulostaa.

nii'in EMOja!!!

Jos jättäminen johtuu mun omasta mokasta, niin eipä siinä ole nokan koputtamista. Jos taas ei johdu, niin kyllä silloin olisi kiva tietää jättämisestä ja kuulla syy siihen.

ei siinä sillon mitkää puhumiset auta. Jokasen on ihan itte siivottava omat tunne-elämänsä sotkut. Joo joskus se selitys on ihan kiva saada, mut eipä tuo oo paljoo auttanu. Sama lopputulos, tuska, kipu ja kaipuu vieressä. Sitä kestää oman aikasa ennen ku on saanu edellisen pilvilinnan rippeet siivottua ja on valmis uusiin kujeisiin. Eka oli pahin mut siitä ne vaan lievenee...

Kuhan oppii tuntemaan ittesä ja tietää miten asian saa käsiteltyä niin se eroominen ei tunnukkaa niin pahalta.