Haluisin kertoa yhden esimerkin...
Olen ihan tavallisen sievä nainen ja treffaillut on/off netin kautta vuoden verran... Joskus kuvan kanssa, joskus ilman. Ilmoitukseni olivat ihan kivasti kirjoitettuja, ja kuvastivat persoonaani hyvin. Olin itse aktiivinen ja minuun otettiin yhteyttä myös. Kävin treffeillä aikas paljon.
Petyin monasti, livenä treffikumppani olikin jotain ihan muuta kuin oli väittänyt... ja muutama pelimieskin reitille osui sähläämään.
Pari kuukautta sitten otin yhteyttä mieheen joka ei sitten kuitenkaan tehnyt mitään järisyttävää vaikutusta ekoilla treffeillä, päinvastoin. Kuitenkin kaveri oli aika aktiivinen yhteydenottaja, ja ajauduin uusille treffeille... Yllättäen huomasin että koko kesä on mennyt tämän aluksi ujohkon miehen kanssa. Saa minut nauramaan, on maailman huomaavaisin ja kultaisin.
Luulen että tarpeeni siihen täydellisen miehen kohtaamiseen oli omaa huonoa itsetuntoa, että jos minut nähdään komean miehen kanssa niin minä olen sitten jotenkin parempi itse...
Olin juuri polttanut itseni yhden pelimiehen kanssa kun tämän mukavan tyypin tapasin, joten olin ehkä vastaanottavaisempi kuin normaalisti. Ja hyvä niin. Tuntuu että tästä voi tulla jotain...
Joten: avoimuutta kehiin, pinnallisuutta pikkusen pienemmälle ja mieti mitä oikeasti ihmisessä arvostat niin saatat löytää täältäkin treffipalstalta jotain aitoa.
Olen ihan tavallisen sievä nainen ja treffaillut on/off netin kautta vuoden verran... Joskus kuvan kanssa, joskus ilman. Ilmoitukseni olivat ihan kivasti kirjoitettuja, ja kuvastivat persoonaani hyvin. Olin itse aktiivinen ja minuun otettiin yhteyttä myös. Kävin treffeillä aikas paljon.
Petyin monasti, livenä treffikumppani olikin jotain ihan muuta kuin oli väittänyt... ja muutama pelimieskin reitille osui sähläämään.
Pari kuukautta sitten otin yhteyttä mieheen joka ei sitten kuitenkaan tehnyt mitään järisyttävää vaikutusta ekoilla treffeillä, päinvastoin. Kuitenkin kaveri oli aika aktiivinen yhteydenottaja, ja ajauduin uusille treffeille... Yllättäen huomasin että koko kesä on mennyt tämän aluksi ujohkon miehen kanssa. Saa minut nauramaan, on maailman huomaavaisin ja kultaisin.
Luulen että tarpeeni siihen täydellisen miehen kohtaamiseen oli omaa huonoa itsetuntoa, että jos minut nähdään komean miehen kanssa niin minä olen sitten jotenkin parempi itse...
Olin juuri polttanut itseni yhden pelimiehen kanssa kun tämän mukavan tyypin tapasin, joten olin ehkä vastaanottavaisempi kuin normaalisti. Ja hyvä niin. Tuntuu että tästä voi tulla jotain...
Joten: avoimuutta kehiin, pinnallisuutta pikkusen pienemmälle ja mieti mitä oikeasti ihmisessä arvostat niin saatat löytää täältäkin treffipalstalta jotain aitoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on se ongelma, että sellaista miestä, joka osoittaisi vilpittömästi kiinnostustaan ei ole tullut.
Kyllä sitä pari viestiä laitetaan ja ollaan niin reippaita. Sitten asia vaan hiipuu. Jos on puhuttu tapaamisesta, niin ei vaan sitten kuitenkaan ole sopivaa aikaa.
Toivoisin tapaavani miehen, joka haluaa tavata melko pian, soittaa tai viestittää minulle oma-aloitteisesti. Osoittaa orastavan kiinnostuksensa eikä pakene.
Jotain positiivista.
Sä oot hoksannut jotain hyvin oleellista asioista. Ihmistä ei ikinä voi tuntea ensitreffeillä ja jos se että inhimillinen itsenään esiintyvä ihminen on vaisu ja hermostunut on jotenkin "väärin" niin silloin kaikki aito on "väärin".
Sulla on edessä loistava tulevaisuus jos toi mies tajuaa pitää hommansa kasassa jatkossakin, se syvenee ja syvenee just siinä tahdissa missä asioiden OIKEASTI kuuluis mennä.
Oot ensimmäinen nainen näillä palstoilla jonka miehelle voisin olla jokseenkin kade. No, nyt tän tarinan hienous kuitenkin voittaa kateuden. Hyvä noin :)
Itsekin nettitreffailun aloittaneena olen huomannut, että miehet ovat todella pinnallisia deittailijoita. Suurin osa on sitä mieltä, että sen suuren kolahduksen pitää tapahtua ensimmäisellä tapaamisella. Sitten nämä miehet vain häviävät hiljaisuuteen, vaikka kertovat treffeillä että oli tosi kivaa. Hohhoijaa, kauaa en ole deittaillut mutta pientä kyynistymistä on kyllä tapahtumassa..
olla kivat, vaikka ei nappaakaan "siinä" mielessä. Olen tavannut monia kiinnostavia persoonia tätä kautta, mutta en ole ollut heistä seurustelumielessä kiinnostunut, valitettavasti.
Itselleni kävi viikko sitten just näin, että "jouduin katsomaan peiliin" mietteineni. Ekoilla treffeillä nettikumppanini oli ihan kipsissä, ujo ja hiljainen. Jessus, aattelin - ei tuu mitään, jouduin olemaan se aktiivinen osapuoli kysellen ja itsestäni kertoillen.
Ajattelin kuitenkin katsoa vielä seuraaviin treffeihin ja vähitellen itselleni valkeni, että olin löytänyt aidon ihmisen, joka on ujohko ja aluksi vieraiden kanssa hiljainen, mutta todella kultainen luonteeltaan.
Kerroin omille kavereilleni eka treffien jälkeen, ettei mies ole ollenkaan makuuni, enkä olisi esim. ravintolasta lähtenyt hänen mukaansa enkä päästänyt saatille. Vaatteet ja hiuksetkin olivat makuuni sopimattomat ja koulutuskin omaani vähäisempää...Toistemme kuvia ei oltu nähty siis.
Itse asiassa olen nyt nöyrempi ihminen, aitous luo aitoutta ympärilleen ja oma katinkultaisuuteni on onneksi alkanut rapisemaan!
Kirjoituksesi olisi voinut olla peräisin omasta kynästäni, niin samankaltainen oma tarinani on. Lukemattomia treffejä, mutta ei mitään sen pitemmälle johtanutta juttua. Sitten, toivon jo täysin menettäneenä, lähdin vielä yksille treffeille, ilman mitään ennakko-odotuksia. Ekat treffit eivät kauheasti vakuuttaneet, mutta jostakin syystä suostuin lähtemään vielä toisillekin treffeille. Ja kuinka ollakkaan, ihastuin ja rakastuin tähän ihanaan mieheen. Nyt ollaan jo astuttu avioliiton satamaan ja onni kukoistaa!
Eli todellakin, unohtakaa pelimiehet ja muut naisten naurattajat ja katsokaa pintaa syvemmälle, sieltä ne todelliset aarteet löytyvät!