Olen reilu kolmekymppinen nainen, mieheni kanssa 15 vuotta vuosia takana. Mieheni on kiinteässä yhteydessä isäänsä päivittäin liittyen yhteisen yrityksen asioihin. Hän suunnittelee ja on aina suunnitellut meidän elämäämme isänsä ja perikunnan kanssa, salailee raha-asioita yms. Hänellä on ruusunpunainen kuva omista vanhemmistaan ja sukulaisistaan, niiden parissa hän on yleensä aina huomion keskipisteesä ja nauttii siellä olostaan. Tätä arkea hänen on vaikea ollut aina kanssani jakaa. Minulla on aina ollut tunne, että hän haluaa täältä kotoa vain ns. rusinat pullasta, syö , nukkuu ja nus....Ja sitten taas töihin pätemään, josta hän saa nautintonsa.
Appiukko ja -anoppi kyllä tietävät minunkin venymiseni tässä avioliitossa, mutta he ovat niin nuukia ja tunnevammaisia(ei millään pahalla), että avioliittomme alkutaipaleella ainoa huoli oli siinä, että avioehto tulee tehtyä, pelkäävät että miniänketale vie heidän rahansa ja ovatkin sen varmasti niin hyvin suojanneet, että näin surkeasti ei tule koskaan käymään. Käy minulle, mutta se ei käy, että mieheni on niin läpensä vanhemiensa vietävissä, että mitä he vain sanovat, niin se on totta ja oikein. Minun pitäisi katsoa peiliin tässä suhteessa. No osittain näin varmaankin on, mutta minulla ei ole mitään haluja käydä enää heidän luonaan, ettei vaan kynnyksen kulu siitäkin käynnistä. Laskekoot rahojaan, ajattelen, mutta samalla tiedän, että mieheni haluaisi tilanteen olevan toisin. En vain kykene kaiken salailun ja valehtelun jälkeen...
What to do?
Appiukko ja -anoppi kyllä tietävät minunkin venymiseni tässä avioliitossa, mutta he ovat niin nuukia ja tunnevammaisia(ei millään pahalla), että avioliittomme alkutaipaleella ainoa huoli oli siinä, että avioehto tulee tehtyä, pelkäävät että miniänketale vie heidän rahansa ja ovatkin sen varmasti niin hyvin suojanneet, että näin surkeasti ei tule koskaan käymään. Käy minulle, mutta se ei käy, että mieheni on niin läpensä vanhemiensa vietävissä, että mitä he vain sanovat, niin se on totta ja oikein. Minun pitäisi katsoa peiliin tässä suhteessa. No osittain näin varmaankin on, mutta minulla ei ole mitään haluja käydä enää heidän luonaan, ettei vaan kynnyksen kulu siitäkin käynnistä. Laskekoot rahojaan, ajattelen, mutta samalla tiedän, että mieheni haluaisi tilanteen olevan toisin. En vain kykene kaiken salailun ja valehtelun jälkeen...
What to do?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.