Heippa.
Tässä pieni "tarina",josta en avoimesti ole puhunut edes parhaan ystäväni kanssa.
Elikkä aloitin 6kk sitten suhteen.Tutustuin häneen isänsä kautta,eli appiukko on entinen työkaverini.
Hän pyysi kerran soittamaan tälle pojalleen ja niin teinkin hetken harkinnan jälkeen.
Tosin vain ihan sen vuoksi että appiukko pyysi.siitä alkoikin sitten hirmuinen puhelinrumba,puhuimme 4-6tuntia päivästä puhelimessa...öisin valtavan myöhään,appiukko aina töissä naureskeli että tietää kyllä miks oon niin väsynyt .
Mieheni oli juuri tällöin eronnut exästään,lapsensa äidistä.
Tähän väliin lisäys että itselläni on myös lapsi.
Välimatka oli tuolloin 1000kilometriä.Mutta mikä tässä oli parasta,opimme tuntemaan toisemme läpikotaisin,toki tiesimme minkä näköisiä toinen oli.
Puhuimme kaikki asiat menneisyydestämme ja vaan jotenkin synkkasi.
Sitten juuri ennen kun mies oli tulossa luokseni käymään puheemme eksyivät naimisiin menoon ,kihlautumiseen jne.
Olen spontaani ihminen ja tajusin vasta kun olin asian esittänyt mitä olin sanonut.
Kosin miestä,enkä ollut häntä edes viellä nähnyt!
Itsekkin säikähin,ja puhelimesta kuului TAHDON.
Olemme molemmat olleet 2 kertaa aikasemmin kihloissa tahoillamme.
Joten nauroimmekin että kai se kolmas kerta sitten toden sanoo.
Löysin sielun kumppanin.
Kun tuli tämä näkemisen hetki..keskellä yötä(selvinpäin),niin jalat meinas mennä alta,halasimme vain puoli tuntia.
Matkalla kotiin sainkin hyvän idean:
Kosin viellä "oikeasti",käskin miehen pistää silmät kiinni n.20km ennen paikkaa...vein hänet todella korkean vuoren päälle ja samassa aurinko alkoi nousta...siellä sitten kosin viellä uudestaan.
Meillä oli todella mukavaa,mutta mies joutui töidensä takia lähtemään pois.
Lupasin tuolloin että 6kk on maksimi minkä itse kestän etäsuhteessa,mutta ei enempää.
Mies suunnitteli jo kovasti häitä,joita sitten pitäisi tanssia 090909,päivämäärä kun pitää kuulema olla jokin merkityksellinen :D
Hänen exänsä yrittää lapsensa varjolla kaikkensa että saisi mieheni takaisin,sainoinkin jo heti alussa miehelleni että näin tulee varmasti tapahtumaan.
Miestäni ei kiinnosta.Ja tiedän ettei hän petä minua.Olemme tässä pitkin kesää nähneet miten keretty.
Hänellä on sellainen "hauska"tapa..hän "katoaa" n. viikoksi...eli me emme kommunikoi tämän aikana.Hän tietää etten ole mustasukkainen enkä repeile liitoksistani vaikka hetki menisi ettemme olisikaan yhteydessä.
Sormukset ovat rakkauden merkkinä.
Nyt mieheni hakee lapsensa huoltajuutta ja exä laittaa kampoihin kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Itse joudun sivusta seuraamaan ja saan osani sitten myös.
Joka ilmenee niin että yhetydenpitomme on nyt huonoa,ja kun sitä on niin se on yhtä tiuskimista.
Nyt mietin itsekseni kauanko tätä kestää ja kauanko minun pitää kestää.
Tosin olen pysynyt rinnalla ja pysyn edelleen.
Niin myötä kuin vastamäissäkin,vaikkemme viellä naimisissa olekaan.
Kuitenkin nyt mieheni ilmoitti alkuviikosta että hän oli käynyt minun tietämättäni allekirjoittamassa uuden työsopimuksen,paikkakunnalle missä itsekin olen töissä ja mistä etsimme lapseni kanssa asuntoa.
En tiedä miten sitäkin sitten pitäisi lukea.
Itse olen täysin valmis uusioperheen arkeen,meinaan tämä on todella puuduttavaa.
Mutta jostain syystä epäilen välillä miestäni.
Tarkennan että epäilen vain hänen ajatuksiaan!
Vaikka nytkin tänne kirjoitin ja ajattelin että kirjoitan kaiken mitä oikeasti tapahtui,niin huomasin että olen jättänyt asioita kertomatta.Tosin ne eivät ole mitään pahoja,mutta ne haluan vain pitää itselläni.
Täällä kaikki odottavat kovasti miestäni(poikani,vanhempani,veljeni,jne...)
Olen heille joutunut monesti valehtelemaan koska en ole halunnut kertoa tiettyjä asioita suhteestamme.
Aika näyttää,toivottavasti jo ensi viikko,mutta vuotta en tllaista jaksa se on varma se.
En tiedä saiko tästä mitään selkoa mutta tulipahan edes vähän kirjoitettua:)
Kiitti jos jaksoit lukea.
Tässä pieni "tarina",josta en avoimesti ole puhunut edes parhaan ystäväni kanssa.
Elikkä aloitin 6kk sitten suhteen.Tutustuin häneen isänsä kautta,eli appiukko on entinen työkaverini.
Hän pyysi kerran soittamaan tälle pojalleen ja niin teinkin hetken harkinnan jälkeen.
Tosin vain ihan sen vuoksi että appiukko pyysi.siitä alkoikin sitten hirmuinen puhelinrumba,puhuimme 4-6tuntia päivästä puhelimessa...öisin valtavan myöhään,appiukko aina töissä naureskeli että tietää kyllä miks oon niin väsynyt .
Mieheni oli juuri tällöin eronnut exästään,lapsensa äidistä.
Tähän väliin lisäys että itselläni on myös lapsi.
Välimatka oli tuolloin 1000kilometriä.Mutta mikä tässä oli parasta,opimme tuntemaan toisemme läpikotaisin,toki tiesimme minkä näköisiä toinen oli.
Puhuimme kaikki asiat menneisyydestämme ja vaan jotenkin synkkasi.
Sitten juuri ennen kun mies oli tulossa luokseni käymään puheemme eksyivät naimisiin menoon ,kihlautumiseen jne.
Olen spontaani ihminen ja tajusin vasta kun olin asian esittänyt mitä olin sanonut.
Kosin miestä,enkä ollut häntä edes viellä nähnyt!
Itsekkin säikähin,ja puhelimesta kuului TAHDON.
Olemme molemmat olleet 2 kertaa aikasemmin kihloissa tahoillamme.
Joten nauroimmekin että kai se kolmas kerta sitten toden sanoo.
Löysin sielun kumppanin.
Kun tuli tämä näkemisen hetki..keskellä yötä(selvinpäin),niin jalat meinas mennä alta,halasimme vain puoli tuntia.
Matkalla kotiin sainkin hyvän idean:
Kosin viellä "oikeasti",käskin miehen pistää silmät kiinni n.20km ennen paikkaa...vein hänet todella korkean vuoren päälle ja samassa aurinko alkoi nousta...siellä sitten kosin viellä uudestaan.
Meillä oli todella mukavaa,mutta mies joutui töidensä takia lähtemään pois.
Lupasin tuolloin että 6kk on maksimi minkä itse kestän etäsuhteessa,mutta ei enempää.
Mies suunnitteli jo kovasti häitä,joita sitten pitäisi tanssia 090909,päivämäärä kun pitää kuulema olla jokin merkityksellinen :D
Hänen exänsä yrittää lapsensa varjolla kaikkensa että saisi mieheni takaisin,sainoinkin jo heti alussa miehelleni että näin tulee varmasti tapahtumaan.
Miestäni ei kiinnosta.Ja tiedän ettei hän petä minua.Olemme tässä pitkin kesää nähneet miten keretty.
Hänellä on sellainen "hauska"tapa..hän "katoaa" n. viikoksi...eli me emme kommunikoi tämän aikana.Hän tietää etten ole mustasukkainen enkä repeile liitoksistani vaikka hetki menisi ettemme olisikaan yhteydessä.
Sormukset ovat rakkauden merkkinä.
Nyt mieheni hakee lapsensa huoltajuutta ja exä laittaa kampoihin kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Itse joudun sivusta seuraamaan ja saan osani sitten myös.
Joka ilmenee niin että yhetydenpitomme on nyt huonoa,ja kun sitä on niin se on yhtä tiuskimista.
Nyt mietin itsekseni kauanko tätä kestää ja kauanko minun pitää kestää.
Tosin olen pysynyt rinnalla ja pysyn edelleen.
Niin myötä kuin vastamäissäkin,vaikkemme viellä naimisissa olekaan.
Kuitenkin nyt mieheni ilmoitti alkuviikosta että hän oli käynyt minun tietämättäni allekirjoittamassa uuden työsopimuksen,paikkakunnalle missä itsekin olen töissä ja mistä etsimme lapseni kanssa asuntoa.
En tiedä miten sitäkin sitten pitäisi lukea.
Itse olen täysin valmis uusioperheen arkeen,meinaan tämä on todella puuduttavaa.
Mutta jostain syystä epäilen välillä miestäni.
Tarkennan että epäilen vain hänen ajatuksiaan!
Vaikka nytkin tänne kirjoitin ja ajattelin että kirjoitan kaiken mitä oikeasti tapahtui,niin huomasin että olen jättänyt asioita kertomatta.Tosin ne eivät ole mitään pahoja,mutta ne haluan vain pitää itselläni.
Täällä kaikki odottavat kovasti miestäni(poikani,vanhempani,veljeni,jne...)
Olen heille joutunut monesti valehtelemaan koska en ole halunnut kertoa tiettyjä asioita suhteestamme.
Aika näyttää,toivottavasti jo ensi viikko,mutta vuotta en tllaista jaksa se on varma se.
En tiedä saiko tästä mitään selkoa mutta tulipahan edes vähän kirjoitettua:)
Kiitti jos jaksoit lukea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
asua hiukan aikaa erillään samalla paikkakunnalla? Katsoisitte miten suhteenne kehittyy? Siis ei kiirettä, päätä pahkaa asumaan yhdessä.
teillä on kuitenkin asiat menneet niin nopeasti, että minäkin olisin tuon kannalla, että asuisitte samalla paikkakunnalla erikseen ensin ja sitten vasta muuttaisitte yhteen. Itselläni nimittäin kävi mielessä sellainen ajatus, että kun kuitenkin kaikki on ollut tuollaista "salamarakkautta2 niin onko mahdollistak, että se hiipuu yhtä nopeasti kuin on syttynytkin?
En väitä, etteikö nopeatempoinen suhteen eteneminenkin voisi kantaa hedelmää ja kestää ikuisesti. Mutta jos sinäkin joudut joitain asioita epäilemään olisi minun vinkkini, että parempi katsoa kuin katua...Hiljaa hyvä tulee :9 Oletko mitä mieltä itse?
Olen samaa mieltä aikaisempien kanssa, että kannattaa katsoa rauhassa, eikä välttämättä mennä sman tien yhteen asumaan. Jos oikein ymmärsin, niin olette nähneet vain muutaman kerran?