Tuossa alemmassa viestiketjussa yritettiin puida hieman syitä sille, miksi kukaan nainen viihtyisi hetkeäkään ujon ja introvertin miehen seurassa. Ujous ja introverttius ovat sisäisiä ominaisuuksia, joita on hankalaa - vaikkei välttämättä tietenkään ihan mahdotonta - muuttaa; ne ovat ikään kuin osa ihmisen persoonaa, eikä niitä noin vain vaihdeta parempiin piirteisiin.
Sitten on näitä ulkoisia piirteitä, joille luonteenomaista on se, että niitä voi vaihdella miltei kuin sukkaa. Sen olen jo oppinut, että poikaystävältä vaaditaan oleellisesti ainakin penkkiurheilijuutta - Suomea ja omaa joukkuetta on kannatettava fanaattisesti kaveriporukassa öristen - säännöllistä ja reipasta alkoholinkäyttöä viikonloppuisin ja tupakointia. Rahaa en laske kriteeriksi tässä tapauksessa, kun kyse on seurustelusuhteesta, ei hyväksikäytöstä.
Näilläkin kriteereillä tietenkin olen jo kolminkertaisesti hävinnyt. Edellämainitussa viestiketjussa kuitenkin mainittiin, että tylsän miehen seuraa saatetaan ehkä sietää ilmaisten autokyytien vuoksi. Mietinkin: miten oleellinen seikka poikaystäväksi halajavalle on ajokortti ja auto? Itselläni ei ole koskaan ollut kumpaakaan ja mietin, että olenko siinäkin tehnyt väärin, kun olen kuolleenjärkevästi tuuminut, ettei toimivan joukkoliikenteen kaupungeissa sellaisia tarvita. Tilannetta pahentanee vielä se, ettei autottomuus ole minulle mikään erityisen ideologinen valinta (luulenpa, että vihervasemmistolaiset miehet menevät kyllä kuin kuumille kiville).
Ajokortin voisin siis tietysti hankkia, ja parantaa mahdollisuuksiani - toisaalta, hankkisin ensin mieluummin oman asunnon kuin BMW:n tai urheiluavoauton, että kaitpa sekin menisi hukkaan.
Sitten on näitä ulkoisia piirteitä, joille luonteenomaista on se, että niitä voi vaihdella miltei kuin sukkaa. Sen olen jo oppinut, että poikaystävältä vaaditaan oleellisesti ainakin penkkiurheilijuutta - Suomea ja omaa joukkuetta on kannatettava fanaattisesti kaveriporukassa öristen - säännöllistä ja reipasta alkoholinkäyttöä viikonloppuisin ja tupakointia. Rahaa en laske kriteeriksi tässä tapauksessa, kun kyse on seurustelusuhteesta, ei hyväksikäytöstä.
Näilläkin kriteereillä tietenkin olen jo kolminkertaisesti hävinnyt. Edellämainitussa viestiketjussa kuitenkin mainittiin, että tylsän miehen seuraa saatetaan ehkä sietää ilmaisten autokyytien vuoksi. Mietinkin: miten oleellinen seikka poikaystäväksi halajavalle on ajokortti ja auto? Itselläni ei ole koskaan ollut kumpaakaan ja mietin, että olenko siinäkin tehnyt väärin, kun olen kuolleenjärkevästi tuuminut, ettei toimivan joukkoliikenteen kaupungeissa sellaisia tarvita. Tilannetta pahentanee vielä se, ettei autottomuus ole minulle mikään erityisen ideologinen valinta (luulenpa, että vihervasemmistolaiset miehet menevät kyllä kuin kuumille kiville).
Ajokortin voisin siis tietysti hankkia, ja parantaa mahdollisuuksiani - toisaalta, hankkisin ensin mieluummin oman asunnon kuin BMW:n tai urheiluavoauton, että kaitpa sekin menisi hukkaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
joka ei kommunikoi ujouden ja introverttiyden vuoksi kenenkään kanssa mitentään.
Miten tällaisen ihmisen kanssa edes tutustuu? Voisihan siitä tykätä, jos siihen voisi tutustua, mutta sehän on mahdotonta, kun ko. hlö ei kommunikoi.
Oli sitten nainen tai mies.
Selitäs nyt mitä luulet introvertilla tarkoitettavan? Kyse ei ole siitä että istutaan turpa kiinni ja sähistään kaikille muille kuin kiukkuinen eläin ja kynsitään ilmaa, vaan siitä että viihtyy osan päivästä omissa oloissaan. Kommunikaatiotaidot voivat olla jopa paremmat kuin teillä yli-ihmisillä, mutta mielenkiinto on vain rauhallisemmissa aktiviteeteissa.
Ei ihmekään ettei kukaan tahdo olla hiljaisempien ihmisten kanssa jos teidän yli-ihmisten käsitys on noin mustavalkoinen: joko on "normaali hölösuu" tai sitten tuppisuinen psykopaatti.
Kyllä. Tuppisuihen pakoilija.
Kysymys oli että, UJO ja INTROVERTTI.
Kyse ei ole siitä etteikö ujo ja introvertti osaisi kommunikoida tai pystyisi keskustelemaan. Ihmiset ovat kärsimättömiä, jos jollain kestää hiukan kauemmin avautua tuntemattomille ja päästä keskusteluun mukaan niin suurin osa on jo vaihtanut maisemaa.
Nettideiteissä ja chateissa tuo korostuu entisestään. Deitissä pitää tehdä vaikutus ekalla viestillä, muuten on vastassa mykkä seinä. Itse aloin miettimään omia tuttavapiirejäni ja ymmärsin ettei ongelmani aikoinaan ollut tehdä aloitteita naisille, vaan tehdä aloitteita mihinkään. Kaikki ystävyyssuhteet miestenkin kanssa ovat syntyneet muiden aloitteesta.
En minä osaa ihmisistä kiinnostuakaan ensinäkemisellä, joten mitänä hirveää hinkua mennä puhumaan jollekin tyypille harvoin tulee.
Olen seurustellut kahden tytön kanssa ja kummatkin olen tavannut netin kautta. Myöskin kummatkin tytöt tekivät aloitteen. En ole ujo tapaus jos pyydän apua, tutustua muihin ihmisiin (ei siis baarissa tuntemattomille kuitenkaan, ikävä kyllä) tai muutenkaan mutta heti kun asiaan liittyy vähänkin seksi tai suhteen "metsästys" niin heti käy helvetin hankalaksi. Voi kun sitä rohkeutta saisi kun en kuitenkaan halua iskeä ketään humalassa.
kai se autokin jonkinlaista vapautta ja itsenäisyyttä edustaa mitä moottoripyöräkin. Jokainen amisteinikin laittaa heti kortin saatuaan sen 500e corollan ja 1000e soittimen kajarit vaikka asuisivat vielä kotona. Luulen kuitenkin että tuo auto auttaa lähinnä saamaan niitä nuoria teinipissiksiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000037055676
liityvät jotenkin yhteen (Hehe heh) kun katselee täällä Salossakin tuota pillurallia. Paljon on eksoottisia amerikkalaisia avoautoja liikkeellä ja aja ympyrää seuraavaa reittiä:
Helsingintie- Turuntie - Mariankatu- Horninkatu
Voivat ajaa myös Helsingitieltä Horninkadulle, koska tällä reiltillä on salon ainoa terassit.
Talvella autot katoavat. Talvella pilluntarve on ilmeisesti vähäisempää ?
Itselläni ei ole autoa tai ajokorttia --> sinkkuus
Se on totta, että nämä tekevät hyvin kauppansa. Mikset siis ottaisi tätä sulkaa vielä hattuusi, jos kerran olet autoton ja ajokortitonkin?
Tuolla taktiikalla saisi vain punavihreitä feministitiedostajattaria, joista ei kyllä kellekään normaalille miehelle mitään iloa ole.
90-luvun amerikkalainen yhtye Deadeye Dick lauloi "New Age Girl" -kappaleessaan hippityttö Mary Moonista: "She don't eat meat but she sure like the bone!" Valitettavasti totuus on hieman toisenlainen, ja näille Butleria, Dworkinia ja muita propagandisteja tankanneille heteroseksuaalinen kanssakäyminen näyttäytyy automaattisesti valtataisteluna, ja Lord Boredom luonnontieteilijänä on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että pahat amerikkalaiset kapitalistifyysikot rakensivat atomipommin ja surmasivat ihmisiä. Ei siis tule kysymykseenkään tuo vaihtoehto.
"Tuolla taktiikalla saisi vain punavihreitä feministitiedostajattaria, joista ei kyllä kellekään normaalille miehelle mitään iloa ole. "
Omat naisystäväni ovat olleet juuri noita "punavihreitä feministitiedostajattaria" ja he ovat olleet aivan ihania ihmisiä ja loistavia kumppaneita. Heteroseksikin on ollut monipuolista, ihanaa ja ongelmatonta. Ikinä en ole joutunut miessukupuolen rikoksista vastuuseen.Mutta minä olenkin punavihreä hörhö : )
Feministitytön kanssa ei ole mitään ongelmia, jos kohtelee tätä ensisijaisesti ihmisenä eikä naisena. Sukupuolta tarvitaan lähinnä seksissä.
Pitkä päivä takana, joten vastaan nyt vain tähän lyhyesti.
En ota kyseistä sulkaa hattuuni, koska se olisi valehtelua ja sumutusta. Valitettavasti en koe olevani vihervasemmistolainen - oikeastaan en koe mitään poliittista suuntautumista omakseni, joskaan en hirveän aktiivisesti ole sitä yrittänyt selvittääkään - sillä minusta pelkkä autottomuus ja leväperäinen roskien lajittelu ei tee aatemaailmaltaan vihreää, etenkään kun motivaationa ei esimerkiksi autottomuudelle ole mikään ideologinen palo, vaan lähinnä aiemmasta vähävaraisuudesta ja järkisyistä - YTV-alueella asuva perheetön ihminen ei tarvitse autoa - johtuva passiivinen valinta.
Toisekseen luonnontieteilijänä olen taipuvainen ajattelemaan tavalla, joka saattaa etoa punavihervasemmistolaisia tyttöjä. Enhän esimerkiksi ole suuna päänä tuomitsemassa markkina-arvoteorian käyttöä ihmissuhdeasioiden käsittelyä joukkojen tapauksessa (huomautan, että yksittäistapauksissa ko. teoriaa voidaan käyttää vain näissä itseironisissa purkauksissa, joita on täällä viime aikoina nähty useasti).
tai pukeutumaan seksikkäästi miestä miellyttääkseen? Itse haluan perinteisen naisen, joka näyttää naiselta ja joka käyttäytyy ja toimii kuin nainen.
Rumat feministiset pillunpihtaajat eivät voisi vähemmän kiinnostaa
Itse olen 19-vuotiaasta asti hengaillut vihertävissä humanistipiireissä, ja niissä kyllä autottomuus on valttia. Autoilevaa kaupunkilaista katsotaan kyllä vähän kieroon. Vihertävät humanistinaiset arvostavat terveitä elämäntapoja (tupakoimattomuus) ja eettistä elämänasennetta. Penkkiurheilukaan ei ole korkeassa kurssissa näissä piireissä.
Suurin osa oman viiteryhmäni naisista on jonkin sortin feministejä, joten he eivät arvosta maskuliinista uhoamista. Äijäily ei siis meillä päin pure.
Olet oikeassa siinä, että vihervasemmistolaisena miehenä (olen aika introvertti ja ulkoisesti vaatimattoman näköinen), minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia tyttöystävän löytymisessä.
Miksi ole suuntautunut ideologisesti piireihin, joissa ihmisen ulkoisia ominaisuuksia arvostetaan enemmän kuin sisäisiä. Kuvitteletko, ettei oikeistolainen yhteiskunnan läpikapitalisoitumista edistävä ideologia penetroituisi jotenkin myös ihmissuhteisiin. Oikeistoliberalismin iljettävin piirre, on muuttaa kaikki ihmisten keskinäinen kanssa käyminen markkinavaihdoksi.
Kaikkialle leviävän markkina-ajattelun psygologiset vaikutukset ovatkin paljon pahempia kuin mitkään muut tuhot, mitä kyseinen ideologia saa aikaan.
Markkinavaihtoon kuuluu vertailu, kilpailutus ja mittaaminen. Yksilöiden ainutkertaisuutta ei sisäisen kuluttajuuden omaksunut parisuhdeshoppailija tunnusta, suhtautuu potentiaalisiin kumppaniehdokkaisiin kuin kaupan hyllyllä oleviin tuotteisiin.
Ihmissuhteiden markkina-arvoteoria kaikessa ihmisarvoa alentavassa kuvottavuudessaan on tämän ideologian heijastuma. Markkina-arvo teoria varmaan onnistuu kuvaamaan hyvin sisäisen shoppaililjan mielenmaisemaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät ole omaksuneet markkinalogiikkaa ihmissuhteiden perustaksi.
http://www.youtube.com/watch?v=U0IOaef83VQ
Oingo Boingon lyriikka osuu tässäkin täydellisesti maaliinsa kritisoidessaan akateemista "keskiluokkaista sosialismia". Muutenkin yhtyeen vuoden 1982 debyyttialbumi Only A Lad on kaikille haistattelevassa asenteessaan suuri suosikkini. "Capitalism"-kappaleen sanoma on konservatiivinen (luulisin; tosin yhtyeen postmoderni asenne pakottaa suhtautumaan kaikkeen ironiaepäilyksellä), mutta musiikilliset vaikutteet ovat enemmän new wave -punkissa, joten on varmaa, ettei faneja tavoitella sen enempää pukuoikeistosta kuin hamppuvasemmistostakaan. Tosin suuri idolini Patrick Bateman, joka noista ryhmistä ensimmäiseen kuuluu, olisi todennäköisesti mielellään heilutellut moottorisahaansa tuon Boingo-biisin tahtiin...
Muita helmiä kyseiseltä levyltä ovat mm. nimikappale "Only A Lad", jossa ironisoidaan taipumusta vierittää kaikki yksilötason ongelmat yhteiskunnan syyksi: "It's not his fault that he can't behave/ Society made him go astray." ATM-ongelman ytimessä taas ollaan kappaleessa "On The Outside". Levyn upein ja henkilökohtaisesti minua lähimmäksi liippaava kappale on silti "Little Girls"; mitäpä sitä turhaan tässä esittelemään tai kehumaan - katsokaa video ja nauttikaa: http://www.youtube.com/watch?v=jItz-uNjoZA
Jos tiivistetään mitä nainen haluaa mieheltä sekä ulkoisesti että sisäisesti, se voidaan muotoilla vaikkapa näin: Miehellä tulisi olla Rocco Siffredin ulkoiset avut yhdistettynä Stephen Hawkingin aivoihin.
Minua sen sijaan on siunattu Roccon aivoilla Stephenin kropassa, joten se siitä sitten. (Tätä vitsiä voisi jatkaa vaikkapa kuvaamalla puhesyntetisaattoria, joka monotonisella äänellään hokee koko ajan "nasty, nasty", mutta ehkä se ei kannattaisi - juttu ei ensinnäkään ole kovin hyvä ja lisäksi se avautuisi vain kyseisen italialaisen elokuvatähden tuotantoa hyvin tunteville.)
ei kai hyvin toimiva neocortex ole naisten mieleen. Eihän tiedemiehet tai hyvin älykkäät miehet ole mitenkään naisten mieleen. Yksittäisenä ominaisuutena ne eivät tunnu kiinnostavan samalla tavoin kuin yksittäinen ominaisuus itsevarmuus. Enemmänkin naiset tuntuvat ottavan semmoisen perusnokkelamiehen jota dominoivat alemmat aivokerrokset.
Muhun on ihastunut tollanen ujo ja introvertti ja mä ahdistun hänen seurassaan, koska mun pitää, pitää ja pitää aina vääntää hänen kanssaan jutun juurta. Hän ei oma-aloitteisesti juttele oikeastaan yhtään mitään. On vain. Se on raskasta. Toisekseen olen aina huolissaan siitä, että viihtyykö hän, hänestä ei ota selvää, että onko hirveän tylsää vai ei. Paitsi yhtäkkiä hän saatta lähteä, jos ei viihdy. Sen vuoksi koko ajan tuntuu, että minun pitäisi viihdyttää häntä, ettei hän lähde ja joudun koko ajan olemaan varpaillaan, että onko tämä nyt sopiva puheenaihe kun toinen ei paljon mitään kommentoi mihinkään.
Sen lisäksi olen alkanut epäillä, että tapahtuuko hänen elämässään yhtään mitään. Hän ei ikinä puhu mistään tekemisistään tai kuulumisistaan oma-aloitteisesti, enkä viitsi mitään kuulusteluakaan pitää. Miten siinä yksinkertaisesti keneenkään tutustuu millään tavoin. Tästä suhteesta ei tule mitään. En minä jaksa. En sorsi ujoa ihmistä sinänsä, mutta sen myönnän, että ainakin puheliaammalle ihmiselle ujon seura voi olla tosi raskasta ja kun ujo lähtee tulee sellainen olo, että voi huokaista, että onneksi jaksoin.
Ei se jonkinlainen oma-aloitteisuus tai hymyily paljon maksaisi, mutta kun ei, niin ei..
siihen malliin, että tekisi melkeen mieli kysyä "J*****a oletko se sinä?".
Itsellä kun vastaava tilanne ja tuohan saattoi olla kuin lähes suoraan sen naisen suusta.
Mutta ei sille mitään voi. Olen ehkä ujo ja introvertti luonteeltani, mutten minä enää niin pahasti kun ihmisiin tutustuu. Mutta erityisen ongelmalliseksi sen tekee tuo ihastuminen. Ihastuksen läheisyydessä vaan useimmiten yksinkertaisesti pää tyhjenee. Tämä tekee ihastuksen kohteeseen tutustumisen aika lailla vaikeaksi kun sitä on aina sellanen tönkkö paska. Ja sitä aina kiroaa jälkeenpäin. Kaveri-ihmisten kanssa sitä osaa olla suunnilleen kuin muutkin ihmiset.
Jos oikein pinnistän, saatan hermostuksissani pystyäkin hölisemään niitä näitä ihastuksen kanssa mutta se tuntuu aina viimeistään seuraavana päivänä ottavan veronsa takaisin ja olen entistäkin hiljaisempi tämän seurassa.
Toisaalta katsoisin että viime aikoina on tapahtunut edistystä, mutta vaikuttaa kuin nainen olisi jo heittämässä pyyhettä kehään. Kun puhuimme äskettäin puhelimessa, oli mulla kokoajan naisesta sellainen vaivautunut vaikutelma, tyyliin "mitä tuokin nyt mulle soittelee".
No, aina ei voi voittaa. Ei edes joskus.
Hmm... jos mies sattuisi olemaan komea, olisi kuvailemasi tuppisuisuus kerrassaan kiihottavaa ja kiehtovaa salaperäisyyttä ja omien mystisten teidensä kulkemista.
Jos mies taas on tavis tai jopa ruma ja ujo niin... sanotaanko ettei hyvä heilu, ei heilu oikeastaan yhtään mikään.
Itselleni on ulkonäköä suotu jonkin verran, en sano olevani mikään mallin näköinen mutta tavallista miehekkäämmän näköinen kuitenkin. Kumman helposti naiset haluavat olla kanssani tekemisissä, vaikken olekaan hirveän sosiaalinen. Puhelias olen kyllä aina kun ihmisten kanssa juttelen, mutten ole ollenkaan dominoiva tai itsevarma. Lisäksi elämäni on melkoisen harmaata ja tylsää ja kun ei tee tai harrasta mitään, ei ole myöskään mitään kerrottavaa omasta elämästä. Lisäksi huumorintajuni tuntuu olevan aikalailla toisenlainen kuin niillä jotka ovat laumasieluja ja baari-ihmisiä; huumorintajuni lähtee eri jutuista kuin "Pikku-Kalle-vitseistä". Tiedän että tämän huumorin ihmisiä on muitakin mutta heitä ei baareista löydy.
Lisäksi sosiaalisiin puutteisiin yksi iso miinus: minulle on todella vaikeaa katsoa ketään ihmistä pitkiä aikoja silmiin, jos edes hetkeäkään. En tiedä, se vain ahdistaa helvetisti. Silloin kun nainen katsoo muualle, voin katsoakin hänen silmiÄÄN, mutten häntä silMIIN.
Lisäksi olen oman tieni kulkija monessakin asiassa, myös naisiin tutustumisessa. En ole perinteinen herrasmies, en tarjoile naisille drinkkejä, en jakele imeliä kehuja joka toiselle naiselle, en juokse naisten perässä, en mielistele naisia jne... Lisäksi tykkään hieman koetella naisten luonnetta, ovatko he herkkähipiäisiä prinsessoja vai ovatko he luonteeltaan enemmän minun kaltaisiani, eli suorasukaisia mutta rehellisiä ja hyväntahtoisia ihmisiä. Kokolailla voisi sanoa että olen varmasti aika vaikea tapaus monen naisen mielestä, vaikken ilkeä tai kusipää olekaan, vaan ainoastaan vähän omalaatuinen.
Olen varma että jos olisin tavismies nykyisenlaisella persoonallani, naiset eivät juurikaan olisi kiinnostuneita tai kiinnostuksen herättäminen olisi varmasti isohkon työn takana. Itseasiassa välillä tuntuu, ettei naiset kiinnostu omaperäisestä luonteestani vaan pelkästään ulkonäöstäni. Tuntuu, että ulkonäköni ansiosta naiset antavat omalaatuisuuteni anteeksi, olen siis vahvasti siinä uskossa että luonteeni on minussa miinus, mutta ulkonäköni kompensoi sen. Ts. jos olisin tavismies, elämäni olisi paljon vaikeampaa.
ne naiset jaksaa sitä hyvännäköistäkään tuppisuuta katsella?
Muhun tuntuu työpaikan nuoret naikkoset kiinnittävän huomiota ja pari muijaa näytti ottavan tavoitteeksi saada mut jotenkin sosialisoitumaan. Olen vaan ihmetellyt, että minkä takia, onhan siellä muutama muukin tuppisuumies. Kai minä sitten miellytän jollain tapaa silmää?
Kyllähän se juttu useimmiten nykyään paremmin luistaakin, mutta edelleen iskee niitä "kuoreenvetäytymis"päiviä, ilmeisesti naisten suhteen itsetunto vaan yhtäkkiä iskee niin pohjamutiin ettei yksinkertaisesti pysty olla naisten lähellä.
Tuohan oli kuin itseni kirjoittamaa.
Tosiaan tuntuu myös, että saa ajoittaisen paskamaisen käyttäytymiseni ja syrjäänvetäytymiseni naisia kohtaan anteeksi jostain syystä, johtuuko se sitten ulkonäöstäni vai yleisestä kiltteydestäni.
Tuntuu, että jos kuka tahansa muu mies käyttäytyisi näin, niin naiset haistattaisivat sille paskan eivätkä vilkaisisikaan enää.
Mutta veikkaanpa, ettei ne naiset mua kovin vakavalla silmällä kuitenkaan katso, kun tietävät jo tämän hankalan luonteeni. Kunhan nyt vaan olen joku söpö ja ujo ja ongelmainen kundi jota voi sääliä.
Minulla on tarpeeksi rahaa ja auto ihan omasta takaa.
Inhoan tupakoivia miehiä ja vielä enemmän niitä, jotka juovat liikaa ja liian usein.
Urheiluhullut, jotka vielä itse yleensä ovat kaikkea muuta kuin urheilullisia, ovat ärsyttäviä.
Sinulta, Dear Lord, ei puutu mitään...
toimeksi, jommankumman tai molempien, ihan sama.
Eivätköhän ne ulkoiset vaatimukset ole aika lailla naiskohtaisia. Kysymyksenhän voi kääntää niinkin päin, että miksi haluaisit naisen, jonka kriteerit ovat mainitsemasi?
Tosin jos haluat tehdä autolla vaikutuksen tyttöihin, niin se kannattaa tehdä pian. Hienoista autoista viehättyvät enimmäkseen teinitytöt. (Eikä mikään ole niin naurettavaa kuin 5-kymppinen käppänä avoautollaan kruisailemassa pillurallia :-D Valitettavasti niitäkin näkee.)
urheiluauton ratissa.
nuoria poikia joo oon samaa mieltä. Aika naurettava näky. Mut niitä aika harvon näkee. Vanhat äijät sillä peniksenjatkeella eniten kurvailee. Nuori mies tai nainen samanlaisen ratissa vastakkaista sukupuolta iskemässä niin varmaan toimiskin.