Olemme avopuolisoni kanssa käyneet keskusteluja lasten hankinnasta, tai itseasiassa hankimattomuudesta. Kumpikaan meistä ei nyt halua lapsia ainakaan 10v (molemmat olemme 22v), tai edes ollenkaan. Minut on kumminkin kasvatettu niin typerältä kuin se kuulostaa siihen, että lapsia pitäisi hommata ja suhtkoht nuorena, n. 25 vuotiaana. En voisi ikinä kuvitella itselläni lapsia siinä iässä, olemme molemmat vielä opiskelijoita, ja teemme satunnaisesti töitä.
Olen yrttäny perustella itselleni miksi en hankkisi lapsia, ja hyvin paljon syitä löytyy, en siis välttämättä edes haluaisi niitä, mutta joku ääni takaraivossa huutaa "kyllähän jälkeläisiä pitää olla". Luulen vakavasti että olisimme onnellisempia ilman lapsia
Olen yrttäny perustella itselleni miksi en hankkisi lapsia, ja hyvin paljon syitä löytyy, en siis välttämättä edes haluaisi niitä, mutta joku ääni takaraivossa huutaa "kyllähän jälkeläisiä pitää olla". Luulen vakavasti että olisimme onnellisempia ilman lapsia
Vastaukset 2
Vanhimmat
teillä on aika vähän vielä, älä ota vielä stressiä tuosta asiasta... Kato sitten opiskelujen jälkeen miltä silloin tuntuu, mieli voi muuttua edestakaisin vielä monta kertaa ennenkuin olet edes lähellä kolmeakymmentä. Miksi miehesi ei halua lapsia? (naisen vapaaehtoisen lapsettomuuden kyllä ymmärtää, mehän ne lapset viime kädessä hoidamme) Oletteko olleet kauan yhdessä?
Ei niitä lapsia kannata hankkia vain siksi että "pitäisi", vaan ihan muista syistä. Ei lapsia tehdä isovanhempien iloksi, vain siksi että itse haluaa jäkikasvua. Miksi "pilata" hyvä suhde jollain sellaisella, mitä kumpikaan ei oikeasti halua? Se ei ole sen arvoista.
Maailma muuttuu ja ihmiset siinä mukana. Nykyisin ilman koulutusta ei saa hyviä töitä, eikä opiskelijalla ole oikein varaa hankkia perhettä (ellei ole rikasta puolisoa tai ole valmis elämään kituuttamalla). Ajattele, että olisit vasta 8 vuoden kuluttua "keski-ikäinen" ensisynnyttäjä ja tuohon mennessä todennäköisesti ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut vielä nykyisestä.