-mies ei halua kuin yhden lapsen(meillä jo on siis 1) ja minä haluan..
-mies ei halua naimisiin, minä haluan
-mies juo kerran-kolme viikossa, minä juon n. 3 kertaa vuodessa
-mieheni mielestä en osallistu perheen (raha-)asioihin tarpeeksi, vaikka käyn töissä, jokainen euro mikä tulee, menee joko yhteisiin laskuihin ja ruokaamme jonka lisäksi vielä hoidan kaiken kotitöistä alkaen..
-mies on 3-6 vkoa töissä ja 4vkoa lomalla jonka aikana hänen ei mielestään kuuluisi olla "lapstenhoitaja" vaaan hänen kuuluisi saada olla rauhassa ja rentoutua ja mennä kuten haluaa, ja olla vain silloin tällöin kun hänelle sopii poikamme kanssa..minä taas en haluaisi viedä lasta päivähoitoon turhaan kun isä kerta on kotona koska lapsi on erossa monta viikkoa isästään ja kyllähän se minullekkin on helpompaa...vien toki silloin tällöin häntä miehen loman aikana hoitoon että saa olla kavereiden kanssa eikä vieraannu paikasta(jää tosin aina erittäin mielellään hoitoon)
-eilen hän suuttui kun hän ei pääsekkään tänään jo päivällä juomaan kaverinsa kanssa koska minulla on klo 20 asti töitä...ero pyörinyt mielessä jo reilun 1/2v mutta kun en uskalla..pärjään loistavasti pojan kanssa kahden, siitä ei ole kyse, vaan kyse on minuysta itsestäni, en haluaisi olla yksin..ja tahdon sen lapsenkin;)..kyllä minä miehestäni välitän mutta on paljon ysitä miksi minä olen miettinyt olisiko yksin parempi olla..
mitä mieltä muut ihmiset on?
-mies ei halua naimisiin, minä haluan
-mies juo kerran-kolme viikossa, minä juon n. 3 kertaa vuodessa
-mieheni mielestä en osallistu perheen (raha-)asioihin tarpeeksi, vaikka käyn töissä, jokainen euro mikä tulee, menee joko yhteisiin laskuihin ja ruokaamme jonka lisäksi vielä hoidan kaiken kotitöistä alkaen..
-mies on 3-6 vkoa töissä ja 4vkoa lomalla jonka aikana hänen ei mielestään kuuluisi olla "lapstenhoitaja" vaaan hänen kuuluisi saada olla rauhassa ja rentoutua ja mennä kuten haluaa, ja olla vain silloin tällöin kun hänelle sopii poikamme kanssa..minä taas en haluaisi viedä lasta päivähoitoon turhaan kun isä kerta on kotona koska lapsi on erossa monta viikkoa isästään ja kyllähän se minullekkin on helpompaa...vien toki silloin tällöin häntä miehen loman aikana hoitoon että saa olla kavereiden kanssa eikä vieraannu paikasta(jää tosin aina erittäin mielellään hoitoon)
-eilen hän suuttui kun hän ei pääsekkään tänään jo päivällä juomaan kaverinsa kanssa koska minulla on klo 20 asti töitä...ero pyörinyt mielessä jo reilun 1/2v mutta kun en uskalla..pärjään loistavasti pojan kanssa kahden, siitä ei ole kyse, vaan kyse on minuysta itsestäni, en haluaisi olla yksin..ja tahdon sen lapsenkin;)..kyllä minä miehestäni välitän mutta on paljon ysitä miksi minä olen miettinyt olisiko yksin parempi olla..
mitä mieltä muut ihmiset on?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...kuulostaa siltä, että miehesi ei edes halua perhettä/perhe-elämää. Sinuna laittaisin nyt miehen selän seinää vasten ja kysyisin suoraan, että kiinnostaako yhteiselo vai haluaako mieluummin mennä sinkkuna?
Jos kuitenkin haluaa sinun ja lapsen kanssa jatkaa niin ehtona se, että menon on muututtava ja HETI!!!!! Tai muuten pakkaa tavarat!!!
Hei,
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että miehesi pitää muuttaa käyttäytymistään ja oppia arvostamaan sinua ja lastanne. Kuulostaa, että hänellä on jäänyt jokin nuoruus-tai menovaihe kokematta tai päälle?? Minkälainen hän oli ennen lapsenne syntymää? Sinuna en löisi vielä kirvestä kaivoon, vaan antaisin miehelle tilaisuuden parantaa tapansa. Sinuna en myöskään kiirehtisi tässä vaiheessa toisen lapsen kanssa. Jos päädytkin jossain vaiheessa eroon, niin olisihan se aika raskasta jäädä yksin kahden lapsen kanssa? Juttele ja kerro avoimesti miehellesi tunteistasi ja tarpeistasi. Jos hän on fiksu, hän ymmärtää ja opettelee ottamaan teidät paremmin huomioon. Jos hän on mäntti, hän ei muuta tapojaan ja pahimmassa tapauksessa menettää sekä sinut että lapsenne. Toivon sinulle tsemppiä päätöksessäsi olipa se kumpi tahansa!
Äkkiseltään miehesi elää kuten tahtoo ja haluaa ja sinä teet myönnytykset kuten lapsikin. Miehen isän rooli ihan hukassa jos ei lapsen kanssa halua olla. Toki ystävien tapaaminenkin on tärkeää, mutta ei vain se.
Enpä yleensä rohkaise puoleen tai toiseen, mutta mitäs jos tylläisti itsestäsi sen verran, että hankkisit itsellesi tilaisuuden onneen? Ensin on haikeaa luopua vanhasta suhteesta ja sen tuomista hyvistä asioista, mutta sen jälkeen on mahdollisuus kaikkeen, mitä tahdot. Kompromissejä on varmaan hankala tehdäkoska noin tylysti nyt toimitte, mutta kun sitä olet yrittänyt niin enempää et voi kuin soputua ja ataa periksi tai lähteä. Huomaa varmaan, että en usko että ne kompromissit onnistuu?
Tähän tilanteeseen sopii; mies noukkii rusinat pullasta!
keskusteluja, kokeilua, pettymystä ja lopuksi lähdin.
minulla on elettävänä vain tämä yksi elämä, enkä suostunut tai tule koskaan suostumaan elämään sitä toisen kautta.tai toisen osapuolen vaatimusten ja uhkailujen alla.
joustin joka asiassa monta vuotta, katsoin sitten elämääni "ulkopuolelta" käsin ja tajusin, että oman elämäni kuuluu vain minulle, eikä "huiskentelevalle" miehelleni. lasten takia ollaan toki yhteydessä, lasten ja isän suhde on parantunut.
voimia sinulle tehdä oikea päätös!
eroamaan saman tien jos mieheni ei haluaisi lisää lapsia, -naimisiin meno kannattaa juridisista syistä, jos ei muuten, -aika hassua että miehesi motkottaa rahasta kun itse kittaa sitä kurkusta alas, -eikös se ole aivan sama mitä kukin tienaa kun yhdessä ollaan tosissaan? -miehesi on selvästi tottunut jo äidin luona siihen, että nainen hoitaa kodin ja lapset, lähetä tuommonen ukko takasin äitinsä helmoihin!!!