En ole lukenut tältä palstalta yhtään ainoaa kakkosen kirjoitusta, jossa todettaisiin pettäjän palanneen puolisonsa luo ja jatkaneen liittoaan rakkaudesta. Rakkaus on tietysti vaikea käsite ja merkitsee eri ihmisille eri asioita. Joillekin se on enemmän intohimoa ja toisille vasta ajan myötä syntyvä tunne, johon sekoittuu kiintymystä, arjen kestokykyä jne. Aika usein saa lukea, että pettäjä jatkaa "kulissiliitossa" vaimonsa kanssa lasten takia, omaisuuden takia jne. Kertaakaan en ole lukenut kakkosen toteavan, että pettäjä totesi suhteensa vaimoonsa tärkeämmäksi kuin sivusuhteensa.
En pidä kakkosia panoreikänä enkä väitä, että suhde kakkoseen olisi pelkkää seksiä. Silti mietityttää, miksi kakkosen on niin vaikea ajatella, että pettämisestä huolimatta pettäjällä on ihan aitoja tunteita myös puolisoaan kohtaan. Joskus ne tunteet saattavat jopa selkiytyä pettämiskriisin käsittelyssä. Yksi tuttavapariskuntani eli mielestäni ihan normaalia, aika tasaista suhdetta. Mies tapasi työn merkeissä sinkkunaisen ja heillä alkoi noin puolen vuoden suhde, mikä sittemmin paljastui vaimolle. Miehellä oli varmasti jotain tunteita salarakasta kohtaan (ei kai hän muuten olisi tapaillut samaa naista), mutta toisaalta hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta jättää myöskään vaimoaan. Vasta valintatilanteessa hän joutui punnitsemaan, mikä on tärkeää ja vielä tärkeämpää. Varmasti lapset olivat osatekijä jäämisessä, mutta tämän pariskunnan lapset ovat jo lukio- ja yläasteiässä, joten jokainen tajuaa, että yhteydenpito heihin olisi ollut täysin mahdollista eronkin jälkeen. Pariskunnalla on iso yhteinen asunto, joten kumpikaan olisi joutunut puille paljaille erosta huolimatta. Molemmilla on myös kohtalaiset tulot, joten mahdollinen lisälaina tuskin olisi merkinnyt katastrofia kummallekaan.
Miksi on itsestään selvää, että kakkossuhde on rakkautta ja vakisuhde arkea ilman tunnetta? Onko niin vaikea myöntää, että ei merkinnytkään toiselle sitä, mitä toinen itselle merkitsi?
En pidä kakkosia panoreikänä enkä väitä, että suhde kakkoseen olisi pelkkää seksiä. Silti mietityttää, miksi kakkosen on niin vaikea ajatella, että pettämisestä huolimatta pettäjällä on ihan aitoja tunteita myös puolisoaan kohtaan. Joskus ne tunteet saattavat jopa selkiytyä pettämiskriisin käsittelyssä. Yksi tuttavapariskuntani eli mielestäni ihan normaalia, aika tasaista suhdetta. Mies tapasi työn merkeissä sinkkunaisen ja heillä alkoi noin puolen vuoden suhde, mikä sittemmin paljastui vaimolle. Miehellä oli varmasti jotain tunteita salarakasta kohtaan (ei kai hän muuten olisi tapaillut samaa naista), mutta toisaalta hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta jättää myöskään vaimoaan. Vasta valintatilanteessa hän joutui punnitsemaan, mikä on tärkeää ja vielä tärkeämpää. Varmasti lapset olivat osatekijä jäämisessä, mutta tämän pariskunnan lapset ovat jo lukio- ja yläasteiässä, joten jokainen tajuaa, että yhteydenpito heihin olisi ollut täysin mahdollista eronkin jälkeen. Pariskunnalla on iso yhteinen asunto, joten kumpikaan olisi joutunut puille paljaille erosta huolimatta. Molemmilla on myös kohtalaiset tulot, joten mahdollinen lisälaina tuskin olisi merkinnyt katastrofia kummallekaan.
Miksi on itsestään selvää, että kakkossuhde on rakkautta ja vakisuhde arkea ilman tunnetta? Onko niin vaikea myöntää, että ei merkinnytkään toiselle sitä, mitä toinen itselle merkitsi?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä. Toisaalta siksi, että olen itsekin pettäjä, mutta olen myös se kakkonen. Olen monesti ihmetellyt, kuinka ihmisille on itsestään selvää, että yrittäisin saada sen toisen miehen itselleni tai olisin jättämässä omaani, kun kerron sivusuhteestani, joka on siis kestänyt jo viitisen vuotta. Yleinen mielipide on se, ettei voi olla yhdessä asumatta yhdessä, että silloin on pakko lyödä hynttyyt yhteen kun rakastuu.
Minä ja tämä salarakkaani olemme lukemattomat kerrat keskustelleet myös omista parisuhteistamme. Molemmat rakastamme elämänkumppaneitamme ja olemme onnellisia omissa parisuhteissamme. Molemmilla meillä on myös muita syitä, ettemme eroa elämänkumppaneistamme. Ja koska olemme oppineet rakastamaan tosisiamme näin, niin kaikki on hyvin.
Vaan aivan yhtä usein täällä on kirjoituksia, kun vaimot kirjoittavat, että kakkonen on vaan jokin pano. Voihan jollekin miehelle ollakin, mutta en usko, että kukaan ihminen on niin tunteeton hirviö (en ainakaan omaksi elämänkumppanikseni haluaisi), että pystyy rakastelemaan täysin tunteitta kuukausista, vuosista toiseen saman tutun ihmisen kanssa. Kyllä siinä tunteet tulee aivan väkisin kuvaan mukaan.
Mielestäni hyvinkin moni ihminen voi rakastaa useampia vastakaisen sukupuolen edustajia. Eikä aina tarvitse olla rakkautta ihmisten välillä kun suhde voi olla hyvinkin lämmin, hellä ja läheinen. Läheinen ihmissuhde on aina tärkeä ihmiselle.
Sallitko myös puolisollesi sivusuhteen? Puhut täyttä paskaa, kun väität rakastavasi elämänkumppaniasi.
Juuri pettämällä ja vielä 5v osoitat kaikkea muuta puolisollesi kuin rakkautta. Osoitat että olet puolisosi SUURI halveksija,ja myös valehtelija ja pelle.
Rakkaus ei omista!
Rakas mieheni on "pettänyt" minua monta kertaa.
Hän ei ole minulle esine, jonka omistan. Rakkaus on niin paljon enemmän kuin toisen omistaminen.
Totean taas kerran, että ihminen joka halveksii ja haukkuu toisia alentaa vain itsensä.
Se on totta että ei omista, mutta se ei myöskään petä. Mieti vähän mitä puhut. Ja mitä tulee siihen että halveksisin ja haukkuisin, niin mieti miten puolustelit pettämistä. Minä en hyväksy pettämistä missään muodossa, kuten taas sinä pidät sen täysin soveliaana. Missä sun moraali on? Vai tiedätkö mitä se sana tarkoittaa?
petätte puolisoitanne, jos kerran, kuten kirjoitat, rakastatte puolisoitanne ja olette onnellisia heidän kanssaan - kuuntele nyt itseäsi, eihän tuossa ole mitään järkeä! Minä olen pettänyt 11/2 vuotta miestäni, minä en rakasta häntä, enkä ole onnellinen hänen kanssaan, en vuosiin. En ikinä pettäisi miestä, jota rakastan. Tuo mitä kirjoitat on itsensä sumutusta. Tuo ei ole mikään osoitus rakkaudesta puolisoa kohtaan, että sivusuhde viisi vuotta. Mun sydämeen ei mahdu ainakaan kuin yksi mies kerrallaan, ja avioero on tässä tulossa sen takia. Puolison sumutus on loppu.
Piti ihan googlettaa sana moraali :D
Muistelin nimittäin, että se perustuu tapoihin ja tottumuksiin. Muistin oikein. Minun tapani elää on erilainen kuin sinun. Me ihmiset olemme kovin erilaisia, ajattelemme samoistakin asioista hyvin erilailla ja hyväksymme eri asioita. Minulla ei ole tarkoitus käännyttää sinua minun tavoilleni. Uskottomuutta on ollut kautta aikojen ja tulee olemaan meidänkin kulttuurissamme. On kulttuureita, joihin se kuuluu osana koko yhteisön moraalia. Kuka meistä ihmisistä on niin täydellinen, että voi sanoa aivan varmasti, että juuri hänen näkemyksensä on ainoa oikea? Minä näen niin, että jos joku vaatii olemaan rakastaan jotakin muuta kuin mitä tämä itse on, niin ei se ole rakkautta, se on omistushalua minun mielestäni. Minusta rakastaessa hyväksyy rakkaalleen onnellisuuden, mitä hän siihen ikinä lainrajoissa tarvitseekaan, jos vain pystyy sen toteuttamaan.
Ehkäpä vilkaiset edellistä kommenttiasi, niin huomaat mitä tarkoitin edellisen vastaukseni viimeisellä kommentilla.
sinä salarakkaan salarakas. Mutta katsotaan vaikka nykyajan lapsia, ne kärsivät erittäin paljon siitä, että isä tai äiti vaihtaa kaveria vain siksi että omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin lasten tarpeet.
Sinulla on se käsitys että pettäminen on ihan normaalia, ja sitä se todellisuudessa ei ole.
Missämissämissä luetun ymmärtäminen? Eihän tuo nimim. salarakkaan salarakas maininnut mitään omista lapsistaan, joten miten hän ikinä voisi olla "vaihtamassa kaveria omien tarpeittensa mukaan"???!
Ja JOS jollakulla pettäjällä olisikin lapsia, niin mitä uskottomuus siihen liittyy? Ei kaikki koe asiakseen sotkea lapsia siihen... Eikö salasuhteen salailulle ole juuri hyvä motiivi se, ettei haluta muuttaa lasten elämää? Että halutaan pitää perhe koossa, vaikka itse olisikin ihmisenä heikko?
Tuomitsetko samoin perustein myös kaikki muistakin syistä eroavat, kun vanhemmathan siinä periaatteessa vaihtavat omien tarpeitensa perusteella kumppania? Mikä merkitys sillä on lopputulokseen lapsen kannalta, onko se uusi kumppani löytynyt ennen vai jälkeen eron? Mietis nyt vähän.
Että sikäli sinun perustelusi siitä, miksi uskottomuus olisi väärin, olivat olkinukkeja.
Puhut täyttä paskaa väittäessäsi, ettei pettäjä voisi rakastaa elämänkumppaniaan. Miten se pettäminen sen rakastamisen sulkee muka pois? Onko uskollisuus synonyymi rakastamiselle? Että jos on uskollinen, niin se riittää, puoliso ei esimerkiksi tarvitse hellyyttä tai yhteistä aikaa - ainoa mitä tarvitaan on uskollisuus? Vain siinä tapauksessa uskottomuus tarkoittaisi sitä, ettei rakkautta ole.
Oletko sinäkin sen klassisen huttukliseen puolustaja, sen "vain yhtä voi rakastaa kerrallaan" -väitteen? Sinun pitäisi ehkä ensin tutustua tarkemmin siihen, mitä rakkaus on. Vasta sitten voit puhua siitä, mitä se ei ole.
Ihminen voi rakastaa montaa ihmistä kerrallaan. Vai oletko sitä mieltä, että jos perheessä lapsia on neljä, niin heidän äitinsä voisi rakastaa niistä vain yhtä? Olettaen tietenkin ettei hän rakastaisi kumppaniaan, ystäviä, muita sukulaisia, lemmikkejä...? Ei ole mitenkään mahdotonta, että pettäjä voisi rakastaa kumppaniaan ja salarakastaan yhtä aikaa.
Selvitän sinulle toisenkin jännittävän seikan. Ihminen voi tehdä asioita, jotka loukkaavat hänen rakastamiaan ihmisiä. Vaikkei välttämättä tarkoittanutkaan mitään loukkaukseksi. Siitä voisi lähteä pohtimaan sitä, että keiden kaikkien tunteista kenenkin pitäisi kantaa vastuuta ja onko loukkaantuneella aina täysi oikeus syyttää toisia omista kielteisistä tuntemuksistaan.
Jokainen joutuu elämänsä aikana valitsemaan sen välillä, että toimiiko toisten toiveiden mukaan vai miettiikö itseään. Aniharva onnistuu joka kerta valitsemaan niin, että se miellyttäisi jokaista. Se ei ole oikeutus pettämiselle, mutta kuka uskollinenkaan voi myöntää olevansa täysin virheetön? Ylpeyskin voi olla pahe.
salarakkaus se on, johon on jo noin yleinen mielipidekin kuultuna??? 5 vuotta kestänyt salasuhde, josta kerrot muille...
Hah hah
En siis todellakaan kerro KENELLEKKÄÄN kuin näin kuten nyt tässä että MINULLA on salasuhde. Voin olla siskosi, naapurisi, tätisi, jopa äitisi. Jos keskustelen jonkun kanssa kasvotusten salarakkaudesta, pettämisestä millä nimellä hyväänsä, niin puhun tietenkin yleisesti "Hentun Liisasta tai Lassesta". Ja näissä keskusteluissa ihmiset ovat sitä mieltä, että jos rakastaa täytyy elää yhdessä. Kukaan muu kuin salarakkaani ei koskaan voisi edes kuvitella minun olevan yli viisi vuotta toisen miehen salarakas.
..eipä voida muuta kun antaa hänen tehdä kuten haluaa. Jotenkin on sellainen vipinä, että tämä nainen halveksii syvästi miestään ja hänen tapanaan on näppäillä ystävien seurassa kylmään sävyyn halventavia näpsyjä miehelleen. Muu porukka onkin sitten hämillään, mutta mies kätkee tunteensa.
Enkä tosin arvosta sen enempää pettäviä miehiäkään. Hävettää tosi paljon kakkosten blogeja lukiessa kuinka lääpällään miehet ovat, mutta miten tunteettomiksi tai penseiksi muuttuvat kun pitäisi päättää oikeasti kumman kanssa olla ja ottaa vastuuta teoistaan.
Miksi kumassa et viihdy vain puolisosi,miehesi kanssa.Ja tuntuuko se todella hyvältä että valehtelet hänelle lähtiessäsi reisuillesi,ja onhan tämä salarakkaasikin niin paatunut että valehtelee tahoillaan.
Muuttakaa ihmeessä kaikki neljä kimppaan.Kerrotte vaan puolisoillenne ensin.Kun kaikkia nyt sitten rakastat ja voit rakastaa.
Minä joka olen keskustellut näistä asioista useita kertoja,niin salarakkaiden kuin pettäjien ja petettyjen kanssa,väitän että kukaan normaali ihminen ei hyväksy moista valehtelua,petturuutta ym.
Ja, itseasiassa olen täysin varma että sinullakaan ei ole "kaikkikotona"ja paha olo on varmasti.
Johan se sanat: salarakas, kakkonen,uskoton,petturi,kaikki nämä nimitykset kertoo mistä on kyse.
Vai miksi maailman sivu on jo käytetty näitä nimityksiä.
Salaa= käydään aina varkaissa.
Olen se ystävätäresi/siskosi/täsisi/äitisi, jonka ihanan onnellista parisuhdetta olette kaikki ihmetelleet ja kadehtineet. Et ikinä uskoisi, jos tietäisit minun oleva toisen miehen salarakaskin tai että mieheni olisi käynyt vieraissa välillä. Olemme se onnellinen pariskunta, joka muistaa halia, helliä ja huomioida aina toisensa toiveet. Kun saa itse paljon, niin on mistä antaa rakkaalleen.
Yllä eri viesteissäni on jo vastaus kaikkeen pohdiskelusi...
todella epämääräisissä piireissä kirjoituksistasi päätellen.
Ja jos kehtaat vielä täällä myöntää olevasi jonkun äiti, niin asiasi eivät ole oikein hyvin.
mene kysymään niiltä pettureiden teni-ikäisiltä lapsilta miltä tuntuu kun oma isä tai äiti pettää.
Mieti kuule sinä sitä asiaa.
Tosiasiahan on että vaikuttaa lapsiin.
Omaltakohdaltani niin että isäni paljastuttua ulkopuolisesta suhteesta, äitini halusi eron.No me lapset emme ole nähneet isäämme sen koomin.Tämä uusi ent.salarakas ei halua olla missään tekemisissä.
isä on yrittänyt joitain kertoja sopia salaa tapaamisia.Kukaan lapsista ei ole suostunut.
Yksi tuntemani mies tapaili lapsiaan salaa tältä ent.salarakkaaltaan jonka kanssa muutti yksiin.
Lapset ovat myös ikävässä välikädessä montakertaa kun tapaavat vanhempiaan.Uuden isän tai äidin luona on joku vieras jota inhoaa juuri sen perheen rikkomisen takia.
Ja myös lapselle saattaa tulla syyllisyys sitä vanhempaa kohtaan joka on joutunut petetyksi,kun menee sitten tämän uuden tapauksen ja esim.isän luo.
Kyllä nämä asiat vaikuttaa lapsiin,sanoi kuka mitä hyvänsä.
Uskottomuus ei varmasti vaikuta lapsiin, jos aikuiset ovat oikeasti aikuisia ja käyttäytyvät sen mukaisesti, eli eivät retostele yksityiselämästään lapsille. Jotkut kertovat kullannupuilleen kaiken koska kuvittelevat totuuden ja rehellisyyden olevan aina hyvästä, jotkut jopa yrittävät katkeruuttaan manipuloida lapsiaan ajattelemaan pahaa kertomalla asioita puolueellisesta näkökulmasta. Joten joihinkin lapsiin uskottomuus vaikuttaa koska sen annetaan vaikuttaa, MUTTA ei toki kaikkiin, sillä jotkut osaavat käsitellä asiansa ja ongelmansa ihan aikuisten kesken.
Uskottomuus on sinun kohdallasi vaikuttanut äitiisi, mutta ei ole varsinaisesti pettämisen syy, että välinne isän kanssa on rikkoutuneet. Äitisi on antanut sen tapahtua, isäsi on antanut sen tapahtua, salarakas ei edistä teidän välienne lähenemistä ja itsekään ette halua tilanteen paranemista. Liian paljon syyttelyä, liian vähän itseensämenemistä.
On myös täyttä itsepetosta ajatella, että joku ulkopuolinen olisi ollut perheenrikkoja, kun se todellinen perheenrikkoja tai useampikin löytyy aina ihan perheen sisältä...
Uskottomuuden syyttäminen lasten pahoinvoinnista on kuin syyttäisi kauppojen olemassaoloa näpistelystä. Vanhemmat ovat aina osanneet kasvattaa ongelmalapsia - oli sitten kuinka uskollinen tai yksiavioinen huoltaja tahansa. Jokainen tietänee sen "hyvän, kristillisen perheen lapsen", joka nyt vain jostain syystä alkaa oireilla. Pahoinvoivien lasten ja nuorten vanhemmat voivat olla seurakunnan työntekijöitä tai liukuhihnaduunareita, hyvin tai huonosti toimeentulevia, erossa tai onnellisia, yksi- tai moniavioisia, mutta käsittääkseni kyky huolehtia jälkikasvusta ei ole mitenkään tekemisissä henkilökohtaisen rakkauselämän kanssa. Vanhemmuus ei ole yhtä kuin vanhemman seksielämä. Korjaa jos olen väärässä.
Epäkypsä aikuinen toki purkaa pahaa oloaan lapsiinsa, mutta uskottomuus ei sitä aiheuta VAAN SE OMA KYKY KÄSITELLÄ ASIOITA.
"miltä tuntuu kun oma isä tai äiti pettää"
No kuka saatana sitä lapsiensa kuullen noita pettämisasioita käy läpi? Eikö nykyajan aikuiset osaa enää salata lapsiltaan asioita, joita lasten on vaikea käsitellä? Valehdellaan, että joulupukki on olemassa, mutta ei pystytä hoitamaan suhdetta kuntoon tai eroamaan siististi?
Syytelkää toki uskottomuutta vaikka maailman tappiin asti kaikista ongelmista, älkääkä vahingossakaan kiinnittäkö huomiota todellisiin ongelmiin.
tapauksia, missävanhemmat käyvät pettämisasioita läpi lasten kuullen, ja vieläpä ihan ns. sivistyneissä perheissä. Kyllä se on niin, että uskottomuus on yksi suuri tekijä lasten moniin pahoinvointiin, ei toki ainoa asia.
Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.Ja en tietenkään tarkoittanut yleistää,kuten ei missään asiassa pidäkään.
Kyllä lapsi kokee pettäjäksi juuri sen salarakkaan,mies tai nainen, joka on "viennyt" isän tai äidin kotoa pois.
Asian ei tosiaankaa ole pakko mennä niin,mutta kyllä se vaan suurimassa osassa menee.
Siltä kakkoselta tai miksi häntä nyt sitten nimittääkään,vaaditaan paljon silloin jos ottaessaan miehen tai naisen,tietää tällä olevan lapsia.
että sinä ja miehesi olette lakanneet rakastamasta toisianne jo kauan sitten? Kaveripohjalla on helppo halia.
Juu, kyllähän se voi olla joskus niinkin mutta pitkissä sivusuhteissa todella harvinaista. Mikä on sitten rakkautta ja mikä tuttua ja turvallista tunnetta! Ja kyllähän moni mies voi olla tavallaan rakastunut kumpaankin naiseen, varsinkin jos sivusuhde jatkuu vuosia, on aivan selvä että tunteet ovat tulleet mukaan, eihän silloin ole kyseessä mikään yhden yön kännipano, vaan jotain ihan muuta. Mies on todella vaikeassa tilanteessa kun käry käy, ja varsinkin moni mies jää liittoonsa koska esim.svioehtoa ei ole tehty, ei halua menettää itse rakentamaansa taloa, ei uskalla sittenkään lähteä tutusta ja turvallisesta liitosta mikä on muuten mennyt suhtkoht ok paitsi se kuuluisa Seksi! Ja se on syy miksi mies useasti lähtee etsimään seuraa mm.netin kautta, eli tarkoitus ei ole rakastua jne mutta yhtäkkiä mies onkin tilanteessa jossa suhde kolahtaakin kunnolla ja mies rakastuu! Sekä henkisesti että fyysisesti! Ja suhdetta jatketaan ja mies elää kaksoiselämää. Mielestäni mies on tosi raukka jos kahta naista pitää ja vehtaa oman vaimonsa selän takana!! Vaikka loppupelissä jäisikin vaimonsa luo, on säälittävää ja luuserimaista paeta ongelmia toisen syliin! Ja väitän että sitä oikeaa,aitoa Rakkautta ja kunnioitusta EI voi olla enää liitossa jos toinen pystyy toisen elämää noin loukkaamaan ja vesittämään pohjan avioliitolta jossa niin tärkeätä olisi luottamus, uskollisuus ja toisen elämän kunnioitus!! Vaikkakin käryn käytyä mies huomaisi mitä on menettämässä jne, silti ei oikeaa aitoa rakkautta mies ole tuntenut jos on toisen petiin vuosia ollut valmis menemään selvittämättä ongelmia kotona vaimonsa kanssa. Enkä usko että mikään liitto voi jatkua pettämisen jälkeen samanlaisena kuin ennen. Väitän että tosi harvat parit pystyvät siihen tai yleensäkään uudelleen rakastumiseen. Tämä on minun mielipide.
mielipide , totuus on kuitenkin että jokainen kunnioittaa omaa puolisoaan AINA ENITEN KOSKA HÄN ON SEN ITSE VALINNUT PUOLISOKSEEN jos näin ei ole ei kukaan ihminen silloin kunnioita itseään ei hyväksy itsessään mitää aina LUULEE HYVÄ OLEVAN MUUALLA KUIN ITSELLÄÄN tässä on totuus.
Mikä sinä olet omia ajatuksiasi totuuksina julistamaan?
hitusen järkeä tai hitusen oivallusta , tyhmät ei ymmärrä edes yksinkertaisuuksia , siksi kakkoset on unelmissaan kun eivät hoksaa mitään muuta kuin kutinan alapäässään.
hölmö sinä olet.
ajatuksella jotta he olisi niitä rakkaita , mutta totuus on toinen aina miehelle kuin naiselle on oma aviopuoliso kaikkein tärkein vaikka kakoset kuinka asian vääntäisi toisin ON KOKEMUSTA OIKEASTA ELÄMÄSTÄ avioliitot on monimuotoisia niihin mahtuu koko elämänkirjo kakkosine ja kolmosineen .
En henkilökohtaisesti usko mihinkään "aina" vaihtoehtoon, mutta varmasti joskus tai usein. Aika moni ihminen on arkajalka ja joskus salasuhde saa tekemään sen toisenkin ratkaisun ja rohkaisee eroon, koska selusta on ikään kuin turvattuna. Mutta uskon myös siihen, että aina ei oman parisuhteen jatkamiseenkaan syynä ole pelkkä henkinen laiskuus. Useinhan pettäjä joutuu pettämisensä jälkeen kotonakin varsinaiseen kiirastuleen ja joutuu todistamaan rakkauttaan puolisoonsa. Kaikki petetyt eivät suinkaan ole rahattomia kotiäitejä vaan omillaan toimeentulevia naisia, joille ero puolison pettämisen jälkeen on realistinen vaihtoehto.
Olen kanssasi samaa mieltä hyvin pitkälle. Usein lähteminen käryn käytyä on se "helpompi" tie. Kakkosen tai kolmosen kanssa voi aloittaa puhtaammalta pöydältä (ainoa mikä ehkä kakkosen mieltä kaihertaa on se, että miksi eroa odotellessa meni niin pitkään ja mieskö halusi eroa -> nämähän pystyy selittämään parhaiten päin helposti).
Mutta se että jäisi liittoonsa, asuisi petetyn kanssa jolla on miljoona kysymystä, masennusta, vihaa, pettymystä...tietäen että on itse ne toiselle aiheuttanut eikä "paremmasta huomisesta" ole mitään takeita, ei takeita siitä että toinen enää ikinä luottaisi ja pitäisi pettäjää jonain muuna kuin pelkurina, siihen jääminen ei todellakaan tarkoita helpointa vaihtoehtoa... ei ole enää mitään tuttua ja turvallista liittoa, johon mukavuudenhalusta voisi jäädä (vaikka varmaan toivoisi että jälkipuinti olisi vain pahaa unta).
Itse siis näkisin niin, että lähteminen kakkosen luokse on se helpoin pakokeino kun taas liittoonsa jääminen se vaikein. Tosin kaikille ei sitä jäämisen mahdollisuuttakaan anneta. Ja sitten itketään katkerana, että eihän tässä näin pitänyt käydä...
tekijä on mieheni mukaan raha,jota hänen rakastajatterellaan on (eli varakas). Se mahdollistaa..., miehen lause jäi kesken. Helppo arvata loput eli raha mahdollistaa matkustelun ja hauskanpidon. Kotityöt ei miestäni ole koskaan kiinnostaneet. Minun pitäisi tehdä hänen mukaan ratkaisu eli vastuu tapahtuneista on minulla. En tee päätöstä.
samaa miestä, mutta olen samanalaisessa tilanteessa, mutta se "varakas" nainen. Olen sanonut miehelle, että lähtee jos haluaa, jos katsoo että liittonsa on ohi, mutta minun kotiini ei muuta. Luulen, että on yhä yleisempää, oli varakkuutta tai ei, että kukaan ei huoli sitä pettäjämiestä vaikka rakas olisikin helmoihinsa tuosta noin vain. Aloittakoon oman elämänsä ja selvitelköön sotkunsa. Sitten kun on balanssissa voi homma toimia, jos rakkaus ei ole kuollut. Kyllä minä kakkosena olen realisti ja niin kannattaa olla vaimonkin. Veikkaisin että teillä kyllä routa porsaan kotiin ajaa, jos vain haluat enää antaa sille mahdollisuuden.
jos ja kun miesystäväni päätää erota, niin ensin kyllä muuttaa omilleen ja saattaa itsekseen eronsa loppuun ja taloudellisen asemansa balanssiin. Seurustella voidaan, niin kuin tähänkin asti, mutta yhteen muuttaminen on jo sitten asia erikseen, mitä katsotaan joskus tulevaisuudessa, jos katsotaan.
Eniten hämmennystä ja väärinkäsityksiä taitaa tulla siitä käsityksestä, että mies on tunne-elämältään hyvin erilainen kuin nainen tai mies kykenee käsittelemään tunteitaan yhtä hyvin kuin naiset.
Miehet eivät ole oppineet kuulostelemaan tunteitaan eikä heitä siihen edes kannusteta. Ne ovat vain sekavaa mössöä joka täytyy yrittää ohittaa ja järkeistää. Kuitenkin miehetkin toimivat ihan samojen syiden mukaan kuin naisetkin. Eli "rakastaa" voi monella tapaa, yhtä intohimoisesti, toista uhrautuvasti, kolmatta kumppanina, neljättä ystävänä ...
Todellakin se että mies tekee syrjähypyn, voi avata hänen silmänsä ja tietoisuutensa. Hömpästä tuleekin yhtäkkiä todellisuutta johon hänen tulee keksiä ratkaisu., mitä, miksi jne. Miehen tärkeysjärjestys voi olla erilainen kuin naisen. Miehelle romantiikka ei välttämättä paina niin paljo akuin meille naisille, eli ei välttämättä "rakkaus" ole painavin, vaan vaikkapa välittäminen, asema, arvostuksen saaminen, turvallisuus. Rakkaus lapsiin voi olla syvempi kuin rakkaus vaimoon.
Kulissiliittoja on olemassa, samoin liittoja joissa ollaan eriydytty toisistaan. Riippuu siis aika syvistä asioista, jatketaanko ja voidaan suhde korjata. Mistä kaikki sai alkunsa? Mitä tapahtui oikeasti? Miksi tämä kaikki tapahtui? Miten jatketaan?
Viimeiseen kysymykseesi "Onko niin vaikea myöntää, että ei merkinnytkään toiselle sitä, mitä toinen itselle merkitsi?" on varmasti ihan kaikkien hankalaa vastata. Sillä todella se on vaikeaa myöntää, se koskee ja paljon. Uskoisin että jopa sinulle se olisi viiltävä paikka. Jokainen hylätty joutuu tämän eteen.
moikka
Olen kokenut sen että monen vuoden avioliiton jälkeen (n 23) tulee sellanen tunne että tässäkö se nyt on. Lapset on isoja ja lähtee kotoo. Melle kävi niin että mies iski 23 v likan (lähes tyttönsä ikäsen siis mun mielestä lapsen no se suhde loppu aikas äkkiä kun likka huomas ettei mies ollukkaan rikas)no me sit erottin. Kaikki selkes aikanaan ja aloitin myös ns uuden elämän ja suhteen (tosi ihana mies mutta jokin puuttui )
Ne uudet suhteet(molemmilla monia kokeiluja) ei ollukkaan niin jänniä ja kivoja kun aateltiin joten jossain vaiheessa huomattiin että me ollaan yhtä (ehkä tiedettiin se kokoaika) Nyt ollaan yhdessä ja todella hyvältä tuntuu ei tarvi kun olla ja tuntuu todella ihanalta.
Mutta toi jos vaan toinen pettää ja toinen alistuu siihen eikä katto muuta mahdollisuutta niin se ei kyllä mun mielestä oikein onnistu. Täytyy kokeilla ja katsastaa onko muuta tarjolla samalla sykkeellä.
Hei!
MInä ole sellainen petetty nainen, jonka mies katuu tekoaan. Kirjoituksesi loi vähän toivoa, vaikkakaan ei yhdessä olo helppoa nyt ole. Vastako pettämisen jälkeen toinen tajuaa minun arvoni?
Niin se vaan tahtoo asia olla. Mun vaimo (nykyään ex) tajusi vasta sitten kun oli pettänyt, että minä olenkin sen elämäni mies, mutta se oli jo myöhäistä katua, jos pitää suhdetta yllä monta kuukautta, niin minä en enää anteeksi antanut, joten kannattaa miettiä ennen kuin pettää että onko se sen arvoista.
ei ajattele kun itseään,en usko pettäjää koskaan enää.