yksinäinen

petetty kirjoitti:

sen aina kuulle että opi virheistä,kuuntele muitaja opi muiden virheistä,mun kodalla mikään niistä asioista pidä paikanssa,aina niin luottavaisena uskon ja luotan ihmisiin ja etenkiin rakkauteen,eihän mua voi pettää ajatteleen kun aina yrittää parhaanssa nyt tuntuu että olen hävittämässä omaa sisintää,mä en enää tunnista iseäni peilistä,miksi aina annaan kaiken anteeksi,miksi luotan kerrasta toiseen,miksi petän itseäni.mut rakkaushan sen tekee.mun tarinaa alkoi 17kesäisenä kun rakastuin häneen,nyt siitä on kahdeksan vuotta ja vieläkin rakastan häntä enkä osaa olla ilman häntä,varsinkin kun intohimon lisäksi on tullut rakkaus,läheisyys ja se tunne että hän olisi se oikea.,tuntuu vaan ettei hän ajattele samoin tai sit ajattele vaan että jokin on tiellä,mä haluaisin kysyä et voiko ihminen muuttua ja muutta oma elämän suuntaa jos se lähtee itsestään ja halusta muuttaa oma elämän suunta.olen joskus kuullut jonkun viisamman sanovaan että pettäjästkin voi tulla kunnon mies ja et kaikki ei ole samanlaisia ja ettei kannattaa yleistä et on myös naisiakin pettureita .mä vain haluaisin olla onnelinen ja et aurinko paistais joskus risukasankin.toivon vain että pikkupojasta kasva mies

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä