Onkohan kukaan muu koskaan suominut itseään samattomuudessa laihdutuksen suhteen? Minäkin olen jo vuosia yrittänyt laihtua, vaan kiloja on vain lisääntynyt. Tekosyitä löytyy aina kiireestä siihen, että päätä särkee. Mikä ihme siinä on, ettei saa edes muutamaa kiloa pois, niistä 30 ylimääräisestä? Joskus tulee mieleen että pitäiskö koko laihdutus unohtaa kokona ja elää vain lihavana, mutta kun haluisi ola hoikka.
Tänään taas aloitin, mutta .....vai juuri siinäkö on vika, että en usko laihtumisen onnistuvan enää monen yrityksen jälkeeen?
Tänään taas aloitin, mutta .....vai juuri siinäkö on vika, että en usko laihtumisen onnistuvan enää monen yrityksen jälkeeen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En usko, että länsimaissa on ainoatakaan vähänkään ylipainoista naista, jolle ongelma ei olisi tuttu. Monet normaalipainoisetkin ovat ikuisella "laihdutuskuurilla", koska nykyinen kauneusihanne on sairaalloisen laiha.
Mieti ihan ensiksi, haluatko oikeasti laihtua oman itsesi vuoksi, vai haluatko vain mahtua ahtaisiin ulkonäkönormeihin. Tästä aiheesta on mielenkiintoinen artikkelikokoelma "Koolla on väliä", Hannele Harjusen ja Katariina Kyrölän toimittama.
Se, että syö liikaa kulutukseensa nähden tai ei saa painoa pudotetuksi, johtuu aina psyykestä, ennen kaikkea tunteista. Moni normaalipainoinen kuvittelee, etteivät lihavat vain tiedä olevansa lihavia tai eivät tiedä, miten ylikiloista päästään ja ryhtyvät iloisina toimeen heti kun joku heitä vähän valistaa.
Kysehän ei tietenkään ollenkaan ole tiedon puutteesta. Ihmisellä voi olla vääristynyt kehonkuva (puoleen tai toiseen), mutta nykyaikana länsimaissa ei ole yhtään lukutaitoista ihmistä, joka ei tietäisi, että ihminen laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Ihminen on kuitenkin mitä suurimmassa määrin tunneolento ja tekee sen vuoksi myös tyhmyyksiä.
Tästä asiasta kannattaa vilkaista alla olevaa linkkiä Kutrin sivuille (laihduttamisen psykologiasta). Samaa asiaa on hiukan laajemmin myös Katri Mannisen, Patrik Borgin ja Eija Holmalan kirjassa "Sinä onnistut! Pysyvän painonpudotuksen alaisuudet". Suosittelen, vaikka tekstin amerikkalaistyyppinen hehkutus hiukan ärsyttääkin, pohjalla on tiukkaa asiaa.
http://www.kutri.net/psyyke.html
Voi muuten olla, että ratkaisun avain onkin ensimmäisen kirjoittamasi kappaleen lopussa: pitäisi unohtaa koko laihdutus ja elää vain lihavana. Itsensä hyväksymisestä on usein alkanut terveempi elämä - enkä nyt tarkoita painoa, vaan yleistä hyvinvointia. VOI myös olla, että paino lähteekin putoamaan, kun sitä lakkaa hysteerisesti vahtimasta.
Jo vuosia sitten seurasin Kutrin juttuja netistä. Hän puhuu ja kirjoittaa asiaa ruokavalioistaan. Pelkkä tieto ei kuitenkan laihduta, valitettavasti.
Hyväksyn kyllä itseni tälläisenä, en mielestäni jää mistään elämässä paitsi näine kiloineni, mutta hoikempana olisin terveempi ja hyväkuntoisempi. Nimenomaan kunnon ja jaksamisen takia ei kannattaisi kantaa kiloja. Kun kilot aiheuttavat fyysistä haittaa, se heijastuu mieleen, ja sitten syöpöttelee ihan vain ajan kuluksi, tai siksi että palkitsee itsensä, kun on tullut kotiin työpäivän jälkeen. Telkasta tulee hyvää ohjelmaa tai ystävätär kutsuu kahville eikä muka viitsi kieltäytyä ottamasta joka sorttia.
Komea mies hymyilee minulle kaupassa ja kas kummaa, sen kunniaksi syön kotimatkalla suklaapatukan, vaikka ehkä ei kannattaisi...
Motiivini on siis hukassa, mutta voiko sen löytää vain omalla päätöksellään? Luonteeltani olen melko
täydellidyyteen pyrkivä asioissa joita aloitan ja tämä on tappanut monta yritystäni.
Nyt aijon edetä omaa tahtiani, pitämällä ruokapäiväkirjaa, käymällä vaa`alla usein ja keskittymällä kaikenkaikkian ulkonäkööni. Myös itsepintainen toisto, kuten joka aamuinen puuron syönti on tehtävä pakosti niin kauan, että sittä tule samanlainen tapa kuin hiusten kapauksesta aamuisin. -15KG jouluun mennessä on tavoite, viikkoja siihen on 18, onko lie taas liian korkeat odotukset? Liian hidas ei motivoi sen olen jo monesti huomannut.
Sinulle voisi olla apua kaiken kaikkiaan rennommasta suhtautumisesta sekä kiloihisi että muuhun tekemiseesi. Oletko tutustunut Patrik Borgin kirjaan Rentoa painonhallintaa?
Samoja ohjeita, mutta vähän suppeammin, on Kunnossa kaiken ikää -hankkeen kalenterissa:
http://www.kki.likes.fi/pages/UserFiles/File/Materiaalit/Tartu tilaisuuteen.pdf
Muista, että terve ja hyväkuntoinen voi olla vähän pulskempanakin ja liikuntaa kannattaa harrastaa, vaikkei laihduttaisikaan. Minä olen liikkunut säännöllisesti viimeiset 15 vuotta, ja väitän, että olen paremmassa kunnossa kuin moni liikkumaton laihempi, vaikka ylipainoa onkin 15 kiloa.
Jos todella haluat laihtua kyllä se onnistuu. Siis jos todella haluat....Mene lääkäriin, niin minäkin. Lopetin itse tuollaisen selittelyn ja tilasin ajan lääkäriltä. Hän kirjoittin laihtumiseni tueksi Reductil laihdutuslääkettä, neuvoi syömään lautasmallin annoksen mukaan( ei ruokaa lisää) ja "määräsi" myös liikkumaan kolmesti viikossa 40 min. niin että hiki tulee. Tämän lääkäri reissun tein tänä kesänä juhannuksen jälkeisenä arkipäivänä ja eilen aamuna punnituksessa minusta on lähtenyt painoa pois näitä lääkärin ohjeita noudattaen 10,5 kg!En ole katunut tippaakaan, olo on jo hoikahtava. Kannoin minäkin melkein kolmeakymmentä liikakiloa. Lääkärin ohjeen mukaan pudotan ihannepainon ylärajaan, eli viellä 15 kg pois! Tsemppiä sinullekkin ja sitten kun todella haluat, kyllä saat itsesi laihtumaan.
No, eipäs liioitella sitä oman tahdon määrää ja laihduttamisen helppoutta. Oleellista tarinassasi on se, että olet käyttänyt keskushermostoon vaikuttavaa voimakasta lääkettä, joka alentaa ruokahalua ja kiihdyttää elimistön energiankulutusta (verenpaineen ja pulssin nousu ja hikoilu hyvin tyypillisiä sivuoireita. Itsekin olen redua käyttänyt hyvin tuloksin, mutta jouduin lopettamaan vaarallisten sivuvaikutusten takia. Redua käyttäneenä voin sanoa, että silloin laihduttaminen, ruokavalion ja -määrien seuraaminen sekä liikunnan lisäys on helppoa, mutta en todellakaan sanoisi, että se on tahdon asia, ilman tuota apua minulle ainakin äärimmäisen vaikeaa.