Nuoruus hukkaan?

Tähän aluksi yksi lainus joka on mun mielestä aika osuva. "Mitä iloa on kokeiluista ja suhteissa, jotka haluaisi unohtaa heti aamulla". Mun mielestä teijä ei pidä murehtia vielä liikaa tulevaa vaan kasvatatte suhdettanne nyt, koittakaa löytää myös uusia asioita jotka yhteisten kokemusten kautta liittää teijät tiukemmin yhteen. Mieti myös sitä ettei pelkkä ammatillinen koulutus tee ihmisestä sen parempaa. Jos sulle tulee kuitenkin eteen tilanne jossa akateeminen mies alkaa kiinnostaa, niin mieti tarkkaan ootko kiinnostunu miehestä vai suloisen ruusuiselta vaikuttavasta tulevaisuudesta.

Suhteita ei pidä jatkaa, mutta jos oikeasti välil miehestäsi, niin pitää vaan uskoa rakkauteen..jota toivottavasti on vielä tässä pintaliito maailmassa olemassa..mutta mikään ei tule ilmaiseksi ja pahinta on luottamuksen puute..

Ethän oo tosissasi?????? Siis että sua haittaisi, jos oot korkeammin koulutettu kuin miehesi? Voi elämän kevät! Itse olen naimisissa ensirakkauteni kanssa, hän on käynyt ammattikoulun, minä ammattikorkeassa, mutta en ole koskaan ajatellut olevani jollain muotoa parempi kuin hän. Koulutus ei ihmisarvoa ratkaise. Merkitystä on vain sillä, millainen olet!

Liian nopeasti sitoutunut? Jos tarkoituksena on sitoutua, onko sillä lopulta kauhean paljon väliä, mihin ajankohtaan sitoutuminen osuu? Itsekin olen yleiseen käytäntöön verraten suhteellisen nopsaan avioitunut.. Lopputulos olisi ollut sama, olisimme sitten seurustelleet kuukausia tai ehkä vuosiakin pitempään ennen sitä.

Siis ihanko tosissasi seurustelet henkilön kanssa, jonka saatat vaihtaa? Tuo on julmaa. Jätä, jos et pidä hänestä tarpeeksi. Toisten tunteilla ei saa leikkiä. Jos olisin poikaystäväsi, jättäisin sinut! Kyllähän niitä mukavia tyyppejä näkee koulussa tai työssä päivittäin, mutta miksi vaihtaisit kultasi johonkin toiseen, jos kerran rakastat häntä. Vai rakastatko? Luottamus on kyllä yksi perusedellytys suhteen onnistumiselle. Molemminpuolinen tieto siitä, ettei kumpikaan petä, jätä, tai edes kuvittele/ haaveile toisista tai toisenlaisesta elämästä. Suurista muutoksista tulee keskustella yhdessä. Mikäli suunnitelmiin kuuluu edes mahdollisuus vaihtaa kumppani toiseen, on joku pahasti vialla.

Olet typerä tai ainakin todella lapsellinen!

Itse olen akateeminen nainen, joka on naimisissa ammattikoulun käyneen miehen kanssa. Yhdessä olemme olleet yli kymmenen vuotta, suhteen alussa olin varmaan samanlainen "tytönhupakko" kuin sinäkin. Tokihan nuorena aloitetussa suhteessa voi käydä niin, että ajatusmaailmat muuttuvat ja ihmiset kasvavat, mutta koulutuksella siinä tuskin on niin suurta merkitystä. Itse muutin lukion toisella luokalla yhteen nykyisen mieheni kanssa monen sadan kilometrin päähän kodistani, hänen saadessaan työpaikan muualta. Päivääkään en kadu. Suhteessa on tehtävä uhrauksia, puolin ja toisin. Eikä tämä akateeminen urakaan ole niin glamouria kuin tuossa iässä vielä voisi kuvitella. Toivottavasti löydät oikean ratkaisun molempien hyväksi!

vaihdat miestä kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin. Poikaystäväsi voi myös jossain vaiheessa osoittautua mustasukkaiseksi sinun liikkuessasi "paremmissa" piireissä.

Jos suhteenne kaatuu koulutuseroihin, ei sillä olisi ollut tulevaisuutta muutenkaan. Eikö tärkeämäpää ole se, millainen mies on luonteeltaan kuin se, millaiset paperit häneltä löytyy? Häpeätkö miehesi koulutustasoa, vai miksi pelkään suhteen loppuvan, jos lähdet akateemiselle uralle?

Ei se akateeminen koulutus takaa ruusuista elämää. Kyllä se onni löytyy ihan muista asioista.

Tulet jättämään poikaystäväsi kuin nallin kalliolle hyvin pian. Lyödäänkö vetoa?

Olen ollut aika vastaavassa tilanteessa. Me päädyimme eroon. Toki siihen oli muitakin syitä kuin tuo koulutuksen eri taso, mutta sen sanon, että jos aiotte yhdessä selvitä, niin helppoa se ei tule olemaan. Vaikka on itse korkeammin koulutettu, ei se tarkoita vain sitä, että jotenkin pitäisi toista huonompana! Todellinen merkitys on sillä, että keskustelun aiheet yms. ovat yleensä tällöin aika erilaiset. Tuon ongelman huomaa vasta pitkän ajan kuluessa.

Vaikka vuosien nuoruuden suhde päättyikin, en silti suostu tuota aikaa katumaan enkä sanomaan, että nuoruus meni hukkaan. Mielestäni nuoruus on juuri sellaista kaikenlaista opettelua, selvittämistä kenen kanssa on hyvä elää elämänsä loppuun asti. Ja ainakin minä opin tuosta suhteestani paljon. Nyt kun seurustelen uuden mieheni kanssa, olen kiitollinen paljosta. Uskon, että olen onnellisempi näin saatika ilman aiempia kokemuksiani.

Joskus suurinta rakkautta on se, että lähtee. Mutta kannattaa miettiä asioita hyvin tarkkaan ja puhua kaikesta, koska yleensä ei ole paluuta kun kerran on päättänyt lähteä. Muista, että olet vielä nuori ja sinulla on vielä paljon edessäsi! Älä vain erehdy luulemaan, että esim. et löydä enää ketään miestä ja jäät yksin! Niin minä jossain vaiheessa "pelkäsin" - nyt tuo vain naurattaa:)!

Mun mieskin on yliopistossa, minä monta koulua lopettanut työtön, nyt tosin työharjoittelussa, ja ei koulutuksella ole ollut mitään merkitystä meidän suhteessamme :) Olen kuitenkin ylpeä miehestäni, mutta häne ei välitä minun koulutuksestani, pääasia että joskus saan ammatn ja pääsen töihin.

Olet hyvin lapsellinen, kasva ensin!

Kyllä olet perkeleen turhamainen akka