EiAnopeissa

Tässä ketjussa on kaksi viestiä jotka osuvat molemmat täysin asian ytimeen. Näin juuri se on, puolison myötä saadaan kasa sukulaisia kaupan päälle ja aina ei suju ilman hankauksia. Itse olen oman anoppini kanssa aivan eri planeetoilta kuten edellinenkin kirjoitti. Joskus varmasti käy niin että tästä suhteesta muodostuukin oikea taistelukenttä ja syy varmaankin on se että jompakumpa osapuoli tunkeutuu toisen alueelle yksinvaltiaan ottein. Itsekkin olen anoppi ja omasta mielestäni meillä on asialliset suhteet, kumpakin hyväksyy toistensa tavat ja hoitaa vain omat asiansa eikä puutu toistensa tekemisiin.

nimittäin sivistyneesti käyttäytyminen. Itsestäni tuntuu juuri siltä kuin menisin pitkin seiniä ja välillä katossakin kun näen anoppini saapuvan.
Aina en onnistu olemaan kovin sivistynyt ja päästelen "sammakoita" suustani, jälkeenpäin sätin itseäni huonosta käyttäytymisestä. Miten onnistuisi siinä että anopin käyttäytyminen ja sanomiset menisi toisesta korvasta sisään ja samantein toisesta ulos?
Onko hyviä neuvoja.

Yritteliäisyyttä on kirjoitti:

nimittäin sivistyneesti käyttäytyminen. Itsestäni tuntuu juuri siltä kuin menisin pitkin seiniä ja välillä katossakin kun näen anoppini saapuvan.
Aina en onnistu olemaan kovin sivistynyt ja päästelen "sammakoita" suustani, jälkeenpäin sätin itseäni huonosta käyttäytymisestä. Miten onnistuisi siinä että anopin käyttäytyminen ja sanomiset menisi toisesta korvasta sisään ja samantein toisesta ulos?
Onko hyviä neuvoja.

Lue lisää

minä käyttäydyin hyvin ja otin vastaan kaiken kuran anopilta vuosia kunnes nyt pinna kärähti mittarilukema tuli täyteen...ei enää anoppia. Otin etäisyyttä en halua nähdä eikä ole velvollisuuttakaan ajatuksen jonka hyväksyin vasta nyt. Annan miéheni hoitaa äitinsä ei kiinnosta minua.

Yritteliäisyyttä on kirjoitti:

nimittäin sivistyneesti käyttäytyminen. Itsestäni tuntuu juuri siltä kuin menisin pitkin seiniä ja välillä katossakin kun näen anoppini saapuvan.
Aina en onnistu olemaan kovin sivistynyt ja päästelen "sammakoita" suustani, jälkeenpäin sätin itseäni huonosta käyttäytymisestä. Miten onnistuisi siinä että anopin käyttäytyminen ja sanomiset menisi toisesta korvasta sisään ja samantein toisesta ulos?
Onko hyviä neuvoja.

Lue lisää

Anoppini ei ole suoranaisesti ilkeä, hieman komentelevaa sorttia vain. Itse taas olen niin reviiritietoinen ja varmaan myös pyrin hallitsemaan omalla reviirilläni, etten kestä, jos joku toinen tulee minun kotiini minua komentamaan ja määräilemään, miten joku asia tehdään. Koskaan kysymättä, sopiiko, jos hän tekisi jotain. En koskaan mene hänen kotiinsa määräilemään, mitä hänen tulee tehdä enkä valitse hänen siivousvälineitään. Mutta ei hän pahaa tarkoita. Hän on yksinkertainen, yksoikoinen ihminen joka ei kykene asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Myös kasvutaustamme ovat täysin erilaiset, sukujemme kulttuurit ovat aivan erilaiset, (vaikka suomalaisia molemmat olemmekin), hän on uskovaista ja siveää sorttia, minä olen hulttiompi, esimerkiksi tupakoin ja otan saunakaljan.(Kauheen rumaa, naisihminen!) Painotamme elämässä täysin eri asioita ja arvomaailmamme, kiinnostuksen kohteemme ja tapamme elää on toisistaan poikkeavia ja paljon. Mutta sivistyneesti olen onnistunut tähän asti käyttäytymään sillä, että muistutan itseäni, ettei hän ole paha ihminen, kuten ei olekkaan. Mutta ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä. Häneltä en oikein voi ymmärrystä vaatia. Ymmärrystä siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja on monta oikeanlaista tapaa elää. Eikä toinen ole toistaan huonompi. Ei hänkään minua huonompi enkä minä häntä.

hoomoilanen kirjoitti:

Anoppini ei ole suoranaisesti ilkeä, hieman komentelevaa sorttia vain. Itse taas olen niin reviiritietoinen ja varmaan myös pyrin hallitsemaan omalla reviirilläni, etten kestä, jos joku toinen tulee minun kotiini minua komentamaan ja määräilemään, miten joku asia tehdään. Koskaan kysymättä, sopiiko, jos hän tekisi jotain. En koskaan mene hänen kotiinsa määräilemään, mitä hänen tulee tehdä enkä valitse hänen siivousvälineitään. Mutta ei hän pahaa tarkoita. Hän on yksinkertainen, yksoikoinen ihminen joka ei kykene asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Myös kasvutaustamme ovat täysin erilaiset, sukujemme kulttuurit ovat aivan erilaiset, (vaikka suomalaisia molemmat olemmekin), hän on uskovaista ja siveää sorttia, minä olen hulttiompi, esimerkiksi tupakoin ja otan saunakaljan.(Kauheen rumaa, naisihminen!) Painotamme elämässä täysin eri asioita ja arvomaailmamme, kiinnostuksen kohteemme ja tapamme elää on toisistaan poikkeavia ja paljon. Mutta sivistyneesti olen onnistunut tähän asti käyttäytymään sillä, että muistutan itseäni, ettei hän ole paha ihminen, kuten ei olekkaan. Mutta ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä. Häneltä en oikein voi ymmärrystä vaatia. Ymmärrystä siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja on monta oikeanlaista tapaa elää. Eikä toinen ole toistaan huonompi. Ei hänkään minua huonompi enkä minä häntä.

Lue lisää

Tämä on mukava viestiketju kun ei ole yksin anoppia arvosteltu vaan on myös nähty että tässäkin suhteessa on kaksi osapuolta.
Olen myös erittäin reviiritietoinen ja haluan huolehtia ja päättää itse asioistani. Törmäyshän siitä tulee jos toinen osapuoli ei niin piittaa reviiriä kunnioittaa. Etäisyyden ottaminen ja välimatkan pitäminen on varmasti itselläni paikallaan, huolehtikoon mieheni suhteiden ylläpidosta vanhenpiinsa.
Vielä pitää harjoitella niitä pakollisia kohtaamisia ja jos oikein kovin harjoittelisi aina kun tilanne on päällä ehkä jonain päivänä laskeutuu sieltä seiniltä hyppimästä.

hoomoilanen kirjoitti:

Anoppini ei ole suoranaisesti ilkeä, hieman komentelevaa sorttia vain. Itse taas olen niin reviiritietoinen ja varmaan myös pyrin hallitsemaan omalla reviirilläni, etten kestä, jos joku toinen tulee minun kotiini minua komentamaan ja määräilemään, miten joku asia tehdään. Koskaan kysymättä, sopiiko, jos hän tekisi jotain. En koskaan mene hänen kotiinsa määräilemään, mitä hänen tulee tehdä enkä valitse hänen siivousvälineitään. Mutta ei hän pahaa tarkoita. Hän on yksinkertainen, yksoikoinen ihminen joka ei kykene asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Myös kasvutaustamme ovat täysin erilaiset, sukujemme kulttuurit ovat aivan erilaiset, (vaikka suomalaisia molemmat olemmekin), hän on uskovaista ja siveää sorttia, minä olen hulttiompi, esimerkiksi tupakoin ja otan saunakaljan.(Kauheen rumaa, naisihminen!) Painotamme elämässä täysin eri asioita ja arvomaailmamme, kiinnostuksen kohteemme ja tapamme elää on toisistaan poikkeavia ja paljon. Mutta sivistyneesti olen onnistunut tähän asti käyttäytymään sillä, että muistutan itseäni, ettei hän ole paha ihminen, kuten ei olekkaan. Mutta ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä. Häneltä en oikein voi ymmärrystä vaatia. Ymmärrystä siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja on monta oikeanlaista tapaa elää. Eikä toinen ole toistaan huonompi. Ei hänkään minua huonompi enkä minä häntä.

Lue lisää

tuossa viestissäsi. Minusta fiksu ihminen ei ylennä itseään.
"Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu" ja "minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä"
Pitää täsmälleen paikkaansa, että ihmisillä eri lähtökohdat ja erilaiset toimintatavat.
Lopussa kuitenkin se, että ei hän ole sinua huonompi, vaikka aikaisempi tekstisi viittaa, että olet aivan toista mieltä.
Hm...
Vakeaa on

anoppisi yläpuolelle kirjoitti:

tuossa viestissäsi. Minusta fiksu ihminen ei ylennä itseään.
"Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu" ja "minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä"
Pitää täsmälleen paikkaansa, että ihmisillä eri lähtökohdat ja erilaiset toimintatavat.
Lopussa kuitenkin se, että ei hän ole sinua huonompi, vaikka aikaisempi tekstisi viittaa, että olet aivan toista mieltä.
Hm...
Vakeaa on

Lue lisää

Voi olla, että kuulostaa ylimieliseltä ja ehkä olenkin sitä. Mutta onko se täysin mahdoton ajatus, että minulla kuitenkin olisi enemmän ymmärrystä, kuin anopillani. En nyt kerro esimerkkejä, mutta lukuisat pikkutapaukset ja isommatkin tapaukset sen ovat osoittaneet. Jopa hänen oma poikansa, mieheni, on samaa mieltä. Kuinka toivoisinkaan, että voisin jutella anoppini kanssa oikein kunnolla kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta en voi. Joiltakin ihmisiltä vain puuttuu se syvyys ja ymmärrys. Ei se ole ristiriidassa sen kanssa, että ei hän ole minua huonompi. Eihän lapsikaan ymmärrä kaikkea, enkä silti ajattele, että hän on minua huonompi, koska on lapsi. Ymmärsitkö nyt?