Olisi mukava kuulla tarinoita eri maissa asuvista seurustelevista pareista. Miten tapasitte, kauanko olette olleet yhdessä, missä poika/tyttöystäväsi asuu, kuinka usein näätte/kuinka paljon pidätte yhteyttä ja millä välineellä? Saisi vähän vertaistukea.:) Itselläni kaukosuhde edessä.
Eri maissa!Kaukouhde....
Kerro tarinasi!
162346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen ollut kaukosuhteessa 4kk espanjalaisen miehen kanssa. Tutustuimme netissä (olimme nettikavereita n. vuoden ennen kuin tapasimme).
Olemme yhteydessä päivittäin (s-posti ja tekstiviestit).
Mies vietti kesälomansa Suomessa ja nyt pitäis olla 3-4kk erossa :( Hirvee ikävä jo nyt.
Ensi vuonna kuitenkin saamme olla enemmän yhdessä kun olen menossa Espanjaan töihin.
itselläni nimittäin vättämättömyys oppia espanja ja alkeet menee joten kuten...
Olen opiskellut espanjaa avoimessa yliopistossa, käynyt maassa monta kertaa (turistialueiden ulkopuolella, jossa ei juurikaan englantia puhuta) ja minulla on myös espanjalaisia ystäviä.
Minäkin tahtoisin kuulla tarinoita erimaissa asuvista rakastavaisista:) Miten homma onnistuu ja onnistuuko yleensä lainkaan..
Itseäni pelottaa ettei vaikka halu on kova!
Kertokaa viisaammat ja kokeneemmat..
Meillä yhteydenpitoa päivittäin puhelimitse (kallista mutta meile välttämätöntä!) ja välillä myös mesessä. Maileja tulee harvemmin laitettua mutta joskus niitäkin.
Vietämme kaikki lomamme yhdessä, jolloin yleensä näemme muutaman kuukauden välein.
Ikävä on ihan kauhea ja luottamusta tällaiset järjestelyt todella vaativat. Ilman luottamusta on kaukosuhde yhtä helvettiä. Koettu on sekin suhteen alkuaikoina. Hikikarpalot nousi otsalle heti jos toinen oli tavoittamattomissa yhdenkin päivän.
Positiivisena asiana on se että kaukosuhde pakottaa PUHUMAAN asioista, paljon....ilmaisemaan tunteita aivan eri tavalla kuin kasvotusten. Tosin mikäli osapuolet eivät ole tähän kykeneväisiä....voi etenkin nainen pian alkaa todella kärsiä läheisyydenkaipuusta yms.
Uuh kun on hyvää tekstiä. Samassa jamassa olen ja välimatka tuo realiteetit esiin. Juuri se kun toinen ei ole sotkemassa ajatuksia, saa ajattelemaan suhdetta objektiivisesti.
Olen yhä ihan päättömästi rakastunt.
Mulla on sama tilanne. Tapasin USA:n vaihtarivuoden aikana ihanan pojan ja rakastuin. Aluksi olin aika epäluuloinen suhteen toimivuudesta, mutta se on kuin onkin kestänyt jo kaksi vuotta. Poikaystäväni oli juuri Suomessa kaksi viikkoa ja lähti eilen pois. Nyt on tietysti ihan hirvittävä olo, ja lasken jo päiviä jouluun, kun luultavasti näen hänet taas.
Mulla on sama tilanne. Oon ollu kaukosuhteessa amerikkalaisen mieheni kanssa vähän yli kaksvuotta. Tiukkaa se tekee välillä, mutta hyvin ollaan selvitty ja aina odottaa jo seuraavaa kertaa, kun nähdään. Olin nyt kesän USA:ssa ja toivottavasti jouluna taas nähdään.
eli veraistuki on todella tarpeen. Itselläni ei tulisi mieleenkään mennä vieraisiin, enkä usko sitä toisestakaan, mutta aikahan sen sitten näyttää. Noin 4-6kk välein ollaan nähty, nyt 2 kertaa ja tulevaisuudesta en tiedä, olenko sitten siellä pitempään kerralla. Ja kun opin kielen, jota parhaillanikin opiskelen, voi olla että jään kokonaan sinne tai toinen muutta tänne, jää nähtäväksi.
Lentokoneella sitä huristellaan toiselle puolelle maailmaa, kalliiksi tulee, eli erittäin tiukka linja rahan suhteen on pakko normipalkalla pitää.
Aika näyttää mitä tulee, siihen on pakko luottaa vaan. Sähköposti tulkee ja messengeri ja puhelin, joka kylläkin tulee helvetin kalliiksi.
Mikään ei ole mahdotonta, sen eteen on vain tehtävä kovasti työtä.
Mieheni on Australiassa ja tuntuu kyllä välillä että eihän tästä mitään tule.. Nyt ollaan oltu erossa viitisen kuukautta ja vielä kaksi jäljellä. Luottamusta löytyy, mutta elämä voi tehdä silti ilkeän ja ikävän tempun.. (sanoo kyyninen pessimisti)
Kertaakaan ei ole käynut mielessä, että vieraisiin menisin eikä mieskään ole käynyt. Eikä mene, lopettaisi suhteen ennen uuden aloittamista.
Jaksamista kaikille, se ei ole helppoa! Usko suhteeseen ja rakkaus auttavat pahimpina päivinä, mutta jos uskokin alkaa mennä ei rakkauskaan enää riitä!
Minä elin kaukosuhteessa puolitoista vuotta. Me kyllä näimme toisiamme yleensä muutamia kertoja kuukaudessa joten pisin erossa oloaika oli n. puolitoista kuukautta. Erossa oloaika oli rankkaa luonnollisesti. Mutta erossaoloajat eivät meidän tapauksessa kiis kuitenkaan koskaan olleet mitään hirvittävän pitkiä. Puhelin, tekstiviestit ja varsinkin sähköposti olivat käytössä yhtenään.
Puolentoistavuoden jälkeen en kyllä olisi jaksanut kaukosuhdetta enää yhtään pidempään. Niimpä toinen puolisko pakkasi tavaransa, myi talonsa, vaihtoi toimipistettä Suomeen (saman yrityksen palkaalistoilla kuitenkin)ja muutti luokseni. Reilu vuosi asuttiin Suomessa ja nyt molemmat saimme täältä keski Euroopasta töitä joten kesällä muutimme tänne. Ihanaa opetella uuden maan tavoille yhdessä ja eritoten olla yhdessä. Molemmat matkustamme kyllä paljon joten erossa olopäiviä ja joskus viikkoja tulee kyllä mutta se on kuitenkin jo täysin eriasia kun asutaan samassa osoitteessa ja maassa nykyisin.
Mukavaa syksyä kaikille!
Kaukosuhteessa olen ollut jo vuoden ja vielä ainakin toinen vuosi on edessä. Rankkaa on ollut ja rankkaa tulee olemaan. Mese ja skype ovat ahkerasti käytössä, joten yhteydenpito ei tule maksamaan mitään...ainoastaan ne kalliit lentoliput. Näemme noin puolentoista kuukauden välein. Pisin aika on ollut erossa 2,5 kk ja se oli ihan kidutusta.
Jotta kaukosuhde pysyy voimissaan tarvitaan tulevaisuuden suunnitelma jota tavoitella, odottaa ja unelmoida. Ilman päämäärää en voisi ikinä olla kaukosuhteessa. Kun on päämäärä, rakkaus ja ikävä, niin suhdetta on helpompi pitää yllä....koska kaukosuhteeseenkin se arki tulee kuvaan. Tärkeitä on myös ne päivittäiset keskusteluhetket skypellä ja videokameralla. Kannattaa panostaa niihin, ettei yhteydenpito vaan mene siihen, että vaihdetaan pikaisesti kuulumiset ja sitten hei hei.
Lentokentistä alkaa muodostumaan niitä paikkoja, jossa hyvästellään toinen ja tirautetaan muutama kyynel ja aletaan odottamaan sitä seuraa tapaamista. Antoisaa tämä on kuitenkin ollut enkä vaihtaisi tätä miestä ikinä toiseen...
Meillä oli vaihto-oppilas pari vuotta sitten. Tänä kesänä hän tuli käymään uudestaan kavereittensa kanssa ja sieltä se oma kulta sitten löytyikin.
Ainut huono puoli on, että en osaa italiaa, eikä hän englantia eikä suomea. Nyt kuitenkin opiskelen italiaa ja hän suomea. Seuraavan kerran näemme hiihtolomalla helmikuussa.
Eri kielenkin ongelman päihittää kauhea ikävä ja puhelin onkin ollut kovassa käytössä.
Jos tämä alkaa sitten sujua kunnolla, minut nähdään parin vuoden päästä Italiassa yliopistolla :)
Tapasimme Kreikassa. [ Emme missään saarella vaan Kreikan toiseksi suurimmassa kaupungissa ]. Emme näe kovin usein, kyseisen välimatkan takia ja koska molemmilla on rahatilanne opiskeluiden takia vähän huonossa jamassa. Pidämme yhteyttä kuitenkin päivittäin. Skypellä, mesessä, kirjeitse, soittamalal ja tekstiviesteillä ja mesessä voi käyttää webbiä aina silloin tällöin! Yhteydenpidon kanssa ei ole siis ollut ongelmia. Pian vuosi tulee täyteen. Ikävä on joka päivä kova, mutta meillä on selket tulevaisuuden suunnitelmat ainakin suurimmalta osin että on vain ajankysymys kunnes muutto sinne tulee. Joskus tulee mietittyä miten voi olla tässä mutta empä mä missään muuaalla haluaisikaan olla. Yritän ajatella positiivisesti ja kun tiedän että erimaissa asuminen on vain väliaikaista .... eikä sekään enään kun pari vuotta...
netissä tavattiin ja reilu kuukausi siitä mies lensi suomeen tapaamaan mua irl :) siitä se lähti. joka päivä yhteyksissä: meili, puhelin, tekstarit, mese :) joskus tietty rankkaa kun toinen ei ole fyysisesti paikalla ja tukemassa. ja yhteenmuutostakin on jo puhuttu. vajaa vuosi tunnettu :)
Tavattiin tossa viime kesänä ja siitä asti ollaan oltu yhdessä, vaikka se onkin välillä vaikeaa mutta sen arvoinen se kumminkin on!!!!! Hän asuu tällä hetkellä Englannissa ja itse olin siellä puolitoista kuukautta ja tulin tossa viime viikolla takasin Suomeen. Masentaa ihan hirveesti, mutta kolmen kuukauden päästä nähään taas. Me ollaan oltu yhdessä 7kk ja puhuttu paljon tulevaisuudesta ja ensi vuonna sitten on luvassa muutto sinne oman kullan luokse.