ollaan seukattu yli vuosi ja nyt (JO?) tuntuu että mihin ne rakkauden fiilikset oikein ovat kadonneet. olen pelästynyt omiin fiiliksiini, mitä en osannut todellakaan odottaa - mietin miltä tuntuisi olla taas sinkku ja mitä jos nämä tunteet vaan laimenevat entisestään. vielä kuukausi sitten olin aivan hulluna poikaystävääni, mutta nyt viimeaikoina tunteet ovat vaan.. jossakin.. kuolleet? EI, eivät ole kuolleet sillä voin sanoa, että todella rakastan poikaystävääni, mutta se sama into ja intohimo on kadonnu.. :((
onko tämä ihan normaalia..? seksin harrastaminen on vähentynyt aikalailla.. mutta meillä on tosi hyvä olla yhdessä, samanlainen huumorintaju jne. voisin sanoa, että meillä on todellinen kumppanuus-suhde, mutta itse haluaisin enemmän intohimon tunteita..
ollaan molemmat 25v.
onko tämä ihan normaalia..? seksin harrastaminen on vähentynyt aikalailla.. mutta meillä on tosi hyvä olla yhdessä, samanlainen huumorintaju jne. voisin sanoa, että meillä on todellinen kumppanuus-suhde, mutta itse haluaisin enemmän intohimon tunteita..
ollaan molemmat 25v.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moikka, mulla on sama juttu. Oon myöskin ollut mieheni kanssa vähän yli vuoden ja välillä mietin, että mihin se alkuaikojen kaipuu ja ikävä on jäänyt... Asumme eri paikkakunnilla (tosin muutan syksyllä hänen kanssaan samaan kaupunkiin) ja vielä keväällä oli kova ikävä, kun piti olla viikko erossa. Nyt viikot menee jo rutiinilla.
Minäkin olen alkanut miettiä sinkkuaikoja, mutta toisaalta en kyllä kaipaa niitäkään. Edelleen meillä on hyvä olla yhdessä, enkä voisi kuvitellakaan eroa. Seksi on ehkä vähän vähentynyt, mutta sitä on tarpeeksi. Ehkä se on vaan se paljon puhuttu alkuhuuman katoaminen?
En voi sanoa että puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, mutta kuitenkin:
Me olemme olleet yhdessä "jo huimat" 3 vuotta, mutta tällekkin ajanjaksolle on mahtunut kaikenlaisia tunteita:
-Etenimme alussa toooodeeelllaaaa hitaasti mikä johtui myös siitä että olimme vakavassa suhteessa ensikertalaisia sekä kovin nuoria.
Alku oli siis pelkkää yhtä seikkailua kokeillen yhdessä uusia asioita ja oppien miten suhteessa tulee elää.
-Se muuttui lopulta ihanaksi parisuhteeksi, jossa en kuitenkaan ollut ihan täysin tyytyväinen, mutta ensikertalaisena en vielä osannut vaatia muutosta.
-Tämä "en ihan täysin tyytyväinen" vei minut samaan fiilikseen, että tunteet ovat laimenneet, voisinkohan löytää jonkun mukavemman?
-Päädyin lopulta lähes huomaamattani tiukalle linjalle siitä että mies sai feebackia lähes kaikesta (ei nyt ihan typeristä asioista tietenkään). Esimerkiksi tästä, että hän ei mielestäni tarpeeks "antanu minulle huomiota" eli siis juuri pusutellut, kosketellut ja ollut tiiviisti iholla. Mies luonnollisesti itseppäisenä aasina otti niin itteensä ja minusta tuntui että vajoamme vielä alaspäin ja kohta eroamme koska en voi muuttaa miestäni.
-Nyt olen yhtäkkiä huomannut että perhana, mies tekee nykyään asiat täysin niin kuin aiemmin toivoin niiden olevan. Ja nyt suhteemme on täydellinen. Ja mieskin myöntää, ettei oikeastaan huomannutkaan muuttuvansa. Takaraivo pyysi miellyttämään minua ja niin hän tahtomattaan teki. Selkeä muutos tietenkin tapahtui pikkuhiljaa, ehkä noin vuodessa, minkä aikana suhde oli mielestäni "normaali", ehkä hieman tylsä ja arkinen. Ja nykyään mielestäni jokainen päivä on täydellinen.
Mutta heti vireyttä suhteeseen, jossa ei ehkä ole samallaisia puutteita kuin meillä oli, auttaa tietenkin maiseman vaihdos, esimerkiksi kylpyläloma :) Me yövyimme kerran yhden yön Hilton hotellissa ja se oli yksi romanttisimmista ja ihanimmista yöstä yhdessä ja se onni siitä jatkui vielä pitkään sen jälkeen (lopulta oli pakko palata maanpinnalle että sai työtkin tehtyä). Mutta lämpimällä mielellä muistelen
alussa kun toista ei tunne vielä niin kaikki tuntuu ihanalta ja toisen näkeminen riittää päivän pelastamaan. Tietenkin toisen pitempään ollessa alkaa toisen tuntemaan ja siitä alkaa yhteinen taival jota pitää rakentaa yhdessä! Teidän pitäisi keskustella asioista mistä toinen tykkää, mitä haluaa ja ehkä niitä yhteisiä reissukin voisi tehdä suhteen piristämiseksi. Alku huuma ei vaan voi kestää ikuisuutta.. Tietenkin voit alkaa sinkuksi mutta varmaan törmäät samaan tilanteeseen jonkin ajan kuluttua. Yhteisen suhteen eteen pitää tehdä töitä ja rakentaa sitä yhdessä koska sitä ei tee kukaan muu. Ehka kuulostaa kliseeltä mutta on myös totta. Ite olen myös näitä juttuja pohtinut mutta meillä ollaan oltu yhdessä n. viisi vuotta. Ekan vuoden jälkeen olin itse tyytyväinen suhteeseen, mutta nyt olen alkanut todellakin pohtimaan että yhteisen suhteen eteen pitää molempien tehdä töitä. Meillä on muutenkin edetty suhteessä pienin askelin..
Kun Rakastaa ja on noin rakkauden "alkupolulla" voi luottamus omaan ja toisen rakkauteen olla välillä aktiivisen tarkastelun alla. Henkisen yhteyden kehittyminen ei tapahdu hetkessä. Olet kuitenkin onnekas jos havaitset muitakin tärkeitä asioita ja piirteitä suhteessasi kuin paljon puhutut fyysiset kokemukset ja näet asiat "pintaa syvemmältä".
Onnea jatkoon - muistakaa puhua toisillenne kaikesta, joka askarruttaa omaa mieltä on se yleensä tullut ajatuksiin jo toisellakin osapuolella!
tuollaiset tunteet. Arki on astunut kuvioihin. Kaikilla pareilla niin käy, turhaan sitä pelästyy. Toi kertoi jo aika paljon, ettet haluaisi erota.
Minä ja poikaystävä ollaan oltu nyt vähän yli 1½ vuotta yhdessä.. Alkuhuuma loppui jo vuos sitten, viime vuosi vaan meni ja nyt kesän aikana kun nähtiin aika tiiviisti, tunteet taas laimeni. Ensinnäkin, se kyllä kuuluu parisuhteeseen, että tunteet vaihtelee. Toiseksi, mulla tuntuu olevan ainakin aina hiljalleen tätä arkeistumista. Me emme kauheasti harrasta seksiä myöskään, mutta kaikkea muuta sitten säädetään. Tiedän, että rakastan, mutta välillä tekis mieli mennä. Toisaalta, voihan sitä mennä kunhan ei liian pitkälle mene! Näin minä olen ajatellut.
Mullakin on tosi hyvä olla tuon kanssa, ei asuta kuitenkaan yhdessä eikä tämmöstä, lukio-iässä tässä vasta elellään. Mutta kuitenkin, näin meillä.
Itse olen seurustellut 7 vuotta mieheni kanssa ja ehditty naimisiinkin asti.
Arki astuu kuvioo väkisinkin ja iso saavutus on oppia elämään yhdessä arjessa.
Pitää kuitenkin muistaa, että rakkaus ei kanna jos välillä ei huomaa taas rakastuvansa kumppaniinsa.
Kuuluu asiaan että välillä kyllästyttää. Silloin vähän "huilataan" suhteesaa, eihän kukaan jaksa olla hulluna rakastunut koko ajan. Ja sitten taas keksitään jotain muutosta elämään, piristystä, ratkaistaan joku ongelma, suunnitellaan tulevaa tms, joka roihauttaa mielenkiinnon ja innostuksen suhteeseen taas. pitkässä liitossa on välillä lepovaiheita ja sitten taas uudelleen rakastumisia, ja siitähän se mielenkiinto tuleekin.