Se olis sitten viikko takana, kuinkas se teillä on sujunut? Onko terveelliset ruokatavat pysyneet ja onko lenkkeilty?
Mikä on ollut hankalinta??
Itselläni vaaka näytti tänään sen 97,2kg joten kyllä sitä pudotusta on pakkasen tullut jo. Tarkaa alkupainoa en sinänsä tiedä kun ei vielä viime keskiviikkona vaakaa ollut. Mutta varmaan se 98kg ainakin, jos ei enempää. Pituutta minulla oli se 164cm.
Lenkillä on käyty melkein joka päivä, viikonloppuna ne kyllä jäi välistä. Vaikeinta on ollut kieltää mieliteot. Välillä tuntuu että voisin syödä ihan mitä vain. Sitten sitä on salaattia otettu kuitenkin. Yllätys on se miten hyvin olen pystynyt kaupassa kulkemaan karkkihyllyjen ohi. Ja jotenkin hassua että sinne kuitenkin tuppaudun, hitaasti kierrän ja katselen. En sitten tiedä että liekkö kuola valuu suupielistä, mutta ei vielä kukaan ole tarkoutunut paperia ojentamaan.
Liikunnan lisääminen olisi se mitä täytyisi minun tehdä! Jotain pientä jumppaa kotona niin olisin sitten itseeni tyytyväisempi. Miten se onkin niin vaikea aloittaa? Täytyy yrittää lasten kanssa keksiä tähän jotain, he varmasti auttavat äitiä.
Itse olen viikon aikana kovasti miettinyt niitä asioita miksi minä en muka voisi laihtua ja sitä miksi minä olen lihava. Olen huomannut sen että minä olen maailman paras keksimään niitä tekosyitä. Mm. Ei ole aikaa lenkkeillä kun on lapset. En voi laihtua kun on lihavat sukugeenit. Jollain on itseni palkittava kun lapset käy illalla nukkumaan. Mies tekee reissuhommia ja syö hotellissa usein ihanan maittavan ateria, joten kyllähän minunkin pitää jotenkin herkutella. En laihdu kun sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Että näitä syitä, niitä mukamas syitä.
Ja tiedän todellakin että nuo on vain selityksiä toistensa perään.
Millaisia teidän selitykset ovat?
Toivon teille kaikille tsemppiä kovasti. Pidetään lippu korkealla ja ei anneta mielihaluille valtaa!! Me itse päätämme mitä suuhun laitamme.
Mikä on ollut hankalinta??
Itselläni vaaka näytti tänään sen 97,2kg joten kyllä sitä pudotusta on pakkasen tullut jo. Tarkaa alkupainoa en sinänsä tiedä kun ei vielä viime keskiviikkona vaakaa ollut. Mutta varmaan se 98kg ainakin, jos ei enempää. Pituutta minulla oli se 164cm.
Lenkillä on käyty melkein joka päivä, viikonloppuna ne kyllä jäi välistä. Vaikeinta on ollut kieltää mieliteot. Välillä tuntuu että voisin syödä ihan mitä vain. Sitten sitä on salaattia otettu kuitenkin. Yllätys on se miten hyvin olen pystynyt kaupassa kulkemaan karkkihyllyjen ohi. Ja jotenkin hassua että sinne kuitenkin tuppaudun, hitaasti kierrän ja katselen. En sitten tiedä että liekkö kuola valuu suupielistä, mutta ei vielä kukaan ole tarkoutunut paperia ojentamaan.
Liikunnan lisääminen olisi se mitä täytyisi minun tehdä! Jotain pientä jumppaa kotona niin olisin sitten itseeni tyytyväisempi. Miten se onkin niin vaikea aloittaa? Täytyy yrittää lasten kanssa keksiä tähän jotain, he varmasti auttavat äitiä.
Itse olen viikon aikana kovasti miettinyt niitä asioita miksi minä en muka voisi laihtua ja sitä miksi minä olen lihava. Olen huomannut sen että minä olen maailman paras keksimään niitä tekosyitä. Mm. Ei ole aikaa lenkkeillä kun on lapset. En voi laihtua kun on lihavat sukugeenit. Jollain on itseni palkittava kun lapset käy illalla nukkumaan. Mies tekee reissuhommia ja syö hotellissa usein ihanan maittavan ateria, joten kyllähän minunkin pitää jotenkin herkutella. En laihdu kun sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Että näitä syitä, niitä mukamas syitä.
Ja tiedän todellakin että nuo on vain selityksiä toistensa perään.
Millaisia teidän selitykset ovat?
Toivon teille kaikille tsemppiä kovasti. Pidetään lippu korkealla ja ei anneta mielihaluille valtaa!! Me itse päätämme mitä suuhun laitamme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
1.Viikko takana.Mun ruokatavat ovat vain hieman muuttuneet, olen aiemmin kutistanut itseäni tosi tiukalla ruokavaliolla ja aina ne kilot ovat takaisin tulleet kun olen "arkeen"palannut.Syön samaa ruokaa kuin ennen, mutta pienennän annoksia. Herkkuja en ole vältellyt-koska sit jos kiellän ne itseltäni, retkahdan taatusti.
Eli vaaka näytti aamul 87.4 ja viime keskiviikkona se oli 88,1.Olen oikein tyytyväinen.Pääsen kyllä tavoitteeseeni ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä.
Hankalinta on ollut se kun en pääse liikkumaan - sairaus estää.
Tekosyiden keksimisessä olen myös mestari.."otan vaan vähän"-ja sitten syön urakal ja lupaan aloittaa huomen aamulla tiukan linjan.Näitä huomisia on kestänyt muutaman vuoden!!Ja toinen selitys on että en mitenkään voi laihtua kun en pääse lenkille.
Vaan enää ei selitykset mene läpi kun ne tiedostaa.
Tsemppiä kaikille!!
Viikko uutta terveempää elämää takana. Paino on nyt tasan 96 kg (168 cm), eli yksi kilo haihtunut. Viikon aika olen tehnyt 4 kpl 6-8 km:n kävelylenkkejä. Pari iltaa viikossa menyt muihin harrastuksiin ja yks ilta oli pakko pyhittää kotitöille. Työpäivä venyy matkojen kanssa niin pitkäksi, etten oikein voi toteuttaa montaa asiaa samana iltana, tai sitten uni jää liian lyhyeksi.
Syömisestä olen selviytynyt kunnialla, eli ei mitään mikä kolkuttelisi omaatuntoa. Marjoja olen tosin popsinnut massun pullolleen, mutta kohtahan tuo marja-aika loppuu.
Tykkään myös kävellä kaupassa karkkihyllyn kautta. Ajattelen: "menenpä tuosta eikä mitään tee mieli" :) eikä mitään myöskään tee mieli. Jos ajattelen: "otan jonkun pienen, yhden vaan" en pysty valitsemaan ja yhden sijasta mukaan lähteekin monta.
Olen myös opetellut uutta herkkusuhtautumista niin, että herkkuja on myös marjat ja hedelmät yms. eikä vain jätskit ja karkit yms.
Mielestäni laihduttaminen tai mikä tahansa elämänmuutos lähtee tarpeeksi vahvasta motivaatiosta. Jotkut puhuvat itsekurista, mutta jos on tarpeeksi selvä visio siitä mitä haluaa, niin silloin jaksaa sitoutua valitsemaansa linjaan. Tuon motivaation on kuitenkin lähdettävä itsestään. Ei auta vaikka muualta toitotetaan, että pitää laihduttaa. Täytyy olla oma näkemys siitä, mitä juuri minä haluan ja miksi. Asia täytyy tehdä oman itsensä hyväksi, ei siksi, että lääkäri tai puoliso tai naistenlehdet niin määrää.
Kuten Niinukki sanoi: "Me itse päätämme mitä suuhun laitamme" eli päätämme myös sen minkä painoisia olemme. Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa ja pitää itsestään huolta.
Reippautta ja rohkeutta kaikille :)
Heippa! Olittepas kirjoitelleet fiksuja sanoja laihduttamisesta ja motivaatiosta. Ihanasti jaksatte tsempata ja siihenhän tämä kirjoittelu perustuukin, kiitos! Minä olen potenut vielä liikunnan puolesta tuota jalkaani, mutta eilen tuli keräiltyä ulkosalla pensasmarjoja (herukoita, karviaisia) koko päivä. Teki hyvää, ja ne marjat....ai että ne olivat hyviä!
Motivo kirjoitteli, että on opetellut syömään muita "herkkuja" esim. marjoja suklaan sijaan. Minä olen itse monena iltana tehnyt iltapaksi todella houkuttelevan näköisen salaattilautasen. Tuntuu todella hyvälle, kun ei tarvitse pihistää määrästä eikä laadustakaan, kun kotimaisten kasvisten aika on parhaimmillaan. Marjoja en osaa oikein sellaisenaan syödä, ehkä joku rahkamössö voisi olla makuuni. Paitsi joku tyhjensi eilen karviasmarjapensasta aika tahtia.
Ai niin, mitä minun painolle kuuluu!? Innostuin niin höpöttämään muusta, että unohdin pääasian. Reilu pari kiloa tippui minulta viikon aikana, mutta tuo pari kiloa meni ihan aloituksen ja nesteiden poistumisen piikkiin. Olo on kyllä jo nyt ihmeen paljon kevyempi, vaikka eilen tuli syötyä kylässä yksi vastapaistettu munkkirinkilä. Siis yksi tuommoinen suhteutettuna päivän muuhun kalorimäärään ei kyllä maailmaani kaada, enkä edes kadu tuota. Olen ottanut sen linjan, että ennemmin syön herkkuja vähän, kohtuudella kuin että kieltäydyn kokonaan. Ennemmin tietty dieetillä kieltäytyy. Mutta näillä eväillä (siis salaatilla ja munkilla) etiäpäin! Tsemiä! =)
Paino pysyny suurinpiirtein samassa. Aamulla n.81.6kg.
Aikasemmin se oli n.81.1kg mutta sekin tulos syntyi vain koska ei ollu pariinviikkoon ruoka oikein maittanut.
Nyt on taas tullu syötyä paremmin ja TERVEELLISESTI, ihan oikeasti. Itekki hämmästyin miten ei oo yhtäkään karkkia tai suklaata tai mitään muutakaan mennyt kurkusta alas...! Eikä ole tehnyt edes tuskaa. :D
Ja painokaan ei sitte noussu kuin puolikiloa kun siirty syömättömyydestä syömään taas, eli siihen nähden oon erittäin iloinen. Ja onhan se parempi tulos kuin kesän alussa jolloin paino oli n. 85kilon tietämillä.
Tsemppiä taas muille, oli hyviä tuloksia ;)
Tänään on virallinen vaakapäiväni ja erittäin virallinen tulos 95,4 kg. Miinusta viikossa 600g.
Olo on tyytyväisen rauhallinen. Olisihan tuota painoa saannut näin alussa lähteä enemmänkin, mutta toivottavasti hidas alku palkitsee myöhemmin pitämällä jumitukset poissa.
Liikunta jää nyt vähemmälle muiden kiireiden takia, mutta toisaalta elämä on nyt muuten aktiivista. Eipä jouda sohvalla löhöilemään.
Ehtisipä viikonloppuna sienimetsään etsimään herkullisia ja kevyitä luonnon antimia.
Iloista kevenemistä kaikille!