Olettekos naiset ajattelu erästä merkittävää yksityiskohtaa aloitteita paljon tekevissä ja aloitteita hyvin vähän/ei ollenkaan tekevissä miehissä ja siinä mitä haette miehistä? Nyt aloitteella tarkoitan että mies menee tuntemattomalle/melkein tuntemattomalle naiselle juttelemaan, eli siis tätä kaikkein kliseisintä, kylmän suoraa baari-iskemistä.
Tämähän on kaikkein riskialttein ja rohkeutta vaativin aloitteen muoto: menet suoraan juttelemaan vieraalle naiselle eikä ole mitään takeita että nainen sanoisi yhtäkään nättiä sanaa takaisin. Pahimmassa tapauksessa saat palautteena vittuilua ja naurua.
Mutta aloitteen teko jo ennestään tutulle naiselle jossain rauhallisessa ympäristössä tai molemmille viihtyisässä tilanteessa kuten yhteisen harrastuksen tai koulutyön parissa ja esim. kahden kesken muiden silmiltä piilossa on jo selvästi helpompaa tehdä eikä vaadi samanlaista uhkarohkeutta kuin edellisenkaltainen aloite.
Juttuni juju tulee tässä. Naiset ajattelee: mies joka lähtee tällaisiin uhkarohkeisiin aloitteisiin vierasta naista iskemään on itsevarma, rohkea ja määrätietoinen ja siis hyvää kumppaniainesta, tekijämiehiä kuten sanotaan joka "ei jää nysväämään nurkkaan".
Miehistä jotka ei tee noita rohkeita aloitteita, heistä naiset ajattelee että ovat epävarmoja ja ujoja nysvääjiä eli iso turn-off vaikka nämä miehet ulkoisesti olisivatkin miehekkäitä. Ei kelpaa. Miehen pitää olla rohkea ja itsevarma joka ottaa tilanteen tai paremmin sanoen naisen haltuun.
Kuitenkin mies joka tekee tällaisia uhkarohkeita "pää giljotiinille"-aloitteita, kokee tilanteen joko...
1) hän nauttii onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuuden muodostamasta jännityksestä, adrenaliini virtaa jne... Mies siis hakee jännitystä, kilpailee itsensä kanssa, on tunne-elämältään siis äkkipikainen huimapää joka tykkää vaarallisista tilanteista. Hänelle aloitteen tekoon ei sisälly mitään suuria tunteita, se on vähän niinkuin golfin peluu; reiältä reiälle...
2) hän ei saa aloitteista mitään suurempaa jännitystä vaan suhtautuu niihin aika yhdentekevästi tyyliin "niin kauan etsitään että löytyy joku pantava muija joka suostuu lähteen mun matkaan". Hän on toisin sanoen tunne-elämältään vähemmän herkkä, enemmän niitä huolettomia "pannaan ensin ja katsotaan vasta sitten"-miehiä.
3) mies voi olla myös kahden edellisen yhdistelmä eli jännityksen huumassa elävä, tunne-elämältään jurottavan tasainen naisten metsästäjä.
Sitten taas miehellä joka ei uskalla näitä rohkeita aloitteita tehdä on voimakas ja rikas tunne-elämä. Hän on herkkä ja analysoiva. Hän ei ollenkaan pidä miellyttävänä uhkarohkeita selkä seinää vasten-tilanteita kuten yksinkertaista itsensä "lihatiskille arvioitavaksi" asettamista koska siinä mies alistaa itsensä vieraan naisen kohtelun alle. Mies ei itsekään odota että ventovieraat naiset tulisivat hänelle juttelemaan koska ymmärtää kuinka epämiellyttävää ja pelottavaa tällaisen aloitteen tekeminen on.
Mies on siis empaattinen ja anteeksiantava epävarmoja ja ujoja naisia mutta myös itseään kohtaan, siis tasa-arvoinen. Hän ei halua ottaa riskiä tulla kohdelluksi huonosti jos saa pakit. Hän haluaa tutustua naiseen paljon pehmeämmällä ja ihmisläheisemmällä tavalla ilman että kumpikaan joutuu tekemään kylmiltään liian suoraa ja omat kortit paljastavaa "pää giljotiinille"-aloitetta.
Paradoksi:
Naiset haluaa miehen olevan tunne-elämältään rauhallinen, empaattinen ja herkkä jotta hänen kanssaan tulisi toimeen ja jotta hänen kanssaan voisi saada syvän henkisen yhteyden. Rauhallinen ja analyyttinen mies myös on luotettavampi kuin pää kolmantena jalkana joka paikkaan syöksyvä huimapää.
Tällaisen rauhallisen miehen naiset sitten kuvittelevat löytävänsä uhkarohkeita sarja-aloitteita tekevistä, vähemmän tunteellisista miehistä joita ei yhdet pakit paljon hetkauta koska heille ei aloitteen tekemiseen ja naisen seuraan pääsemiseen sisälly mullistavia tunteita, vaan ajattelutapa on enemmänkin "pillun perässä vaikka Siperiaan".
Lisäksi naiset luulevat että uhkarohkeus merkitsee miehessä itsevarmuutta ja määrätietoisuutta vaikka todellisuudessa se on vain pelkkää miehen adrenaliinipöllyssään toteuttamaa kilpailunhalua ottaa selville saako vertauskuvallisesti tapettua leijonan vai tappaako leijona hänet, halua testata itseään tilanteissa joissa voi sekunnissa joko hävitä koko potin väärällä nopan silmäluvulla tai sitten voittaa koko potin ja puoli valtakuntaa.
Nämä uhkarohkeat miehet menevät naiselta toisen luo ja koska naiset eivät suostu tulemaan ujoja miehiä puolitiehen vastaan, heidän ainoa vaihtoehtonsa on valita joku näistä aloitteen tekevistä miehistä. Sitten he ihmettelevät mikseivät koskaan löydä oikeanlaista miestä kun yksi pettää, toinen valehtelee ja kolmas on muuten vain liikaa mies, vähempikin kukkoilu riittäisi. Samaan aikaan rauhalliset ja ujot miehet ovat kotona koska baareissa heillä ei ole mitään muuta viihtyisää roolia kuin sivustaseuraajan osa.
Tämähän on kaikkein riskialttein ja rohkeutta vaativin aloitteen muoto: menet suoraan juttelemaan vieraalle naiselle eikä ole mitään takeita että nainen sanoisi yhtäkään nättiä sanaa takaisin. Pahimmassa tapauksessa saat palautteena vittuilua ja naurua.
Mutta aloitteen teko jo ennestään tutulle naiselle jossain rauhallisessa ympäristössä tai molemmille viihtyisässä tilanteessa kuten yhteisen harrastuksen tai koulutyön parissa ja esim. kahden kesken muiden silmiltä piilossa on jo selvästi helpompaa tehdä eikä vaadi samanlaista uhkarohkeutta kuin edellisenkaltainen aloite.
Juttuni juju tulee tässä. Naiset ajattelee: mies joka lähtee tällaisiin uhkarohkeisiin aloitteisiin vierasta naista iskemään on itsevarma, rohkea ja määrätietoinen ja siis hyvää kumppaniainesta, tekijämiehiä kuten sanotaan joka "ei jää nysväämään nurkkaan".
Miehistä jotka ei tee noita rohkeita aloitteita, heistä naiset ajattelee että ovat epävarmoja ja ujoja nysvääjiä eli iso turn-off vaikka nämä miehet ulkoisesti olisivatkin miehekkäitä. Ei kelpaa. Miehen pitää olla rohkea ja itsevarma joka ottaa tilanteen tai paremmin sanoen naisen haltuun.
Kuitenkin mies joka tekee tällaisia uhkarohkeita "pää giljotiinille"-aloitteita, kokee tilanteen joko...
1) hän nauttii onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuuden muodostamasta jännityksestä, adrenaliini virtaa jne... Mies siis hakee jännitystä, kilpailee itsensä kanssa, on tunne-elämältään siis äkkipikainen huimapää joka tykkää vaarallisista tilanteista. Hänelle aloitteen tekoon ei sisälly mitään suuria tunteita, se on vähän niinkuin golfin peluu; reiältä reiälle...
2) hän ei saa aloitteista mitään suurempaa jännitystä vaan suhtautuu niihin aika yhdentekevästi tyyliin "niin kauan etsitään että löytyy joku pantava muija joka suostuu lähteen mun matkaan". Hän on toisin sanoen tunne-elämältään vähemmän herkkä, enemmän niitä huolettomia "pannaan ensin ja katsotaan vasta sitten"-miehiä.
3) mies voi olla myös kahden edellisen yhdistelmä eli jännityksen huumassa elävä, tunne-elämältään jurottavan tasainen naisten metsästäjä.
Sitten taas miehellä joka ei uskalla näitä rohkeita aloitteita tehdä on voimakas ja rikas tunne-elämä. Hän on herkkä ja analysoiva. Hän ei ollenkaan pidä miellyttävänä uhkarohkeita selkä seinää vasten-tilanteita kuten yksinkertaista itsensä "lihatiskille arvioitavaksi" asettamista koska siinä mies alistaa itsensä vieraan naisen kohtelun alle. Mies ei itsekään odota että ventovieraat naiset tulisivat hänelle juttelemaan koska ymmärtää kuinka epämiellyttävää ja pelottavaa tällaisen aloitteen tekeminen on.
Mies on siis empaattinen ja anteeksiantava epävarmoja ja ujoja naisia mutta myös itseään kohtaan, siis tasa-arvoinen. Hän ei halua ottaa riskiä tulla kohdelluksi huonosti jos saa pakit. Hän haluaa tutustua naiseen paljon pehmeämmällä ja ihmisläheisemmällä tavalla ilman että kumpikaan joutuu tekemään kylmiltään liian suoraa ja omat kortit paljastavaa "pää giljotiinille"-aloitetta.
Paradoksi:
Naiset haluaa miehen olevan tunne-elämältään rauhallinen, empaattinen ja herkkä jotta hänen kanssaan tulisi toimeen ja jotta hänen kanssaan voisi saada syvän henkisen yhteyden. Rauhallinen ja analyyttinen mies myös on luotettavampi kuin pää kolmantena jalkana joka paikkaan syöksyvä huimapää.
Tällaisen rauhallisen miehen naiset sitten kuvittelevat löytävänsä uhkarohkeita sarja-aloitteita tekevistä, vähemmän tunteellisista miehistä joita ei yhdet pakit paljon hetkauta koska heille ei aloitteen tekemiseen ja naisen seuraan pääsemiseen sisälly mullistavia tunteita, vaan ajattelutapa on enemmänkin "pillun perässä vaikka Siperiaan".
Lisäksi naiset luulevat että uhkarohkeus merkitsee miehessä itsevarmuutta ja määrätietoisuutta vaikka todellisuudessa se on vain pelkkää miehen adrenaliinipöllyssään toteuttamaa kilpailunhalua ottaa selville saako vertauskuvallisesti tapettua leijonan vai tappaako leijona hänet, halua testata itseään tilanteissa joissa voi sekunnissa joko hävitä koko potin väärällä nopan silmäluvulla tai sitten voittaa koko potin ja puoli valtakuntaa.
Nämä uhkarohkeat miehet menevät naiselta toisen luo ja koska naiset eivät suostu tulemaan ujoja miehiä puolitiehen vastaan, heidän ainoa vaihtoehtonsa on valita joku näistä aloitteen tekevistä miehistä. Sitten he ihmettelevät mikseivät koskaan löydä oikeanlaista miestä kun yksi pettää, toinen valehtelee ja kolmas on muuten vain liikaa mies, vähempikin kukkoilu riittäisi. Samaan aikaan rauhalliset ja ujot miehet ovat kotona koska baareissa heillä ei ole mitään muuta viihtyisää roolia kuin sivustaseuraajan osa.
Vastaukset 70
Vanhimmat
"Miehistä jotka ei tee noita rohkeita aloitteita, heistä naiset ajattelee että ovat epävarmoja ja ujoja nysvääjiä.."
Eivätkö he sitten ole tuollaisia? Perustele.
Minun mielestäni nysvärin ja adrenaliinihemmon väliltä löytyvät parhaat miehet. Vaikka te muutamat tyypit pidättekin näitä nysväreitä taivaanlahjana naisille, he eivät oikeasti sitä ole. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä, koittakaa ymmärtää se.
mielestäsi nysväreita? Jos ei, perustele?
...
kanssasi samaa mieltä siitä, että parhaat miehet mahtuu nysvärien ja adrenaliinihemmojen väliin.
Ei mua kiinnosta sellaset miehet jotka yritää pokata jokaista naista vaikka jossain baarissa, sillä en etsi mitään yhden yöjuttua.
Eikä kyllä sellasetkaan miehet kiinnosta, jotka ei uskalla tehdä mitään. Eräs opiskelijatoverini on loitava esimerkki siitä, että mies ei uskalla tehdä mitää. Yhden kaverini kanssa oltiin epäilty jo jonkin aikaa jätkän kuolaavan mun perään. Eräissä opiskeluryhmämme illanvietossa kun kyseinen jätkä oli ihan kaato kännissä (se tuskin muistaa mitään) niin puheet viä vahvisti epälykset kenestä se on kiinnostunut. Mutta eihän se uskaltanut mitään tehdä, siis puheet ei todellakaan ollu mitään iskuyrityksen tapaistakaan. Sama on toistunut ainakin kaksissa luokan illanvietoissa. Jätkä oli pitkään ihastunut mutta ei koskaan uskaltanut tehdä mitään, vaikka tilaisuuksia oli useita. Itse en tehnyt mitään kun se tyyppi ei kiinnostanut mua. Se oli liian rauhallinen ja mukautuva.
Ja voisin ihan hyvin olla aloitteellinen miesten suhteen. Harmivaan että opiskelijabileissä kiinnostavan oloiset tyypit istuu kavereidensa kanssa juttelemassa koko ajan. Ei siihen huvita mennä mitää keskustelua viritteleen. Jos ympärillä ei olis kymmentä muuta kundin opiskelu toveria, niin voisin kyllä mennä jutteleen.
"Jätkä oli pitkään ihastunut mutta ei koskaan uskaltanut tehdä mitään, vaikka tilaisuuksia oli useita. Itse en tehnyt mitään kun se tyyppi ei kiinnostanut mua. Se oli liian rauhallinen ja mukautuva. "
Ai sittenkö se olisi kiinnostanut, jos olisi yrittänyt iskeä sua? Tai jos ei se olis silloinkaan kiinnostanut, niin onpa kumma jos mies ei viitsinyt tulla iskemään jos et viestittänyt minkäänlaista kannustavaa "tule ja iske minut"-signaalia.
täällä liikkuu!
"Eikä kyllä sellasetkaan miehet kiinnosta, jotka ei uskalla tehdä mitään ...... Jätkä oli pitkään ihastunut mutta ei koskaan uskaltanut tehdä mitään, vaikka tilaisuuksia oli useita. Itse en tehnyt mitään kun se tyyppi ei kiinnostanut mua. Se oli liian rauhallinen ja mukautuva."
Oletko umpitollo? Ehkäpä mies ei tehny alotetta koska et antanu mitään merkkejä kiinnostuksesta. Mies voi olla hyvinkin aloitteellinen jos näkee että nainen antaa kiinnostuksen merkkejä.
olin kiinnostunut, mutta kun jätkä ei viitsinyt tehdä mitään niin kiinnostus lopahti nopeasti. Lopuksi samoissa piireissä liikkuminen opiskelija tapahtmissa alkoi olla ärsyttävää, kun jätkö ei tajunnut ettei kiinnosta. Ja sitten jätkä onneks lopetti opiskelijatapahtumissa pyörimisen.
Ja onhan muutemia kertoja joku tullut yrittää, vaikka en oo antanut mitään merkkejä kiinnostuksesta. Erään jätkän kanssa juttelin yksissä opiskeijabileissä jonkin aikaa, mutta en ollut siitä kiinnostunut. Sain jälkeen päin mailia ko. jätkältä, jossa pyysiä mua treffeille. Jätkä oli saanut mun mailiosan eräältä opiskelukaveriltani. Eikä kyseessä ollut kuitenkaan mikään sellanen jätkä joka yrittäis kaikkia.
"Sain jälkeen päin mailia ko. jätkältä, jossa pyysiä mua treffeille. Jätkä oli saanut mun mailiosan eräältä opiskelukaveriltani. Eikä kyseessä ollut kuitenkaan mikään sellanen jätkä joka yrittäis kaikkia."
No eikö tuokin ole aika säälittävää toimintaa, ei päin naamaa uskaltanut kysyä treffeille. MIKÄ NÖSSÖ!
Onko tossa ny sun mielestä sitten suurikin ero siihen toiseen ujoon joka ei myöskään uskaltanut kysyä kasvotusten treffeille, eikä voinut tehdä oikein muutakaan kun ei tietänyt sun mailiossoasi tai muutakaan? Tai kenties hän ajatteli, ettei ole tolleen soveliasta ottaa omin päin jonkun yhteystietoja selville ja "ahdistella".
jätkä joka ei uskaltanut kysyä millään keinolla tiesi ainakin mun mailiosoitteen. Se nimittäin on lähettänyt mulle opikeluun liittyviä juttuja mailina.
Onhan se tietty vähän säälittävää kun ei kasvokkain uskalla kysyä, mutta ainakin se esitti asiansa jollain keinolla. Ja suuressa koulussa ei välttämättä oo kovin helppoo löytää toista.
prinsessat päätyy kerta toisensa jälkeen pelaavien paskiaisten leluiksi, koska ne uskaltaa tai viitsii ja ennenkaikkea OSAA tehdä niitä aloitteita sua miellyttävällä tavalla... hajoo kusetukseen, epäluotettavuuteen ja kaikkeen mahdolliseen paskaan, mitä miesten puolelta voi tulla.
sen "kunnon miehen", joka ei ole nysvääjä, eikä myöskään pelimies.
Luuletko, että suurin osa suhteista alkaa sieltä baarista? Omassa lähipiirissäni on tasan yksi suhde alkanut baarista ja sekään tutustuminen ei mennyt niin, että mies olisi tullut "iskemään". Muut ovat löytäneet kumppaninsa useimmiten yhteisissä illanvietoissa ja kyseessä on ollut tutun tuttu. Osa löytänyt harrastuksista, osa koulusta ja eräs jopa kaupasta.
Lähtökohtainen ajatus ihan jokaisella meidän kaveriporukan naisella on baarissa lähestyvään mieheen, että tämä on pillun perässä oleva pukki. Kukaan tutuistani ei kuvittele löytävänsä baarimiehestä kumppania, joten päin puuta meni monen naisen osalta tuo analyysisi. Enkä todellakaan usko, että ne naiset, jotka viehättyvät tuosta miestyypistä, haluaisivat pohjimmiltaan RAUHALLISEN miehen. Meillä naisillakin on eri mieltymyksiä. Ei kaikki halua perhettä ja vakituista äijää.
Lienee tarkoituksenasi ei ollut yleistää kirjoitustasi kaikkiin naisiin. Miksi sinä sitten olet kiinnostunut juuri niistä baarinaisista ja heidän mieltymyksistään? Varsinkin, jos itse ilmoitat haluavasi olla baarin sijaan kotona? Pitäisikö näiden naisten baarien sijaan ruveta soittelemaan randomina ovikelloja, jos sattuisi vahingossa ujon miehen oven taakse?
Rasittaa jo tällaiset kirjoitukset, joilla ei ole mitään kosketuspohjaa todellisuuteen. Valitetaan vain naiset sitä naiset tätä, naiset ei tee aloitteita ja pälä-pälä. Totuus on kuitenkin toinen. Suurin osa naisista tietää sen Maija Vilkkumaan biisissä sanotun totuuden: "jos itse ei hanki itselleen ystävää, niin yksin jää." Samalla suurin osa naisista ei kuitenkaan epätoivoisesti yritä pariutua, vaan opettelee ensin tulemaan toimeen itsekseenkin ja kehittää itseään (harrastukset ym. mielenkiinnon kohteet). Silloin, kun tietää mitä itse haluaa elämältä ja mistä pitää ja mitä arvostaa, niin on helpompi löytää itselleen sopiva kumppani ja panostaa suhteeseen hänen kanssaan.
Täällä näemmä jo on aika kovasanaisesti miesten ja naisten aloitteista huudeltu puolin ja toisin.
"Luuletko, että suurin osa suhteista alkaa sieltä baarista?"
en, mutta baarissa tuntuu liikkuvan paljon myös rauhallisia ja kilttejä naisia jotka kuitenkin syystä tai toisesta(?) ottaa baariympäristön omakseen ja asettuu "taloksi talon säännöillä" ja odottaa että miehet tulee laittamaan päänsä giljotiinille...
"Enkä todellakaan usko, että ne naiset, jotka viehättyvät tuosta miestyypistä, haluaisivat pohjimmiltaan RAUHALLISEN miehen. Meillä naisillakin on eri mieltymyksiä. Ei kaikki halua perhettä ja vakituista äijää."
no on varmasti noinkin mutta osa baareissa liikkuvista naisista tuntuu olevan myös niitä rauhallisempia jotka etsii kaltaistaan miestä ja odottaa löytävänsä hänet näistä sarja-aloitteiden tekijöistä.
"Lienee tarkoituksenasi ei ollut yleistää kirjoitustasi kaikkiin naisiin. Miksi sinä sitten olet kiinnostunut juuri niistä baarinaisista ja heidän mieltymyksistään? Varsinkin, jos itse ilmoitat haluavasi olla baarin sijaan kotona?"
ei ollut tarkoitus yleistää, tottakai paljon aloitteita tekevä mies voi olla myös rauhallinen ja luotettava ja vähän alotteita tekevä mies epäluotettava. Ja baarissakin tuntuu paljon näitä rauhallisia naisia olevan jotka harmiks asettuu "taloksi" ja ottaa "talon tavat" käyttöönsä.. Suomalaista tutustumiskulttuuria olisi korkea aika muuttaa siihen suuntaan että naiset tulis ujompia miehiä puolitiehen vastaan eikä odottais näitä "giljotiinialotteitea".
"Suurin osa naisista tietää sen Maija Vilkkumaan biisissä sanotun totuuden: "jos itse ei hanki itselleen ystävää, niin yksin jää." "
vaan kun toi ei naisten kohdalla pidä paikkaansa. Nainen ei jää yksin vaikka oliskin aloitteet tekemättä, miehiä riittää silti aina vierelle. Löytääkö nainen näistä sitten oikeaa onkin toinen juttu jo.
on aina yhtä hupaisaa, kun tulee kommenttia, että sanomasi ei naisten kohdalla pidä paikkaansa, vaikka itse olet nainen ja muut joista puhuit ovat naisia. Mutta en mene nyt ala ahdistella pilkkua sen pahemmin.
En tiedä, mistä kokemukesi johtuu. Omista tutuistani voin sanoa sen verran, että ovat akateemista porukkaa, jotka ovat miettineet mitä elämältään haluavat. Mikään sanomistasi ei päde heihin. Poikaystäviä kavereillani on eri tyyppisiä, mutta suurimmaksi osaksi ovat pariutuneet fiksujen miesten kanssa, jotka eivät ulkonäöltään ole sitä "kuuminta hottia". Kuitenkin kavereissani on monen näköistä naista: superkauniista tavallisen näköiseen.
Ihmetyttää aina, kun lukee näitä juttuja täältä netistä: missä ihmeessä te tuollaisiin ihmisiin törmäätte, kun itse en ole ikinä törmännyt? Ihmiset vetävät usein puoleensa samankaltaisia ihmisiä, joten siksi kaverinikin koostuvat fiksuista naisista ja porukka, jolla säännöllisesti näämme pitää sisällään n. 30 naista. Tuttuja on vielä enemmän. Eli miessuhdekäyttäytymiseltään fiksuja naisia on PALJON.
"Luuletko, että suurin osa suhteista alkaa sieltä baarista?"
Kyllä alkaa, tätä on tutkittu ja tilastoitu. Baarit ja tanssipaikat ovat ylivoimaisesti ykkössijalla ja olleet aina.
ja laatukriteerit täyttävä tutkimus, niin linkitäpä tänne. Nämä kun on niitä asioista, joita on hankala luotettavasti tutkia. Mikään iltalööpin kysely nyt ei kerro asiasta muun kuin keskiverron iltalööpin lukijan kannalta.
Linkkiä odottelen minäkin, tutkimusta, joka todella kattaa suomalaiset ja kaikki kyseeseen tulevat ikäluokat.
Oma otantani, tuttavapiirini, puoltaa sitä, että harvoin parisuhde alkaa siitä, että tuntematon menee tuntemattoman juttusille baarissa tms. Yhteiset tuttavat, harrastukset, opinnot ja työ vievät ihmisiä yhteen. Sen mahdollisen tulevan kumppanin kanssa ollaan ensin vähäsen tuttuja, huomataan että meillä vois synkata, tullaan enempi tutummiksi ja sit jossain vaiheessa alkaa seurustelu. Molemmat ovat osaltaan viemässä asiaa eteenpäin,.
...ei taida löytyä, mutta tilasto on osa tätä Haavio-Mannilan ja Kontulan tekemää tutkimusta. Itse lueskelin kirjaa kirjastossa. Tutkimus on muistaakseni tehty vuonna -97, joten esim. netin kautta suhteen aloittaminen on saattanut viedä osan baarien ja tanssipaikkojen prosenteista, toisaalta tutkimuksessa oli aika korkealla sijalla työpaikat, mutta nyt kun seksuaalisen häirinnän kriteerit ovat tiukentuneet, on väitetty, että se olisi osaltaan vähentänyt työpaikoilla tapahtuvaa pariutumista.
Eritelläänkö siellä vielä se, onko kyse siitä, että toisilleen ennestään oudot ihmiset aloittavat suhteen tällaisen tapaamisen perusteella vs. ne baaritapaamiset, joissa ollaan jo tuttuja tai tutun tuttuja, mutta suhteen voi katsoa saaneen varsinaisen alkunsa jostain tietystä illasta.
Tyyliin: oltiin nähty joitakin kertoja yhteisten tuttujen kautta, ja kerran alettiin jutella, ja siitä se alkoi. Koska sehän on ihan eri asia kuin mennä täysin vieraan ihmisen puheille.
"Lähtökohtainen ajatus ihan jokaisella meidän kaveriporukan naisella on baarissa lähestyvään mieheen, että tämä on pillun perässä oleva pukki. Kukaan tutuistani ei kuvittele löytävänsä baarimiehestä kumppania"
Eivätkä löydäkään tuolla asenteella. Nekin miehet jotka tulevat aidosta mielenkiinnosta tekemään tuttavuutta, niin eipä ole vaikea arvata mikä lopputulos siitä tapaamisesta seuraa. Mikäli olette sellaista sakkia, jota miehet edes lähestyy. Ei baari eroa periaatteeltaan yhtään mistään muustakaan tutustumisalustasta, eroaa ainoastaan silloin jos tosiaan on tuossa uskossa kuin mitä te olette (kts. lainaus). Miten nopeasti sun, tai teidän mielestä on sitten edettävä sinne seksipuuhiin? Voivoi kun ei siitä nyt oikein voi kieltäytyäkään, kö? Tietenkin voi, baaritutun kanssa voi tapailla vaikka viikkokausia ja tutustua häneen ihan rauhassa, ei se sitä takaa etteikö kaveri häviäisi ekan panokerran jälkeen, mutta mitäs sitten? Ei kuule takaa mikään muukaan tutustumismetodi.
"Muut ovat löytäneet kumppaninsa useimmiten yhteisissä illanvietoissa ja kyseessä on ollut tutun tuttu. Osa löytänyt harrastuksista, osa koulusta"
Tämä perustelun kuulee vain ja ainoastaan sellaisen ihmisen suusta, jolla on laaja sosiaalinen tuttavapiiri mikä mahdollisesti mahdollistaa aina vaan uusien ja uusien ihmisten tapaamisen. Olenko väärässä vai olenko väärässä? Kapeamman sosiaalisen piirin omaavilla ei tuota mahdollisuutta ole, eikä tule, eikä välttämättä ole edes kiinnostusta hommata sellaista "koska se ei tunnu omalta".
Miten muuten esimerkiksi yhteiset illanvietot, olettaen että puhutaan jostain kotihipoista joissa käy myös vieraita ihmisiä, eroaa baarituttavuuksista? Periaatteessa ei mitenkään. Ainoa eroa, minkä itsekin totesit, on että ihmiset ovat ainakin "tutun tuttuja". Mikä tae se on millekään? Suojeleeko se tutun tuttuus siltä, ettei esim. mies voisi olla pelkän panon perässä?
Niin että kyllä mä tähän loppuun vielä heittäisin kuule semmosta, jotta jos niistä baarituttavuuksista tulee harmia, niin voi katsoa ensin peiliin.
Tämä teksti pitää kyllä suurelta osalta paikkaansa ja yksinkertaistettuna tilanne on juuri tämä. Niinkun keskustelussa onkin jo sanottu, niin poikkeuksia löytyy, mutta runko on kuitenkin selvästi tällainen.
Itse kuitenkin uskon, että tuo naisten ihannemies ei loppupeleissä ole ihan tuollainen millaiseksi sitä kuvasit, vaikka tuo onkin se yleisesti mies ihanteena pidetty. Usealle naiselle täytyy olla hieman tyly, että vaikuttaa riittävän mielenkiintoiselta. Kyllä useista näistä pillun perässä juoksevissa miehissä (joita runsaasti aloitteita tekevät miehet epäilemättä ovat) löytyy kuitenkin myös se herkkä puoli kun niikseen tulee. Tätähän ne naiset etsivät. Hurjapää, jolta kaivamalla löytyy riittävän suuri herkkä puoli. Riippuu naisten hellyydentarpeesta tulevatko he koskaan löytämään riittävän hellää hurjapäätä. Tosiasiahan on, että hurjapää ei ole koskaan yhtä ymmärtäväinen kuin kovimmista "peleistä" poissa pysyttelevä rauhallinen, kaikki tunteiden skaalat tunteva ja älykäs mies.
kirjoitettu teksti. Ei muuta.
paikkansa tuo ujon miehen alotus...ja sitten kun nainen lähtee tän pillumiehen matkaan niin sitten ku se odottaa puhelua tältä mieheltä jota ei tietenkään koskaan tule,niin se suuttuu ja kostaa ujolle miehelle..mutta hetken päästä kuitenkin lähtee uuden pillumiehen matkaan.
Ujo kun ei ota kontaktia. Etsiikö tää nainen sen ujon jollain tutkalla kynsiinsä ja höyhentää?
Mielestäni kaaduit omaan näppäryyteen tekstissäsi ja lujaa.
Mielestäni ei ole mitään merkitystä missä menee iskemään naista. Jos kerran näkee tai kuuleen jonkun joka on kiinnosta, niin miksei voisi mennä häntä iskemään? Jos olet ujo niin todennäköisesti menetät mahdollisuutesi kun et uskalla mennä. Et välttämättä koskaan enää tapaa tätä mahdollista unelmanaistasi. Sitten pahimmassa tilanteessa itket itsesi uneen haaveillen hänestä.
Herkät ihmiset eivät ole tunne-elämältään vakaita ja rauhallisia. Herkän analyyttinen on toisinsanoen ylianalyyttinen.
Niin mainitakseni vielä olen itse 28 vuotias mies. Olen ollut kihloissa 6 vuotta elämäni naisen kanssa. Seksielämä on pirun hyvää kun uskaltaa kokeilla kaikkea kivaa ja naiseni kanssa myös filosofinen keskuskustelu on erittäin antoisaa. Seurustelusuhteita minulla on ollut muutamia. Seksikumppaneita ennen häntä oli kymmeniä. Juu ja en haaveile pettämisestä ja hän ei ole paskat housuissa pelkäämässä että minä pettäisin. Kun ei tarvi pelätä elämänsä naisen kanssa. Olen erittäin tyytyväinen että kävin noin monta kumppania läpi kunnes löysin nykyiseni.
Sinulle voisin vinkkinä kertoa että ota itseäsi niskasta kiinni. Jos olet sivusta seuraaja koko elämäsi, niin mitä luulet onko se onnellinen elämä?
Mikä tässä viestissä todisti sen, että aloittajan näkemys olisi väärä ? Tottakai poikkeuksia on, mutta ei niitä kaikkia voi tekstissään huomioida tai tekstistä tulee kuraa, jota on todella vaikea lukea. Sitä olettaa, että ihmiset pitävät niitä poikkeuksia itsestään selvyytenä. Tässä haettiin pelkkää peruskaavaa, joka ei ollut väärin lainkaan.
Minulle henkilökohtaisesti on ihan sama onko mies ujo vai ei.
Jos kuka tahansa mies tulee juttelemaan, on aivan varma, että yritän katsella asioita hänen kannaltaan ja koettaa löytää jotain rentoa ja kivaa jutunaihetta.
Voi olla, että meidän maailmat ei kohtaa, mutta tasan varmasti yritän saada kaverin viihtymään niin kauan, kuin hän kanssani juttelee.
Paras esimerkki taisi olla viime talvelta.
Eräissä bileissä tuli suhteellisen kookas kaveri silmät onnesta sikkaralla kertomaan minulle, että hän on nyt maailman onnellisin mies.Hän osti Sporsterin, vihdoinkin hänellä on Harrikka.
Onnittelin kaveria onnistuneen valinnan johdosta ja osallistuin hehkutukseen, vaikka hiukan ihmettelin mielessäni, että kuinka perusSporsteriin on tyytyväinen mies...siis kauanko.
Hiukkasen pikkanen pyörä ...isolle miehelle ;)
Mut ihmisiä ei saa tyrmätä.
Jokaisella on onnenaiheensa,
Ejhkä siitä ei kuitenkaan...seuraa suhdetta ;)
Miksi naiselle juttelemaan meno on pelottavaa tai vaikeaa? Pelko siitä että nainen vittuilee tai nauraa... mitä siten jos näin tekee? Sattuuko se? Pelkäätkö että miehet nauraa ja vittuilee?
Itselläni on hyvin helppo mennä tekemään tuttavuutta naisten kanssa, koska yksikään ei ole vielä ampunut tai syönyt minua tms. Vittuilua tai naurua harvoin, mutta ei see tee minulle mitään... Minulle saa nauraa tai vittuilla ihan niin pahasti kuin osaa ja minä en ole moisesta moksiskaan... usein vielä nauran mukana tai vastavittuilen jos siltä tuntuu, mutta itsetuntooni yksikään nainen ei ole onnistunut vaikuttamaan mitenkään.
Tässä muutama viikonloppu sitten tapasin naisen, jota olin tapaillut pari kertaa sillä silmällä. Koti-ilta vei sängyn puolelle ja niin vain kävi että ei kiihottanut neiti minua juuri ollenkaan ja ei toiminut homma tällä kertaa. Neitihän harmistumaan siitä ja alkoi solvata ja haukkua impoksi ja homoksi sun muuksi ja ei kuule tuntunut yhtään missään jonkun naikkosen mielipiteet... rupesi naurattamaan se kun enemmän kävi naisen itsetunnolle näköjään se että hän ei saanut vehjettäni seisomaan ja minua ei voinut vähemmän kiinnostaa hänen mielipiteet sun muut koskien asiaa. Käänsin kylkeä ja toivottelin hyvät yöt... Mielessä kävi vastavittuilu ja kertoa mistä johtuu impous sen naisen kohdalla, mutta katsoin parhaimmaksi olla hajottamatta neitiä enempää, heh.
Siis kyssärit... mikä pelottaa naisissa? Itseäni pelottaa viedä auto katsastukseen, mutta ei jutella tytön kanssa. Toisesta voi tulla pakkien kanssa vitutusta ja rahan menoa ja vaivaa ja toisen antamista pakeista ei niin mitään negatiivista, joka vaikuttaisi minun elämääni.
Eli mikä hemmetti siin
Tämä on ties jo kuinka mones aloitus sinulta tästä samasta aiheesta.
Oletko aivan varma että kyseessä on sama mies?
"Tämähän on kaikkein riskialttein ja rohkeutta vaativin aloitteen muoto: menet suoraan juttelemaan vieraalle naiselle eikä ole mitään takeita että nainen sanoisi yhtäkään nättiä sanaa takaisin."
- Päinvastoin. Tämä maksaa vain pari minuuttia.
"Pahimmassa tapauksessa saat palautteena vittuilua ja naurua."
- Pahimmassa tapauksessa nainen lähtee mukaan, saat sukupuolitaudin, hän varastaa lompsasi ja raiskaa luottosi ja hän seurustelee moottoripyöräjengin pomon kanssa.
"Mutta aloitteen teko jo ennestään tutulle naiselle jossain rauhallisessa ympäristössä tai molemmille viihtyisässä tilanteessa kuten yhteisen harrastuksen tai koulutyön parissa ja esim. kahden kesken muiden silmiltä piilossa on jo selvästi helpompaa tehdä eikä vaadi samanlaista uhkarohkeutta kuin edellisenkaltainen aloite."
- Saat pakit ja sitten saat olla nolossa hiljasuudessa omissa harrastuksissasi.
"Kuitenkin mies joka tekee tällaisia uhkarohkeita "pää giljotiinille"-aloitteita, kokee "
1. naisen kauniiksi/mukavaksi/sopivaksi?
---
Kovasti koitat mustamaalata kilpailijoitasi joilla riittää munaa kohdata mahdolliset pakit...
Koetappa ajatella kuinka paljon aikaa säästät kun kysäset suoraan...
- Jos tulee vattuilua niin sit tiiät et siinä kauniissa kuoressa kulkee vattumainen narttu.
- Jos tulee ystävällinen "kiitos mutta ei kiitos" niin tiedät että et täytä tämän tytön vaatimuksia.
- Jos tulee suostuvaisia merkkejä niin voit jatkaa ja selvittää onko se sinulle sopiva tyttö. (Tulet yllättymään kuinka moni ei ole.)
" - Päinvastoin. Tämä maksaa vain pari minuuttia."
Olen eri mieltä. Puihin menneestä aloitteesta seuraa paljon vaivaa ja mahdollisesti pääsymaksu- ym. kustannuksiakin. Ainakin jos kyseessä on joku pienehkö eikä tupaten täysi paikka, niin torjuttu aloite tarkoittaa miehelle sitä, että se on sitten paikan vaihto, ellei tavoitteena ole jutella loppuiltaa vain tuoppinsa kanssa.
Mikään ei naisten mielestä ole isompi turn-off kuin mies, jonka toiset naiset ovat jo torjuneet.
Onhan se monta kertaa luettu täältäkin, että on todella säälittävä tapaus kun mies käy ensin yrittämässä yhtä naista ja kun ei onnistu, tulee lähestymään häntä kuin varasuunnitelmana. Tämä lyö niin pahasti korville naisten tarvetta saada kokea olevansa ainutlaatuinen ja korvaamaton yksilö.
Toisekseen juuri tuo toisten naisten torjunta painaa paljon, miehessähän täytyy olla jotain vikaa kun hänet jo torjuttiin.
Onhan sitten toki niitä supermiehiä jotka osaavat saada naisen pakit näyttämään sivusta katsojalle siltä, kuin mies itse olisi vain käynyt testaamassa naisen, mutta todennut että eipä tuo neito kiinnosta. Se vaatii kyllä jo paksua nahkaa, Stubb-tasoista treenattua kestohymyä ja rutinoitunutta pleijeriosaamista.
Kuinka "suurta rakkautta" itse tuntisit naista kohtaan, joka on valmis lähtemään kenen tahansa miehen mukaan, kunhan saa edes JONKUN?
Pahasti epäilen että tuntisit lähinnä halveksuntaa. Eli: samalla periaatteella te miehetkin toimitte.
...sen mitä edellä kirjoitettiin: mies on kaikkien läsnäolevien naisten silmissä kuonaa heti jos ensimmäinen veikkaus siitä, kenen kanssa kannattaisi ryhtyä rupattelemaan menee pieleen.
Kuten kirjoitat, naisten silmissä mies, jonka tavoitteena on ehkä ollut vain ottaa selvää, onko silmämääräiseltä ensivaikutelmalta mukavan oloinen nainen myös luonteeltaaan sitä, on heti "valmis lähtemään kenen tahansa naisen mukaan, kunhan saa edes JONKUN?" Toisin sanoen: kun yksi nainen on torjunut miehen, ainoa ratkaisu on lähteä nostelemaan kyseisestä paikasta.
Sen sijaan nainen, joka koejutututtaa pöydässään vaikka puolenkymmentä seuraan tarjoutuvaa mieskävijää ihan vastaavassa selonottomielessä ei tietenkään ole missään mielessä verrattava tapaus eikä menetä kasvojaan... reilua.
niin ei naiset kykenen keskustelemaan tästä aloiteasiasta tasa-arvoisesti; naiset muokkaa perustelujaan aina sen mukaan kumman sukupuolen tekemästä aloitteesta puhutaan. Jos tämän ottaa esille, naiset suuttuvat ja vastaavat "Voi kuule poikanen lopeta se neitimäinen itkeminen ja tee se aloite jos kerran joku nainen kiinnostaa! Jollei naiset kiinnosta sen vertaa että aloitteen tekisit, niin kannattaa sit vaihtaa suosiolla miehiin. Mä poistun ny tästä ketjusta, kiitos hei."
miehet suhtautuu naiseen joka käy heidän mielestään "itseään tarjoamassa" pöydästä pöytään. Joten turha siinä hurskastella yhtään mitään.
"Lisäksi naiset luulevat että uhkarohkeus merkitsee miehessä itsevarmuutta ja määrätietoisuutta vaikka todellisuudessa se on vain pelkkää miehen adrenaliinipöllyssään toteuttamaa kilpailunhalua ottaa selville saako vertauskuvallisesti tapettua leijonan vai tappaako leijona hänet, halua testata itseään tilanteissa joissa voi sekunnissa joko hävitä koko potin väärällä nopan silmäluvulla tai sitten voittaa koko potin ja puoli valtakuntaa."
No ainakin minä tiedostan, että ihminen voi olla vaikka mikä peluri, mutta toisaalta myös se ujo mies, joka nyt päätti kerrankin uskaltaa kokeilla.. kyllä sen näkee tavasta ottaa kontaktia ja jutella.
Olit pohtinut asiaa selvästikin paljon, ja siinä oli järkevä pointti. Se kuitenkin jäi siihen, että ihan kuin parisuhdeasiat olisi lyöty lukkoon jo aika päiviä sitten sen perusteella, onko ujo vai ei. Eihän se nyt niin mene, ellet itse halua! Minuun ei pelimiehen lähestymisyritykset tee niinkään vaikutusta kuin sen "tavallisen ujon miehen". Ja minusta tuntuu, että olet jäänyt loukkoon oman ujoutesi takia. Jokainen joutuu riskeeraamaan jotain saadakseen haluamansa. Mikä on se hetki ja paikka, sen voit valita itse. Koskaan ei vaan voi tavata, jos kukaan ei tee aloitetta. Mitä se edes haittaa, jos ventovieras ei olekaan kiinnostunut? Voit kuitenkin onnitella itseäsi, että voitit oman pelkosi ja uskalsit jutella. Jos nainen mulkaisee tosi pahasti vastaukseksi ASIALLISEEN lähestymiseen, niin eikö ole lottovoitto päästä siitä niinkin helpolla eroon. Itse ainakin pitäisin kohteliaisuutena, jos joku tulisi juttelemaan, vaikka en olisikaan miehestä kiinnostunut. Siinä vähän pohtimisen aihetta.
Tästä tuli mieleen:
"Miehistä jotka ei tee noita rohkeita aloitteita, heistä naiset ajattelee että ovat epävarmoja ja ujoja nysvääjiä eli iso turn-off vaikka nämä miehet ulkoisesti olisivatkin miehekkäitä."
Sävy voi olla yleistävä vaikka eihän tämä kaikkia tietenkään koska. Eli. Noista naiset eivät tiedä mitä ajatella. Lähinnä ehkä kahta perusasiaa, eli
1) onko mies edes kiinnostunut minusta
ja / tai
2) onko mies varattu kun ei lähesty minua
Näistähän seuraa naistenpuolelta sitä nysväämistä ja kädettömyyttä aloitteiden suhteen. Kun on niin paljon helpompaa vaan istua perseellään ja odotella miesten tekevän niitä aloitteita. Ai että miten helppoa se onkaan, voi suoraan nakella niskojaan tai tehdä mitä tahansa, koska mies on lähestynyt naista tekemällä aloitteen. Naisen itsensä ei ole tarvinnut laittaa itseään likoon, ei ikävää dissaamista, ei ikävää kasvojenmenetystä, ei nolota jos mies sanookin "ei kiitos". On vaan tarvinnut istua perseellään, tai istua perseellään ja välillä ketkutella tanssilattialla diskopallon välkkeessä.
Mutta mitäs sitten kun siellä samaisessa paikassa (pätee myös baarien ulkopuoliseen elämään) onkin mies, joka onkin joko kokonaan neutraali, tai melko neutraali naista kohtaan? Ai-jai, eihän siitä ota mitenkään selvää. Mietitään niitä ykkös- ja kakkosvaihtoehtoja, ei uskalleta ottaa selvää kun on niin paljon helpompaa vaan odottaa miehen tekevän aloite kun ei tarvitse laittaa itseään likoon.
Jos näin ajattelee, niin typeryyden huippu on sitten jälkeenpäin vikistä "kaikkien miesten olevan vain pillunperässä".
Jokainen tietenkin tyylillään *kohauttaa olkapäitään*
todellakaan ole mahdollista, että se baarissa lähestyvä mies onkin ihan normaali jamppa, joka nyt on vaan sattunut bongaamaan kiinnostavan oloisen tytön, kerännyt puoli iltaa rohkeutta, ja lopulta uskaltautunut juttusille? Onko todella kiveen kirjoitettu, että jokainen baarissa joskus aloitteen tehnyt miespuolinen henkilö on kylmäverinen psykopaatti, joka vain haluaa uuden ruksin seinään?
Ujous ei muuten automaattisesti tee kenestäkään parempaa, syvällisempää, herkempää, huomioonottavampaa, uskollisempaa, parempaa kumppania. Eikä iloinen mieli ja ulospäinsuuntautuneisuus tee kenestäkään idioottia, machoa, sovinistia, väkivaltaista, uskotonta, huonoa kumppania, tunteetonta. Ujous/ulospäinsuuntautuneisuus kertovat vain ja ainoastaan siitä miten ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin - arastellen, vetäytyen, vältellen, pelokkaasti vai avoimesti, positiivisesti, mutkattomasti. Ja se, että jonkun on helppo tutustua uusiin ihmisiin, ei tarkoita, että hyppää heti tilaisuuden tullen vieraaseen punkkaan - se asia on kiinni moraalista, suhteen arvostuksesta ym.
Tuohon ei ole mitään lisättävää.
... ei automaattisesti tee hänestä parempaa, syvällisempää, herkempää, huomioonottavampaa, uskollisempaa tai parempaa kumppaniehdokasta. Itseasiassa minun ja varmasti monen muunkin silmissä passiivinen nainen on viimeinen vaihtoehto johon tutustua kumppanin tai seksinhakemisen merkeissä. Ei siis mikään yllätys, että aika harvoin tutustun uusiin naisiin koska suurin osa naisista on passiivisia nysvääjiä. ;)
Naisten passiivisuus kertoo vain ja ainoastaan siitä miten he suhtautuvat miehiin: arastellen, vetäytyen, vältellen ja pelokkaasti.
Aktiiviset naiset ovatkin ihan eri luokkaa: he suhtautuvat miehiin avoimesti, positiivisesti ja mutkattomasti.
passiivisten naisten olevan jotenkin parempia kuin aktiiviset? Ei ole sellaista väitettä tullut ainakaan minua vastaan.
Jotkut kuitenkin yrittävät uskotella passiivisten miesten olevan kanssaveljiään parempia kumppaniehdokkaita.
hohoolle.
Siis se että "baarissa lähestyvä mies onkin ihan normaali jamppa, joka nyt on vaan sattunut bongaamaan kiinnostavan oloisen tytön, kerännyt puoli iltaa rohkeutta, ja lopulta uskaltautunut juttusille".
Luulenpa kuitenkin yleisellä tasolla puhuttaessa melkoisen osan baarialoitteista tulevan enemmän tai vähemmän panoa ajatellen. Etenkin jos nyt pysytellään / pysyteltäisiin aloittajan mainitsemissa "paljon aloitteita tekevissä". Miten ne sitten tunnistaa, niin osan (suuren osan?) tunnistaa ihan siitä tyylistä miten he naista lähestyvät. En tiedä onko naiset miten laajasti sokeita näissä tilanteissa, sillä olenpa useaan otteeseen ollut todistamassa näitä tilanteita, ja minulle miehenä on ollut ihan ensisekunnista alkaen päivänselvää millä mielellä kyseinen mies lähestyy. Olen myös huomannut tilanteista joskus jälkeenpäin keskusteltaessa naisten taholta uskomatonta sinisilmäisyyttä, tai jos se ei ole ollut sitä, niin sitten esittämällä sinisilmäistä ollaan peitelty pohjimmaisia ajatuksia. Jompsinkumpsin.
Mitä sitten tulee tuohon sinällään ihan täysin oikeaan huomioosi ujoista ja ulospäin suuntautuneista, niin nythän ei varsinaisesti ollut edes kyse ujoista miehistä. Ei tainu olla aloittajallakaan, mutta minulle ei ainakaan ollut. Naisten passiivisuudesta oli, ja siitä, että mitä naiset ajattelee miehistä, jotka ovat neutraaleja tai lähes neutraaleja heitä kohtaan. Hei, ei kai ne vaan ajattele että siinäpä vasta ujo mies...
jos sattuu vähäänkään kiinnostamaan, jotta miksi jotkut saattavat kirjoittaa niistä passiivisista miehistä - ehkä vieläpä samassa yhteydessä yltiöaktiivisten miesten kanssa.
Onko kaikki se, mitä on, vain se, minkä valokiilassa näkee, vai onko jotain myös siellä pimeydessä.
Myös sitä, miksei näille passiivisille miehille kelpaa samanlaiset naiset? Miksi heidän on saatava juuri niitä samoja naisia mitä nämä valokiilassa olevat metsästävät? Kas siinäpä pulma. Ettei miehet vain loppujen lopuksi olisi näissä asioissa ihan samanlaisia kuin naisetkin?
että ihmiset sukupuoleen katsomatta joko kelpaa toisilleen tai sitten ei. Mikä ei varmastikaan ole ollenkaan yllättävää. Yksinkertaisesti vastattuna. Yksilölliset erot ja mielihalut taasen näyttelevät aika pitkälle sitä, mitä haluaa. Mitä haluaa ja mitä on juuri silloin, siinä elämäntilanteessa vailla. Osa tuijottelee sinne valokiilaan, mutta ei kaikki. Ja jos tuijottaa, niin tarkoitus voi olla hetkellisen tyydytyksen hakeminenkin. Voi olla kyse myös siitä, haluaako tyytyä.
"..ihmiset sukupuoleen katsomatta joko kelpaa toisilleen tai sitten ei."
Minun mielestäni jokainen saa pariutua ihan sillä tyylillä kuin itse haluaa, ja nämä tämän tyyppiset väittelyt täällä ovat typeriä.
Nää vastaukset auttaa tosi hyvin mun naisongelmiin. Kiinnostaa naiset aina vaan vähemmän. jippii!
allekirjoita asiaasi. olen itse hyvin sosiaalinen ja rohkea nainen. saan miehiä helposti jos haluan. olen kuitenkin ollut aina kiinnostunut hiljaisista tai/ ja ujoista miehistä. enkä kiinnostu näistä aloitteen tekevistä uroista, vaan pikemminkin mietin mitä ne itsestään luulee.
"saan miehiä helposti jos haluan."
Voi helvetti, oletko todella niin idiootti että luulet olevasi jotenkin tosi kaunis koska "saat helposti miehiä"? 95 prosenttia naisista saa helposti miehiä jos haluaa. Ei tarvitse kuin ilmaantua paikalle missä on miehiä niin aloitteita alkaa sadella. Vielä tehokkaampaa jos nainen keimailee ja heiluttelee tissejään tai persettään esim. tanssilattialla tai venyttelee itseään läpinäkyvästi esim. baarin tiskiä vasten.
en kirjoittanut olevani kaunis, vaan kirjoitin olevani sosiaalinen ja rohkea.en myöskään lupaile käytökselläni mitään sellaista, jota en ajattele pitäväni. lisäksi en pidä "lihatiskeistä", joten harvemmin käyn niissä.
älä siis laita omia tulkintojasi minun suuhuni.
mutta
a)mistä mä tiedän että mulle puhumaan tullut mies on 1) kova aloitteiden tekijä 2) tää on sen eka sen elämässä
b) mistä mä tiedän, että mies jolle mä meen puhumaan on 1) kova aloitteiden tekijä 2) tää on sen eka sen elämässä
Siis baarissa naisten juttusille uskaltautuvat miehet ovat pääsääntöisesti uhkarohkeita huimapäitä :D
Baari-iskeminen ei sovi kaikille, se on totta, mutta ei asia nyt ihan noin mustavalkoinen ole.
Hiljaisissa ja ujoissa ihmisissa on se paha puoli, että heihin tutustuminen kestaa paljon kauemmin kuin 'normaalimman' ihmisen. Ollaan niin säyseästi ja mielellaan samaa mieltä. Ja varsinkin iskemis-yrityksissa tulee usein sellainen maku, että kuka tahansa ei-pelottava käy, kunhan nyt jotain saisi aikaiseksi.
"Hiljaisissa ja ujoissa ihmisissa on se paha puoli, että heihin tutustuminen kestaa paljon kauemmin kuin 'normaalimman' ihmisen. Ollaan niin säyseästi ja mielellaan samaa mieltä."
Niin kun ulospäin suuntautunut ei tietenkään missään nimessä vajoa nuoleskeluun tullessaan iskemään.
Tarkoitit kai kuitenkin ns. kilttejä? Mun mielestäni hiljainensuus... öh, hiljaisuus.... tota... se että on hiljaisempi ihminen ja / tai ujo ei ole suoraan verrannollinen siihen, että ihminen olisi mielin kielin. Voihan se olla vaikeaa ja kiusallista jos / kun tulee se tunne, jotta pitää nyhtämällä nyhtää infoa, muttamutta kaiken se kärsii, kaiken se kestää.
Tuo iskemisjuttu voisi kyllä pitää paikkansa, se voi olla joillekin turn off. Tosin tuostakin voi halutessaan löytää sen toisen puolen, sillä eikö iskemistilanteissa muunlaisten kanssa sitten tule samaa makua, sillä useinhan on kuitenkin kyse siitä, kuka kelpaa kenellekin, ja kenet kukakin kelpuuttaa. Samaan lopputulokseenhan sitä kuitenkin päädytään, tai ainakin tähdätään. Jälkimaku kai se tuossakin ratkaisee...
"Niin kun ulospäin suuntautunut ei tietenkään missään nimessä vajoa nuoleskeluun tullessaan iskemään."
Voi niinkin käydä, mutta useammin extrovertista ihmisen persoonasta saa melko nopeasti edes jonkinlaisen vaikutelman. 'Baarielämä'on kuitenkin sen verran vilkasliikkeistä, ettei siina tuntikausiksi jäädä jonkin 'epäselkeämmän' tyypin piileviä ominaisuuksia ja motiiveja pohtimaan.
"se että on hiljaisempi ihminen ja / tai ujo ei ole suoraan verrannollinen siihen, että ihminen olisi mielin kielin."
Ei olekkaan, mutta yhtä lailla on vaikea saada minkäänlaista tuntumaa toisen persoonasta.
"Voihan se olla vaikeaa ja kiusallista jos / kun tulee se tunne, jotta pitää nyhtämällä nyhtää infoa,muttamutta kaiken se kärsii, kaiken se kestää. "
Etenkin 'baarimaailmassa se ei ole ainoastaan kiusallista vaan antaa vaikutelman , että toinen ei ole lainkaan kiinnostunut. Miksi siihen sitten jäisi 'kestämään' ja 'kärsimään' jos toinen vaikuttaa siltä, että mielummin olisi yksinään.
"Etenkin 'baarimaailmassa se ei ole ainoastaan kiusallista vaan antaa vaikutelman , että toinen ei ole lainkaan kiinnostunut. Miksi siihen sitten jäisi 'kestämään' ja 'kärsimään' jos toinen vaikuttaa siltä, että mielummin olisi yksinään."
Kyllä minustakin tuntuu kummallisilta nämä vaatimukset: pitäisi väen vängällä änkeytyä sellaisen ihmisen seuraan, joka antaa itsestään vaikutelman, ettei halua ketään seuraansa.
Miksi minun miehenä pitäisi tulla juttelemaan sunlaisille naisille jotka vaan istuu perseellään ja on sennäkösiä että haluavat olla koko illan yksinään?
"useammin extrovertista ihmisen persoonasta saa melko nopeasti edes jonkinlaisen vaikutelman. 'Baarielämä'on kuitenkin sen verran vilkasliikkeistä, ettei siina tuntikausiksi jäädä jonkin 'epäselkeämmän' tyypin piileviä ominaisuuksia ja motiiveja pohtimaan."
Joo, on varmasti noinkin. Vaikka kai se on siitäkin kiinni, että mitä on yleensäkään vailla. Siinä missä oikeasti sulkeutuneet, jokaista sanaansa pitkään miettivät ääri-introvertit ovat (munkin mielestäni) rasittavia, niin niin on kyllä liian ekstrovertitkin, idiootti on lähinnä se sana mikä tulee mieleen tuollaisista miehistä. Huulet heiluu tuulessa, mutta mitään ei varsinaisesti sanota.
Noh, nuo nyt oli ääripäitä. Mutta jos nyt mietitään ihmisiä noiden ääripäiden välillä, niin luulisin että mikäli lähestymisyrityksen tekee aidosta mielenkiinnosta eikä vaan tulevan yön huvia ajatellen, niin luulisi ihmisillä riittävän kärsivällisyys hieman pitempään vaikka kohde paljastuisikin hieman vähemmän ulospäin suuntautuneeksi. Näin siis mikäli on itse tehnyt aloitteen. Ja jos taasen juttelemaan tullut onkin vähemmän ekstrovertti, "ei keksi tikusta asiaa", ulkonäöltään kuitenkin menettelevä eikä edes ne vähät sanomiset ole ihan kauheita, niin dissaako joku tuollaisen tapauksen pois päiväjärjestyksestä pelkästään siksi ettei kyseinen tapaus ole niin kovin ulospäin suuntautunut...
sellaista on vaatimassa että pitäisi väkisin änkeytyä jonkun tietynlaisen seuraan?
ja vaikka kuinka passiivinen ja etäinen tahansa, miehen pitkiin kommentteihin voidaan vain vastata "joo" tai "jaa". Ja miehen täytyy taas keksiä sanottavaa, hoitaa puhuminen kun nainen vaan typerännäköisenä vastailee "joo" "niin" "mmmm".
nainen lähtee tympäntyneenä kotiin ja raportoi seuraavana päivänä ystävättärilleen "Siis tiekste vittu että mä tapasin eilen aivan helvetin tylsän äijän! Se jutteli yhdestä sun toisesta mut siis NIIN tylsiä juttuja... emmä sitä jaksanu kauaa kattella ja lähinki sit pois. Se vitun idiootti kysy viel perään että kuin sä ny jo lähet.. no vittu arvaapa minkä takia!" Ja ystävättäret nyökkäilevät ymmärtävästi "joo ei sellasia vitun tylsimyksiä jaksa, miehen täytyy oikeesti tehdä vaikutus et sitä jaksaa kattella puolta tuntia pidempään".
Pysy vaan poissa, minä en todellakaan odota sinun tulevan juttelemaan.
että ne "keskiverrot" hakeutuvat toistensa seuraan. Mutta on lapsellista odottaa olevansa piirityksen kohteena, jos on vain "keskivertoihminen". Extroverttejä piiritetään, muut joutuvat elämään hieman rauhallisempaa elämää.
kaikki tämäntyyppiset aloitukset jauhavat. Miehet valittavat täällä sitä, etteivät naiset tee aloitteita passiivisille miehille. Joku on suoraan vaatinutkin naisilta sitä.
niin minakin kylla sain sen vaikutelman aloituksesta, etta niita hiljaisempia kannattaisi/pitaisi suosia niiden sosiaalisten sijaan.
En mina katsos ole taalla viikosta toiseen itkemassa, etta kun kukaan ei ole minusta kiinnostunut ja miehet suosivat rohkeita, avoimia ja iloisia naisia.
Kieltamatta joskus oli joskus vahan sellainen olo, etta huoliikohan mua kukaan koskaan, kun olen niin kummallinen, mutta eikohan tuo vaihe yleensa jateta sinne teini-ikaan.
Hassu juttu sinansa, etta silloin kun tapasin tuon oman miekkoseni, niin ei olisi vahempaa voinut kiinnostaa olla siella baarissa, mutta kuinkas kavikaan :) kylla ne oikeat ihmiset nakee sun murjotuksenkin lapi...
Noin minakin asian koen.
Noita kuvailemiasia aari-extro- ja introvertteja on kuitenkin suhteessa aika vahan.
Perussaantona muitenki taitaisi olla, etta mita enemman itse on sosiaalinen ja osoittaa kiinnostustaan muita kohtaan, niin sita enmman itse saa nauttia siita sosiaalisesta asemassa ja muiden kiinnostuksestakin.
olenkin. Eli puhelias olen kyllä, uskaltaisin sanoa että olen keskivertomiestä puheliaampi ja nokkelasanaisempi.