Toivoisin tämän lukevilta rakentavia kommentteja...
Mitä tehdä kun minun tunteillani ja mielipiteilläni ei ole kovin paljon painoarvoa. Mieheni pitää kovasti väittelystä mikä sinänsä on ihan kivaa. Kuitenkin arkena töistä ja treeneistä väsyneenä en enää jaksa kaupassa kinata esim.ostoksista kovin pitkään vaan annan asian mennä.
"Keskustelun" Viimeiset kommentit ovat tätä luokkaa:
Nainen: haluaisin mieluummin ottaa kuohukermaa koska mielestäni sen rakenne sopii paremmin tähän jälkiruokaan ja se vatkautuu helposti/nopeasti. Vispikermasta ei saa pitkälläkään vatkaamisella kovin kuohkeaa vaan se jää vähän liruksi.
Mies: Vispikerman ja kuohukerman sisältöhän on ihan sama en usko etteikö vispikermasta saisi myös yhtä hyvää vatkaamalla.
No eihän siitä tietenkään kuohukerman veroista tullut.
Myöhemmin illalla kun olemme menossa nukkumaan suihku on jäänyt tippumaan miehen jäljiltä ja se selkeästi häiritsee nukahtamistani mikä iltavirkulle on muutenkin hankalaa. Seuraa keskustelua siitä kuinka asia pitäisi hoitaa.
Lopulta
Mies: odotellaan nyt kyllä se saattaa loppua ihan itsestään.
Nainen koittaa aikansa patistella miestä sulkemaan tippuvan hanan.
Seuraus: nainen saa raivostua kaikessa rauhassa ja käy sen jälkeen sulkemassa hanan.
Monesti tilanteet ovat juuri tämänkaltaisia mies ei selkeästi sano minun olevan väärässä, mutta teemme silti niinkuin hän haluaa. Se mitä minä sanon tai minusta tuntuu ei ole merkityksellistä. Kun en aina jaksaisi ruveta jankkaamaan saadakseni asioita läpi.
Onko muita, joita tämä koskettaa?
Toinen asia hänen ei tee mieli osallistua kotitöihin. Paitsi astianpesukoneen täyttöön ja tyhjentämiseen. Mikä on erittäin mukavaa tosin johtuu lähinnä siitä, että kone on uusi.
Miehellä on vahva kiinnostus kaikenlaisiin laitteisiin (muttei minun tunteisiini).
Hän saattaa tulla kärttyiseksi kun en halua katsella hänen laitepuuhastelujaan pitkiä aikoja. Seisoskella hänen ottaessa kuvia tms.
Okei tämä on kirjoitettu vähän vihaisena, mutta kommentoikaa!!
Mitä tehdä kun minun tunteillani ja mielipiteilläni ei ole kovin paljon painoarvoa. Mieheni pitää kovasti väittelystä mikä sinänsä on ihan kivaa. Kuitenkin arkena töistä ja treeneistä väsyneenä en enää jaksa kaupassa kinata esim.ostoksista kovin pitkään vaan annan asian mennä.
"Keskustelun" Viimeiset kommentit ovat tätä luokkaa:
Nainen: haluaisin mieluummin ottaa kuohukermaa koska mielestäni sen rakenne sopii paremmin tähän jälkiruokaan ja se vatkautuu helposti/nopeasti. Vispikermasta ei saa pitkälläkään vatkaamisella kovin kuohkeaa vaan se jää vähän liruksi.
Mies: Vispikerman ja kuohukerman sisältöhän on ihan sama en usko etteikö vispikermasta saisi myös yhtä hyvää vatkaamalla.
No eihän siitä tietenkään kuohukerman veroista tullut.
Myöhemmin illalla kun olemme menossa nukkumaan suihku on jäänyt tippumaan miehen jäljiltä ja se selkeästi häiritsee nukahtamistani mikä iltavirkulle on muutenkin hankalaa. Seuraa keskustelua siitä kuinka asia pitäisi hoitaa.
Lopulta
Mies: odotellaan nyt kyllä se saattaa loppua ihan itsestään.
Nainen koittaa aikansa patistella miestä sulkemaan tippuvan hanan.
Seuraus: nainen saa raivostua kaikessa rauhassa ja käy sen jälkeen sulkemassa hanan.
Monesti tilanteet ovat juuri tämänkaltaisia mies ei selkeästi sano minun olevan väärässä, mutta teemme silti niinkuin hän haluaa. Se mitä minä sanon tai minusta tuntuu ei ole merkityksellistä. Kun en aina jaksaisi ruveta jankkaamaan saadakseni asioita läpi.
Onko muita, joita tämä koskettaa?
Toinen asia hänen ei tee mieli osallistua kotitöihin. Paitsi astianpesukoneen täyttöön ja tyhjentämiseen. Mikä on erittäin mukavaa tosin johtuu lähinnä siitä, että kone on uusi.
Miehellä on vahva kiinnostus kaikenlaisiin laitteisiin (muttei minun tunteisiini).
Hän saattaa tulla kärttyiseksi kun en halua katsella hänen laitepuuhastelujaan pitkiä aikoja. Seisoskella hänen ottaessa kuvia tms.
Okei tämä on kirjoitettu vähän vihaisena, mutta kommentoikaa!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
että miksi kutsutaan nipottajaksi?
voi jessus, ensikerralla jos riitelette maitotökistä niin ota sitä mitä itse halaut.
näin meillä, jos ei kelpaa miehesi voi ottaa itselleen juuri sellaisen kuin toivoo
Jos nuo ovat maata mullistavia ongelmia teillä menee todella hyvin.
Ihanaa tuo naisen ja miehen välinen ero.
Nauti siitä täysin rinnoin äläkä mieti.
T: Erittäin miehisen miehen nainen
kanssa. Jos pariskunnan erimielisyydet on linjalla vesihana, hammastahna tuubi jne. niin oikeasti ei ole hätää. Jos olisi oikeita ongelmia (väkivalta, pettäminen, kunnioituksen puute, jne) ei olisi aikaa ja voimavaroja kinastella tälläisista.
Niin ei tässä mitään eroa olla virittelemässä!! Mutta se ainainen "väittely" pikku asioista.
Miten saisin hänet ymmärtämään herkemmin ettei pikkujutuista tarvitse jauhaa 10 min?
että mä en rupea tästä kinastelemaan, mä otan tän purkin, ota sä mitä haluut. Vähän ajan päästä mies oppii, että et ole kiinnostunut jauhamaan pas*aa.
Jos sinä vatkaat kerman, sinä otat sen kerman minkä haluat. Jos mies vatkaa, vatkatkoon sitten vaikka kahvikermaa jos haluaa.
Jos mies on jättänyt hanan tippumaan, sano miehelle, että mene sulkemaan tuo hana. Jos ei usko tai alkaa vänkäämään, sano että nyt menet, s*atana, sulkemaan tuon hanan heti. Jos ei mene, menet itse etkä sano enää mitään. Mies oppii, että et ole kiinnostunut vänkäämään.
Miestä pitää myös pyytää/käskeä tekemään kotitöitä. Se on raivostuttavaa, mutta välttämätöntä. Muuten ne eivät tule tehdyiksi. Sano että kulta, sinun vuoro imuroida. Jos mies vänkää tai yrittää vetkutella, sano että sinä imuroit, nyt heti. Jos ei tottele, tee seuraavalla kerralla ruokaa vain yksi annos ja syö se itse. Jos mies ihmettelee/hermostuu, kerro, että hän saa tehdä itse ruokansa kun ei suostu sinua auttamaan missään. Älä pese hänen pyykkiään, kulkekoon paskaisissa jos ei osaa itse pestä. Vaihda sänkyyn vain itsellesi puhtaat lakanat. Lopeta imuroiminen muutamaksi viikoksi, niin että on jo niin roskaista ja pölyistä, että mieskin sen huomaa. Jätä pönttö pesemättä, kunnes se haisee kamalalle. Todennäköisesti mieskin huomaa jutun juonen jossakin vaiheessa.
Joissakin asioissa miestä pitää kohdella kuin teini-ikäistä kakaraa. Jos miestä alkaa passaamaan, saa kyllä olla piikana vaikka koko lopun elämäänsä. Mies ei sitä tilannetta muuta, hänelle se sopii hyvin. Mies ei pelkää, että sinä jätät hänet, jos hän ei ole sinulle mieliksi. Älä sinäkään pelkää, laita mies tekemään oma osuutensa yhteisistä töistä vaikka väkisin.
Ap:n virhe siis oli, että hän kohteli miestä kuin ajattelevaa ja tuntevaa olentoa, joka osaa ottaa hänet huomioon ajattelevana ja tuntevana olentona.
Kun olisi pitänyt sen sijaan kouluttaa miestä kuin koiraa...
Vaikka näinhän se kyllä taitaa olla :-( Kyllä omatkin illuusiot miesten ajattelu-/empatiakyvyistä on joutuneet kovia kokemaan.
piste.
Kumpi muuten teki sen jälkkärin, eli keitti? Se valitsee.
Ihan samalla tavalla naista pitää kouluttaa kuin koiraa. Naisethan pitävät tiettyjä hommia pelkästään miestentöinä ;)
lupaa kumpaa kermaa siihen jälkiruokaan ostetaan? Mitäs jos vaan ostaisit sitä. keskustelematta.
ollut lapsia..?
Jos ongelmat ovat tuota kuvaamasi tasoa, kannattaa harkita tarkkaan, hankittekokaan... Siinä voi pienokainen kuolla nälkään, kun kinaatte kaupan hyllyllä siitä, mitä mössöä lapsoselle syötetään...
Come on, vähän suhteellisuuden tajua kehiin!
Toinen voi olla kova väittelemään ja kinaamaan - mutta ei hänkään sitä yksin tee!
On totta, että ei kannata alkaa jauhaan pas*aa siitä, et mitä kermaa ostetaan. Muutenhan ei päästä mihinkään, kaikesta voi aina väitellä loputtomiin. Ei mitään järkeä.
Toinen pointti on kertojan miehen käytös.
Onnellisessa parisuhteessa kumppanit kunnioittavat toisiaan. Kermabisneksessä miehen oikea vastaus olisi ollut "kiva, kun sä tiedät noin paljon ruuanlaitosta, rakas" ..ja nainen ottaa hyllystä valitsemansa tuotteen.
Kun hana tippuu ja häiritsee naista, niin kunnon mies menee herrasmiehenä sulkemaan hanan, ainakin silloin kun on itse jättänyt sen valumaan.
Kaikessa voi toimia toista kunnioittavasti. Siis molemminpäin!!
Mies kaipaa ensisijaisesti arvostusta. Sitä, että nainen luottaa häneen kaikessa, mihin hän ryhtyy. Mies kaipaa myös ihailua.
Nainen kaipaa rakkautta ja ymmärrystä, sitä, että häntä kuunnellaan. Syliä ja huomioonottoa.
Keskustelkaa yhdessä. Mieti, oletko osoittanut miehellesi arvostusta, olisiko arvostuksen puute syynä miehesi piikittelevään tyyliin?
Pitäkää mielessä, että arvostus ja toisen kunnioitus on hyvän suhteen kulmakivi. Myös lapset oppivat siten, miten parisuhde toimii.
Kun molemmat tekevät parhaansa, jotta toisella olisi paras olla, molemmilla on hyvä.
Keskustelkaa !!
Kiitos vastauksestasi ja kiitos muillekin vastanneille!
Sehän se siinä onkin. Hän on hyvin tietävä esim. tekniikan ja lääketieteen alalla. Muutenkin hyvin tiedonhaluinen ja kiinnostunut asioista. Minun tietämykseni on enemmän käytännönläheisempää. Olen siis hyvä tekemään asioita kuten laittamaan ruokaa ja leipomaan jne. Tosin on minullakin mielenkiinnonkohteita mistä hän ei tiedä kovinkaan paljoa.
Mutta mitä tulee arkipäiväisiin asioihin haluaisin neuvotella niistä (varsinkin kun on kyseessä yhteinen asia). Hän vain usein väsyttää tällä ainaisella innollaan väitellä ja ajamalla omaa mielipidettä, johon myönnyn vaikken olekaan samaa mieltä.
Olen miettinytkin millaista olisi jos meillä olisi lapsi. Väistämättä tulisi hetkiä, jolloin on yö valvottu silmät punaisina tukka sojossa. Jaksaisinko katsella ihmistä, joka ei tajua joustaa siellä missä sitä tarvitaan...
Todella ihmetyttää tämä nykyajan meno! Elämme 2000 luvulla ja miehet yhä kuvittelevat että vaimo hoitaa kodin. Siis työnsä lisäksi! Toisin kuin joskus 1600 luvulla, naiset käyvät töissä ja opiskelevat yhtä lailla kuin miehet. Näin ollen talous pitäisi hoitaa 50-50! MIEHET HERÄTKÄÄ!
Heheee, lisää esimerkkejä nuo oli ihan mahtavia! Huvittavaa miten erilaisia naiset ja miehet onkaan.
Vinkki: Älä selitä koko ajan mitä olet tekemässä vaan tee. Kaupassa väsyneenä nappaat sen kuohukerman kärriin ja se siitä. Tuskinpa se miehes sitä lähtee vartavasten vaihtamaan. Jos kysyy niin sanot että "tää on parempaa" hymyillen nätisti ja siirryt valkkaamaan leipähyllylle :) Älä anna väittelylle mahdollisuutta, jos sellanen kerran heti syntyy kun suus avaat.
Tuntuu että miehesi yrittää ratkoa ongelmia puolestasi, niinkun miehet yleensä tahtoo tehdä. Tuo tippuva hana-keskustelu, seuraavan kerran siinäkin vaadittaisiin vaan suoraa toimintaa, ei keskustelua miten tilanne tulisi hoitaa, eli: Kun kuulet hanan tippuvan etkä saa unta, hyppäät sängystä ylös sen kummemmin selittelemättä ja menet katsomaan tippuuko hana. Suljet sen, menet takasin sänkyyn ja sanot sitten: Kylläpäs tuo hana oli jääny häiritsevästi tippumaan, kävin sen sulkemassa. Hyvää yötä kultsi. :) Ei muuten varmaan ala enää väittely.
Miehet nyt on mitä on. Ikuisesti.
Olisipa se vain noin helppoa! En kuitenkaan haluaisi olla miehen äiti, joka kulkee perässä siivoamassa ja sulkemassa kaapinovia, tippuvia hanoja!!
Yhdessä on päätetty lähteä käymään viikonloppuna autolla Nuuksiossa, josta matka jatkuu kävellen ja grillaillen.
Noh minulla on jo ruoat kassissa ja vesipuollot täytettyinä melkein kengätkin jalassa kun hän haluaa alkaa katsomaan kartasta mihin siellä kannattaisi mennä. Mielestäni tämä on hyvä ajatus. Kerron toki, että ruoat ja muut ovat valmiina jottei nettikartan tutkimiseen menisi pitkä aika (onhan meillä paperinenkin versio autossa). Seuraa 30 min nettisurffailua, jolloin alan tuskastua.
Sama asia toistuu aina minkä tahansa laitteen kanssa! "Otetaanko valokuvia?" On kysymys mihin vastaan iloisen myötyvästi... Tavallisestihan kamera alkaisi heti laukusta/laatikosta etsimisen jälkeen räpsimään. Vaan ei meillä sitä pitää ensin säätää vähintään 10-15 min. Tämä vaatii kärsivällisyyttä varsinkin kun olemme yhteisellä kävelylenkillä siis yhteisellä eikä hänen valokuvausstudiossaan.
Oikeastaan mikä tahansa asia alkaa sillä, että sitä säädetään ja minä seisoskelen vieressä...
Kai tämä on vain asia, joka pitää hyväksyä.