Olemme asuneet puolisoni kanssa yhdessä nyt muutaman vuoden (minä siis nainen, puoliso mies, jos nyt sillä mitään väliä on...). Muutimme samalla kauas kotoa, läntisestä suomesta lähelle itärajaa (!). Ehkä kaukaisesta sijannista johtuen kovin paljoa yhteyttä vanhempiin, tuttaviin yms ei ole tullut pidettyä kummankaan puolelta, mutta nyt kun sitäkin on tullut tehtyä, on muodostunut ongelma:
Kukaan lähipiiristäni, mukaanlukien ystävät, sisarukset ja omat vanhempani, eivät voi sietää puolisoani. Puolisoni on ns. herkästi hermostuvaa ja riitaantuvaa tyyppiä, ja itseasiassa minun ja hänen välinen arkielämäkin sisältää jonkin verran sitä, että välttääkseni mahdollisia riitoja tai jatkuvaa riitatilannetta minun on varottava sekä sanomisiani että tekemisiäni. Mutta tämän kirjoituksen pointti on tuo lähipiiri. Puolisollani on muutamia ystäviä, mutta luulen että juuri tämän "kulmikkuuden" takia ei kovin montaa, tai ainakaan yhteyttä heihin ei kovin tiiviisti ole. Uudella paikkakunnalla ystäviä on tullut hankittua heikonlaisesti.
Vaikeammaksi tilanteen tekee vielä se, että puolisoni ei itse ymmärrä tilannetta lähipiirini suhteen, vaan luulee tulevansa lähipiirini kanssa oikein hyvin juttuun ja haluaisi viettää heidän kanssaan aikaa enemmän...kun samaan aikaan itse taas koitan järjestellä asiat niin että kanssakäymistä olisi mahdollisimman vähän (mitä en tietenkään itse haluaisi, mutta tuntuu että sitä on pakko tehdä).
Huono tilanne tapaamisisssa juontuu mm. siitä, että puolisoni ei pysty olemaan hiljaa jos joku kertoo omia mielipiteitään, ja vaan aina on vastattava omilla (aika usein melko kulmikkailla) näkemyksillään ja tällaisessa tilanteessa riita on aika lähellä. Joskus toivoisin, että hänen joskus niin hyvin osaama kohteliaisuus edes saisi hänet pysymään hiljaa, mutta ei. Yhteisissä tapaamisissa minua sitten hävettää melkoisesti puolisoni kiukuttelu, ja samalla olen myös ikävässä välikädessä.
Muilta osin suhteemme on kunnossa ja asiat sujuvat hyvin. Mutta on todella kurjaa, että sisarukseni tai vanhemmat eivät mielellään tule käymään kylässä tai kutsu meitä kylään, johtuen juuri tuosta helposti kiristyvästä ilmapiiristä. Samoin kavereiden kanssa tapaamiset ovat vähentyneet tämän takia. Minä tapaisin heitä mielelläni enemmän ja he minua, mutta eihän kukaan halua vapaaehtoisesti olla tilanteessa joka hyvin todennäköisesti ajautuu kireäksi.
Olipa suunnitteilla meidän ja vanhempieni kanssa yhteinen matka ulkomaillekin, mutta ei enää...puoliso ei arvannut miksi.
En ole varmastikaan ainoa tällaisessa tilanteessa. Onko tässä nyt tehtävä jokin valinta ja sen myötä suuremman luokan ratkaisu?
Kukaan lähipiiristäni, mukaanlukien ystävät, sisarukset ja omat vanhempani, eivät voi sietää puolisoani. Puolisoni on ns. herkästi hermostuvaa ja riitaantuvaa tyyppiä, ja itseasiassa minun ja hänen välinen arkielämäkin sisältää jonkin verran sitä, että välttääkseni mahdollisia riitoja tai jatkuvaa riitatilannetta minun on varottava sekä sanomisiani että tekemisiäni. Mutta tämän kirjoituksen pointti on tuo lähipiiri. Puolisollani on muutamia ystäviä, mutta luulen että juuri tämän "kulmikkuuden" takia ei kovin montaa, tai ainakaan yhteyttä heihin ei kovin tiiviisti ole. Uudella paikkakunnalla ystäviä on tullut hankittua heikonlaisesti.
Vaikeammaksi tilanteen tekee vielä se, että puolisoni ei itse ymmärrä tilannetta lähipiirini suhteen, vaan luulee tulevansa lähipiirini kanssa oikein hyvin juttuun ja haluaisi viettää heidän kanssaan aikaa enemmän...kun samaan aikaan itse taas koitan järjestellä asiat niin että kanssakäymistä olisi mahdollisimman vähän (mitä en tietenkään itse haluaisi, mutta tuntuu että sitä on pakko tehdä).
Huono tilanne tapaamisisssa juontuu mm. siitä, että puolisoni ei pysty olemaan hiljaa jos joku kertoo omia mielipiteitään, ja vaan aina on vastattava omilla (aika usein melko kulmikkailla) näkemyksillään ja tällaisessa tilanteessa riita on aika lähellä. Joskus toivoisin, että hänen joskus niin hyvin osaama kohteliaisuus edes saisi hänet pysymään hiljaa, mutta ei. Yhteisissä tapaamisissa minua sitten hävettää melkoisesti puolisoni kiukuttelu, ja samalla olen myös ikävässä välikädessä.
Muilta osin suhteemme on kunnossa ja asiat sujuvat hyvin. Mutta on todella kurjaa, että sisarukseni tai vanhemmat eivät mielellään tule käymään kylässä tai kutsu meitä kylään, johtuen juuri tuosta helposti kiristyvästä ilmapiiristä. Samoin kavereiden kanssa tapaamiset ovat vähentyneet tämän takia. Minä tapaisin heitä mielelläni enemmän ja he minua, mutta eihän kukaan halua vapaaehtoisesti olla tilanteessa joka hyvin todennäköisesti ajautuu kireäksi.
Olipa suunnitteilla meidän ja vanhempieni kanssa yhteinen matka ulkomaillekin, mutta ei enää...puoliso ei arvannut miksi.
En ole varmastikaan ainoa tällaisessa tilanteessa. Onko tässä nyt tehtävä jokin valinta ja sen myötä suuremman luokan ratkaisu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vinha tilanne sulla, jaksamisia vaan sinne! Itsellä hitusen samanlainen tilanne, vähän vaan lievempänä. Eli kihlattuni (mies) on suoraan sanoen aika itsekäs. Hän ei liiemmin päätään vaivaa, mitä muut haluavat tehdä tai ajattelevat hänen sanomisistaan. Oikeastaan näin oli ennen, tilanteemme on vähän parantunut, sillä olen miehelleni aivan suoraan sanonut, ettei noin käyttäydytä ja käskenyt katsoa peiliin. Kyllähän aikuisella miehellä käytöstavat on oltava! Ja kyllä ne on parantuneetkin osittain. Mulle läheiset ja ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä ja jos mun mieheni toimis kuten sun, sais se lähtöpassit ja nopeesti. Mutta ymmärrän, ettei parisuhteet ole niin mustavalkoisia. Sinuna nostaisin kyllä tuon ongelman pöydälle, eihän ne asiat muuten muutu - etenkään jollei sun mies niitä edes tiedosta.
Eipä ne asiat niin mustavalkoisia ole, siinä se juuri onkin. Kuten sanoin, muilta osin tuo suhde on ihan kunnossa. Toisaalta välillä kyllä tuntuu että tämä osio hallitsee aika tavalla.
Harmittaa vaan todella kovasti tämä tilanne. Oikeastaan vielä siksi, että itse olen kovasti yrittänyt että asiat olisivat hyvin, mutta tahtomattani olen joutunut hankalaan tilanteeseen.
Tuo miehen ärtyneisyys vielä hallitsee elämäämme siinä mielessä, että välillä tuntuu että en oikein voi edes suunnitella mitään tekemisiä, koska jos sattuu niin että häntä ärsyttää, niin mihinkään emme voi mennä tai mitään tehdä jne. Olen myös oppinut välttämään tilanteita joissa hän tulee väsyneeksi, koska silloin ärsyyntyminen on entistä lähempänä.
Vihanhallintakurssit voisivat auttaa.
Muuten etsisin itse helpomman ihmisen, en jaksaisi tuollaista käytöstä katsella.
näitä idioottimaisia "hankkiudu eroon"- kommentteja.
Etkö osaa lukea? Vai etkö vain viitsi lukea?
Ei tuossa kehotettu hankkiutumaan eroon. Siinä vain todettiin että kirjoittaja ei itse katselisi moista käytöstä.
Olihan siinä annettu hyvä vaihtoehto. Mies vihanhallintakurssille.
Niin no, välillä tosiaan mietityttää että jos jonkun tuonsuuntaisen ratkaisun tekisi, eli että hankkiutuisin eroon tästä miehestä, niin kertaheitolla elämä helpottuisi kyllä. Ei tuo kommentti ollut "idioottimainen", vaan minusta yksi vaihtoehto muiden lomassa.
Tilanne on, kuten sanoin, kovin kurja.
minulla oli poikaystävä josta piti kaikki, ystäväni, suku , vanhemmat. ( no isää mies ei huiputtanut) :)
oli niin "komea" jne.
mutta loppupeleissä paljastui melkoisia paljastuksia.
tärkeintä on mitä mies on sinulle, ei se pitääkö suku. jotkut käytöstavat tietenkin hyvä olla.
mutta lipevyys paljastuu kyllä sekin....
Meillä taas tilanne se, että vaimo ei pidä lähipiiristä. Oma sisko on sen paras ja lähes ainut kaveri.
Lähipiirin lisäksi kaikki naispuoliset työkaverit se haukkuu aina maanrakoon, samoin kavereiden vaimot jne. Jostain syystä parhaiten se tulee toimeen miespuolisten kanssa. Mahtaakohan tällainen olla kovinkin yleistä?
> itseasiassa minun ja hänen välinen arkielämäkin sisältää jonkin verran sitä, että välttääkseni mahdollisia riitoja tai jatkuvaa riitatilannetta minun on varottava sekä sanomisiani että tekemisiäni.
teillä on iso ongelma. koti on paikka, missä pitäisi saada olla oma itsensä. sinulla ei ole paikkaa rentoutua, kun joudut varomaan sanojasi. ajan myötä et fyysisesti kestä tilannetta itsekään.
rakastuneena on vaikea nähdä kokonaistilannetta, yleensä suku ja ystävät, jotka tuntevat hyvin myös sinut, tajuaa tilanteen jo ennakkoon.
sinulla on se hyvä puoli, että olet jo tiedostanut tilanteen.
myös minun neuvoni olisi se, että jos muut ei pidä puolisostasi, ei heidän tarvitse tavata. mietin vain, että kestätkö itse sitä, että elinpiirisi kapenee.
kenen aloitteesta muutitte toiselle paikkakunnalla?
saatko halutessasi pitää yhteyttä sukuusi ja tuttaviisi ilman miehen puuttumista asiaan?
miksi ette voi hankkia sieltä tuttavia, käyttekö siellä yhdessä missään, onko siihen esteitä?
huomaatko, että elämänne ajautuisi siihen, että ette voi oikein kenenkään kanssa asioida, kun miehen käytös aiheuttaa riitatilanteita jatkuvasti.
mieti, millaista on olla tuollaisen miehen kanssa ja talossa mahdollisesti myös lapsia. joudut koko ajan hyssyttelemään, että kukaan lapsistakaan ei sano väärää sanaa, että mies ei suutu. lapsista tulee arkoja ja pelokkaita.
> Yhteisissä tapaamisissa minua sitten hävettää melkoisesti puolisoni kiukuttelu, ja samalla olen myös ikävässä välikädessä.
etenkin tätä pyydän miettimään tulevien lasten kannalta. millaista on kokea, että isä on se suurin kiukuttelija?
ohjeeni on, että seuraa tilannetta suurennuslasin kanssa. mieti, mihin se tulee johtamaan ajan kanssa. jaksatko sitä. jne.
luulen, että jonkun ajan pohtimisen jälkeen tiedät itsekin ratkaisun.
Niinpä se on- meitä riittää täällä, vaikeita ihmisiä. Oman perheenkin keskellä, jossa pitäisi olla kuitenkin lämpöä- ja perheen jäseniin siteet vahvimmista päästä! Älä syyllistä kuitenkaan itseäsi siitä, että elämäntoverisi on mies, josta sukusi ei pidä! Ehkä tässä tapauksessa olisi, hyväksi sinun miettiä. Että mihin rakastuit aikoinaan elämäntoverissasi! Sukuasi- ja miestäsi ei kannata väen väkisin tuupata tekemisiin, mikäli tilanteet ovat vaikeita- tai niistä tulee jälkeenpäin haittaa! Toisaalta itsellesi lienee raskasta, mikäli ette voi kyläillä yhdessä tai kutsua vieraita kotiinne! Pelkäänpä että joudut vielä valinnan eteen tässä asiassa, joskaan neuvona tälläinen ei ole ainut apu tilanteeseen! Mutta jos miehesi ei ymmärrä itse ongelmaansa, niin voi olla suorastaan tuhoisaa- ohjata häntä hakemaan apua ammatti auttajalta. Samanlaisessa tilanteessa jos olisin, niin ratkaisisin tilanteen vaihtamalla miehen- mikäli sukuni olisi minulle rakas-ja tarpeellinen. Mutta vain siinä tapauksessa, jos mies ei ymmärtäisi olemassa kytevää ongelmaansa!
Niinpä. Tavallaan kai perherauhan vuoksi minäkin sitten otan vastaan kaikenlaista. En ollenkaan tajua miten puolisoni ei osaa ajatella sitä että pysyisi hyvät suhteet varsinkin minulle tärkeisiin ihmisiin.
Yläpuolella joku taisi kirjoittaa että miten käy sitten jos tilanteeseen tulisi mukaan lapsia joiden kanssa pitäisi myös koko ajan varoa toisen vanhempansa käytöstä. Ja aika merkillistä tietysti olisi sekin, että isovanhempia tai muita sukulaisia ei voi tavata että pysyisi rauha maassa...
Täs on kovaa puhetta, mutta sanon kuiteski: eroon vaan siitä idiootista.
Vaikeat ihmiset on vaikeita ihmisiä, ei se luonne siitä muutu vaikka asiat selvitettäisiin. Kyllähän voit tästä asiasta puolisosi kanssa puhua, mutta vaikee uskoa että tilanne siitä muuttuisi. Hetkellisesti varmaan voikin, mutta jos kaverit ja muut ei pidä siitä miehestä, niin ei se siitä muuksi muutu. Ensivaikutelmalla aika pitkälle näissä pelataan, sanon minä. Hiukan tuntuu että lähipiiriskin joutuu aika paljon teeskentelemään jos eillä kumminkin jotain tapaamisia on.
Luulen että nää hankalat ihmiset kyllä tiedostavat hankaluutensa ja sen seuraukset. He ovat tottuneet hankalan luonteensa mukanaan tuomiin menetyksiin ja tappioihin, ja jos nyt jätät tämän miehen, menee se varmasti samaan kategoriaan.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää tajuta että teoilla ja käytöksellä on seurauksia. Ja varmaan olisi aika että miehesikin oppii että ei voi olla tuollainen idiootti ilman että sillä on jokin seuraamus.
Eli minun neuvoni on että jätä se. Ja tän sanon nyt vaan sen perusteella mitä luin tältä palstalta. Tietenkään en tiedä kaikkia yksityiskohtia jne jne jne, ja tämähän on vaan mun mielipide...
Jätä se paska. Ei kenenkään tarvi kärsiä jos joku toinen pilaa oman elämän. Ei kukaan semmosta halua.
Kuulostaa hankalalta. Onko miehelläsi ollut edellisissä suhteissa vastaavia tilanteita?
Taitaa olla hankala ottaa tätä asiaa miehesi kanssa puheeks, jos vaarana on tuo riita jota et halua. Mutta kai asia pitää ottaa esille senkin uhalla.
Enpä osaa antaa neuvoja. Kuulostaa vaan jotenkin siltä että olet suhteessa kärsimässä ja muutosta kaivataan...
Tuollainen vahvat mielipiteet omaava ihminen alistaa helposti toisen ihmisen.
Pidäthän puolesi etkä myötäile?
Tajuaako miehesi itse, että millainen on? Ehkä hän ei tiedosta hankalaa luonnettaan. Minusta sinun kannattaisi sanoa hänelle hänen käyttäytymisestään, jotta hänellä olisi mahdollisuus ottaa opikseen ja parantaa tapojaan.
Jos hän ei halua muuttua, niin aika hankalaa tulee olemaan elämä tuollaisen ihmisen kanssa.
Haluatko todella viettää loppu elämäsi hänen kanssaan. Vanhemmiten tuollaiset piirteet vain korostuvat ja loppujen lopuksi olet mielipiteinesi täysin tossun alla.. Vai kysyykö hän sinun mielipidettäsi muutenkaan?