Tämä on samalla viimeinen taisto, sillä en enää kirjoittele.
Olen onnellisesti naimisissa ja pentua on. Naimisissa vuodesta 1985. Olen kerännyt tietoa onnistumisesta avioliitossa ja jaan nyt parhaat palat. Tehkää mitä tykkäätte niillä, mutta on niissä joku totuus.
1. Nainen haluaa tunteen, että on rakastettu , mies tunteen että on arvostettu.
Pidä huoli, että tämä toteutuu. Puhu pehmoisia vaimolle ja ylistä miestä esim. auton renkaiden vaihdosta.
2. Fyysinen kontakti on tärkeä, vaikka ei ihan loppuun mentäisikään. Pusu, halaus yms. ok, jos ei jaksa muuta. Seksi on miehelle arvostuskysymys. On kuin olisi ilkeä, jos syyttä siitä kieltäytyy.
3.ÄLÄ ole ilkeä! Toistan älä ilkeile! Tilastollinen katastrofi! Älä kuvittele olevasti sarkastinen tai älykäs, jos olet vain puhtaasti ilkeä. Puhu puolisolle kauniisti. Puhumme aina kauniisti toisillemme ja siksi viihdymme erittäin hyvin yhdessä ja lapsetkin ovat oppineet puhumaan kauniisti. Olen kuuleman mukaan kyllä kerran huutanut "saamarin kakarat!" väittävät lapset. Täytyisi kai kiistää...
4. Tee hyvää. Älä vatkaa tunteita. Tekeminen on ensin ja tunteet tulevat sitten. Älä vatkaa suhteen syvintä olemusta jatkuvasti. Tee jotain hyvää.
5. Alkoholi pois. Siis pois. Kokonaan pois!!
6. Älä pomottele miehellesi. Älä pomottele vaimollesi. Tee yhteistyötä.
7. Riitele kohtuullisesti. Rääkyminen ei puhdista ilmaa.
8. ÄLÄ hermostu jos ihastut johonkin. Menee ohi kun laitat märän froteepyyhkeen päähän ja nukut hyvin. Menee siis niin ohi ettet uskokaan!
9. Älä tee syrjähyppyä, koskaan.
10. Rukoile iltarukous yhdessä/ puhu mukavia illalla/ valitse illalla jotain mukavaa vakaumuksenne tai ideanne mukaan.
Rauhaa kaikille. Meikä lähtee. En ole niin kamala kuin mitä kirjoituksista saa kuvan. Olen paljon kamalampi! En ole ylimielinen, olen leuhka.
Eipä, toivottavasti en!
Bondishy on alunperin yhden eläimen nimi. So long!
Olen onnellisesti naimisissa ja pentua on. Naimisissa vuodesta 1985. Olen kerännyt tietoa onnistumisesta avioliitossa ja jaan nyt parhaat palat. Tehkää mitä tykkäätte niillä, mutta on niissä joku totuus.
1. Nainen haluaa tunteen, että on rakastettu , mies tunteen että on arvostettu.
Pidä huoli, että tämä toteutuu. Puhu pehmoisia vaimolle ja ylistä miestä esim. auton renkaiden vaihdosta.
2. Fyysinen kontakti on tärkeä, vaikka ei ihan loppuun mentäisikään. Pusu, halaus yms. ok, jos ei jaksa muuta. Seksi on miehelle arvostuskysymys. On kuin olisi ilkeä, jos syyttä siitä kieltäytyy.
3.ÄLÄ ole ilkeä! Toistan älä ilkeile! Tilastollinen katastrofi! Älä kuvittele olevasti sarkastinen tai älykäs, jos olet vain puhtaasti ilkeä. Puhu puolisolle kauniisti. Puhumme aina kauniisti toisillemme ja siksi viihdymme erittäin hyvin yhdessä ja lapsetkin ovat oppineet puhumaan kauniisti. Olen kuuleman mukaan kyllä kerran huutanut "saamarin kakarat!" väittävät lapset. Täytyisi kai kiistää...
4. Tee hyvää. Älä vatkaa tunteita. Tekeminen on ensin ja tunteet tulevat sitten. Älä vatkaa suhteen syvintä olemusta jatkuvasti. Tee jotain hyvää.
5. Alkoholi pois. Siis pois. Kokonaan pois!!
6. Älä pomottele miehellesi. Älä pomottele vaimollesi. Tee yhteistyötä.
7. Riitele kohtuullisesti. Rääkyminen ei puhdista ilmaa.
8. ÄLÄ hermostu jos ihastut johonkin. Menee ohi kun laitat märän froteepyyhkeen päähän ja nukut hyvin. Menee siis niin ohi ettet uskokaan!
9. Älä tee syrjähyppyä, koskaan.
10. Rukoile iltarukous yhdessä/ puhu mukavia illalla/ valitse illalla jotain mukavaa vakaumuksenne tai ideanne mukaan.
Rauhaa kaikille. Meikä lähtee. En ole niin kamala kuin mitä kirjoituksista saa kuvan. Olen paljon kamalampi! En ole ylimielinen, olen leuhka.
Eipä, toivottavasti en!
Bondishy on alunperin yhden eläimen nimi. So long!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Hauskoja kirjoituksia nettipersoonalla Bondish. Jotenkin jäi mieleen, että joku hauskuutteli täällä kertomalla mukavia.
ja oikein kovasti kun miettii näitä suomi24 tolloja jotka miettii oikeasti että "akka käy vieraissa/ukko pettää - pitäiskö se jättää"
Ohjeet oli kuin suoraan jostakin "tie onnelliseen parisuhteeseen" -kirjasta. Olen itse edelleen sitä mieltä, että joku hauskuutteli leikkimällä parisuhdeterapeuttia. Ohjeethan oli loppujen lopuksi tosi "ohuita". Oikeesta elämästä kirjoittajalla ein tuntunut olevan tietoa. Jos alkoi kysymään tarkentavia kysymyksiä vastaus oli, etten minäkään kaikkea tiedä.
Ja mitäs pahaa noissa mainitsemissa ihmisten kysymyksissä on? Hädässä olvien ihmisten kysymykisä.
miksi ihmeessä onnelliseti naimisissa oleva henkilö roikkuu avioeropalstalla?
Roikunhan mäkin täällä,ja voin sanoa olevani samojen hauskasti kirjoitettujen ja samalla asiallisten "elämänohjeiden" noudattaja kun Bondishykin:)Ja onnellisesti naimisissa!!!
Onko se hullua,jos joku haluaa jakaa neuvoja jotka todella toimii????????
Luulenpa,että Bondishy - olkoon nyt juttunsa/ohjeensa sitten vaikka naistenlehdestä kopsannutkin ,kuitenkin asiasta jotain tietäväkin! Eipä noita asioita juuri opi kun opettelemalla elämään siippansa kanssa noilla ohjeilla...sanon näin siksi,että ero on itselläkin takana - katkera sellainen,ja kuitenkin tällä hetkellä uudessa avioliitossa,joka pysyy,ja on pysynyt vuosia JUURI noilla konsteilla toimivana,ja tasavertaisena:)
Elämä on ihanaa!!!!
Kaikkea hyvää sulle Bondishy:) olipa piristävää lukea ohjeesi:D
Kaikkea hyvää Sinulle!
Näkemiin Sinullekin.
Kiitos kauniista viestistä.
Olet oikeassa, tiedän tarkkaan, mistä puhun. Se mikä hämää on, että olenko todella niin kummallinen tapaus??? Tuskin. Olemme lääkäripariskunta suuressa kaupungissa, sairaalassa töissä, ihan tavallisia minusta elämältämme. No, alkoa emme käytä -vähän erikoista se kai on. Minä kutsun itseäni absolutistiksi, kun se kuullostaa stärältä ja mies ei kutsu miksikään, ei vaan käytä.
Siis: uskokaa nyt muutkin: en ole itse näitä keksinyt, käytän joka ikinen päivä ja on niissä jotain virkaa eivätkä ole jotain pilviteoriaa!
Kaikkea hyvää siis! Jätän chat-toimintani.
Viestissäsi olevat neuvot ovat erinomaisia. Valitettavasti vaan täälä palstalla on juuri ne joille ei moinen mene jakeluun ja sitten ihmetellään kun erotaan. Näkeehän sen noista ilkeämielisistä viesteistä tuossa ylempänä.
Oikeasti nuo neuvot ovat ihan perustavaa laatua olevia, älä ilkeile, puhu kauniisti vaikkei huvita, tehkää jotain ideologiaanne sopivaa, ja eritoten hyvä oli huomata se, että mies kaipaa arvostusta, nainen rakastettuna olemisen tunnetta. Helvetin hyvä kirjotus ja noi neuvot oikeesti toimii, ei ne takaa mitään mut jos molemmat niit noudattaa niin todellakin välttää ne TOOPEIMMAT karikot. Hemmetin usein syy eroon on se, että nainen kyllästyy siihen kun mies ei ole läsnä liitossa. Tuota listaa käyttämällä jo pärjäisi sitä vastaan.
MOI!
Taidan olla se jota tarkoitat ilkeämielisellä viestittelyllä.
En ole sanonut, että ohjeissa olisi mitään vikaa mutta minusta ne ovat itseestään selvyyksiä. Todelliset ongelmat liitoihin tulee juuri silloin, kun normaalit pelisäännöt ei pelitä. "Sääntäjen" noudattamiseen, kun tarvittan kaksi.
Täälläkin varmasti kirjoittelee ihmisiä, joille ei edes noi perusjutut ole selvillä.
Mutta sitten liitoissa on paljon syvemmällä olevia ongelmia joita ei tuollaisilla "säännöillä" korjata. Lähtien jo siitä, että ihmisten käsitys parisuhteesta voi olla aivan erilainen. Joillekin se on tunnesuhde, joillekin "bisnessuhde". Joku ottaa puolison täyttääkseen jonkun tarpeensa, joku ihmisen itsensä vuoksi etc.. Jos jo lähtökohta on on ihan erilainen, eivät "säännöt" auta, vaan pikemminkin syylistää ja ahdistaa lisää sitä ihmistä joka antaa avioliittoon kaikkensa.
Vastaan kerran tähän ja pyydän yhdessä toisessa palstassa anteeksi yhtä tokaisuani ennenkuin vedän piuhat poikki.
Miksi tällä palstalla: En roikkunut kuin viikon. Pari ystävääni erosi juuri ja sitä joutuu kuuntelemaan nyt, siksi aktivaatio. Huomasin kuitenkin, että aihe on minulle liian raskas, kun ei ole omakohtainen.
Kaikki mitä kirjoitin on totta, mutta ei sitä kannata uskoa, kun täällä niin valehdellaan koko ajan. Lääkärin numeroni on sv 24..90, josta jätän kaksi numeroa pois, ettei voi käyttää väärin.
Näkemiin. Mitään neuvoistani en ole itse keksinyt ( en osaisi) vaan osa on ns. historiallisia, osa myöhemmin sovellettuja. Olen niitä kovalla vaivalla kaapinut kasaan. Avioliittoni on onnellinen ja kaverien eroja katsoessa ajattelin, voisiko jotain omastaan jakaa. Ei voi. Siitä saa vain pilkkaa. Palaan pesääni ja toivon kaikille siunausta ja kaikkea hyvää. En ole valehdellut mitään.
Minä kyllä kiitän ja kumarran Bondishylle. Tuo lista kyllä vakuuttaa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Juuri eronneena ja muutamia oppaita lukeneena tuntuu, että kyllä ne vaan nuo muutamat perusasiat taitaa yllättävän usein johtaa ongelmiin.
Vois kai myös ajatella, että Hyypän ja Kuupan kaivamat 'syvemmät ongelmat', esim. käsitys parisuhteesta (tai tavasta rakastaa tai syyt mennä naimisiin) vois olla niitä perimmäisiä SYITÄ siihen, miksi nuo säännöt (tavat käyttäytyä) ei toimi. Fisherin kirjaa aloitelleena tuntuu, että juuri nämä SYYT pitäisi eron jälkeen pystyä ensinnäkin tunnistamaan ja jotenkin prosessoimaan, että mahdollisissa uusissa suhteissa ei ajautuisi samoihin ongelmiin ja pystyisi käyttäytymään ja osoittamaan tunteitaan rakentavammalla ja vähemmän tuhoa aiheuttavalla tavalla.
Kiitos vielä kovasti.
Kiitos ja kaikkea hyvää Sinulle.
Tulet varmasti pärjäämään.
Näkemiin Sinullekin!
Kyse olikin toopeimpien karikoiden välttämisestä eli itsestään selvyyksien laiminlyönnistä.
Mutta oot ihan oikeessa ja kyllähän se tiedossa oli ettei auta jos on syvempiä ongelmia. Niihin on sitten muut avut mutta nuoKIN pitää silloinkin täyttää hiljalleen.
Sain myös uutta mietittävää kun mainitsit eri syyt ottaa puoliso. Se oli hyvä insight.
Kiitos kiitoksista!
Ja totta on tuossa, että toopeimmat. Mutta toisailtaa, jos autossa ei ole sitä moottoria edes jota viritellä ja rassata kuntoon niin...
Pakko tässä tauolla vielä keskustella kanssasi.
Usein kuulen, että jossain asioissa on "syvällinen ongelma" tai asia ei ole mustavalkoinen yms. No missä helkutissa se syvällisyys sitten näkyy?? En ainakaan minä ole koskaan kuullut mitään kunnollisia filosofisuskonnollisia syvällisyyksiä, miksi avioliitto menee pieleen. Sitä iänikuista juopottelua, rumaa puhetta, vähättelyä, piikittelyä, omaisuudesta tappelemista, avioliiton vähättelyä, kuvittelua, että voisi alkaa vielä tuffana tai tanttana alusta yms. Jotenkin on se syvällinen filosofia vaan jäänyt näkemättä tässä vuosien varrella. Sen sijaan tuota kaurapuuroa paksumpaa soopaa riittää.
Kyllä moni asia on aika yksinkertainen lopulta. Maailman pahuus tiivistyy katolisen kirkon ( en ole katolinen) seitsemään kuolemansyntiin ja hyvyys vuorisaarnaan tai näiden maallisiin vastineisiin kunkin vakaumuksen mukaan.
Ongelmia aiheuttavat taloudelliset vaikeudet, juoppous, psykopaattisuus, pahat sairaudet ja raihnaisuudet, luonnehäiriöt ja edellä mainitut 7 synnit.
Jos ei halua sitoutua avioliittoon, ei halua. Jos haluaa olla vapaa ja pukkeilla ympäriinsä perheen sijaan, sitten pukkeilee. Mutta mitä helkutin syvällistä näissä sohlailuissa on?
Kiitos mielipiteestäsi!
No minä en ainakaan ole puhunut syvällisistä ongelmista... Lueppas vähän tarkempaan. Ja se mistä minä olen puhunut on jo vastauksena Sinun viestissäsi.
Olet oikeassa!
Juuri näin, juuri näin! Parisuhteen ja elämän perusasiat ovat siinä. Kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Poikkeuksena psykopaatti- ja sosiopaattipuolisot...
Kiitos sinulle.
Psykopaatti on toivoton, olet oikeassa. Paetkoon, ken sen kouriin joutuu.
Kiitos viestistä!
Näkemiin sinullekin!
Olen aina suhtautunut kirjojen neuvoihin skeptisesti ja mieluiten noudattanut oman järkeni ääntä. Mitenkä sitten, kun eräänä päivänä tuo niin onnellinen liittosi loppuu, sekin voi olla mahdollista vaikka niin hyvin kirjojen neuvoja oletkin noudattanut.
Toisesta välittäminen ja huomioiminen lähtee ihmisestä itsestä, ei kirjoista. Jos toimii väkisin ohjeiden mukaan se on luonnotonta ja feikkiä ja alkaa inhottamaan sekä itseä että toista osapuolta. Todellinen luonne kuultaa kuitenkin takaa.
Ja vaikka aivan luonnastaan eläisi toista kuunnellen ja välittäen se kemia saattaa silti loppua jonain päivänä. Kiltit, hyvätkin ihmisen eroaa.
Avioliittoni ei lopu. Se ei ole luonnonlaki. Voin sairastua vaikka kuinka vakavasti, enkä voi sille mitään. Avioliitto on sen sijaan molemminpuolinen päätös. Olemme sopineet, että emme koskaan eroa, vaikka kuinka huonosti menisi. Se on sopimus, joka tekee kummaa rentoutta elämään. 28 v. on seurustelun alusta nyt, eikä vielä ole erosta puhuttu. Se on siis päätös, ei kohtalon isku, jos molemmat sitä haluavat.
Eronneille on tyypillistä jankuttaminen siitä, että "kun sitten eroat" ja "mitä jos löydät paremman". Kun ilmoitan, että en eroa vaikka mitä tulisi eikä puolisonikaan, reaktiona on aina aggressio. Joku jankuttaa, että jossain olisi varmaan sinullekin parempi, hän ei voi olla se ainoa oikea. Ei kiinnosta. Olen naimisissa tämän mukavan miehen kanssa kunnes kuolema meidät erottaa.
Ks testi: erotako vai ei. Muutamissa tilanteissa täytyy erota, mutta onneksi eivät koske minua. (alko, psykopaattinen puoliso, väkivalta).
Halveksu kirjoja jos haluat, minä en.
Rauhaa! Voi hyvin!
Kukin tavallaan. Onhan se (kait) kunnioitettavaa että päätöksissä pysytään. Elämässä harvoin kannattaa olla liian ehdoton siitä ei seuraa kuin vaikeuksia.
Minusta testi "eotakko vai ei" oli aika amatöörimäisesti kirjoitettu (sorry vain), ehkä kiireellä tehty. Kirjoja kunnioitan kyllä, mutta ihminen mielipiteineen kirjat kirjoittaa. Lääkärinä tiedät varmaan että eri asiantuntijoilla saattaa samasta asiasta olla hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Edelleen suosittelen kaikille omien aivojen käyttämistä.
Tekeekö se, että mainostat olevasi lääkäri sinusta jotenkin fiksumman? No itse en ammatinvalinnallani tai tittelillän alkaisi itseäni mainostamaan (ollakseni uskottavampi??).
Muista kuitenkin, että pyhinkään lupaus ei ole 100% varma, se joka sellaiseen uskoo voi menettää pohjan elämästään täysin, jos jotain ikävää tapahtuu.
mitä kaikkea sitä joutuu lukemaankaan. Ethän sinä voi kirjoittaa kuin itsestäsi. Entäpä, jos miehesi muuttuu ja päättääkin saada sinusta tarpeekseen? Hakee eron ihanasta lääkärivaimostaan, vaikka kuinka on 28 vuotta sitten toisin päättänyt. Silloinkaan sinä et eroa? Ikävä kyllä tosi elämässä toisen puolesta ei voi elää eikä päättää. Maailmaan mahtuu meitä, jotka olemme päättäneet yrittää ne kuulisat myötä- ja vastamäet mutta, se ei auta, jos puoliso päättääkin jossain vaiheessa toisin.
Kun kerran kyseenalaistettiin kaikki elämänkokemukseni (24 v lääkärinä ja pitkä avioliitto kolmen lapsen kanssa, omaisten sairastelua yms) ja olin wannabepsykologi ja ties mitä, harmitti niin, että kerroin, mikä olen.
Koskaan en sitä yksityiselämässä esim. matkoilla tms. kerro koska osa alkaa puhua peräpukamaleikkauksistaan ja toinen puoli sanoo, että mikä sinäkin luulet olevasi. Tästä syystä lääkärit ovat aika paljon keskenään, koska kukaan ei puhu kumpaakaan.
Ja onhan se pitkä koulutus. Lisäksi kuulee ihmisten kertomana aivan toisen maailman kuin ns kahvipöydässä tai mediassa. En ota kantaa fiksuuteeni. Kerroin vain ammattini. Jos se on sinusta leuhkimista, niin ihan imartelevaahan se on. Raskas ihana työ. Nytkin alkaa 24 tunnin päivystäminen tunnin kuluttua, kun haen edelliseltä kapulan pois. Onneksi on varalla oloa kroonikkotyyppisessä sairaalassa. Rakastan kyllä ammattiani, enkä häpeä sitä yhtään. Yleensä harva pystyy suhtautumaan siihen neutraalisti: se kumman usein siis herättää kateutta/vihaa/kaunaa/nälvimistä edellisten lääkärien virheistä/sairauksien kertomista ja reseptien mankumista. Ei tarvitsisi. Meillä on oma chat tämän vuoksi, mutta en jaksa ammattiasioita vapaa-ajalla. Rauhaa vaan!
En todellisuudessa voi vastata kuin itsestäni. Sopimus on, että ei erota. Jos toinen rikkoo sopimuksen en sille sitten mitään voi. Kummankaan suvussa ei ole näitä rikottu, kun kerran on sovittu, että toivotaan parasta. Elämässä ongelmia ovat sairaudet ja kuolemat sekä pahat taloudelliset ongelmat. Ihmissuhteet ovat helppoja, jos ei tarvitse touhut psykopaatin, alkoholistin tai rikollisen kanssa.
Ei avioliitossa pysyminen ole suoritus. Kivaahan se on olla yhdessä valitsemansa puolison kanssa!
Ongelmia tietty ihmissuhteissa tuovat psyykkisesti sairastuneet, joiden henkinen kapasiteetti ei oikein riitä aina kunnollisiin ihmissuhteisiin. Kaikki luonnehäiriöiset ja vakavasti mieleltään järkkyneet. Lisäys vain.
Itse tunnen ihmisiä varastomiehestä juristiin joita arvioin heidän henkilökohtaisten ominaisuuksien, en ammatin mukaan. Joukkoon kuuluu myös lääkäreitä, kaikki kunnia heillekkin, jokainen ihminen joka hyvin työnsä hoitaa saa arvostukseni.
Koulutus ei ole hyvän ihmisen tae ja valitettavasti myös lääkäreiden joukossa on pahasti ongelmallisia, lääkkeiden alkon tai muiden aineiden väärinkäyttäjiä (jota lääkäripulan(ko) vuoksi pimitetään??), vääriä diagnooseja tekeviä, asikasta kuuntelemattomia yksilöitä.
Rehellisesti yhdessä työpaikassani oli 3 työsuhdelääkäriä, joista vain yksi pätevä (kaikki olivat paperilla päteviä, mutta vain yksi johon saattoi luottaa).
Kirjoitat aika halventavasti... ihmiset joko kadehtii taikka kertovat pukamistaan... viisas ihminen osaa ohjata keskustelun muualle ja välttyä moiselta. Pitää osata tavat kertoa asioita ja käsitellä vastapuolta niin ettei moisia tilanteita tule. Sekin on taito, eikövain.
Kerrot minulle ikävistä lääkäreistä. Näin se aina menee, tätä juuri tarkoitan. Vaihtoehdot ovat
1. Reseptiä sassiin!
2. Kerron koko matkan sinulle taudeistani
3. Otan yhteyttä vain kun olen kipeä/ eroan / muuten sukulainen kipeä
4. Kerron ikävistä lääkärikokemuksistani
5. "Mikä luulet olevasi, et ole sen parempi kuin muutkaan"
Nyt toteutui 4 ja 5.
Ystäväni myös lankeavat näihin, mikä harmittaa joskus tosi paljon. Ottavat yhteyttä vain kun joku menee pieleen. Onneksi on paljon kivoja ystäviä, joiden kanssa on ilo olla.
Juuri tätä tarkoitin ihmisillä jotka ei kuuntele (tässä tapauksessa lue). On todella suuri ero lukemisella ja luetun ymmärtämisellä, sama pätee kuunteluun.
En ole omista huonoista lääkärikokemuksistani puhunut halaistua sanaa, tuo vain oli valitettavaa faktaa ja toisaalta, kun yksi kolmesta on erinomainen niin se riittää...minulle.
Sinun paremmuutta en alkaisi arvioimaan, nöyryys elämässä on hyvä nöyristely ei kannata.
Ai..mikä luulet olevasi, se kysymys ei tule minulta. Oletko koskaan kysynyt mikä aiheuttaa ihmisissä reaktion "mikä luulet olevasi", mikä aiheuttaa "vastenmielisyyttä", mikä saa ystäväsi kiinnostumaan sinusta vasta silloin, kun tarvitsevat apua. Itse olen sitä mieltä, että monissa asioissa kannattaa tutkimusretki aloittaa katsomalla peiliin.
Kysyisinkin mielummin tiedätkö mikä olet??
Hyvää jatkoa!
Oma avioliittoni oli kuin kirjoituksesi, mutta se ei kestänyt. Eikä mies suostunut kertomaan syytä, kun sitä kysyin.
Ero otti aluksi koville, mutta nykyään olemme Kumpikin onnellisia tahollamme.
Ohhoh, täytyy nostaa hattua, sen verran loistava kirjoitus!
Kiitos, nätisti sanottu
Loppujenlopuksi millään ohjeilla ei ole mitään merkitystä; vain ihmisillä on; heidän keskinäisellä vuorovaikutuksella. Keskinäinen vuorovaikutus taas pohjautuu kumppanin tuntemiseen, puolin ja toisin. Ongelmia syntyy, ellei kommunikointi, vuorovaikutus onnistu.
Myös se, että yrittää välttää karikoita, puhua pehmoisia ja etenkin olla hiljaa vaikeista asioista (joiden tietää hermostuttavan kumppania, ja joista ei osata koskaan puhua riitelemättä) yms. johtaa usein juuri niille karikoille, joihin ei ikinä haluaisi joutua.
Vuorovaikutus? Kai se nyt on kivampaa, jos toinen ei ilkeile?
Ehkä näillä ohjeilla ei ole merkitystä. Joitain ohjeita kuitenkin seuraat, haluat tai et. Esim. "en lue ohjeita ihmissuhteisiin, kun niillä ei ole merkitystä". Se on sinun logosi ja ihan saa vapaassa maassa valita mitä haluaa. Jos ikäsi on 20-jotain, muuta kantaasi. Jos ikäsi on 40-jotain ja olet pärjännyt tällä ideologialla, ei muuta kuin eteenpäin samalla voimalla!
Se nyt on itsestäänselvää, ettei vuorovaikutus toimi, jos toinen ilkeilee... vai onko?
Eri ihmiset nimittäin käsittävät ilkeilyn aivan eri tavalla - lisäksi joku sietää sitä enemmän, joku vähemmän, toisille se on elämäntapa ja toiset eivät siedä sitä ollenkaan. Jonkun mielestä taas kumppani ilkeilee, mutta kumppanilta kysyttäessä hän ei missään tapauksessa ole tarkoittanut sanomaansa ilkeilyksi. Eli ihmisen persoonallisuus, luonteenpiirteet, pelot, toiveet yms. vaikuttavat kaikkeen.
Koska parisuhteessa on kaksi ihmistä, ei kumpikaan voi olettaa, että kumppanin näkemykset asiasta kuin asiasta ovat aina tismalleen samat kuin itsellä. Siksi vain ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on merkitystä. Ongelmilta ja erimielisyyksiltä ei voi välttyä, joilloin niiden ratkaisun kannalta parin kommunikointitaidot ja vuorovaikutus ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Jos parisuhteessa noudatetaan monenmoisia ohjeita ja tiukkaa protokollaa, niin vaarana on hyvin pinnallinen/muodollinen ihmissuhde. Joku viihtyy sellaisessa, mutta läheskään kaikki ei.
Newsweek julkaisi isosta tutkimuksesta kerran artikkelin, jossa ilkeily on suurin uhka avioliitolle. Parissa vuodessa fiilis viimeistään on poissa ja avioliitto jatkuu joko onnettomana tai tulee ero.
Olen kotoisin kaupungista, jossa ilkeily oli osa sarkastista huumoria. Luovuin siitä tietoisesti vähän yli kaksikymppisenä ja se oli hyvä päätös. Ei siinä v-mäisyydessä ollut mitään syvällistä. Se oli sitä samaa jankuttamista, josta vasta muodollinen avioliitto tulee, kun aina on kurja fiilis.
Ei ole minun keksintöni: on tilastollinen katastrofi.
Iso osa ihmisiä. joilla avoiliitto onnistuu ns. hyvät neuvot toteutuvat itsestään. Usea -kuten minä- hyötyy siitä ,että joku ne suoraan sanoo, että ne voisi luontevasti omaksua. Ne muuttuvat luonteviksi aika pian ja toimivat ainakin minulla mukavasti: on rentoa ja mukavaa olla puolison kanssa. Love!
on vaikea kommentoida kovinkaan paljon. Ilkeily vain on joillekin arkipäivää Suomessakin. Oikeastaan vasta nyt olen lähemmin tutustunut pareihin, jotka heittävät "huumoripläjäyksiään" puolin jos toisinkin. En menisi silti kertaheitolla sanomaan, että he eroavat tai että heillä on huono avioliitto. Jotkut ovat olleet jo 30-40v yhdessä. Minun liitossani ei ollut tällaista ilkeilyä, mutta erosimme muiden syiden vuoksi... Kuka pystyy sanomaan toisten puolesta mikä on hyvä ja mikä ei?
Kysymys onkin tilastoista. Mainitsemani asiat ovat tilastollista kammotusta: jos näissä menee jossain tai useassa pieleen, on riski avioeroon kovin suuri. Aina on pareja jotka pysyvät yhdessä, vaikka "kaikki" menisi virallisesti pieleen ja niitä jotka eroavat varsin hatarin perustein.
Neuvoni ovat kokoelma tilastollisia katastrofeja, eivät sen kummallisempia. Kun ne omaksuu, on aika kivaa, eikä niitä edes mieti. Olen umpilätkässä puolisooni ja osalta siihen kyllä vaikuttaa tilastollisten katastrofien tietoinen välttäminen. Hae oma hyvä tiesi!
Kuten sanoit ihmiset on hyvinkin erilaisia, myös kyky vastaanottaa asioita on erilaista.
Jotkut eivät siedä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa huulenheittoa, toiset taas pystyvät nauramaan itselleen (jopa julkisesti).
Mielestäni ilkeily on sitä, että haluaa satuttaa tai loukata toista tarkoituksella. Se ei enää ole hyväntahtoista naljailua vaan henkistä puukotusta, varsinkin tilanteissa joissa onnistuu saamaan julkisesti toisen naurun alaiseksi.
Kiusoittelu ja leikkimielinen sanailu on itsestäni ainakin hauskaa. Pitää kuitenkin osata lukea vastapuolta, tietää mitä tämä kestää ja kuinka joustava huumorintaju on.
oin viisaan miehen kanssa! ;)
ok neuvoja tilanteeseen, jossa on alun alkaen ainakin kokenut valinneensa oikein.
Mutta, jos valitsi väärin jo alussa, ei siihen auta mikään. Edes nämä ohjeet.
Elämä ei todellakaan ole ihan noin mustavalkoista ja yksioikoista.