Kun mies ei ole koskaan seurustellut saatika pitänyt naista kädestä poislukien peruskoulun väkinäiset tanssitunnut, milloin hän on liian vanha oppiakseen enää niksejä ja naksuja, milloin hän on liian vanha voidakseen sanoa ettei ole koskaan edes suudellut ketään ilman että ihmiset naurahtavat ensin epäuskoisesti ja sitten ajattelevat että voi reppanaa?
ikää 25 ja itsestäni tuntuu siltä että se juna lähti jo.
ikää 25 ja itsestäni tuntuu siltä että se juna lähti jo.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kuule, niin kauan kuin järki pihisee ja jäsenet liikuu, ei ole liian myöhäistä!
Sulla on ollut max 10 vuotta pariutumisaikaa (jos aloitetaan siitä, että olit 15 vee) ... ja saatat elää 100 vuotiaaksi! Sulla on siis enemmän edessä kuin takana!
Muuten ihan kannustava viesti, mutta ei tämä niin valoisa juttu ole: käytännössä ainakin 1/3 elämästä mennyttä, ja ilman fluxikapasitorilla varustettua DeLoreania en sitä kolmasosaa takaisin saa.
Lisäksi olen auttamattomasti jäljessä ikäisiäni, tahtoo sanalla sanoen vituttaa kun tietää että osa 6. luokkalaisistakin on näissä asioissa minua edellä ja minä saan sentään jo ostaa viinaa ja ilotulitteita ilman iskän lupaa. Ennen kaikkea kokemattomuudesta tulee jossain vaiheessa vika ja epäilen että niin käy tuossa inttiajan tiimoilla.
Kolmas juttu on etteivät ne naiset juuri tämän kuumemmiksi ainakaan tule, 100-vuotiaana eivät varsinkaan ja sanalla sanoen olen sitä mieltä että parisuhteet tai "säädöt" kuuluvat nuoruuteen, ja sekös riemunkiljahduksia aiheuttaa kun jää niistä paitsi.
Koita sitten lohduttaa lasta joka on luokan ainoa jonka perheessä ei vietetä joulua, näin verauskuvallisesti sanottuna. Siinä vaiheessa vituttaa se ettei saa, se että kaverit saavat ja vielä vittuilevat perään.
näin valoisa tilanne tämä on.
sanoisin, että vaikutat ERITTÄIN huumorintajuiselta ja oikealla tavalla sarkastiselta. Siihen ei joka jätkä pysty.
Tiedän sua vanhempiakin kokemattomia miehiä. Ehkä pahin moka, minkä osa heistä on tehnyt on se, että kirves on heitetty pysyvästi kaivoon. Ymmärrän sen kyllä ihan täysin. Aikalailla kokemattomana naisena koen tietynlaista huonommuutta tai naiseuden puuetta kokemattomuuteni johdosta. Vastaavasti se kai miehilläkin menee.
Voin sanoa olevani onnellinen siitä, että vihdoin 21-vuotiaana uskaltaiduin kokeilemaan vähän jotain, tyyliin munanvatkausta yms. kivaa. Olisin paljon mieluummin lutkan kuin vanhanpiian maineessa...
Jännä juttu muuten, että muakin vituttaa asiassa kaikista eniten se, että monet lukiolaisetkin (peruskoululaisetkin kai nykyään) ovat mua edellä näissä jutuissa. Parempi ettei asiaa ajattelekaan, koska silloin alkaa tuntemaan itsensä jonkinlaiseksi kuhnuriksi: osuuteni yhteiskunnassa on kehittää itseäni ja tehdä työtä, kantaa siten vastuuta, mutta aikuiselämän herkkuja, tärkeimpänä hyvä seksi ja kumppanuus, eivät ole minua varten.
Näin pieneksi ihminen voi pahimmillaan ajatuksineen vajota.
Itse kuitenkin jotenkin uskon, että kyllä mullakin vielä tärppää, on ihan pakko tärpätä. Paitsi että kaipaan seksiä aivan valtavasti, kaipaan kumppaniakin kenen kanssa kahdestaan voisi jakaa tämän ainutkertaisen elämän.
elämänkummpanin löytää! Mutta epäilen, että jos ei tuohon ikään mennessä ole edes ensisuudelmaa saanut, niin vaikeaa sitä on enää mihinkään säätöjen ja satunnaisten panojen makuun päästä jos niitä etsit. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, mutta kun löydät sen tytön jonka kanssa haluat elää, niin sinun ei auta kuin unohtaa menneet ja välttää mustasukkaisuutta kumppanin entisistä kumppaneista ja panoista.
työläinen mä olen. Kuhnuri olisi kiva olla :-)
Seksinkipee fiksu 27v nainen joka haluu hyvään suhteeseen?
Jumalauta. Hyperventilaatiohan tässä iskee.
Kerroppa, miten sun kaltaiselle menis sellainen yhtälö että 33v eronnut mies joka on pysynyt vuoden erossa naisista liki täysin kiinnostuis susta? Nimittäin oma tilanteeni on se että viimeisimmästä seksikokemuksesta "vieraan" naisen kanssa on kohta melkein 10 vuotta ja mua _hirvittää_ ajatus siitä mitä otteita joku perussinkkunainen vaatii sängyssä. Kokemattomamman kanssa olis enemmän fiilistä ja aikaa itsekin tottua uudenlaiseen. Ja toisekseen minäkin kaipaan nimenomaan paljon hellyyttä ja läheisyyttä ja hyvää seuraa enkä vain orgasmisuoritusta. Sellaista kokonaisvaltaista tyydytystä mä kaipaan.
Koska olen kahden lapsen sinkku aktiivi-isä niin mulla ei ole mahdollisuutta mihinkään 24/7 aktiiviseen ja omistautuvaan suhteeseen - ei ainakaan ennenkuin tunnen toisen kunnolla. Joten paras mahdollinen systeemi olis sellainen seksintäyteinen kevytsuhde ihmisen kanssa josta kuitenkin tietää että olis mahdollisuus ehkä johonkin syvempäänkin jos oikeasti siltä tuntuu. Kun olen kieltämättä arka ajatteleen vakavia suhteita edellisen kariuduttua niin sellainen ihan vaan hyvä oleminen ja elämästä nauttiminen kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta kunhan se toinen on hyvä tyyppi...
Miltäs tälläinen kuulostaa? En tarkoita että ihan välttämättä sua olisin iskemässä ellet ole sille altis mutta ihan periaatteesta olis mukava tietää jokatapauksessa miltä tuollainen systeemi kuulostaisi?
Asia on kurja, mutta sussa on huumoria, kuten joku muukin jo kirjoitti. Hyödynnä sitä, mikä on sulle luontevaa. Sä kuulostat tosi hauskalta ja mielenkiintoselta ihmiseltä.
Seksintäytteinen kevytsuhde - kuulostaa hyvältä, mutta mahtaisinko uskaltaa? Varsinkin, kun olet tuon verran vanhempi ja kokenut elämässä aivan toisen luokan asioita kuin itse olen.
Toisin sanoen kevytsuhde olisi mahdollinen ainoastaan, jos olisit luotettavan ja mukavan oloinen, lämminsydäminen. Tietysti myös tilanteen luontevuus ratkaisisi. Ehkä puutekeskustelut netissä eivät ole luonnollisin tapa aloittaa yhtään mitään ihmissuhdetta...
Mutta live-elämässä, jos kaikki loksahtaisi kohdalleen, taitaisin uskaltaakin. Olen tässä viime aikoina alkanut ihan tosissaan fundeeraamaan, miten piristää (yksityis)elämää. Olen jo melkein valmis nettideittailuun tai siis vaihtaan kuvat jonkun nettihemmon kanssa :-), mutta on sekin vaan niin väkinäistä. Ja toisaalta, kun asiat sujuu sitten kuitenkin helpommin kasvokkain. Kasvotusten aika useasti näkee, voisko tässä olla jotain kiinnostuneisuutta puolin ja toisin.
Tämän johdosta olen siirtänyt kiinnostukseni työpaikan miehiin. Ainahan sitä sanotaan, että työkaveriin ihastuu helpommin kuin muihin, ja niin se taitaa todella olla. Kun vietetään kymmeniä tunteja viikottain suht tiiviisti yhdessä, niin johan alkaa jyvät erottumaan akanoista.
Voin sanoa, että näin pitkän kuivan kauden jälkeen seksistä ei tule heti ensimmäisenä mieleen suuren orgasmin metsästys vaan seksi noin ylipäänsä.
Varmasti on muitakin naisia, joiden makuuhuoneessa on pitkään ollut vain nainen ja käsi.
Systeemisi kuulostaa hyvältä.
Äh, kirjoittelin eilen vielä pitkät pätkät mutta suomi24 oli sitten solmussa. Pistin tarinan talteen myöhempää käyttöä varten eli oleppa hyvä:
Oot kyl oikeassa ton nettitutustumisen suhteen mutta puhutaan nyt teoriasta sitten, sekin on ihan mielenkiintoista :)
"mutta mahtaisinko uskaltaa? Varsinkin, kun olet tuon verran vanhempi ja kokenut elämässä aivan toisen luokan asioita kuin itse olen."
No, ainakin tämä kokemus tuo sen että minulla ei ole kiire minnekään enää kun olen jo "saanut kaiken" - siksi voin olla rauhallisin mielin ja nauttia siitä mitä elämä vielä tarjoaa ja toisaalta itse tarjota sitten samaa varmuutta kumppanina oli suhteen taso mikä tahansa (paitsi tietenkin "huono".)
Toisaalta siihen että olen tutustunut uuteen kumppaniin on jo niin kauan aikaa että se tuntuu jo ikäänkuin taas uudelta. Eli sikäli siis se "kokemus" on lähinnä haalistuneita muistijälkiä joten ei tunnu että se "tää on koettu jo aikaisemmin niinjaniinmontakertaa-hohhoijaa"-kyllästyminen olisi mahdollista... :)
En katso myöskään kieroon toisen kokemattomuutta. Nimittäin, mulla oli nuorena miehenä oma "opettajatar" (itseasiassa silloin minua nuorempi mutta paaaljon kokeneempi neitonen) joka opetti niin paljon hellyydestä, kosketuksen merkityksestä, inhimillisyydestä, hyväksymisestä ja seksistä että oon kyllä sille naiselle ikuisesti velkaa siitä millainen ihminen musta on tullut tunne-elämältäni. Tässä suhteessa siis on jopa jonkinlainen asenne että "mielellään antaa mitä itse on saanut".
"Toisin sanoen kevytsuhde olisi mahdollinen ainoastaan, jos olisit luotettavan ja mukavan oloinen, lämminsydäminen."
Hei, kuules. Sä viet sanoja mun suustani. Mitään vähempää en itsekään vaadi. Toi on myös fiksuin mahdollinen vaatimus, se takaa tietyn pohjan sekä laadukkaalle suhteelle että hyvälle seksille.
"Tietysti myös tilanteen luontevuus ratkaisisi. Ehkä puutekeskustelut netissä eivät ole luonnollisin tapa aloittaa yhtään mitään ihmissuhdetta..."
Yksi hyvä piirre tässä kuitenkin olisi. Molemmat on taatusti samalla asialla ja se on ainakin taattua että on yksi yhteinen tavoite. Siinä on jo yksi oikein, nimittäin jos muut jutut natsaa niin silloin pettymyksen mahdollisuus olis aika minimaalinen.
Itselläni on vaihtelevia kokemuksia nettijutuista. Sekä äärimmäisen läheisiä ja lämpimiä suhteeseen johtaneita juttuja että myös näitä painajaistreffejä. Tosin siitä nyt voin syyttää itseäni kun olen helposti kuumaa tuulta siipieni alle ottava ja nopeasti innostuva jopa harkitsemattomuuteen asti jos en näe esteitä... Lähinnä törmään niihin sitten pää edellä jos niitä eteen tulee.
Kuvien vaihto ja jonkinlainen elämäntapa/yhteisymmärrys kannattaa tosiaan nettideittailussa MINIMISSÄÄN ottaa selville jos sille tielle lähdet, vaikka sitten ihan tunkeilevilla kysymyksillä toisen yksityisasioista ellei niitä itseä kiinnostavia ja itselleen tärkeitä juttuja muuten tuoda ilmi. Toisaalta sitten netti ei ole myöskään mikään automaatteinen unelmien toteuttaja ja olen huomannut että täällä nimenomaan inhimillisyys ja sen huomioonottaminen onkin kovinta valuuttaa :)
"Tämän johdosta olen siirtänyt kiinnostukseni työpaikan miehiin. Ainahan sitä sanotaan, että työkaveriin ihastuu helpommin kuin muihin, ja niin se taitaa todella olla. Kun vietetään kymmeniä tunteja viikottain suht tiiviisti yhdessä, niin johan alkaa jyvät erottumaan akanoista."
Onnellinen sinä jos tähän on mahdollisuus. Mulla on tasan yksi naispuolinen työkaveri, iältään 21 vuotias eli mun silmissä penska - sanotaanko että 27 vuotta olisi mulle juuri sopiva naisenikä, elämänkokemusta on mutta myös nuorekkuutta jäljellä roppakaupalla... Sitten työn puolella ei olekaan muita kuin noita karvaisempia ihmisolentoja jotka ovat "pistokkeiltaan vääränlaiset". Ja kun en baareissakaan ravaa niin suhteiden metsästys tässä tilanteessa kansalaisopiston kursseilta tai kirjastoista on vähä kyseenalaista alkaa etsiä seuraa näinkin tarkalla tähtäimellä joten netti on mulle melko luonteva tapa yrittää tutustua ihmisiin. Joskin tämä palsta ja aihealue on kyllä jo hiukan kyseenalainen seuranhakuun mutta minkä sille voi kun bongaa jonkun jonka voisi kuvitella olevan juuri täydellinen löytö... Pakko se on jotain yrittää ettei jää kaivelemaan :)
Työ on kyllä hyvä tutustumisympäristö, se pakottaa ottaan huomioon sen että toista pitäisi varmaan katsella pidempäänkin eli ei voi ihan sikailla mutta kuitenkin näkee pidemmällä aikavälillä ja pystyy tutustumaan.
"Varmasti on muitakin naisia, joiden makuuhuoneessa on pitkään ollut vain nainen ja käsi."
Ja ongelmaksi jääkin se että kuinka nämä tunnistaa joukosta, etenkin sellaiset joiden kanssa tuntuisi pärjäävänsä. Elämä on opettanut myös että hyvät tyypit ja tilanteet on loppujen lopuksi harvassa ja että sellaisen bongatessaan kannattaa yrittää oikeasti jotain :)
Harvoimpa ihmiset näistä asioista ainakaan oikean elämän puolella avoimena ovat. Etenkään bussipysäkeillä tai kauppajonoissa. Enkä ole mikään iskukuningaskaan joten täysin tuntemattoman sytytteleminen voipi olla turhauttavaa touhua, mielummin edes jotain todellista yhteyttä...
Mutta tosiaan, oikealla hengellä varustettua kokenutta miestäkään ei kannata vieroksua joten voit lisätä "bongattavien listaan" kaltaiseni tyypit... Ei me olla kamalia, päinvastoin - voidaan olla hyvinkin herkkiä ja huomaavaisia ja siksihän meitä huolella käytetty onkin... *nauraa*
ja myöskin liian pitkään ollut makkarissa vain tuo nainen ja käsi
sama ongelma - mistä löytää?
Ihan ensimmäiseksi on pakko vetää juttuja vähän takaisinpäin. Kevytsuhde ei kuitenkaan olisi oikein mieleeni: jotenkin olen vaan saanut niin tarpeekseni seksistä, jossa ei ole mukana kunnioitusta toista kohtaan. Edellytän jonkinasteista mahdollisuutta sitoutumiseen suhteessa, jossa on myös seksiä.
Ja toisaalta, eikö kuvailemasi "kevytsuhde" ole ihan normaali suhde/sen alku? Yleensähän hommat etenee niin, että ihastutaan, kuherrellaan ja toivottavasti jatketaan yhdessä eteenpäin.
En kaipaa mitään "fuck-buddya", ja haluaisin saada tässä iässä jotain pysyvää elämääni myös parisuhderintamalla. Koen, että se viimeinen silaus elämästä puuttuu, jos ei ole kumppania tai edes ketään ihastusta. Välillä mietin, että miten minustakin on tällainen tullut? Koen olevani ns. parisuhdeihminen vaikka mulla ei noita parisuhteita niin merkittävästi ole ollutkaan. Ja silti elämä on niin suurelta osin tasan omien ratkaisujen tekemistä ja eri vaihtoehtojen punnitsemista -yksin.
Kokemattomuus on ristiriitainen tunne, koska jollakin tapaa sitä häpeää, mutta en silti kuitenkaan koe, että tarvitsisin ns. "opettajaa". Silloin harvoin, kun olen iholle päässyt, niin eipä juuri ole tarvinnut miettiä, mitä tekee. Sitä vaan tekee ja ihailee miehen jumalaista vartaloa :-)
Työpaikalla on kumman paljon enemmän potentiaalisia miehiä, kun laajentaa hieman tuota ikäskaalaa. Olen siis alkanut katsella itseäni nuorempiakin. Kieltämättä heihin suhtautuu kuin "nuorempiin poikiin", mutta jostakin asiasta täytyy kai antaa periksi.
Työpaikkaromanssit ovat tosin päättyessään romansseista vittumaisimpia, siitä olen varma...
Termistö tarkoittaa seuraavaa "normaalissa kielenkäytöstä":
Yhden illan juttu = Satunnainen tunteeton seksi tuntemattomien kumppaneiden kanssa.
Fuckbuddy = Vakiopano; ei suurempia tunteita mutta hyvä pano joka osaa kunnioittaa ja tekee osansa, eli tilataan panetuksessa paikalle.
Seksisuhde = Fuckbuddy jossa lämpöä mukana ja järjestelyä ei pidetä mitenkään väliaikaisena, kumppani tunnetaan paremmin. Pääasiallisesti seksiä, mutta tähän kuuluu sitten jonkinalinen sympatia kumppanien kesken, hyvää oloa jne ja tietty syvempi luottamus.
Kevytsuhde = Täysi suhde joka kuitenkaan ei ole jatkuvaa yhdessähengailua. Tehdään muutakin kuin naidaan, keskustellaan, harrastetaan. Kevytsuhteessa ennenkaikkea koitetaan maksimoida se että kumppanin kanssa viihdytään hyvin, nautitaan toisesta eikä niinkään arkisesti aherreta yhdessä. Molemmilla on edelleen oma yksityinen elämä joka on "koskematonta" kumppanin suhteen - vaikka tuokin puoli elämästä toki jaetaan toisen kanssa. Kevytsuhde voi toimia koko elämän läpi parisuhteena sellaisenaan, ei koskaan muuteta saman katon alle mutta ollaan kuitenkin usein yhdessä. Yhteensitovia asioita ei ole muuta kuin se halu olla toisen kanssa, ja kevyeksi se tehdään sillä että on myös se oma elämä. Tässä luottamus jo toteutuu täydellisesti. Kevytsuhteessa voisi sanoa että "laatu voittaa määrän."
Sitten tästä seuraava olisikin se klassinen parisuhde, tahto liittyä kaikessa kumppaniinsa ja jakaa kaikki.
En lähtisi suhteeseen, jossa ei ole tarkoitus/mahdollisuutta jossain vaiheessa jakaa kotia ja taloutta. Ensinnäkin yksineläminen on kalliimpaa kuin yhteinen talous. Toisekseen (ja tärkeimpänä syynä)yksineläminen omassa taloudessa ei ole minulle mikään vaihtoehto: haluan ehdottomasti jakaa myös arjen asioita toisen kanssa ja herätä mahdollisimman monena aamuna toisen viereltä.
Omat harrastukset ja työ vievät sen verran aikaa, ettei yhteisasumisessakaan tulisi tilannetta, että ollaan aina yhdessä. Lisäksi tällä alalla on välttämättömyys matkustaa kotimaassa ja jonkin verran ulkomaillakin: yhteenkasvaminen olisi siis mahdotonta. Mielestäni oma elämä on säilytettävä kaikissa suhteissa -eikä se tee suhteesta sen kevyempää, vaikka ei aina ja joka hetki oltaisikaan yhdessä.
Aikaisemmin kerroin, että esim. meidän kokemukset ovat varsin erilaiset ja juuri tätä tarkoitin. En usko, että juuri kukaan ikäiseni nainen olisi valmis ratkaisuun, jossa pysyvästi asuttaisiin erillään tai esimerkiksi (pysyvää) parisuhdetta ei haluttaisi virallistaa tavalla tai toisella. Kaltaisellasi miehellä ei varmasti ole kiirettä vakavaan suhteeseen, mutta mun vinkkelistä "ihan oikea" parisuhde on ainoa mahdollisuus. Haluan ilman muuta, että tulevaisuudessa on muitakin sitovia yhteisiä asioita kuin pelkkä suhde itsessään. Kaipaan vaan kovin jotain vakituista ja pysyvää tähän elämään, eikä esimerkiksi vakinainen työsuhde ole sellainen, mikä vakituisen ihmissuhteen korvaisi.
Luettuani juttujasi olen ajatellut, eikö olisi luontevinta etsiä samanlaisen taustan omaavaa naisseuraa? Vaikka nainen ei haluaisi lapsia, niin useimmat kuitenkin haluavat pysyvän ja ns. virallistetun suhteen, jossa jaetaan useat (useimmat) asiat. Nainen, jolla on jo lapset, voisi olla valmiimpi vapaamuotoisempaan yhdessäoloon, kun niitä pysyviä ihmissuhteita on jo toisaalla.
Tietysti nämä käsitykset ovat itse kunkin kohdalla omanlaiset, mutta itse nimenomaan haluaisin jakaa asioita toisen kanssa, olla kumppani. Olisihan se kiva käydä erilaisissa juhlissa ja tapaamisissa jonkun toisen kanssa, eikä aina olla yksistään pariskuntien keskellä. Haluaisin jakaa hyvin monet asiat toisen kanssa, tutustuttaa kumppanin ystäviini ja sukulaisiini, viettää aikaa yhdessä myös heidän kanssaan. Sellainen kai on aika normaali ajattelutapa.
En halua lannistaa, mutta rehellisesti sanottuna, jos mies ehdottaisi minulle kuvailemasi kaltaista kevytsuhdetta (erityisesti jos kyseessä olisi nettituttavuus), niin ajattelisin kyseessä olevan sellainen melkein-vapaa-mies, joka etsii itselleen elämän sulostuttajaa/jalkavaimoa. Ja mikäli tietäisin varmasti, että mies on vapaa, olisi päällimmäisenä mielessä se, että elämämme ovat olleet hyvin erilaiset ja ovat hyvin eri vaiheissa.
Vakka kantensa valitsee.
Ei se juna ole vielä sinun kohdalle sitten tullutkaan, joten sinulla on vielä paljon edessäsi! Usko vain siihen ja pysy reippaana, vaikka joskus varmasti harmittaakin ja tuntuu epätoivoiselta. Huomisesta ei kuitenkaan koskaan tiedä. Ihmisten parissa liikkuminen, harrastaminen jne. on aina hyväksi eikä itseensä kannata liikaa käpertyä. Älä mieti, mitä ei ole ollut, vaan mitä voi olla vielä edessä! Tsemppiä!
Vaikka en kyllä sinuna ensimmäisenä mainostaisi tuota kokemattomuutta, koska se saa monet perääntymään heti.
Koskaan ei ole liian vanha oppimaan, tärkeintä kai se, että haluaa oppia. Ihmiset on niin erilaisia, jokaisella omat juttunsa, jotka tuntuu mukavilta, niin ainahan sitä oppimista riittää uuden kohdalla, niillä kokeneemmillakin.
ihan samalta. Että viimeinen juna meni jo. Että se mies olisi pitänyt hankkia parikymppisenä, jotta nyt kaksvitosena voisi pohtia muksuja sun muuta sellaista.
Eikä asiaa auta mitenkään se, että kaverit piikittelevät tyyliin "kyllä sun kannattais se perhe perustaa aika pian.." tai että "lapset pitää hankkia päälle parikymppisenä, muuten on liian myöhästä".
että ei teihin ikinä oikeassa elämässä törmää. Aloittajan kaltaisia miehiä kyllä näen joka päivä.
tulevaisuuteen. Tulee uusia junia, astu seuraavaan.
Parempi ottaa itseään niskasta kiinni ja toimia, kuin itkeä täällä netissä. Oikeesti!
"lapset pitää hankkia päälle parikymppisenä, muuten on liian myöhästä"
Ja muista et 40v:kin on yli 20v. :)
Jos siis saat ensimmäisen lapsesi 40v:nä, niin olet kyllä "päälle parikymppinen". Positiivinen ajattelu kunniaan.
miehen saadessani raakkaakseni, sillä ei olisi mitään merkitystä mitä on ennen tehnyt tai jättänyt tekemättä, voitaisiin toki suudella ja rakastella ym. Kaikki menee loppujen lopuksi itsestään kun toista rakastaa.
Ei ole mitään nauramista tai säälimistä, pidän sitä enemmänkin positiivisena juttuna kun ei ole joka muijan kans ollu.
jotta voi tuntea itsensä normaaliksi? Mulla on takan a yksi seurustelusuhde joka kesti 4 vuotta. Tätä kautta olen saanut sen ainoan seksikumppaninikin. Olen myös ikäisiäni huomattavasti jäljessä seksi asioissa. Opin tietysti paljon seksistä tuossa suhteessa, mutta mulla on vielä paljon opittavaa. Vaikka halusin ja yritin tyydyttää naiseni en oikeen koskaan siinä onnistunut. Opiskelin kaiken laista itsekseni ja yritin varovasti kysellä mitä hän haluaa. En kuitenkaan painostanut koska en edes kertonut tuosta halustani tyydyttää nainen. Hän jopa luuli minua kokeneeksi seksin suhteen koska kokeilin aktiivisesti erillaisia juttuja sängyssä mitä olin oppinut. Kaikista sormetustekniikoista ja nuolentaoppivideoista huolimatta en saanut naista tyydytettyä. Pidemmän päälle seksi alkoi urautua samanlaiseksi toimitukseksi joka ikinen kerta enkä enää siitä paljon saanut. Kokeilin kyllä edelleen kaiken laisia juttuja mitä nyt satuin löytämään netistä. Nainen ei kuitenkaan tyydyttynyt. Kokeilin saada naisen aktiiviseksi ohjailemalla hänet päälle ja enemmän siihen viejän rooliin mutta ne se oli niin kömpelöä että lopulta jouduin aina itse siihen ajajan rooliin. Minulla ei ole vertailupohjaa muista naisista niin on vaikea sanoa edes mitä toivoisin naiselta sängyssä. En myöskään tiedä mitä naiset haluavat sängyssä tai mitä mun pitäs tehdä että toimitus ois naiselle mieleinen. Olen kokeillut pitkää esileikkiä ja hitaasti kutitella naisen haluja esiin. Olen kokeillut myös rankempaa ja nopeampaa sormetusta mutta ei vaan toimi. En myöskään tiedä mitään naisten iskemisestä kun en ole sitä yrittänyt 4 vuoteen. Nyt toki olen taas vuoden yrittänyt vähän mutta vaikeaa se on. Kädestä pitäminen ja suutelu eivät vaadi mitään harjoittelua. Ne luonnistuvat kyllä kokemattomaltakin, mutta seksissä on se vaikea ja monimutkainen asia jota en osaa vielä satojen kertojen jälkeenkään.
Jaa pitäskö alkaa huolestumaan? 25 v synttärit lähestyy ja kokemus ketjun aloittajan tasoa. Ainoa vaan että en edes juuri ajatellut koskaan että teen perustavasti jotain väärin, mietin vaan että kerkiää sitä.
Onko tuo 25v tosiaan joku haamuraja jonka jälkeen saa permanentilla luuserin ja oudon tyypin leiman otsaan joka karkoittaa naiset ikuisesti pois? En halua elää lopun elämää yksin mutta näin tähän asti on menty.
Olenko elänyt harhakuvitelmassa ja tehnyt perustavaa laatua olevan virheen jota ei voi korjata koska en myöskään omista aikakone DeLoreania? Menikö juna tosiaan jo ennenkuin aikatauluja edes ehdin katsoa, tai voiko edes ottaa taksia?
taksin saa tässäkin tapauksessa rahalla...
No onkos se sitten jonkinlaista liftaamista vai mitä, jos päättää alkaa
etsimään sitä naista ulkomailta? Sieltähän tuntuisi löytyvän naisia, jotka
olisivat kiinnostuneita vähän karummankin näköisestä suomalaismiehestä.
Olen itsekin miettinyt, että miksi ihmeessä en tarkastaisi ulkomaiden
tarjontaa? Onhan niillä naisilla useinmiten ihan muut motiivit avioliitolle kuin
rakkaus, mutta entä sitten? Jos kerran Suomesta ei kumppania löydy eikä
halua olla aina yksin, niin eikös se ulkomaalainen "tuontivaimokin"
ole silloin parempi kuin ei mitään.
Mitä väliä sillä sitten enää on, vaikka se saisi minut näyttämään luuserilta
suomalaisten naisten silmissä? Jos kerran olen sitä jo valmiiksi eivätkä
he ole minusta kiinnostuneita, niin mitä väliä sillä enää on mitä
he minusta ajattelevat? Onko parempi istua yksin kotona vuodesta toiseen ja
yrittää tuloksetta miellyttää suomalaisia naisia, vai etsiä seuransa muualta?
Taidankin etsiä muutaman ulkomaalaisen treffipalstan ja pistää
niille "Finnish man looking foa a wife" -ilmoja.
Itse pussasin ekan kunnon kielipusun vasta 30-vuotiaana. Olen ihan tavallisen näköinen mies, en mikään kummitus.
Ikä kun on "liian vanha opettelemaan" on varmaan se ikä kun ei enää huvita, varmaan siinä 70-v, ehkä ei silloinkaan.
Itsellä ikää jo kohta 30 vuotta, aika menee nopeasti kun odottaa kaiken tapahtuvan itsestään. Tällä pääsee tunnelmaan:
http://www.youtube.com/watch?v=CuYR_0N_K50