Oma elämä?

omaa elämää, melkein koko aika, kun mies ei ole vielä saapunut.

Siis ilman miestä harrastan Itämaista tanssia, ihan naisporukalla, ei ele edes suomalaisiakaan miehiä siinä porukassa. Tämä vanhan talon restaurointi prijekti on ollut minun hommani pelkäsatään, muta nyt siitä on tulossa yhteinen projekti. Tietenkin laitan ruokaa, käyn kaupassa, siivoan, tiskaan, pesen pyykkiä, taitan kuivat pyykit kaappiin,kerään marjoja, pakastan, mehustan, hilloan,leikkaan nurmen, kitken kukkapenkit, kannan halot, lämmitän talon,pesen auton,lämmitän saunan, kylven ja nautin elämästä. Autan lapsia koulutehtävissä, leikin lasten kanssa, puhallan pipiin. Kuuntelen kavereitten huolia ja iloja, käyn lokkakaverinkanssa juttelemassa, miehistä. Joskus käymme pämppäämässä kapakaoissa, tai ajelemme ympäri maakuntaa, mukavia paikkoja etsien.
Sitten onhan minulla kirjahylly, aarre aitta, ja tämä tietsikka, tällähän sitä viihdyttää itseään. Sitten meillä on lasten kanssa yhteisiä elokuvailtoja jolloin istumme sohvalle ja panemme elokuvan pyörimään ja meillä on oma leffailta.
Eiköhän siinä jo jotain.(en tarkasta oikeinkirjoitusta)

Elämä on aika tasaista. Työssäkäynnin ja tavallisten kotihommeleiden lisäksi aika suurimmalta osin tyttären kanssa touhuiluun. Olen ajatellut, että hän on niin vähän aikaa "pieni", että voin sitten alkaa taas täysillä harrastamaan, kun hänellä alkaa olla omia harrastuksia. Luultavasti siis palaan taas salille treenaamaan ja ehkä valmentamaan.

Harrastan myös astronomiaa, ja talvella toivottavasti pääsee tähyilemään syvän taivaan kohteita. Toivotaan siis kirkkaita pakkasöitä.

Jossain vaiheessa tuli harrasteltua polynesialaisia tansseja miehen mukana, mutta se ei ole oikein minun juttuni. Tyttö varmaan kallistuu siihen suuntaan harrastuksissaan, sen verran prinsessa tuntuu olevan, vaikka olen yrittänyt houkutella äiskän kanssa harrastamaan päähänlyöntilajeja. :)

Ysävien kanssa käydään konserteissa, syömässä, leffassa ja joskus harvoin baarissakin, tosin kukaan meistä ei juurikaan juo. Ukkokullan kanssa sitten seurataan rugbya ja nyrkkeilyä, ja kun lapsi nukkuu, teemme sitä, mitä kaikki vanhemmat tekevät, kun saavat siihen tilaisuuden: syömme karkkia.

Kohtuuttoman suuri osa ajasta menee työelämässä, varsinkin kun työmatkoja ja messumatkoja on reippaasti myös ulkomaille. Työyhteisöni onkin minulle kuin toinen perhe, jonka kanssa jaan paljon iloja, suruja, huolia, stressiä ja onnistumisen elämyksiä.

Vietän paljon aikaa skypessä jutellen ja chattaillen sisareni, äitini, veljeni, veljen pojan ja kaukana asuvien ystävien kanssa (asun itse ulkomailla).

Tunti menee lähes joka päivä juoksulenkillä.

Ystäviäni tapaan suunnitellusti illallisella kerran kuussa, jokaisella illallisella päätetään seuraavan kuukauden tapaaminen. Puolisoita ei kutsuta mukaan. Spontaanisti ehdin tavata ystäviäni ehkä noin kaksi kertaa kuussa sen lisäksi. Mutta eipä heilläkään sen enempää aikaa olisi, kaikilla on työkiireitä ja omia harrastuksia.

Nyt olen yksin kotona, teen vähän ylitöitä, chattailen skypessä siskon kanssa ja käväisen tällä palstalla.

Tietty opiskelut ovat sitä "omaa elämää", mihin mieheni ei kuulu. Mutta muutoin jää aika vähälle - kavereiden kanssa käyn shoppaamassa ja syömässä silloin tällöin, kerran yhdessä tai kahdessa viikossa. Tänään kävin leffassa yksin, koska meillä oli vähän riitaa, eikä mies sitten halunnut tulla mukaan. Ihan hyvä, molemmat rauhoituimme sopivasti, ja kun tulin kotiin, olikin nallekarhu vastassa halaamassa :-)

Yhteisiä harrastuksia meillä on elokuvien katseleminen, kuntosalilla käynti ja pyöräily, niin kuin olen maininnut... Nyt pian ajattelimme alkaa käydä myös uimassa.

Oma elämä on sellaista, että käyn työssä kaksivuorotyössä.

Työ on sen verran rankkaa toisinaan, että olen siviilissä melko epäsosiaalinen eli en jaksa tavata ystäviä. Suku onneksi asuu toisella paikkakunnalla niin ei tarvi niitäkään nähdä turhan usein.

Vapaalla sitten täytyy hoitaa kotihommat, tehdä juttuja poikien kanssa ja nyt koulujen alettua pitää vahtia että tekevät läksyt ja että auttavat kotitöissä.Luonnollisesti mulla menee aikaa kotihommiin kun joudun pyörittämään tätä sirkusta ihan yksin. Auto on siivottomassa kunnossa kun se jää aina tekemättömien töiden listalla viimeiseksi.

Harrastuksiin kuuluu lähinnä lukeminen ja koiran kanssa touhuilu. Lenkit koiran kanssa on hieno henkireikä.

Ystäviä tapaan silloin tällöin kun jaksan olla sosiaalinen, käydään syömässä tai koirien kanssa lenkillä tai mitä milloinkin. Baarissa tai kotibileissä käyn ehkä kerran joka toinen kuukausi. Silloin kieltämättä viina saattaa maistua melkoisen hyvälle.

Oma elämä käsittää tällä hetkellä ikävä kyllä vain etäsuhteen aviomieheen, mutta aikaa menee lähes joka päivä kun vaihdetaan sähköpostia, soitellaan ja tekstaillaan.

Palstalla on nyt viime aikoina tullut oltua enemmän tai vähemmän iltaisin kun pojat menee nukkumaan ja saan olla rauhassa.

Elama on kutakuinkin mallillaan. Pistan kotia uuteen uskoon lomilla ja viikonloppuisin, nyt on tyon alla verannan rakentaminen. Sitten kayn silloin talloin ampumassa pistoolilla tai savikiekkoja. Kirjojakin tulee luettua, talla hetkella Ivan Grosnyi. Se tarkoittaa muuten enemman kunnioitettavaa kuin julmaa. Vaimokin on laajentamassa bisneksia ja on suunnittelemassa asuntohotellia kotimaahansa. Sita vahan suunnitellaan yhdessa mutta noin niinkuin vuoden paasta pitaisi olla pystyssa ja pyorimassa.

Eli ei voi pahemmin valittaa ja oikeastaan kai pitaisi olla hiljaa ja hissukseen (kell onni on se onnen katkekoon) mutta ehka nain nimimerkin takaa voi taman verran kertoa.

Oma elämäni on pitkältä työtä - työpaikalla kun tulee vietettyä suuri osa hereilläoloajasta... Työhän liittyen toimin myös parina iltana viikossa opettajana erään taiteen/käsityöalan osalta. Lisäksi liikun luonnossa, salilla & ohjatuilla tunneilla keskimäärin 6-8 tuntia viikossa. Lähes joka lauantaiaamupäivänä tapaan parasta kaveriani, jolla on samanikäisiä lapsia kuin meidän tytär. Mennään usein pyörimään kaupungille ja syömään. Toisinaan menen myös joidenkin kavereiden kanssa baariin tai keikoille.
Luen paljon - jatkuvasti on joku kirja luettavana & kirjastossa pitää käydä tiuhaan, koska uppoudun kirjoihin niin täydellisesti, että ne on usein luettu kahdessa illassa. Tyttären kanssa touhuan luonnollisesti paljon - erityisesti ratsastusharrastus on meidän yhteinen juttu. Jalkkisharrastukseen taas tyttö menee isänsä kanssa. Siinäpä ne päällimmäiset - paljon toki mies on elämässä mukana, kun kerran naimisissa ollaan, mutta sen mainitseminenhan oli kiellettyä tällä palstalla, koska se tekee meistä "epänormaaleja". ;o)

Ööh, onko sitä?

No joo, yritän tässä lastenteon ja -hoidon välissä&ohessa suorittaa pedagogisia opintoja ja graduakin pitäisi alkaa vääntää, että joskus edes valmistuisin. Nyt varmaan jää yliopistolla roikkuminen kuitenkin vähän vähemmälle ainakin seuraavaksi 6 kuukaudeksi. Olisi kyllä aikamoinen määrä hommia rästissä, taas vaihteeksi.

Jos en olisi raskaana, kävisin noin 3 krt viikossa salilla ja kerran tai pari kertaa kuussa baarissa. Iltaisin valvon edelleen liian myöhään, koska silloin on ainoa aika, jolloin saa lukea rauhassa. Koneen ääressäkin tulee valvottua, koska tykkään tehdä töitä öisin.

Työssäkäyntiä kai ei voi harrastukseksi laskea, joten varsinaisia harrastuksia on vähän. Netti tuntuu vievän aikaa helposti. ;) Lukeminen on parasta. Paljon aikaa kuluu myös parhaan ystävän ja/tai tämän lasten kanssa. Ja viimeisen vuoden aikana harmittavan suuri osa ajasta on mennyt toipumiseen ja lepäilyyn, että edes töissä jaksaa käydä. Nyt olen onneksi viimeinkin paranemaan päin. Varsinaisia kodin ulkopuolella tapahtuvia harrastuksia on tällä erää vain yksi, ja sekin on lähinnä vapaamuotoisia ryhmätapaamisia. Ei kuitenkaan sentään mikään laihdutus- tai AA-ryhmä.

Kutsun mielelläni ystäviä kylään, vierailen heidän luonaan, shoppailen tai istun kahviloissa heidän kanssaan. Ja kun ei lapsia ole, on helppo mennä ja tulla miten haluaa. Viime viikot olen tosin joutunut turhan paljon kaitsemaan miehen veljeä, joka on meillä kylässä, varhaisteini ja varsin rasittava. Ei pahalla.

Eli onhan sitä elämää kai tässäkin. Vaikka omaa kai se on puolison kanssa vietetty aikakin, ja varsinkin se, kun työaikakin on tavallaan työnantajan aikaa. Parhaita aikoja ovat kuitenkin ne oman kullan kainalossa tai muussa läheisyydessä vietetyt ajat.

Minä olen sellainen "pari-ihminen". Eli minulla on ollut yleensä aina yksi ylitse muiden ystävyys, pari muuta ystävää ja sitten seurustelusuhteeni vanhempani. En pidä pinnallisista ihmissuhteista. Paras ystäväni asuu tuossa kilometrin päässä (muutti lähemmäs minua ;)), vanhempani asuvat 5 kilometrin säteellä, exä koiramme 4km päässä.. Tällä hetkellä asun jo kolmatta asuntoa saman tien varrelta. Tykkään siitä että minulla on lähikauppa jonka myyjä-täti tunnistaa minut jne.

Olen ihan surkea harrastamaan säännöllisesti mitään. Aloitan aina jotain ja sitten jos joudun jostain syystä olemaan kerran poissa, loppuu koko homma siihen. Ne on kyllä aina samat lajit joihin palaan aina taukojen jälkeen; ratsastus (pisimmillään 6 vuotta putkeen tätä lajia..), tanssi ja jooga. Jooga on mukavaa kun sitä voi harjoittaa ihan omassa rauhassaan milloin vaan, ilman että pitäisi sitoutua tiettyyn liikuntapaikkaan, tai aikaan.
Vietän mieluusti aikaa ystävieni, tai vanhempieni kanssa. Käydään ostoksilla, kahvilla, syömässä, tai ollaan jonkun kotona, tehdään ruokaa ja jutellaan. Mökillä tykkään käyskennellä koiran kanssa ulkosalla ja lämmittää illaksi saunaa.

Olen tosiaan siis 7. kuulla raskaana ja nyt on sitten korostunut tällainen "keski-ikäinen" meininki.

Täytyy ehkä myöntää että taidan olla sellainen pieni house-wife ihan luonteeltani.. Minusta on ihanaa että kotona on oikein siistiä ja raikasta, puhtaat lakanat sängyssä ja tuoksukynttilä olkkarin pöydällä. Sitten jotain hyvää ruokaa ja vaikka hyvä elokuva pyörimässä..ja kyllä, mieluiten se oma kulta siinä vierellä..