Kertokaa mulle tämmönen juttu. Että miksi pitää pettää jos muka haluaa seurustella jonkun kanssa. Eikö se ole sen merkki että suhde ei "menesty" jos jonkun toisen kanssa pitää olla? Miksi ei voi katkaista nykyistä suhdetta ja olla vasta sen jälkeen jonkun toisen kanssa? Kuitenkin se suhde joskus katkeaa pettämisen takia. (ainakin jos ei olla sovittu että eletään "vapaassa suhteessa")
Musta olis paljo parempi ensin jättää ja sitten vasta pettää.
Vai pitääkö olla se oma kulta "varalla" niin kauan että löytää jonkun toisen? Miksi ei voi uskaltaa elää yksin?
Musta olis paljo parempi ensin jättää ja sitten vasta pettää.
Vai pitääkö olla se oma kulta "varalla" niin kauan että löytää jonkun toisen? Miksi ei voi uskaltaa elää yksin?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kun se olisikin nuin yksinkertaista. Kunpa kaiken voisikin aina etukäteen suunnitella järjellä. Kunpa ei tekisi niinkuin teki ja jospa olisikin tehnyt toisin. Minä petin, enkä tiedä sille syytä. En tiedä miksi en ensin jättänyt ja sitten pettänyt koska niin varmaan olisi vähemmän sattunut kehenkään. Mutta kun tilanne vain ajautui siihen pisteeseen ettei tunteet enää kuunnelleet järkeä ja niin sitä sitten mentiin.
Kai se on jonkinlaista huonoa itsetuntoa kun ei vain yhden ihmisen rakkaus riitä ja sitä pitää hakea myös muualta. Kai se on raukkamaisuutta kun ei uskalla elää yksin vaan pysyy suhteessa ja silti pettää. Mutta jos kaikki olisi niin helppoa kuin edellä mainitsit, ei pettämistä olisi ja niin ollen myös vähemmän särkyneitä sydämiä.
Voi että miten voitkaan kuvitella että elämä olisi noin yksioikoista ja ennalta suunniteltua...
Itse olen elänyt jo ´niin kauan avio että rinnakkaissuhteessa, että tuskin enää tottuisinkaan ns.normien mukaan elettävään elämään.
Joskus olen kyllä ajatellut miten paljon helpompaa olisi jos olisi yksi kaikinpuolin tyyydyttävä suhde.. Tosin en tiedä olisiko sellaista olemassakaan...
Minun kaltaiseni ihmiset on ulkopuolisen hyvin helppo tuomita mutta esim kohdallani elämän arki on usein niin rankkaa että niin kauan kuin onnistun salaamaan suhteeni ( mitä ei tiedä se ei vahingoita)on siitä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Olen äärimmäisen varovainen .....Kakkosmiehelleni en lupaa koskaan kuin ystävyyttä.....
mieheni ei tiedä pettämisestäni mutta olen sanonut hänelle että jos hän joskus haluaa kokeilla ruohoa aidantakaa .. se sopii minulle...
Jos ensin jättää kumppaninsa ja sitten menee "uuden" miehen/naisen kanssa sänkyyn niin eihän se enää ole pettämistä!!??
Ihmettelen syvästi, jos miehellesi ei herännyt minkäänlaisia epäilyksiä uskollisuudestasi häntä kohtaan, kun annoit luvan kokeilla ruohoa aidan takaa! Iteselläni olisi herätyskellot ainakin alkaneet soimaan, jos tyttöystäväni sanoisi minulle tuollaista!!
Siis kyl tiedän ettei se enää ole pettämistä jos ensin jättää ja sit menee toisen kanssa sänkyyn. Se vaan oli niin helppo kirjottaa se pettää siihen.. (ja sointuikin kivasti)
Joskus voi inhimillisempää pettää kuin jättää. Syitä voi olla monia muitakin. Ja kaikelle ei aina ole olemassa selityksiä.
ja ihan oikeasti: Hyvä niin. Valkoisessa unelmassa ei jaksaisi kauaa porskutella...
Kun toiselta ei saa vasta
rakkautta ja toinen pitää
vaan toista työ orjana.
Ei kunnioita toisen tarpeita
vaan omiaan.Eli se Rakkaus on
kuollut ja kuopattu!
No jos rakkaus on kuollut ja kuopattu niin miksei sitä suhdetta vaan voi lopettaa? Miksi pitää kitua vanhassa tylsässä suhteessa?
Sinäpän sen sanoit,mutta on
muutama seikka joka tekee
siitä vaikean,elikkä lapset.
Heti kun tiedän ratkaisun
siihen heitän tään suhteen
järveen lopullisesti!
Lapset sopeutuvat. Parempi kaksi kotia kuin yksi paska. On suoraan sanottuna todella typerää roikkua suhteessa lasten takia. Eivät lapset ole tyhmiä. He oppivat tilanteeseen, kun heille puhuu!
Se on vaan kun olisi jokin
joka antaisi potkua mun per-
suuksiin ja järkiä päähän.
Heikot tarvitsevat sen vararenkaan, missä roikkua. Vahvat joko ovat uskollisia tai osaavat myös jättää, jos ei kykene enää uskolliseen suhteeseen. Vain heikot joutuvat valehtelemaan.
Se kumppani ei suurella todennäköisyydellä hyväksy pettämistä. Sen tietäen on epärehellistä ja kieroa pettää. Valehtelu on aina valehtelua. Minä en siedä valehtelua, joten pettäjä saa lähteä kerrasta. Sen teen aina suhteen alussa selväksi. Jos ei miellytä, voi lähteä saman tien.
Joku sanoo minua tiukkapipoiseksi moralistiksi, joka haluaa omia. Ei, minä en halua omia ketään. Siksi päästänkin heidät vapaaksi tekemään sitä, mitä haluavat. En ole tiukkapipoinenkaan. Jokainen tehkööt, mitä huvittaa. Kumppanillani on vapaa valinta tehtävänään; joko on uskollinen tai lähtee. En kahlitse, enkä pidättele.
Olenko moralisti? Mikä se on? Jos se tarkoittaa ihmistä, joka pitää kiinni arvoistaan, ei hyväksi kusettamista ja valehtelua, toisia vastaan selän takana toimimista ja jolla on omatunto, niin kyllä, minä olen moralisti ja helvetin ylpeä siitä!
"Sen teen aina suhteen alussa selväksi. Jos ei miellytä, voi lähteä saman tien."
No eipä ihme, että sinulla suhteet vaihtuu!
Mistäs niin päättelet, että vaihtuu? Ei ole vaihtunut pitkään aikaan enää, eikä aiemminkaan tuon vuoksi.
Sinulla on ihan hyviä periaatteita ja haluat pitää niistä kiinni. Ja hyvä niin.
Siksi en oikein ymmärrä, miksi käytät nimimerkkiä "sika"??
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että heikot pettää. Jos kerrankin tekee sen virheen niin minusta se riittää. kenkää saa. En ymmärrä miksi pitäisi pettää? se satuttaa huomattavasti enemmän kuin ennen tekoja jättäminen.
sika. Ei se noin mene.
On liian yksinkertaista väittää, että heikot tekee sitä ja vahvat tätä. Se on mahdottomuus jo senkin takia, ettei vahvoja ihmisiä ole olemassa. On vain heikkoja ja ei niin heikkoja. Kaikista vahvin on se, joka myöntää olevansa heikko.
Vahva ihminen ei missään nimessä ole sellainen, joka murskaa heikot alleen eikä hyväksy toista ihmistä ollenkaan tämän tehdessä jotain oman moraalin vastaista. Vahvempi on silloin, kun kykenee näkemään omat virheet ja ymmärtämään syitä ja seurauksia toisten teoille ja ajatuksille.
Minulla on juuri sama periaate.. Suhde perustuu luottamukseen.. Ja jos en pysty toiseen luottamaan, ei suhteella ole tulevaisuutta..
Olen sanonut kumppanilleni heti alusta pitäen että ota tai jätä.. Mut saa jos ottaa vaan mut.. Jos mä en riitä, niin etsikööt jostain muualta.. En usko että ihminen joka pettää kerran, ei tekisi sitä toistekin. En siis rupea leikkimään onnella, vaan se on kerrats poikki.. Enkä todellakaan halua että kukaan rupeaa leikkimään minun tunteillani..
Oma selitykseni on että olin erittäin humalassa, ja lisäksi en rakasta tarpeeksi kumppaniani. Mutta pianhan tästä varmaan lähdetäänkin lätkimään..
Jos minä olisin niin kännissä että en tiedä mitä teen, niin ei minulla kyllä seisoisikaan... no naista voi tietysti panna vaikka tajuttomana, mutta sehän onkin raiskaus eikä pettämistä.
Jos olet kännissä, niin kyllä sinä silti pystyt tietämään mitä touhuat... Et varmaan aja autoakaan kännissä, koska niin ei saa tehdä.
Pidän erittäin moukkamaisina ihmisä, joilta katoaa itsekontrolli täydellisesti humalassa... tai siis eihän se itsekontrolli katoa, mutta he uskaltavat toteuttaa itseään estojen pienentyessä, vaikka tanssimalla alasti pikkujouluissa ja sen jälkeen naimalla esimiehen kanssa. Toisin sanoen tekevtä sen mitä haluavat, mutta eivät selvin päin kehtaa.
Suuri osa ihmisistä tietää täsmälleen mitä tekee, vaikka olisivat kuinka kännissä.
Estoja on hyvä olla olemassa ja ellei ole niin sehän meistä niitä moukkia tekee! En todellakaan haluaisi tanssia alasti pikkujouluissa ja naiskennella esimieheni kanssa olin sitten kännissä tai en! Jos joku niin tekee se johtuu juuri huonosta käytöksestä ja moukkamaisuudesta, joka on ihmisessä itsessään eikä alkoholissa.
Joiltain alkoholi vie todellakin koko itsekontrollin ja MUISTIN. He eivät muista mitään mitä on tullut tehdyksi. Muttei silloinkaan voi alkoholia syyttää tilanteesta vaan omaa tyhmyyttään: Viinaa ei ole pakko juoda ollenkaan kun tietää miten haitallisesti se vaikuttaa.
Kuullut sanottavan et oma
tussukka maistuu ja tuntuu
hyvemmälle jos pettää. Ja
naimistahan se vaan on kuu-
lemma...
mulla ja tyttöystävälläni on mennyt hyvin jo 3 vuotta. en käsitä niitä jotka joutuvat pettämään. itselläni vientiä riittää ihan liiaksinkin mutta jotenkin siitä nauttii kun on saavuttamaton ja oonhan sen verran ylpeä muijastani että ei mun tartte pettää.
yleensä ne jotka pettävät ovat aika säälittäviä eli suoraan sanottuna väliinputoajia koska se kertoo sen että niillä ei ole tarpeeksi mahiksia parempaan kumppaniin..
...nojaa...en tiedä siitä väliinputoamisesta..
Jotkut ovat vain erittäin VAIHTELUNHALUISA ja ennen kaikkea SEIKKAILUNHALUISIA...
Että semmoista.
Jos on vaihtelun ja seikkailunhaluinen, niin miksi sitoutua ollenkaan? Saako siitä aiheutetusta kivusta ja ikuisesta kipeästä muistosta sitten jotain tyydytystä? Minä en ainakaan koskaan halua satuttaa ketään niin pahasti.-
Siksi pettää kun vuosien yhdessäolon jälkeen ei uskalla lähteä kokonaankaan vaikka arki ei maistu, siinä menisi perhe, asunto ja muu yhteinen omaisuus jakoon. Ja pelottaa että se uusi kumppani ei pysykään kuvioissa vaan kaiken jälkeen jäädäänkin yksin. Perusturva pitää olla vaikka jännitystä ja suuria tunteita muualta haetaankin.
Tämä on minun teoriani, saa korjata jos olen väärässä.
Monen avioliittovuoden jälkeen tajuaa, että tunteita tulee ja menee, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Arki on arkea, elää kenen kanssa tahansa! Ei se vaihtamalla parane.
Naimisissaolo ei kuitenkaan poista tunteita muita ihmisiä kohtaan. Elämä voi yllättäen heittää eteen sellaisen ihmisen, josta on aina haaveillut ja hänen kanssaan on jotain vipinää. Tai sitten innostuu omasta seksuaalisuudestaan ja "heittäytyy" tilapäiseen seksisuhteeseen.
Onko se lopultakaan niin kamalaa ja ihmeellistä jos parissakymmenessä vuodessa jotain tällaista sattuu? Mielestäni on todella kummallista, ellei molemmat ainakin pohdi seksiä vieraan kanssa tai mieti eroa, vaikka suhde olisikin ihan ok.
Vanha suomalainen sananlasku sanoo: Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Jos miehellä on "pyy pivossa" eli kohtuullisesti toimiva arkinen avioliitto, niin silloin saattaa olla kivaa hieman kurkistella sinne ylemmille oksillekin. Suoranaista tarvetta ei ole enää uutta "pyytä" itselleen hankkia, mutta metsästäminen sinänsä saattaa olla kuitenkin kivaa. Tämä taitaa monessa tapauksessa olla ainoa syy pettämiseen.
No jos siltä uskollisuuden polulta on kerran hairahtanut, niin miksei sitä voi tunnustaa? Jos poikaystävä/tyttöystävä kyselee? Eikö sitä sitten voisi yrittää unohtaa ja aloittaa alusta? Paljon enemmän se sattuu jos myöhemmin saa tietää toisen pettäneen jos ensin on väittänyt ettei ole pettänyt..