Olemme asuneet puolisoni kanssa yhdessä nyt muutaman vuoden (minä siis nainen, puoliso mies, jos nyt sillä mitään väliä on...). Muutimme samalla kauas kotoa, läntisestä suomesta lähelle itärajaa (!). Ehkä kaukaisesta sijannista johtuen kovin paljoa yhteyttä vanhempiin, tuttaviin yms ei ole tullut pidettyä kummankaan puolelta, mutta nyt kun sitäkin on tullut tehtyä, on muodostunut ongelma:
Kukaan lähipiiristäni, mukaanlukien ystävät, sisarukset ja omat vanhempani, eivät voi sietää puolisoani. Puolisoni on ns. herkästi hermostuvaa ja riitaantuvaa tyyppiä, ja itseasiassa minun ja hänen välinen arkielämäkin sisältää jonkin verran sitä, että välttääkseni mahdollisia riitoja tai jatkuvaa riitatilannetta minun on varottava sekä sanomisiani että tekemisiäni. Mutta tämän kirjoituksen pointti on tuo lähipiiri. Puolisollani on muutamia ystäviä, mutta luulen että juuri tämän "kulmikkuuden" takia ei kovin montaa, tai ainakaan yhteyttä heihin ei kovin tiiviisti ole. Uudella paikkakunnalla ystäviä on tullut hankittua heikonlaisesti.
Vaikeammaksi tilanteen tekee vielä se, että puolisoni ei itse ymmärrä tilannetta lähipiirini suhteen, vaan luulee tulevansa lähipiirini kanssa oikein hyvin juttuun ja haluaisi viettää heidän kanssaan aikaa enemmän...kun samaan aikaan itse taas koitan järjestellä asiat niin että kanssakäymistä olisi mahdollisimman vähän (mitä en tietenkään itse haluaisi, mutta tuntuu että sitä on pakko tehdä).
Huono tilanne tapaamisisssa juontuu mm. siitä, että puolisoni ei pysty olemaan hiljaa jos joku kertoo omia mielipiteitään, ja vaan aina on vastattava omilla (aika usein melko kulmikkailla) näkemyksillään ja tällaisessa tilanteessa riita on aika lähellä. Joskus toivoisin, että hänen joskus niin hyvin osaama kohteliaisuus edes saisi hänet pysymään hiljaa, mutta ei. Yhteisissä tapaamisissa minua sitten hävettää melkoisesti puolisoni kiukuttelu, ja samalla olen myös ikävässä välikädessä.
Muilta osin suhteemme on kunnossa ja asiat sujuvat hyvin. Mutta on todella kurjaa, että sisarukseni tai vanhemmat eivät mielellään tule käymään kylässä tai kutsu meitä kylään, johtuen juuri tuosta helposti kiristyvästä ilmapiiristä. Samoin kavereiden kanssa tapaamiset ovat vähentyneet tämän takia. Minä tapaisin heitä mielelläni enemmän ja he minua, mutta eihän kukaan halua vapaaehtoisesti olla tilanteessa joka hyvin todennäköisesti ajautuu kireäksi.
Olipa suunnitteilla meidän ja vanhempieni kanssa yhteinen matka ulkomaillekin, mutta ei enää...puoliso ei arvannut miksi.
En ole varmastikaan ainoa tällaisessa tilanteessa. Onko tässä nyt tehtävä jokin valinta ja sen myötä suuremman luokan ratkaisu?
Kukaan lähipiiristäni, mukaanlukien ystävät, sisarukset ja omat vanhempani, eivät voi sietää puolisoani. Puolisoni on ns. herkästi hermostuvaa ja riitaantuvaa tyyppiä, ja itseasiassa minun ja hänen välinen arkielämäkin sisältää jonkin verran sitä, että välttääkseni mahdollisia riitoja tai jatkuvaa riitatilannetta minun on varottava sekä sanomisiani että tekemisiäni. Mutta tämän kirjoituksen pointti on tuo lähipiiri. Puolisollani on muutamia ystäviä, mutta luulen että juuri tämän "kulmikkuuden" takia ei kovin montaa, tai ainakaan yhteyttä heihin ei kovin tiiviisti ole. Uudella paikkakunnalla ystäviä on tullut hankittua heikonlaisesti.
Vaikeammaksi tilanteen tekee vielä se, että puolisoni ei itse ymmärrä tilannetta lähipiirini suhteen, vaan luulee tulevansa lähipiirini kanssa oikein hyvin juttuun ja haluaisi viettää heidän kanssaan aikaa enemmän...kun samaan aikaan itse taas koitan järjestellä asiat niin että kanssakäymistä olisi mahdollisimman vähän (mitä en tietenkään itse haluaisi, mutta tuntuu että sitä on pakko tehdä).
Huono tilanne tapaamisisssa juontuu mm. siitä, että puolisoni ei pysty olemaan hiljaa jos joku kertoo omia mielipiteitään, ja vaan aina on vastattava omilla (aika usein melko kulmikkailla) näkemyksillään ja tällaisessa tilanteessa riita on aika lähellä. Joskus toivoisin, että hänen joskus niin hyvin osaama kohteliaisuus edes saisi hänet pysymään hiljaa, mutta ei. Yhteisissä tapaamisissa minua sitten hävettää melkoisesti puolisoni kiukuttelu, ja samalla olen myös ikävässä välikädessä.
Muilta osin suhteemme on kunnossa ja asiat sujuvat hyvin. Mutta on todella kurjaa, että sisarukseni tai vanhemmat eivät mielellään tule käymään kylässä tai kutsu meitä kylään, johtuen juuri tuosta helposti kiristyvästä ilmapiiristä. Samoin kavereiden kanssa tapaamiset ovat vähentyneet tämän takia. Minä tapaisin heitä mielelläni enemmän ja he minua, mutta eihän kukaan halua vapaaehtoisesti olla tilanteessa joka hyvin todennäköisesti ajautuu kireäksi.
Olipa suunnitteilla meidän ja vanhempieni kanssa yhteinen matka ulkomaillekin, mutta ei enää...puoliso ei arvannut miksi.
En ole varmastikaan ainoa tällaisessa tilanteessa. Onko tässä nyt tehtävä jokin valinta ja sen myötä suuremman luokan ratkaisu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ku jonku vaan pitäs keksiä keino jolla saada mies tajuamaan miksi hän on sellainen kuin on.
SE että kuinka muuttaa aikaista miestä ilman että se muutos lähtee omasta halusta, taitaapi olla aikalailla toivotonta. Vaikka se tahtoski muuttua niin siltikin se voi olla mahdoton tehtävä.
Tää on näitä juttuja jotka voi huoletta sysätä omalle puolisolleen "Ku sie oot niin hyvä näissä asioissa"
HElppo ratkasu ois erota. Se toimiski ihan hyvin ja ongelma katois kerralla. Mut mitäpä se auttas, ota se haasteena ja pistä miehes keskustelu kurssille.
Joo, vähän kinky tilanne. Tuntematta itse tapausta on vaikea arvioida kuinka kulmikkaasti ja millä tyylillä mies kertoo niitä mielipiteitään. Joskus, ehkä todella harvoin, vikaa on myös kuulijoissa. Mutta jos mies on sellainen, että hänen mielipiteensä on se enemmän tai vähemmän oikea, ja kertoo vielä vähän silleen vouhkasti ne mielipiteensä, niin varmasti on ongelmat ilmeisiä.
En ole varma puhuitko yksistään vanhoista tuttavistasi vaiko myös uuden paikkakunnan tuttavista, nähtävästi vanhoista, niin eiköhän tuo välimatkakin näyttele melkoista roolia. Vaikka miehen luonne on varmastikin osatekijänä.
Mun neuvoni on ottaa härkää sarvista ja keskustella asiasta miehesi kanssa. Kerro suoraan, ei kuitenkaan syyttävään sävyyn, miten sinusta on hankalaa kun hän on "kulmikas". Ja muista perustella rauhallisen asiallisesti. Jos mikään ei muutu ja tuntuu kiusalliselta olla yhdessä, niin sitten kai voi harkita niitä muitakin ratkaisuja.
Jos puolisosi ei ole ns. hyvä kuuntelija ja puhuu itse paljon, niin mulla olis yksi hyvä ehdotus joka tuli mieleen:
Menkää pöydän ääreen juttelemaan, mutta... ottakaa ajastin mukaan ja asettakaa siihen esim. 5min. ja anna miehen aloittaa puhuminen teidän suhteestanne ja mitä hän siitä ajattelee. Sitten kun aika loppuu, seuraavaksi kellotatte aikaa sinun puheenvuorollesi. Ja taas seuraava aika on miehellesi. Näin kumpikin saa yhtä paljon aikaa puhumiseen. Jos tuo aika tuntuu pitkältä tai lyhyeltä, sitä voitte itse muuttaa. Silloin kun toinen ihminen puhuu, toisen täytyy olla hiljaa ja kuunnella. Tietysti jos jotain kysytään, saa vastata; Kyllä, ei tai ehkä, mutta pitempää ei saa puhua toisen ajalla, vasta kun oma aika tulee.
Tässä ehdotus, päätä itse mitä teet.
No jos hän on mielipiteissään ja tiedoissaan oikea ja muut eivät siedä typeryyttään se ei ole miehen ongelma.
Joskus ongelma on se että tarpeeksi fiksua seuraa ei yksinkertaisesti ole vaan porukka leikkii omaa sosiaalista pehmopornoaan kohtaamatta tosiasioita jotka yhtä kiinnostavat.
Tässä ongelma ei ole se mies, hän elää omanlaistaan elämää. Ongelma on siinä että sinä et osaa elää omaa elämääsi tuon miehen kanssa, eli siis siten että sulla on omat juttus ja hänellä omansa. Musta kuulostaa että sä haluat edustusmiehen jota saat esitellä tuttaville ja suvulle. Mitä jos menisit niihin juttuihin yksin ja sanoisit että mun rakkaani ei ole kiinnostunut teistä itseasiassa pätkänkään vertaa, hän on sellainen?
Koska niinhän asia on.
Mä olen hänen kaltaisensa tyyppi. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Musta ei tule ikinä seurasylikoiraa ja sellaista on ihan turha yrittääkkään kouluttaa. Jos mua valitsee rakastaa niin se tarkoittaa että mulla on suhde tuohon ihmiseen, ei hänen ystäviinsä tai sukulaisiinsa. He on vieraita, käsitellään tapaus kerrallaan onko siellä edes ketään siedettävää tyyppiä vai onko kenties koko suku jollain tapaa niin hyväksyvää että voi olla itsensä (hahahhaa. Ihanvarmaaanjooo, ja lehmätkin lentää.). Exä ei uskonut tätä ja "pakotti" mut ties mihin kinkereihin joissa sitten paskoin ties kuinka monta exän tuttavuutta. Voi jee. Varoitinko mä? Varoitin...
Sun pitää tajuta mikä on:
SUN piiri.
TEIDÄN piiri.
HÄNEN piiri.
ja miten ne liittyy toisiinsa. Luultavasti tuo "teidän" piiri on hyvin pieni. Kenties siihen ei kuulu muuta kuin te kaksi. Se on ihan hyvä systeemi niinkinL; koska pohjimmiltaan suhdetta ei määrittele ulkopuoleiset.